Perinteinen poliittinen historia perinteisestä valtiosta. Sekaisin menee jo eri hallitsijaklaanien suhteen (kreikkalaiset, roomalaiset, eri suuntausten muslimit ja lopulta, 1952, itse egyptiläiset. Koska tosiaan, egyptiä olivat hallineet vuosituhansia muualta tulleet ihmiset. Viimeisimmät, Muhammad Alin suvun hallitsijan 1800-luvulta viimeiseen kuninkaaseen olivat lopulta niin irtaantuneet kansasta, että edes arabian kieli ei veinannut taipua (viimeinen kuningas kyllä puhui sitä). Ja entäs arabit itse? He tulivat itse valloittajina muslimien kanssa. Ja tässä välissä oli myös muita "kansallisuuksia", Albaniasta Turkin aroille. Ja entäs Faaraot? Faaraot eivät itse edes käyttäneet moista sanaa, se on lainaa vuosituhansia myöhemmin tulleilta kreikkalaisilta.
Teos oli kirjoitettu sujuvasti, joskin varmaan unohdan suurimman osan siitä pian tai kaikki tulee menemään sekaisin päässäni. Antaa silti hyvän kuvan maan merkityksestä. Egypti on ollut monesti arabialaisen ja/tai islamilaisen maailman keskus, se on kattanut monesti alueet syyriaan asti, toiminut mekan ja medinan suojelijana, ollut islamilaisen sivistyksen kehto. Nykyisinkin sen tuottamat kieli on yksi ymmärretyimpiä arabian murteita, koska maan viihdeteollisuus on ollut arabian merkittävin. En toki tiedä, joko kaasu- ja öljydollarit ovat paukuttaneet tässä kohtaa ohi.