What do you think?
Rate this book
Outspoken
Mask Off: Masculinity Redefined
What is masculinity? Dominating the world around us, from Trump's twitter outbursts to deadly gun violence, from male suicide rates to incels on Reddit and 4chan, masculinity is perceived to be 'toxic', 'fragile' and 'in crisis'. In Mask Off, JJ Bola exposes masculinity as a performance that men are socially conditioned into. Using examples of non-Western cultural traditions, music and sport, he shines light on historical narratives around manhood, debunking popular myths along the way. He explores how LGBTQ men, men of colour, and male refugees experience masculinity in diverse ways, revealing its fluidity, how it's strengthened and weakened by different political contexts, such as the patriarchy or the far-right, and perceived differently by those around them. At the heart of love and sex, the political stage, competitive sports, gang culture, and mental health issues, lies masculinity: Mask Off is an urgent call to unravel masculinity and redefine it.
127 pages, Paperback
First published September 1, 2019
180 people are currently reading
4785 people want to read
About the author
J.J. Bola
8 books146 followersA Kinshasa born, London raised writer, poet, educator and workshop facilitator. London and UK based, but also international; Paris, Brussels, Boston etc, most recently San Francisco and Oakland, where he won the Oakland Poetry Slam. Performs regularly at shows and festivals such as Tongue Fu, Vocals & Verses, Chill Pill, The Round House, Ventnor Fringe, etc as well as Universities; SOAS, UCL, Oxford, Lincoln, University of Birmingham, Standford University and Merrit College in the Bay and other public institutions. Also includes various Radio and Television appearances.
JJ Bola has successfully published two books of poetry Elevate and Daughter of the Sun (ebook). His third, and latest, is his most comprehensive poetry collection WORD, which was launched to a sold out crowd, during Refugee Week on the 18th of June 2015 at Dalston Roof Park. JJ Bola’s work is centred on a narrative of empowerment, humanisation, healing of trauma as well as discovery of self through art, literature and poetry. Creating the increasingingly popular addage, 'hype your writers like you do you rappers', he believes that the true purpose of poetry (art) is to expose the reality of this world and how to, most importantly, survive it.
[taken from author's website]
JJ Bola has successfully published two books of poetry Elevate and Daughter of the Sun (ebook). His third, and latest, is his most comprehensive poetry collection WORD, which was launched to a sold out crowd, during Refugee Week on the 18th of June 2015 at Dalston Roof Park. JJ Bola’s work is centred on a narrative of empowerment, humanisation, healing of trauma as well as discovery of self through art, literature and poetry. Creating the increasingingly popular addage, 'hype your writers like you do you rappers', he believes that the true purpose of poetry (art) is to expose the reality of this world and how to, most importantly, survive it.
[taken from author's website]
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 380 reviews
July 21, 2021
this is the kind of book i'd love to give to a lot of men in my life, especially those who are a liiiittle more resistant to feminism (i'm looking at you, dad). it's an interesting read, but i'd say it would function best as an introduction to the topic of masculinity and patriarchy. bola consistently acknowledges the negative impact of patriarchy on men, but also calls for men to take greater accountability for their complicity in the system, and to recognise how damaging it is to women. i can definitely see it opening a few minds.
but for me, who was conscripted into the gender equality war as a 13-year-old on tumblr, i feel like i've heard most of the things here before. that doesn't mean it isn't a good book! just didn't do a lot for me in terms of broadening my understanding.
one thing i wanna praise this book on though, is the anecdotal elements. stories from bola's youth, as a child of congolese refugees in london, added a lot of humanity to his arguments. they also offered an interesting perspective on non-european masculinity; bola describes how physical contact between men is completely normal in congolese culture, but he felt he had to avoid it in order to assimilate as a young man in britain. it really brought home how shallow and manufactured western masculinity can be.
but for me, who was conscripted into the gender equality war as a 13-year-old on tumblr, i feel like i've heard most of the things here before. that doesn't mean it isn't a good book! just didn't do a lot for me in terms of broadening my understanding.
one thing i wanna praise this book on though, is the anecdotal elements. stories from bola's youth, as a child of congolese refugees in london, added a lot of humanity to his arguments. they also offered an interesting perspective on non-european masculinity; bola describes how physical contact between men is completely normal in congolese culture, but he felt he had to avoid it in order to assimilate as a young man in britain. it really brought home how shallow and manufactured western masculinity can be.
January 7, 2021
In Sei Kein Mann verbindet der Autor JJ Bola seine eigene Erfahrungen als Mann mit grundlegenden sozialkritischen Themen wie Feminismus und toxischer Männlichkeit. Er erklärt wie er als Kind und Teenager sich immer wieder machtlos und vernachlässigt gefühlt hat, von einer Gesellschaft in der das Offenlegen seiner Gefühle nicht akzeptiert wurde. So schluckte er sie hinunter, litt unter Depressionen und sah oft keinen anderen Ausweg als seine Wut mit Fäusten auslassen. Er erklärt wie Feminismus für diese und andere Probleme versucht Lösungen zu finden, wie Männlichkeit zu einem Gefängnis für Männer und einer Gefahr für Andere wird. Sei kein Mann ist eine tolle Einführung für Männer, die mit sich und ihrer Umwelt nicht glücklich sind. Es soll sie aufwecken, schütteln, bilden, ihnen einen Weg nach vorne zeigen und das vorherrschende soziale Unrecht, welches Frauen und queere Menschen so stark benachteiligt, bekämpfen.
Bola's Werk war einfühlsam, klar, und leicht zu lesen. Ich hatte mir zwar ab und an etwas mehr Tiefe erhofft und musste mich daran erinnern, dass das Buch hauptsächlich denen gilt, die bis hierhin wenig Berührungspunkte mit Feminismus hatten. Negativ aufgestoßen ist mir nur, dass Jonathan van Ness als schwuler Mann bezeichnet wird, wo Jonathan wirklich nonbinary ist. Alles in allem ein gelungenes Werk, mit einem echt tollen Cover (viel besser als die Britische Edition), das hoffentlich vielen Lesern einen Schubs in die richtige Richtung gibt.
Find more of my books on Instagram
Bola's Werk war einfühlsam, klar, und leicht zu lesen. Ich hatte mir zwar ab und an etwas mehr Tiefe erhofft und musste mich daran erinnern, dass das Buch hauptsächlich denen gilt, die bis hierhin wenig Berührungspunkte mit Feminismus hatten. Negativ aufgestoßen ist mir nur, dass Jonathan van Ness als schwuler Mann bezeichnet wird, wo Jonathan wirklich nonbinary ist. Alles in allem ein gelungenes Werk, mit einem echt tollen Cover (viel besser als die Britische Edition), das hoffentlich vielen Lesern einen Schubs in die richtige Richtung gibt.
Find more of my books on Instagram
November 18, 2021
I've read quite a bit about femininity as performance (hello, Judith Butler), J.J. Bola now tackles the performative aspects of masculinity which, unsurprisingly, are just as eminent. The author addresses issues like intersectionality, myths of masculinity, consent, mental health, social media, sports and art, and discusses how men are expected to perform in these contexts. The book is written in a very low-brow tone and with a detached attitude that underlines that the arguments presented here are not some moralistic take or SJW sermon; smartly, Bola points out that he aims to improve the lives of men by challenging societal expectations that try to encourage men to put on a mask, to hide all their non-conforming aspects of identity behind a veil. Which leads directly to the main challenge here: How do you make people who need to hear this pick up the book?
Under this aspect, the German title is a bona fide debacle: Sei kein Mann: Warum Männlichkeit ein Albtraum für Jungs ist ("Don't be a man: Why masculinity is a nightmare for boys"). WTF, guys? There is nothing wrong with being a man, the problem is that men shouldn't repeat toxic patterns, give away their power to define masculinities, and in the process ignore their responsibilities as human beings. I would never pick up a book with the title: "Don't be a woman", because I am a woman, and it's actually so great that I am here to fight all concepts trying to oppress, diminish or violate women. Feminism wants the same for men, as Bola points out. It's rational for men to fight the patriarchy, at least if they have a minimum of self-respect.
So it's true that this is not an elaborate scientific thesis on masculinity in the vein of Theweleit's monumental Männerphantasien, but it is crafted in a way that it's persuasive for all kinds of people - this is a text that could easily be read in schools, for example.
Under this aspect, the German title is a bona fide debacle: Sei kein Mann: Warum Männlichkeit ein Albtraum für Jungs ist ("Don't be a man: Why masculinity is a nightmare for boys"). WTF, guys? There is nothing wrong with being a man, the problem is that men shouldn't repeat toxic patterns, give away their power to define masculinities, and in the process ignore their responsibilities as human beings. I would never pick up a book with the title: "Don't be a woman", because I am a woman, and it's actually so great that I am here to fight all concepts trying to oppress, diminish or violate women. Feminism wants the same for men, as Bola points out. It's rational for men to fight the patriarchy, at least if they have a minimum of self-respect.
So it's true that this is not an elaborate scientific thesis on masculinity in the vein of Theweleit's monumental Männerphantasien, but it is crafted in a way that it's persuasive for all kinds of people - this is a text that could easily be read in schools, for example.
November 4, 2021
I think it's important this book exists and agree with everything the author says, but it is very much a surface-level introduction to the topic and not the deep dive I was expecting.
January 7, 2020
3,5
In Masks Off: Masculinity Redefined JJ Bola examines the ways masculinity (or better masculinities) is (are) crafted, reinforced and upheld and at what cost. Bringing together stories – and lessons learned - from his own life, experiences from working with different groups of men, as well as secondary literature (studies, articles, books etc) JJ Bola focusses on persistent patriarchal structures and asks what men can do to dismantle these. This book is only 120 pages long which makes it a very approachable primer for men who want to start to critically engage with the world they live in. In brief chapters Bola analyses how masculinity plays out on the political stage, in sports, on the Internet, in love and sex, or with regards to mental health and violence. This book takes a staunch pro-feminist stance (while also explaining why men proclaiming themselves to be feminists (as an identity marker) can be part of the problem).
The book is really beautifully written and shines especially when Bola reveals his own vulnerabilities and also when he discusses the ways in which different categories (such as race and class) intersect or how different expectations(for example culturally) can clash. But at times I wished for a more explicit grounding in feminist theory, history, and praxis, as well as quoting more feminists (especially of course Black feminists). Quoting itself is such an important praxis, as Sara Ahmed stresses, and in this book, I was sometimes baffled by the choices. Overall I do understand that Bola might not have wanted to make the book look overly academic with loads of quotations and thus make it difficult to approach, but even then, the question arises who do you quote and why such a short reading list at the end? (Example: Why quote Michael Kimmel who is one of these self-proclaimed male feminists who was accused of sexual harassment?)
And then there were a few smaller remarks which threw me out of the reading experience because they deeply irritated me – for example when Bola writes that the topic of raped men is overlooked and I felt like asking “Yes, but by whom?”(feminists and especially people who work and organize around the topic of rape are the ones who regularly also speak about violence against boys and men). Ina later chapter Bola actually acknowledges that too but I had already been reading on a bit confused for at least 30 pages. Another point of irritation? Bola begins to explain patriarchy – which of course makes sense – but he argues that many might not know the term outside of academic discourse. One sentence over he also writes that he never came across the word while at uni. So, there is already a dissonance and it needn’t be there if he had acknowledged that patriarchy is a) only in very specific academic discourses actually relevant(and those are often marginalized within academia) and b) patriarchy is, of course, a concept which has a long history within organizing and activism. The reasons you don’t know the term can be more complex than just implying it’s an elite thing. One last example: Bola makes it sound as if Amber Rose ‘invented’ the slutwalk movement. That is just plain wrong and again makes a lot of feminist activism and history invisible.
I know, these last 1,5 paragraphs sound as if I hated the book – which, as you see from my rating, I did not. I think this book could be a very good starting point for many men as it finds a good balance of showing the negative effects of the patriarchy on men but also stressing all the ways men obviously profit. He does tackle some dicey topics such as the high number of men who become victims of violence or the saying “men are trash” and actually does a good job debunking some myths and typical arguments. So, I would recommend it though with reservations and maybe with adding a further "further reading list".
In Masks Off: Masculinity Redefined JJ Bola examines the ways masculinity (or better masculinities) is (are) crafted, reinforced and upheld and at what cost. Bringing together stories – and lessons learned - from his own life, experiences from working with different groups of men, as well as secondary literature (studies, articles, books etc) JJ Bola focusses on persistent patriarchal structures and asks what men can do to dismantle these. This book is only 120 pages long which makes it a very approachable primer for men who want to start to critically engage with the world they live in. In brief chapters Bola analyses how masculinity plays out on the political stage, in sports, on the Internet, in love and sex, or with regards to mental health and violence. This book takes a staunch pro-feminist stance (while also explaining why men proclaiming themselves to be feminists (as an identity marker) can be part of the problem).
The book is really beautifully written and shines especially when Bola reveals his own vulnerabilities and also when he discusses the ways in which different categories (such as race and class) intersect or how different expectations(for example culturally) can clash. But at times I wished for a more explicit grounding in feminist theory, history, and praxis, as well as quoting more feminists (especially of course Black feminists). Quoting itself is such an important praxis, as Sara Ahmed stresses, and in this book, I was sometimes baffled by the choices. Overall I do understand that Bola might not have wanted to make the book look overly academic with loads of quotations and thus make it difficult to approach, but even then, the question arises who do you quote and why such a short reading list at the end? (Example: Why quote Michael Kimmel who is one of these self-proclaimed male feminists who was accused of sexual harassment?)
And then there were a few smaller remarks which threw me out of the reading experience because they deeply irritated me – for example when Bola writes that the topic of raped men is overlooked and I felt like asking “Yes, but by whom?”(feminists and especially people who work and organize around the topic of rape are the ones who regularly also speak about violence against boys and men). Ina later chapter Bola actually acknowledges that too but I had already been reading on a bit confused for at least 30 pages. Another point of irritation? Bola begins to explain patriarchy – which of course makes sense – but he argues that many might not know the term outside of academic discourse. One sentence over he also writes that he never came across the word while at uni. So, there is already a dissonance and it needn’t be there if he had acknowledged that patriarchy is a) only in very specific academic discourses actually relevant(and those are often marginalized within academia) and b) patriarchy is, of course, a concept which has a long history within organizing and activism. The reasons you don’t know the term can be more complex than just implying it’s an elite thing. One last example: Bola makes it sound as if Amber Rose ‘invented’ the slutwalk movement. That is just plain wrong and again makes a lot of feminist activism and history invisible.
I know, these last 1,5 paragraphs sound as if I hated the book – which, as you see from my rating, I did not. I think this book could be a very good starting point for many men as it finds a good balance of showing the negative effects of the patriarchy on men but also stressing all the ways men obviously profit. He does tackle some dicey topics such as the high number of men who become victims of violence or the saying “men are trash” and actually does a good job debunking some myths and typical arguments. So, I would recommend it though with reservations and maybe with adding a further "further reading list".
November 11, 2020
I would recommend this book to any boy or man who hasn't encountered feminism before. This is a very gentle and accessible introduction to feminist thought and how it relates to men's lives and the construction of masculinities. If you're already familiar with gender studies, this might be a bit too basic for you, but I enjoyed reading this nonetheless. J.J. Bola's writing style is very soothing, kind, and vulnerable.
February 22, 2021
super coerente e aborda questões bem atuais. ele faz um panorama de vários assuntos relacionados a masculinidades, abordando mitos sobre ela, violência, interseccionalidades, política, esportes, entre outros. curti os dados e notícias recentes que utiliza para ilustrar alguns pontos. eu, porém, ando estudando o tema, e por isso o livro me pareceu um pouco superficial. recomendo fortemente pra pessoas que não tenham tanto contato com discussões de gênero, principalmente a homens heteros
November 19, 2020
Uff. Also ich weiß ja nicht. Meiner Meinung nach muss an der deutschsprachigen Übersetzung noch sehr nachgebssert werden (habe es als E-book gelesen). Viele begriffe werden sehr "literal" übersetzt, obwohl es bestimmte Begriffe im deutschsprachigen Diskurs gibt, die sehr gängig sind, aber in diesem Buch nicht genutzt werden (z.B. wird oft von "giftiger" Männlichkeit geredet, statt einfach toxic zu sagen). Manche Sätze ergeben überhaupt keinen Sinn. Viele Kommafehler und Widerholungen; ich gehe davon aus, dass das im englischen Original nicht so ist.
Thematisch sehr sehr basic. Oft werden für theoretische Erklärungen zum Patriachat seltsame Beispiele verwendet, die mich eher verwirren würden, hätte ich nicht andere Bücher als Vorwissen im Hinterkopf.
Für eine gute Einführung in das Thema empfehle ich "Untenrum frei" von Margarete Stokowsoki. Für eine Einführung in das Thema struktureller Diksriminierung passt auch sehr gut das Buch Sprache und Sein von Kübra Gümüşay.
Thematisch sehr sehr basic. Oft werden für theoretische Erklärungen zum Patriachat seltsame Beispiele verwendet, die mich eher verwirren würden, hätte ich nicht andere Bücher als Vorwissen im Hinterkopf.
Für eine gute Einführung in das Thema empfehle ich "Untenrum frei" von Margarete Stokowsoki. Für eine Einführung in das Thema struktureller Diksriminierung passt auch sehr gut das Buch Sprache und Sein von Kübra Gümüşay.
Read
February 28, 2021YLLÄRII !!!
Maailma ilman toksista maskuliinisuutta on mahdollinen. Sen rakentamisen voi aloittaa vaikkapa lukemalla JJ Bolan teoksen Naamiotta - Milaista miehuus voisi olla?
JJ Bola on kongolaistaustainen britti, runoilija ja kirjailija. Naamiotta-teoksessa hän tuo esiin niitä tekijöitä, jotka pitävät patriarkaatin määrittämää naamiota tiukasti miesten kasvoilla ja estävät heitä hengittämästä vapaasti.
Bolan kirjoitustyyli on hieman halki, poikki ja pinoon -tyylinen ja se sopii tähän teokseen mainiosti. Hän ei kuitenkaan pelkästään esitä omia mielipiteitään, vaan pohjaa sanomansa tutkimuksiin ja artikkeleihin.
Naamiotta toimii tiukkaan pakattuna johdantona niistä tavoista, joilla patriarkaatti helvetillistää kaikkien ihmisten arkielämää ja vaikuttaa tuhoisasti sukupuolesta riippumatta. On tärkeää, että myös miehet ja myös mustat miehet (kuten Bolan tapauksessa) kirjoittavat yleistajuisia teoksia patriarkaatin vaikutuksista ja sen aikaansaamista ongelmista meidän kaikkien hyvinvoinnille.
Bola nostaa heti teoksensa alkusivuilla esiin Tupac Shakurin lyriikat. Tupac ja feminismi ei välttämättä monen mielessä kuulu samaan lauseeseen, mutta vilkaistaanpa biisin Keep Ya Head Up lyriikoita:
Got our name from a woman, and our game from a
woman, I wonder why we take from our women, why
we rape our women,
Do we hate our women?
Tupacin mukaan ottaminen viitoittaa tietä sille, mitä on tulossa. Voi olla ns. kova jätkä samalla kun luo omanlaistaan maskuliinisuutta ympäristön normipaineisiin alistumatta.
Bola käy teoksessaan läpi miehisyyteen liitettyjä myyttejä. Hän tarkastelee normatiivisen miehisyyskäsityksen miehille luomia paineita sekä agression, väkivallan ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä. Erityisen kiinnostava on osuus, jossa Bola käsittelee politiikan ja johtamisen miehisyyttä.
Jos on yhtään seurannut viime aikaisia koronaan liittyviä puheenvuoroja ei ole vaikea keksiä ketä äänekästä mieskiukuttelijaa seuraava sitaatti osuvasti kuvaa:
"Ei ole kaukaa haettua sanoa, että poliittisella areenalla pääsee toteuttamaan miehisiä fantasioita vallasta, väkivallasta ja dominoinnista. Järkyttävä seuraus on, että ihmishenkiä koskevat päätökset tehdään egon pohjalta."
Miksi jotkut - ylivoimaisesti useimmiten miehet - ajautuvat ääriliikkeiden kannattajiksi? Bolan mukaan kyseessä on pelko omien etuoikeuksien menettämisestä, joita ikään kuin lähdetään varmistamaan ja hankkimaan takaisin ääriliikkeisiin osallistumisen kautta. Sama pelko selittää hänen mukaansa myös Trumpin kaltaisten populistien suosiota.
Naamiotta-teoksen vahvuus on Bolan esittämät kysymykset, jotka hän onnistuu kiteyttämään muodossa, joka jättää hyvin vähän vastaan sanottavaa. Esimerkiksi:
"Millä järjellä hyväksymme yhteiskuntana pikemmin miesten välisen väkivallan kuin rakkauden?"
Vaikka monet Bolan esittämät ajatukset olivat kaltaiselleni feministisissä liemissä vuositolkulla lilluneelle entuudestaan tuttuja antaa tämä teos siitä huolimatta paljon ajattelemisen aihetta. Ihailen sitä tapaa, jolla Bola onnistuu suht lyhyessä teoksessa (140 sivua) käymään läpi valtavan tärkeitä feministisiä teemoja. Yksi minua eniten puhuttelevista osioista oli sukupuolen/seksuaalisuuden moninaisuuden ja kolonialismin välisten suhteiden tarkastelu.
On hyvä palauttaa mieleen, että joissakin asioissa on ennen ollut paremmin. Monissa Afrikan maissa homoseksuaalisuus on nykyisin kiellettyä ja siitä saattaa seurata jopa kuolemanrangaistus. Bola nostaa esiin Bernardine Evariston the Guardianiin kirjoittaman artikkelin, jossa tämä esittää, että afrikkalaisissa maissa esiintyvä homofobia on eurooppalaista tuontitavaraa. Kolonialismia edeltävänä aikana "seksuaalisuus nähtiin monimuotoisena ja vapaana, sukupuolesta riippumattomana."
Lukiessa Bolan näkemyksiä urheilusta on helppo tulla siihen johtopäätökseen, että urheilu on enemmän kuin urheilua. Se on paitsi kanava hyvässä ja pahassa myös potentiaalinen muutoksen mahdollistaja.
Futisjoukkueen häviön ja perheväkivallan välillä on suora yhteys. Bola kirjoittaa, että perheväkivallan määrä kasvaa 40 %, kun jalkapallomaajoukkue häviää lopputurnauksen. Hän ei tässä yhteydessä mainitse tälle prosenttiluvulle tarkempia koordinaatteja, mutta olen aiemmin lukenut, että tämä on ongelma erityisesti Britanniassa.
Toisaalta urheilu sallii miehille myös tunneilmaisuja (kuten itkeminen), jotka muutoin ovat sukupuolinormistollisesti kiellettyjä. Urheilijoilla vaikuttaisikin olevan keskeinen rooli uudenlaisten maskuliinisuuksien rakentamisessa. Enenevässä määrin (mies)urheilijat ovat alkaneet tuoda esiin mm. omia mielenterveysongelmiaan ja näin muuttaneet kuvaa fyysisesti vahvasta urheilijasta. Kuka tahansa voi kärsiä esimerkiksi masennuksesta, vaikka se ei päälle päin näkyisikään.
Teoksen takakannessa todetaan, että "Naamiotta sopii kaikille miehille". Olen eri mieltä. Se ei sovi ainoastaan miehille, vaan ihan kaikille. Sen myötä myös naislukijoiden on mahdollista päästä katsomaan patriarkaattia hieman uudesta näkökulmasta ikään kuin miehen silmin.
Maailma ilman toksista maskuliinisuutta on mahdollinen. Sen rakentamisen voi aloittaa vaikkapa lukemalla JJ Bolan teoksen Naamiotta - Milaista miehuus voisi olla?
JJ Bola on kongolaistaustainen britti, runoilija ja kirjailija. Naamiotta-teoksessa hän tuo esiin niitä tekijöitä, jotka pitävät patriarkaatin määrittämää naamiota tiukasti miesten kasvoilla ja estävät heitä hengittämästä vapaasti.
Bolan kirjoitustyyli on hieman halki, poikki ja pinoon -tyylinen ja se sopii tähän teokseen mainiosti. Hän ei kuitenkaan pelkästään esitä omia mielipiteitään, vaan pohjaa sanomansa tutkimuksiin ja artikkeleihin.
Naamiotta toimii tiukkaan pakattuna johdantona niistä tavoista, joilla patriarkaatti helvetillistää kaikkien ihmisten arkielämää ja vaikuttaa tuhoisasti sukupuolesta riippumatta. On tärkeää, että myös miehet ja myös mustat miehet (kuten Bolan tapauksessa) kirjoittavat yleistajuisia teoksia patriarkaatin vaikutuksista ja sen aikaansaamista ongelmista meidän kaikkien hyvinvoinnille.
Bola nostaa heti teoksensa alkusivuilla esiin Tupac Shakurin lyriikat. Tupac ja feminismi ei välttämättä monen mielessä kuulu samaan lauseeseen, mutta vilkaistaanpa biisin Keep Ya Head Up lyriikoita:
Got our name from a woman, and our game from a
woman, I wonder why we take from our women, why
we rape our women,
Do we hate our women?
Tupacin mukaan ottaminen viitoittaa tietä sille, mitä on tulossa. Voi olla ns. kova jätkä samalla kun luo omanlaistaan maskuliinisuutta ympäristön normipaineisiin alistumatta.
Bola käy teoksessaan läpi miehisyyteen liitettyjä myyttejä. Hän tarkastelee normatiivisen miehisyyskäsityksen miehille luomia paineita sekä agression, väkivallan ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä. Erityisen kiinnostava on osuus, jossa Bola käsittelee politiikan ja johtamisen miehisyyttä.
Jos on yhtään seurannut viime aikaisia koronaan liittyviä puheenvuoroja ei ole vaikea keksiä ketä äänekästä mieskiukuttelijaa seuraava sitaatti osuvasti kuvaa:
"Ei ole kaukaa haettua sanoa, että poliittisella areenalla pääsee toteuttamaan miehisiä fantasioita vallasta, väkivallasta ja dominoinnista. Järkyttävä seuraus on, että ihmishenkiä koskevat päätökset tehdään egon pohjalta."
Miksi jotkut - ylivoimaisesti useimmiten miehet - ajautuvat ääriliikkeiden kannattajiksi? Bolan mukaan kyseessä on pelko omien etuoikeuksien menettämisestä, joita ikään kuin lähdetään varmistamaan ja hankkimaan takaisin ääriliikkeisiin osallistumisen kautta. Sama pelko selittää hänen mukaansa myös Trumpin kaltaisten populistien suosiota.
Naamiotta-teoksen vahvuus on Bolan esittämät kysymykset, jotka hän onnistuu kiteyttämään muodossa, joka jättää hyvin vähän vastaan sanottavaa. Esimerkiksi:
"Millä järjellä hyväksymme yhteiskuntana pikemmin miesten välisen väkivallan kuin rakkauden?"
Vaikka monet Bolan esittämät ajatukset olivat kaltaiselleni feministisissä liemissä vuositolkulla lilluneelle entuudestaan tuttuja antaa tämä teos siitä huolimatta paljon ajattelemisen aihetta. Ihailen sitä tapaa, jolla Bola onnistuu suht lyhyessä teoksessa (140 sivua) käymään läpi valtavan tärkeitä feministisiä teemoja. Yksi minua eniten puhuttelevista osioista oli sukupuolen/seksuaalisuuden moninaisuuden ja kolonialismin välisten suhteiden tarkastelu.
On hyvä palauttaa mieleen, että joissakin asioissa on ennen ollut paremmin. Monissa Afrikan maissa homoseksuaalisuus on nykyisin kiellettyä ja siitä saattaa seurata jopa kuolemanrangaistus. Bola nostaa esiin Bernardine Evariston the Guardianiin kirjoittaman artikkelin, jossa tämä esittää, että afrikkalaisissa maissa esiintyvä homofobia on eurooppalaista tuontitavaraa. Kolonialismia edeltävänä aikana "seksuaalisuus nähtiin monimuotoisena ja vapaana, sukupuolesta riippumattomana."
Lukiessa Bolan näkemyksiä urheilusta on helppo tulla siihen johtopäätökseen, että urheilu on enemmän kuin urheilua. Se on paitsi kanava hyvässä ja pahassa myös potentiaalinen muutoksen mahdollistaja.
Futisjoukkueen häviön ja perheväkivallan välillä on suora yhteys. Bola kirjoittaa, että perheväkivallan määrä kasvaa 40 %, kun jalkapallomaajoukkue häviää lopputurnauksen. Hän ei tässä yhteydessä mainitse tälle prosenttiluvulle tarkempia koordinaatteja, mutta olen aiemmin lukenut, että tämä on ongelma erityisesti Britanniassa.
Toisaalta urheilu sallii miehille myös tunneilmaisuja (kuten itkeminen), jotka muutoin ovat sukupuolinormistollisesti kiellettyjä. Urheilijoilla vaikuttaisikin olevan keskeinen rooli uudenlaisten maskuliinisuuksien rakentamisessa. Enenevässä määrin (mies)urheilijat ovat alkaneet tuoda esiin mm. omia mielenterveysongelmiaan ja näin muuttaneet kuvaa fyysisesti vahvasta urheilijasta. Kuka tahansa voi kärsiä esimerkiksi masennuksesta, vaikka se ei päälle päin näkyisikään.
Teoksen takakannessa todetaan, että "Naamiotta sopii kaikille miehille". Olen eri mieltä. Se ei sovi ainoastaan miehille, vaan ihan kaikille. Sen myötä myös naislukijoiden on mahdollista päästä katsomaan patriarkaattia hieman uudesta näkökulmasta ikään kuin miehen silmin.
January 22, 2022
Dies Buch möchte ich jedem Menschen in die Hand drücken! Es ist ein perfekter Einstieg in das Thema Patriarchat und zeigt seine Auswirkungen auf die Gesellschaft. Nicht nur Männer, auch Frauen bekommen hier ihren Platz. Mir selbst war zwar einiges bekannt, doch gefiel mir der Inhalt nichtsdestoweniger. Tolle Gedanken, super Erklärungen und Definitionen - lieb ich, da wird jede/r abgeholt. Ist für Jugendliche genauso gut wie für Erwachsene. Leseempfehlung!
October 15, 2020
A good introductory book for people new to the field and feminism sceptics. Well explained and argued, this book focuses on the cost of patriarchy to men while never letting them off the hook as the system's beneficiaries.
July 16, 2021
Dieses Buch ist für mich sehr schwer zu bewerten und einzuordnen. Einerseits bietet es gerade für junge Leute und insbesondere junge Männer einen tollen Einstieg in das Gender Thema, aber auf der anderen Seite ist es dann doch sehr plumpes Faktenwiederkäuen mit ein paar nett gemeinten aber im großen und ganzen doche eher banalen Lösungsansätzen, wie man in der Gesellschaft mit toxischen Männerbildern umgehen kann und sollte.
J.J. Bola gibt Einblicke wie Gesellschaft und Kultur bestimmte Bilder von Männlichkeit prägen, und wie diese konstriert und weitergetragen werden. Teilweise verfällt der Autor dabei aber fast schon in eine Art Opfermentalität, was mit als Frau dann doch sehr aufstößt, weil es ein bestimmtes Verhalten vielleicht erklärt, aber noch lange nicht entschuldigt.
Insgesamt ist das Buch jedoch zu kurz, um wirklich tief in irgendetwas einzusteigen. Der Autor geht zwar sehr verantwortungsvoll und feinfühlig mit dem Thema um, und versucht durch persönliche Anektdoten und Beispiele aus Popkultur und Sport die verschiedenen Anspekte zu veranschaulichen, aber eine wirkliche Relevanz kommt dabei meiner Meinung nach nicht auf. Vor allem, wenn man sich bereits mit Feminismus beschäftigt hat, gibt es hier nicht viele neue Dinge zu lernen.
Abschließend würde ich sagen, dass das Buch ein wichtiges Thema verfolgt, aber nicht besonders zielgruppenorientiert aufbereitet wurde. Für Jugendliche ist es an vielen Stellen viel zu wissenschaftlich und spezifisch, für den Durchschnittsleser komme zu viele Verweise auf Rapper, Schauspieler und Sportler vor, die man nicht unbedingt kennt, und als Sachbuch fehlt der wissenschaftliche und fachliche Anspruch.
Ein relevantes Thema, das aber schlecht verpackt und etwas zu kurz gedacht ist. Ich hoffe jedoch sehr, dass dieses Buch dennoch dem einen oder anderen Jugendlichen in die Hände fällt, da es durchaus eine gewisse Aufklärungsarbeit und Sensibilisierung leisten kann.
J.J. Bola gibt Einblicke wie Gesellschaft und Kultur bestimmte Bilder von Männlichkeit prägen, und wie diese konstriert und weitergetragen werden. Teilweise verfällt der Autor dabei aber fast schon in eine Art Opfermentalität, was mit als Frau dann doch sehr aufstößt, weil es ein bestimmtes Verhalten vielleicht erklärt, aber noch lange nicht entschuldigt.
Insgesamt ist das Buch jedoch zu kurz, um wirklich tief in irgendetwas einzusteigen. Der Autor geht zwar sehr verantwortungsvoll und feinfühlig mit dem Thema um, und versucht durch persönliche Anektdoten und Beispiele aus Popkultur und Sport die verschiedenen Anspekte zu veranschaulichen, aber eine wirkliche Relevanz kommt dabei meiner Meinung nach nicht auf. Vor allem, wenn man sich bereits mit Feminismus beschäftigt hat, gibt es hier nicht viele neue Dinge zu lernen.
Abschließend würde ich sagen, dass das Buch ein wichtiges Thema verfolgt, aber nicht besonders zielgruppenorientiert aufbereitet wurde. Für Jugendliche ist es an vielen Stellen viel zu wissenschaftlich und spezifisch, für den Durchschnittsleser komme zu viele Verweise auf Rapper, Schauspieler und Sportler vor, die man nicht unbedingt kennt, und als Sachbuch fehlt der wissenschaftliche und fachliche Anspruch.
Ein relevantes Thema, das aber schlecht verpackt und etwas zu kurz gedacht ist. Ich hoffe jedoch sehr, dass dieses Buch dennoch dem einen oder anderen Jugendlichen in die Hände fällt, da es durchaus eine gewisse Aufklärungsarbeit und Sensibilisierung leisten kann.
February 21, 2021
Keskustelunavauksena äärettömän tärkeä, mutta ainakin itse jäin kaipaamaan vielä syvempää ja analyyttisempaa otetta. Se voi kyllä johtua osiltaan siitä, että olen lukenut sukupuolentutkimusta, etenkin maskuliinisuuden näkökulmasta, joten mitään uutta en tästä saanut irti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen ja herättelevä teos.
September 6, 2020
I read in English but this review is in Bahasa Indonesia
Berbicara tentang kesetaraan gender kerap kali kita melihat dari sisi perempuan. Padahal, spektrum gender tidak hanya perempuan. Ada juga laki-laki dan spektrum yang lain. Dalam Mask Off: Masculinity Redefined, J.J. Bola mengangkat isu keseteraan dari kacamata laki-laki... berkulit hitam. Tentu saja, premis yang menarik ini yang membuatku terdorong untuk membacanya.
Maskulinitas yang ada pada laki-laki merupakan sebuah bentukan dari lingkungan sosial. Pasti sangat familiar mendengar bahwa warna biru untuk laki-laki dan warna merah jambu untuk perempuan. Padahal, warna sebenarnya tidak memiliki spesifik gender tertentu.
J.J. Bola kemudian membahas bahwa definisi maskulinitas berbeda-beda menurut budaya tertentu. Secara umum apa yang kita lihat di media massa, menjadikan maskulinitas adalah suatu hal yang keren. Belum lagi adanya tekanan maskulinitas dari lingkungan terdekat: keluarga. Hal itu menjadi sesuatu yang tidak sehat dalam eksplorasi diri. Bagi J.J. Bola, itu sama dengan merepresi kehadiran diri sendiri yang utuh. Hanya karena publik menilai bahwa lelaki merokok sebagai bentuk maskulinitas, lantas lelaki yang tidak merokok memiliki nilai di bawah itu. Imbasnya, pola pikir maskulin ini bisa mengarah pada pola pikir patriarkis.
J.J. Bola sangat lugas dalam menyampaikan opininya. Tidak bertele-tele dan bisa dipahami dengan mudah. Bagiku pribadi, apa yang ditulis oleh J.J. Bola menjadi sebuah pengingat bahwa berbicara soal feminisme tidak hanya perempuan saja.. Ada laki-laki yang harus dilihat juga. Setidaknya dengan feminisme, laki-laki yang menangis menjadi sebuah kewajaran ketimbang dianggap sebagai tanda bahwa ia lemah.
"If a man looks at masculinity as his spine, removing that spine does not make sense to him." - Rhael
Berbicara tentang kesetaraan gender kerap kali kita melihat dari sisi perempuan. Padahal, spektrum gender tidak hanya perempuan. Ada juga laki-laki dan spektrum yang lain. Dalam Mask Off: Masculinity Redefined, J.J. Bola mengangkat isu keseteraan dari kacamata laki-laki... berkulit hitam. Tentu saja, premis yang menarik ini yang membuatku terdorong untuk membacanya.
Maskulinitas yang ada pada laki-laki merupakan sebuah bentukan dari lingkungan sosial. Pasti sangat familiar mendengar bahwa warna biru untuk laki-laki dan warna merah jambu untuk perempuan. Padahal, warna sebenarnya tidak memiliki spesifik gender tertentu.
Manhood, much like masculinity, is not a fixed entity.
J.J. Bola kemudian membahas bahwa definisi maskulinitas berbeda-beda menurut budaya tertentu. Secara umum apa yang kita lihat di media massa, menjadikan maskulinitas adalah suatu hal yang keren. Belum lagi adanya tekanan maskulinitas dari lingkungan terdekat: keluarga. Hal itu menjadi sesuatu yang tidak sehat dalam eksplorasi diri. Bagi J.J. Bola, itu sama dengan merepresi kehadiran diri sendiri yang utuh. Hanya karena publik menilai bahwa lelaki merokok sebagai bentuk maskulinitas, lantas lelaki yang tidak merokok memiliki nilai di bawah itu. Imbasnya, pola pikir maskulin ini bisa mengarah pada pola pikir patriarkis.
J.J. Bola sangat lugas dalam menyampaikan opininya. Tidak bertele-tele dan bisa dipahami dengan mudah. Bagiku pribadi, apa yang ditulis oleh J.J. Bola menjadi sebuah pengingat bahwa berbicara soal feminisme tidak hanya perempuan saja.. Ada laki-laki yang harus dilihat juga. Setidaknya dengan feminisme, laki-laki yang menangis menjadi sebuah kewajaran ketimbang dianggap sebagai tanda bahwa ia lemah.
As we have discussed throughout, patriarchy benefits men, but it can also equally destroy them. Men need love to overcome destructive feelings, and they need love in order that their life is worth living.
September 17, 2022
2,5-3
I don‘t know… Es werden gute und sinnvolle Themen von Bola angesprochen. Meiner Meinung nach ist alles aber leider nur sehr runtergebrochen und dadurch teilweise sogar missverständlich. Gerade zum Ende hin macht er einige Schnitzer, die ich ziemlich falsch fand (es kann natürlich auch an der deutschen Übersetzung liegen, was das Ganze aber nicht besser macht). Viele Themen, die sehr wichtig sind, werden auch nicht angesprochen oder nur zu einseitig dargestellt. Ich hatte mir mehr erhofft, um ehrlich zu sein…
I don‘t know… Es werden gute und sinnvolle Themen von Bola angesprochen. Meiner Meinung nach ist alles aber leider nur sehr runtergebrochen und dadurch teilweise sogar missverständlich. Gerade zum Ende hin macht er einige Schnitzer, die ich ziemlich falsch fand (es kann natürlich auch an der deutschen Übersetzung liegen, was das Ganze aber nicht besser macht). Viele Themen, die sehr wichtig sind, werden auch nicht angesprochen oder nur zu einseitig dargestellt. Ich hatte mir mehr erhofft, um ehrlich zu sein…
December 5, 2020
Ich würde das Buch tatsächlich als sehr wichtiges Buch bezeichnen, das angenehm unaufgeregt geschrieben ist und daher umso impulsiver auf einen nötigen gesellschaftlichen Diskurs wirken kann. Tolle Beispiele, die vermutlich alle sehr gut nachvollziehen können, weil sie bekannt vorkommen. Tolles Buch!
December 5, 2020
Ein super Einsteigerbuch für die Themen Rassismus, Sexismus, Feminismus und Männlichkeit. Dieses Buch richtet sich nicht nur an Männer und Jungen. Frauen und Mädchen können es ebenfalls lesen. Ein wirklich tolles Buch - sehr empfehlenswert!!!
July 11, 2022
Sempre estive convencido de que, sob a derme do discurso anticorrupção, mero engodo discursivo capaz de magnetizar o apoio popular em favor do neoliberalismo populista que ora nos rege, encontra-se uma dimensão de GÊNERO, mais propriamente patriarcal, que serve de lastro ao governo bolsonarista. Daí a necessidade de argumentar que a profilaxia elementar durante uma pandemia de uma doença altamente contagiosa é “coisa de maricas” e, por consequência, o apelo constante à necessidade de “reconstituir” o Brasil enquanto nação masculina (https://youtu.be/RVoJld9fsjE). Isso explica a ojeriza aos investimentos públicos nas searas que mais se aproximam à noção de cuidado, como a saúde e a educação (https://bit.ly/3PgLzoh), visto se tratarem de um aspecto que não se adequa à noção de masculinidade hegemônica sobre a qual se assentam o bolsonarismo e outros regimes de cunho fascista. O mesmo seria verificado, em contrapartida, na articulação entre a competitividade/ agressividade atreladas a essa mesma concepção de masculinidade e o discurso neoliberal que reatualiza algo como um darwinismo social, em que “os fracos (ou seja, os maricas) não têm vez”. Os epígonos mais célebres de Bolsonaro, Guedes e afins materializam e reatualizam diariamente tal cosmovisão, como evidenciam as recentes denúncias de assédios sexual e moral desferidos por Pedro Guimarães contra funcionárias/os da Caixa Econômica Federal ― aqui, os que não se adequam aos apelos por mais grosseria e violência no âmbito da sociabilidade profissional recebem a alcunha de “pau mole” (https://bit.ly/3RmCNa2) ―; o lobby armamentista operado por gente como Marcos Pollon, que se diz “pró Deus” e “pró vida” em suas redes sociais (https://spoti.fi/3ACsCs4); e a aliança entre governo, garimpeiros e madeireiros em detrimento dos povos indígenas (https://bit.ly/3yT8TTG). Isso sem mencionar os casos de misoginia mais evidentes protagonizados pelo presidente da república, como na ocasião em que fez uso de insinuação sexual contra uma repórter da Folha (https://youtu.be/znEDvZqXA_U), ou quando destratou publicamente a vice-governadora de Santa Catarina sugerindo grosseiramente que se afastasse em solenidade política do estado (https://youtu.be/DBx9j0babY4), ou, ainda, quando rudemente puxou a nova presidente da Caixa pelo braço para lhe entregar uma caneta BIC, em mais um gesto de populismo barato (https://youtu.be/ciWLPh9D9ZM).
A única forma de revertermos isso, ou seja, de contornarmos os apelos masculinizantes autoritários, é feminilizando a política. Processo árduo. Um bom início é a reflexão na direção da desnaturalização dos sentidos culturalmente atribuídos aos gêneros. Este é o exercício proposto, ainda de forma incipiente, por JJ Bola em seu SEJA HOMEM. Nele, além de mapear as sendas socializatórias que conformam as expectativas sociais depositadas nos homens ― um lugar comum nos estudos de gênero, aqui sintetizado a partir da máxima que intitula a obra ―, o autor observa como essa performance de masculinidade calcada na agressividade cerceia o desenvolvimento integral desses indivíduos, em última instância adoecendo-os, e reverbera sobre os mais diversos âmbitos da vida, especialmente sobre a política e as relações íntimas. Acenar com outros masculinos possíveis, mais positivos, complexos e transformadores, impediria que um “Bolsonaro” surgisse a cada vez em que a defesa de direitos humanos básicos ― “mimimi” ou “coisa de maricas” diria o seu séquito ― se tornasse tema central da agenda governamental. Aí está o início da mudança.
A única forma de revertermos isso, ou seja, de contornarmos os apelos masculinizantes autoritários, é feminilizando a política. Processo árduo. Um bom início é a reflexão na direção da desnaturalização dos sentidos culturalmente atribuídos aos gêneros. Este é o exercício proposto, ainda de forma incipiente, por JJ Bola em seu SEJA HOMEM. Nele, além de mapear as sendas socializatórias que conformam as expectativas sociais depositadas nos homens ― um lugar comum nos estudos de gênero, aqui sintetizado a partir da máxima que intitula a obra ―, o autor observa como essa performance de masculinidade calcada na agressividade cerceia o desenvolvimento integral desses indivíduos, em última instância adoecendo-os, e reverbera sobre os mais diversos âmbitos da vida, especialmente sobre a política e as relações íntimas. Acenar com outros masculinos possíveis, mais positivos, complexos e transformadores, impediria que um “Bolsonaro” surgisse a cada vez em que a defesa de direitos humanos básicos ― “mimimi” ou “coisa de maricas” diria o seu séquito ― se tornasse tema central da agenda governamental. Aí está o início da mudança.
February 21, 2021
Tärkeä kirja maskuuliinisuuksista, toksisen maskuliinisuuden purkamisesta sekä ylipäätään siitä, mitä patriarkaatti tekee miehille ja miksi siitä on pyristeltävä eroon. Kirjan takakannessa alleviivataan, ettei teoksen lukeminen vaadi sukupuolentutkimuksen opintoja, ja se on totta: mutta jostain syystä Naamiotta jäi silti vähän oudolle rajapinnalle akateemisen ja käytännön tiedon välille. Se ei avannut käsitteitään tarpeeksi, jotta voisi ajatella sen kunnolla aukaisevan patriarkaatin vaikutuksia systemaattisesti lähes kaikkia sortavana järjestelmänä mutta toisaalta akateemisesta näkökulmasta se ei myöskään antanut mitään uutta oivallusta.
Olisin siis kaivannut tältä enemmän, mutta toisaalta tähän toiveeseen vaikuttaa todella paljon oma lukijapositio, juurikin ne jo käydyt sukupuolentutkimuksen opinnot ja suhteellisen laaja perusymmärrys feminismistä ja patriarkaatin tuhoisuudesta. Sinällään en siis ole kohderyhmää siinäkään mielessä, joten oma subjektiivinen mielipide on nyt sivuseikka. Uskaltaisin suositella kirjaa kuitenkin etenkin nuorille luettavaksi, pojille, miksei tytöillekin ja ei-binääriin mahtuville, vaikka ensimmäiselle ryhmälle se ehkä eniten antaa. Kenties kirja voisi toimia jonkinlaisena "porttina" laajempaan ja syvempään, ja siihen se varmasti onkin varsin oivallinen teos. Kunhan muistamme, ettei patriarkaatin kaataminen saa kääntyä jälleen yhdeksi yksilön identiteettiprojektiksi, vaan se on yhteisöllinen ja rakenteellinen ongelma, jota ei pelkästään yksilönvalinnoilla kaadeta.
Olisin siis kaivannut tältä enemmän, mutta toisaalta tähän toiveeseen vaikuttaa todella paljon oma lukijapositio, juurikin ne jo käydyt sukupuolentutkimuksen opinnot ja suhteellisen laaja perusymmärrys feminismistä ja patriarkaatin tuhoisuudesta. Sinällään en siis ole kohderyhmää siinäkään mielessä, joten oma subjektiivinen mielipide on nyt sivuseikka. Uskaltaisin suositella kirjaa kuitenkin etenkin nuorille luettavaksi, pojille, miksei tytöillekin ja ei-binääriin mahtuville, vaikka ensimmäiselle ryhmälle se ehkä eniten antaa. Kenties kirja voisi toimia jonkinlaisena "porttina" laajempaan ja syvempään, ja siihen se varmasti onkin varsin oivallinen teos. Kunhan muistamme, ettei patriarkaatin kaataminen saa kääntyä jälleen yhdeksi yksilön identiteettiprojektiksi, vaan se on yhteisöllinen ja rakenteellinen ongelma, jota ei pelkästään yksilönvalinnoilla kaadeta.
October 18, 2023
Sehr gut recherchiertes Buch über Männlichkeiten und Feminismus, mit vielen Fakten und Studien. Allerdings werden sehr viele Themen angeschnitten und gedanklich nicht ganz zu Ende geführt. Es ist eher so ein Einführungswerk was man Menschen geben könnte, die sich noch nie mit Feminismus beschäftigt haben. Außerdem war die Übersetzung an manchen Stellen etwas holprig, einige Sätze musste man zweimal lesen, weil mit der Grammatik was nicht stimmte. Finde sowas immer etwas schade, weil es den Lesefluss stört und man es leicht vermeiden könnte. Alles in allem würde ich das Buch aber Menschen empfehlen, die einen Einstieg in das Thema machen wollen.
February 6, 2023
This book is a good introduction to ideas about masculinity, including the concepts of toxic/fragile masculinity and the negative impact the patriarchy has on men's lives as well as women's. For me, the problem with books like this is that they are generally going to be preaching to the converted and the men that need to read them are the least likely to do so.
March 1, 2021
Tosi napakka, selkeä ja ratkaisukeskeinen! Tarjottiin ongelmia mutta myös ratkaisuja. Suosittelen kaikille!
January 3, 2022
A must-read.
December 24, 2022
⭐️ 3,5 Sterne ⭐️
Der Titel des Buches hatte mich sofort gecatched. Ich wurde auch nicht enttäuscht. Das Buch sehe ich, besonders da ich mich bereits mit dieser Thematik auskenne, als eine gute Einführung in die (toxische) Männlichkeit, dem Patriarchat und so weiter. Darüber hinaus visiert der Autor auch ein vielfältiges Publikum an (wie z.B. mich als junge Frau, welche mehr über toxische Männlichkeit etc. erfahren möchte), wie er dies im Fazit erwähnt hat. Besonders gut fand ich, dass der Autor durchweg seine eigenen Erfahrungen und Erlebnisse eingebaut und dabei reflektiert hat. Darüber hinaus wurden auch Themen angesprochen, mit denen ich mich bisher wenig auseinandergesetzt habe, wie z.B. der Aspekt "Sport".
Trotz diesen positiven Aspekten fehlt mir einerseits die wissenschaftliche Fundierung. Quellenangaben gab es, aber nicht durchgehend. Darüber hinaus musste ich mich manchmal aufraffen weiterzulesen.
Der Titel des Buches hatte mich sofort gecatched. Ich wurde auch nicht enttäuscht. Das Buch sehe ich, besonders da ich mich bereits mit dieser Thematik auskenne, als eine gute Einführung in die (toxische) Männlichkeit, dem Patriarchat und so weiter. Darüber hinaus visiert der Autor auch ein vielfältiges Publikum an (wie z.B. mich als junge Frau, welche mehr über toxische Männlichkeit etc. erfahren möchte), wie er dies im Fazit erwähnt hat. Besonders gut fand ich, dass der Autor durchweg seine eigenen Erfahrungen und Erlebnisse eingebaut und dabei reflektiert hat. Darüber hinaus wurden auch Themen angesprochen, mit denen ich mich bisher wenig auseinandergesetzt habe, wie z.B. der Aspekt "Sport".
Trotz diesen positiven Aspekten fehlt mir einerseits die wissenschaftliche Fundierung. Quellenangaben gab es, aber nicht durchgehend. Darüber hinaus musste ich mich manchmal aufraffen weiterzulesen.
January 17, 2022
Objectively this is a good book. Factual, interestingly written and I think for the right person it can be super eye opening and world changing. However, this was very much feminism 101 on a surface level told by a man for men. I personally had hoped more in-depth discussion about masculinity I didn’t need a whole chapter explaining to me what intersectionality is and how different parts of one’s identity can influence that. But once again I cannot stress that is for me personally. Overall it is a very good book, just not what I thought it would deliver.
September 2, 2020
A bit 101-ish, but very powerful and concise despite - or because of - its brevity.
Read
November 16, 2022I am not this book’s target audience. This is really a very basic feminism primer, which offers nothing new to anyone with a baseline knowledge of the subject.
March 6, 2021
"Maskuliinisuus on pohjimmiltaan esitys, johon kaikki pojat kasvavat." Aamen! J. J. Bola avaa tässä kirjassaan patriarkaatin käsitettyä, purkaa miehisyyteen ja maskuliinisuuteen liittyviä myyttejä ja historiallisia narratiiveja ja hakee suuntaa uudelle, avoimemmalle miehisyydelle, joka olisi kunnioittavaa, ei sulkisi ketään ulos ja olisi avoin erilaisille miehisyyden malleille.
Tavoite on kunnioitettava ja tämä kirja mielestäni onnistunut. Naamiotta on hyvin napakka teos, vain 144 sivua, eikä siten pituudellaan ainakaan tyrmää ketään. Asioista puhutaan helppotajuisella tavalla, eikä lukeminen edellytä sukupuolentutkimuksen opintoja. Jos on jo perehtynyt asioihin ja puhuu sujuvasti patriarkaatista ja intersektionaalisesta feminismistä, Naamiotta ei oikeastaan tarjoa mitään uutta, mutta se ei tietysti olekaan tämän kirjan kohderyhmä. Tämä kirja on suunnattu miehille, jotka eivät ole tällaista puheesta perillä.
Ei voi kuin toivoa, että Naamiotta löytäisi tiensä näille lukijoille. Pahimmat miesasiamiehet eivät varmasti Bolan argumenteilla taivu, mutta joillekin kirjan naseva, asiaan menevä ja ratkaisuja tarjoava tyyli puree varmasti ja tarjoaa avaimia uudenlaiseen miehisyyteen ja maskuliinisuuksiin – sellaisiin, joihin ei liity naisten, sukupuolivähemmistöjen tai seksuaalivähemmistöjen sortamista ja alistamista, väkivalta- ja raiskauskulttuurin ihannointia ja muuta perinteiseen myrkylliseen maskuliinisuuteen ja patriarkaattiin liittyvää kamaluutta.
Kirjan näkökulma on vähän brittiläinen, mutta ei liikaa, ja suomentaja Niko Koski on ansiokkaasti täydentänyt Bolan runsaita tilastoviittauksia suomalaisilla numeroilla. Toivottavasti Naamiotta päätyisi mahdollisimman monen miehen luettavaksi. On arvokasta, että miehet tällaisia kirjoja kirjoittavat, ettei tasa-arvon ja paremman mieskuvan viesti tule pelkästään naisilta. Nyt miesten pitäisi vain lukea tämä ja ottaa osaa keskusteluun – ei jätetä uuden miehisyyden rakentamista naisille.
Tavoite on kunnioitettava ja tämä kirja mielestäni onnistunut. Naamiotta on hyvin napakka teos, vain 144 sivua, eikä siten pituudellaan ainakaan tyrmää ketään. Asioista puhutaan helppotajuisella tavalla, eikä lukeminen edellytä sukupuolentutkimuksen opintoja. Jos on jo perehtynyt asioihin ja puhuu sujuvasti patriarkaatista ja intersektionaalisesta feminismistä, Naamiotta ei oikeastaan tarjoa mitään uutta, mutta se ei tietysti olekaan tämän kirjan kohderyhmä. Tämä kirja on suunnattu miehille, jotka eivät ole tällaista puheesta perillä.
Ei voi kuin toivoa, että Naamiotta löytäisi tiensä näille lukijoille. Pahimmat miesasiamiehet eivät varmasti Bolan argumenteilla taivu, mutta joillekin kirjan naseva, asiaan menevä ja ratkaisuja tarjoava tyyli puree varmasti ja tarjoaa avaimia uudenlaiseen miehisyyteen ja maskuliinisuuksiin – sellaisiin, joihin ei liity naisten, sukupuolivähemmistöjen tai seksuaalivähemmistöjen sortamista ja alistamista, väkivalta- ja raiskauskulttuurin ihannointia ja muuta perinteiseen myrkylliseen maskuliinisuuteen ja patriarkaattiin liittyvää kamaluutta.
Kirjan näkökulma on vähän brittiläinen, mutta ei liikaa, ja suomentaja Niko Koski on ansiokkaasti täydentänyt Bolan runsaita tilastoviittauksia suomalaisilla numeroilla. Toivottavasti Naamiotta päätyisi mahdollisimman monen miehen luettavaksi. On arvokasta, että miehet tällaisia kirjoja kirjoittavat, ettei tasa-arvon ja paremman mieskuvan viesti tule pelkästään naisilta. Nyt miesten pitäisi vain lukea tämä ja ottaa osaa keskusteluun – ei jätetä uuden miehisyyden rakentamista naisille.
March 11, 2021
Hyvä ja kepeästi kirjoitettu johdatus miehuuden ja maskuliinisuuden/maskuliinisuuksien moninaisuuteen ja siihen, miksi feminismi tekee hyvää myös miehille. Olen opiskellut sukupuolentutkimusta ja kriittisen miestutkimuksen kurssi oli yksi kiinnostavimmista. Tässä kirjassa ei ollut minulle varsinaisesti mitään uutta eivätkä käsitykseni sen kummemmin heilahtaneet siitä mitä ne jo ennestään olivat, mutta ehdottoman suositeltava jos aihe on vieraampi tai jäykät käsitykset miehisyydestä ahdistavat.
Myös intersektionaalisen feminismin tarkoitus avataan kirjassa selkeästi ja ymmärrettävästi. Akateemiseen feminismiin helposti liittyy tietynlainen käsitteillä ja termeillä näpertely (en sano että se olisi huono asia, mutta se etäännyttää monia joiden soisi kiinnostuvan siitä mikä on termien takana oleva merkitys). Se on toki tyypillistä ylipäätään akateemisissa piireissä ja on aina haastavaa saada asiat vaikuttamaan yleisellä tasolla kiinnostavammilta. Tarvitaan tällaisia helposti lähestyttäviä kirjoja joissa lukijalta ei oleteta muuta kuin avointa ja kiinnostunutta asennetta.
Myös intersektionaalisen feminismin tarkoitus avataan kirjassa selkeästi ja ymmärrettävästi. Akateemiseen feminismiin helposti liittyy tietynlainen käsitteillä ja termeillä näpertely (en sano että se olisi huono asia, mutta se etäännyttää monia joiden soisi kiinnostuvan siitä mikä on termien takana oleva merkitys). Se on toki tyypillistä ylipäätään akateemisissa piireissä ja on aina haastavaa saada asiat vaikuttamaan yleisellä tasolla kiinnostavammilta. Tarvitaan tällaisia helposti lähestyttäviä kirjoja joissa lukijalta ei oleteta muuta kuin avointa ja kiinnostunutta asennetta.
April 30, 2025
Really managed to finally finish my first book in ages and my first one of this year…
This was a gift from my sibling I got YEARS ago and although it got me really into thinking and even more reflecting, I think it is safe to say that this would have been a way bigger eye-opener back then, than it was for me today (that is how it was intended to be when I got it).
However I really consider this book to be a must read for every young person but especially boys/men that want to learn more about (their) feelings, thought patterns and obviously gender roles and all the different influences of the patriarchy.
I really enjoyed being led through all the different aspects of especially male gender roles and how to reflect on the patriarchy‘s dominence in society.
Perfect mix of personal experiences, intimate stories and relation to „typical men behavior“.
Very easy to read, informative and personal: an amazing book to start reflecting about many things!!
Really wish I had read this one way earlier.
- Thanks V!!
This was a gift from my sibling I got YEARS ago and although it got me really into thinking and even more reflecting, I think it is safe to say that this would have been a way bigger eye-opener back then, than it was for me today (that is how it was intended to be when I got it).
However I really consider this book to be a must read for every young person but especially boys/men that want to learn more about (their) feelings, thought patterns and obviously gender roles and all the different influences of the patriarchy.
I really enjoyed being led through all the different aspects of especially male gender roles and how to reflect on the patriarchy‘s dominence in society.
Perfect mix of personal experiences, intimate stories and relation to „typical men behavior“.
Very easy to read, informative and personal: an amazing book to start reflecting about many things!!
Really wish I had read this one way earlier.
- Thanks V!!
Displaying 1 - 30 of 380 reviews