What do you think?
Rate this book
Kerrostalo
Trillerin intensiteetillä vyöryvä lähiöromaani
Valtava kerrostalo oli joskus maakunnan ylpeys ja tulevaisuuden toivo, mutta siitä on tullut tiiviisti aidattu ongelmalähiö, omalakinen kaupunki kaupungin sisällä. Maakuntien köyhä, valkoinen heteromies on kriisissä, eikä täällä kasvaneilla naisilla ole muuta vaihtoehtoa kuin olla vahva, vaikka henki menisi. Kertojan viitta kulkee kuin viestikapula henkilöltä toiselle, kun alamaailmaan ajautuneiden valtasuhteita punnitaan uudelleen.
Hanna-Riikka Kuisman viides romaani on koruttoman realistinen, mustan huumorin sävyttämä sukellus betonibunkkerien arkeen ja varjoihin.
Valtava kerrostalo oli joskus maakunnan ylpeys ja tulevaisuuden toivo, mutta siitä on tullut tiiviisti aidattu ongelmalähiö, omalakinen kaupunki kaupungin sisällä. Maakuntien köyhä, valkoinen heteromies on kriisissä, eikä täällä kasvaneilla naisilla ole muuta vaihtoehtoa kuin olla vahva, vaikka henki menisi. Kertojan viitta kulkee kuin viestikapula henkilöltä toiselle, kun alamaailmaan ajautuneiden valtasuhteita punnitaan uudelleen.
Hanna-Riikka Kuisman viides romaani on koruttoman realistinen, mustan huumorin sävyttämä sukellus betonibunkkerien arkeen ja varjoihin.
332 pages, Hardcover
First published March 1, 2019
15 people are currently reading
389 people want to read
About the author
Hanna-Riikka Kuisma
15 books22 followersHanna-Riikka Kuisma is a Finnish Finlandia Prize nominated author who is known for her novels that explore the dark sides of the human mind and our modern society.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 94 reviews
November 15, 2019
Aivan loistava, todellakin Finlandia-ehdokkuutensa ansainnut. Kodistaan häädön saanut mummo jäätyy pakkaseen, lapset vetävät viinaa ja huumeita kaksin käsin, nuori tyttö pakotetaan väkivaltarikokseksi ja pidetään lukittuna vaatekaapissa, kuusitoista vuotta raittiina ollut mies ei muista mistä veri hänen käsissään on peräisin, pukumiehet vievät köyhien syrjäytyneiden ihmisten viimeisetkin rahat. Lopulta tästä isosta henkilögalleriasta rakentuu yhtenäinen tarina. Lukiessa päällimmäiseksi tunteiksi nousevat epätoivo, häpeä, lohduttomuus. Lopetuksen voi tulkita positiivisen kautta.
Kerrostaloa markkinoidaan thrillerinä ja dystopiana, mikä on hieman kummallista, mutta itse teos on loistava vaikkei noista kategorioista kumpaakaan olekaan. Muistuttaa itseäni todella paljon Susanna Alakosken teoksista. Lämmin suositus, mutta tarttukaa sillä varoituksella, että tässä ei lukijaa säästellä.
Kerrostaloa markkinoidaan thrillerinä ja dystopiana, mikä on hieman kummallista, mutta itse teos on loistava vaikkei noista kategorioista kumpaakaan olekaan. Muistuttaa itseäni todella paljon Susanna Alakosken teoksista. Lämmin suositus, mutta tarttukaa sillä varoituksella, että tässä ei lukijaa säästellä.
December 16, 2019
Olipas vetävä. Tavallaan tosiaan vähän hassua, että tätä luonnehditaan dystopiaksi. Tiettyjä dystopiakirjallisuuden piirteitä on, joo, mutta noin yleisesti ottaen taitaa kuitenkin olla vain tietyn kansanryhmän ihmisten elämää.
Tunnustan kuitenkin keskiluokkaisuuteni, enkä väitä tietäväni kirjan kuvaamasta lähiöelämästä sen vertaa, että voisin arvioida, missä määrin tämä on dramaattista liioittelua ja missä määrin todenmukaista kuvausta. Hitusen tuntuu heikoilla jäillä kävelemiseltä arvioiminen.
Arvokasta kuitenkin, että joku kirjoittaa kiinnostavan ja jännittävänkin kirjan, jossa kuvataan jotain muuta kuin keskiluokkaista tai yläluokkaista elämää. Kontrasti ennen tätä lukemaani Säädylliseen murhenäytelmään on melkoinen. Kuisma vaikuttaa kirjailijana sen verran taitavalta, että kehuja kerännyt Viides valtakunta pääsi lukulistalle välittömästi.
Tunnustan kuitenkin keskiluokkaisuuteni, enkä väitä tietäväni kirjan kuvaamasta lähiöelämästä sen vertaa, että voisin arvioida, missä määrin tämä on dramaattista liioittelua ja missä määrin todenmukaista kuvausta. Hitusen tuntuu heikoilla jäillä kävelemiseltä arvioiminen.
Arvokasta kuitenkin, että joku kirjoittaa kiinnostavan ja jännittävänkin kirjan, jossa kuvataan jotain muuta kuin keskiluokkaista tai yläluokkaista elämää. Kontrasti ennen tätä lukemaani Säädylliseen murhenäytelmään on melkoinen. Kuisma vaikuttaa kirjailijana sen verran taitavalta, että kehuja kerännyt Viides valtakunta pääsi lukulistalle välittömästi.
May 26, 2019
Realistinen lähiödystopia. Niin tiivistäisin, jos Hanna-Riikka Kuisman romaania Kerrostalo pitäisi kuvata parilla sanalla. Lähiötodellisuuksista, köyhien ja syrjäytettyjen elämästä ei ole kirjoitettu meillä paljon, toistetaan mediassa – näkökulma tosin rajautuu ei-spefiä edustavaan aikuisten kirjallisuuteen. Ehkä ns. vastauksena kysyntään lähiöromaaneja on alkanut ilmestyä kotimaisilta tekijöiltä, Liken tämän kevään katalogissakin oli useita. Kuisman romaani on perusteellista työtä, se omaksuu unohdetun lähiön elämän jo kielen tasolla. Päihteiden puhekieliset ilmaukset, väkivaltakuvauksen, kirousten sinkoilun. Teoksen kaikkitietävä kertoja katsoo lähiötä sisältä ja nyt, ei kaukaa ja myöhemmin.
Kerronta zoomataan vuorotellen eri henkilöihin muutaman sivun episodeissa. Hahmot tulevat ongelmineen ja toiveineen nopeasti tutuiksi. Isoimpiin rooleihin nousevat huumeiden myymisen myötä loukkuun jäänyt kolmekymppinen Jessica, raivoraittiiksi hurjan menneisyyden jälkeen ryhtynyt kahvilanpitäjä Sakke ja lähiön meininkejä selvittelemään alkanut, pitkään vainoharhaisena pidetty Keijo. Elämä vyöryy kirjassa päälle toisiinsa limittyvinä juhlina, jatkoina, darramorkkiksina. Yksinhuoltajaäidit huolehtivat lapsista, joiden isät ovat hävinneet. Asukkaiden liikkumisen valvonta aidatussa lähiössä on kiristynyt absurdein tavoin, mutta poliisia paikalla ei näy juuri koskaan, vaikka huumekauppa käy avoimena. Jäljet näyttävät johtavan korkeaan tornitaloon, jossa kuulopuheiden mukaan asuu paikan nykyinen omistaja.
Kerrostalo välttää romaanin tyypillisen saturaation, sillä dekkarimainen juonikuvio alkaa vetää vauhdilla puolivälin jälkeen. Silloin herää jännitys henkilöiden puolesta. Voimakkaimman myötätunnon saa ehkä yllättäenkin aikaan huumeisiin sotkeutunut Jessica, jonka menneisyydessä on traagisia käänteitä. Silti hän ei ole uhri, vaan lähiö on tietyllä tapaa ollut kohtalo, jota hän on itsekin edesauttanut. Miten paljon vanhoista virheistä on kärsittävä? Paljon avoimeksi jättävä loppu tuo mieleen Lynchin elokuvia ja sarjoja. Kaikki on sellaista kuin on, ei syytä selityksille. Kuisman tyyli pitää loppuun asti, se on iskevää, intensiivistä ja tuo tapahtumat lähelle.
"Äkkiä silmät maahan, ettei räkisjengi kiinnitä häneen huomiota. Nuo kakarat ovat porukassa hulluja, hakkaavat yksin liikkuvia kännisiä pesismailoilla. Vanhan koulun pihan läpi on turvallista kulkea, skeittarit ovat harmittomia. Kaikkein eniten häntä kammottavat baarin liepeillä notkuvat naamatatuoidut jätkät, kakkostorin halki hän ei kulje edes unissaan." (s. 30).
Kerronta zoomataan vuorotellen eri henkilöihin muutaman sivun episodeissa. Hahmot tulevat ongelmineen ja toiveineen nopeasti tutuiksi. Isoimpiin rooleihin nousevat huumeiden myymisen myötä loukkuun jäänyt kolmekymppinen Jessica, raivoraittiiksi hurjan menneisyyden jälkeen ryhtynyt kahvilanpitäjä Sakke ja lähiön meininkejä selvittelemään alkanut, pitkään vainoharhaisena pidetty Keijo. Elämä vyöryy kirjassa päälle toisiinsa limittyvinä juhlina, jatkoina, darramorkkiksina. Yksinhuoltajaäidit huolehtivat lapsista, joiden isät ovat hävinneet. Asukkaiden liikkumisen valvonta aidatussa lähiössä on kiristynyt absurdein tavoin, mutta poliisia paikalla ei näy juuri koskaan, vaikka huumekauppa käy avoimena. Jäljet näyttävät johtavan korkeaan tornitaloon, jossa kuulopuheiden mukaan asuu paikan nykyinen omistaja.
Kerrostalo välttää romaanin tyypillisen saturaation, sillä dekkarimainen juonikuvio alkaa vetää vauhdilla puolivälin jälkeen. Silloin herää jännitys henkilöiden puolesta. Voimakkaimman myötätunnon saa ehkä yllättäenkin aikaan huumeisiin sotkeutunut Jessica, jonka menneisyydessä on traagisia käänteitä. Silti hän ei ole uhri, vaan lähiö on tietyllä tapaa ollut kohtalo, jota hän on itsekin edesauttanut. Miten paljon vanhoista virheistä on kärsittävä? Paljon avoimeksi jättävä loppu tuo mieleen Lynchin elokuvia ja sarjoja. Kaikki on sellaista kuin on, ei syytä selityksille. Kuisman tyyli pitää loppuun asti, se on iskevää, intensiivistä ja tuo tapahtumat lähelle.
"Äkkiä silmät maahan, ettei räkisjengi kiinnitä häneen huomiota. Nuo kakarat ovat porukassa hulluja, hakkaavat yksin liikkuvia kännisiä pesismailoilla. Vanhan koulun pihan läpi on turvallista kulkea, skeittarit ovat harmittomia. Kaikkein eniten häntä kammottavat baarin liepeillä notkuvat naamatatuoidut jätkät, kakkostorin halki hän ei kulje edes unissaan." (s. 30).
January 14, 2020
No huh. Tämä on eriskummallinen tapaus. Liioiteltu kuvaus elämästä, joka kaikilla osin kuitenkin on monelle jo totta.
Todella mielenkiintoinen ja koukuttava lukukokemus.
Todella mielenkiintoinen ja koukuttava lukukokemus.
August 9, 2019
Onko Hanna-Riikka Kuisma seuraava kirjailija, jonka tuotannon luen kokonaan? Minulla on tapana uuden kirjailijan löydettyäni varata koko tämän tuotanto kirjastosta ja sitten - sitä mukaa kun kirjat saapuvat Itäkeskuksen kirjastoon - lukea kaikki alta pois. Voi olla, että Kuisman kanssa käy nyt samalla tavalla.
Kuisman uusin romaani Kerrostalo on ensimmäinen häneltä lukemani. Se on vetävästi kirjoitettu ja jännärimäinen tarina syrjäytetyn lähiökerrostalon elämästä ja ihmisistä. Hahmojen paljoudesta ja tarinan nopeista käänteistä tulee mieleen tv-sarja, jos Suomessa tällaisia tv-sarjoja tehtäisiin.
Kerrostalo on samaan aikaan uskottava, mutta liioiteltu/korostettu ("hightened", sanottaisiin englanniksi) kuvaus syrjäytymisestä, sosiaalisista ongelmista ja yhteiskunnan polarisoitumisesta: kaikki on niin lähiötä kuin vain voi olla.
Ja kaikkea mahdollista lähiöstä kirjassa on: Kerrostalo on kattava läpileikkaus siitä, minkälainen elämänkirjo kerrostaloon voi mahtua. On raitistunutta alkoholistia, huumekoukusta ja -elämästä eroonpyristelevää nuorta äitiä, on uusnatsia, anarkistia, ylikansallista pääomaa, vanhuksia, asunnottomia, yksinhuoltajia ja niiden lapsia. Ja tietysti on väkivaltaa, niin perhepiirissä kuin summittaistakin, henkistä fyysistä seksuaalista... Kaikkea mahdollista. Kerrostalo on synkkä kirja, vaikka valonpilkahduksiakin tarinaan mahtuu.
Synkkyydestä huolimatta viihdyin Kerrostalon maailmassa ja Kuisman kerronnan parissa. Osa juonellisista tai henkilöhahmollisista ratkaisuista tuntui vähän turhan ilmeisiltä, osittain siksi että ne tuntuivat tosilta ja osittain siksi että ne tuntuivat liian elokuvamaisilta. Ehkä toivoin painottumista toden puolelle ja ehkä Kuisma halusi tehdä nimenomaan korostettua todellisuutta.
Silti, olen varannut jo kasan Kuisman muita kirjoja kirjastosta. En ihan kaikkia kerralla, mutta melkein.
Kuisman uusin romaani Kerrostalo on ensimmäinen häneltä lukemani. Se on vetävästi kirjoitettu ja jännärimäinen tarina syrjäytetyn lähiökerrostalon elämästä ja ihmisistä. Hahmojen paljoudesta ja tarinan nopeista käänteistä tulee mieleen tv-sarja, jos Suomessa tällaisia tv-sarjoja tehtäisiin.
Kerrostalo on samaan aikaan uskottava, mutta liioiteltu/korostettu ("hightened", sanottaisiin englanniksi) kuvaus syrjäytymisestä, sosiaalisista ongelmista ja yhteiskunnan polarisoitumisesta: kaikki on niin lähiötä kuin vain voi olla.
Ja kaikkea mahdollista lähiöstä kirjassa on: Kerrostalo on kattava läpileikkaus siitä, minkälainen elämänkirjo kerrostaloon voi mahtua. On raitistunutta alkoholistia, huumekoukusta ja -elämästä eroonpyristelevää nuorta äitiä, on uusnatsia, anarkistia, ylikansallista pääomaa, vanhuksia, asunnottomia, yksinhuoltajia ja niiden lapsia. Ja tietysti on väkivaltaa, niin perhepiirissä kuin summittaistakin, henkistä fyysistä seksuaalista... Kaikkea mahdollista. Kerrostalo on synkkä kirja, vaikka valonpilkahduksiakin tarinaan mahtuu.
Synkkyydestä huolimatta viihdyin Kerrostalon maailmassa ja Kuisman kerronnan parissa. Osa juonellisista tai henkilöhahmollisista ratkaisuista tuntui vähän turhan ilmeisiltä, osittain siksi että ne tuntuivat tosilta ja osittain siksi että ne tuntuivat liian elokuvamaisilta. Ehkä toivoin painottumista toden puolelle ja ehkä Kuisma halusi tehdä nimenomaan korostettua todellisuutta.
Silti, olen varannut jo kasan Kuisman muita kirjoja kirjastosta. En ihan kaikkia kerralla, mutta melkein.
February 12, 2021
Välillä teki sen verran pahaa, että piti edetä vähän kerrallaan. Puolenvälin paikkeilla kurjuus laantui tai vaihtoehtoisesti meininkiin vaan tottui. Hyvä ja tarpeellinen teos, joka kokoaa yhteen dystooppisen surullisten ihmiskohtaloiden joukon.
January 25, 2022
2 1/2.
En oikein osaa sanoa pidinkö. Siksi 2 1/2 tähteä. Välillä kirjoitus oli otteessaan pitävää vaikka juuri mitään ei tapahtunut mutta välillä oli tosi tylsiäkin kohtia joissa ajatukset tahtoi juosta muualla kuin tekstissä. Hankalaa oli ainakin alkuun pysyä kartalla kenestä juuri nyt puhuttiin, ennen kuin tuli selväksi että kertoja vaihtuu. Trillerimäisyydestä en oikein osaa sanoa, kirjassa oli ehkä yksi kohta jonka saattoi tähän katekoriaan laittaan mutta muuten ei mielestäni mitenkään jännittävä tai muuta vastaavaa. Ihan mielenkiintoinen ajatus lähteä kirjoittamaan yhden kerrostalon tarinaa tai kerrostaloalueella asuvista ihmisistä. Mielestäni kirjassa oli eri juonia liikaa mutta saattoi tietysti olla syynä omien ajatusten vaellus etten päässyt niihin oikein kunnolla sisään, tai niiden ideaan.
Laitoin tämän hyllyyn uudelleen luettavista kirjoista, koska vaikka en antanut ihan hirveästi tähtiä haluaisin kuitenkin lukea uudelleen jos ymmärtäisin paremmin. Ehkä eri juonetkin avautuisivat eri tavoin ja mielestäni kirjassa oli kuitenkin ainesta ollakseen hyvä kirja. Jos minulta jäi vain jotain huomaamatta.
Edit: Luin tämän nyt varsin nopeasti toistamiseen, lähinnä syystä että tämä liittyy yhteen geokätkön mysteerin ratkaisuun ja halusin saada mysteerin ratkottua. Tällä lukukerralla ehkä pidin vähän enemmän kirjasta ja jopa löytyi jotain uuttakin mutta en vaihda nyt tähditystä koska ei mielestäni ole kuitenkaan kolmen tähden arvoinen. Kuuntelin kirjan tällä kertaa ja lukija oli jotenkin erityisen ärsyttävä.
En oikein osaa sanoa pidinkö. Siksi 2 1/2 tähteä. Välillä kirjoitus oli otteessaan pitävää vaikka juuri mitään ei tapahtunut mutta välillä oli tosi tylsiäkin kohtia joissa ajatukset tahtoi juosta muualla kuin tekstissä. Hankalaa oli ainakin alkuun pysyä kartalla kenestä juuri nyt puhuttiin, ennen kuin tuli selväksi että kertoja vaihtuu. Trillerimäisyydestä en oikein osaa sanoa, kirjassa oli ehkä yksi kohta jonka saattoi tähän katekoriaan laittaan mutta muuten ei mielestäni mitenkään jännittävä tai muuta vastaavaa. Ihan mielenkiintoinen ajatus lähteä kirjoittamaan yhden kerrostalon tarinaa tai kerrostaloalueella asuvista ihmisistä. Mielestäni kirjassa oli eri juonia liikaa mutta saattoi tietysti olla syynä omien ajatusten vaellus etten päässyt niihin oikein kunnolla sisään, tai niiden ideaan.
Laitoin tämän hyllyyn uudelleen luettavista kirjoista, koska vaikka en antanut ihan hirveästi tähtiä haluaisin kuitenkin lukea uudelleen jos ymmärtäisin paremmin. Ehkä eri juonetkin avautuisivat eri tavoin ja mielestäni kirjassa oli kuitenkin ainesta ollakseen hyvä kirja. Jos minulta jäi vain jotain huomaamatta.
Edit: Luin tämän nyt varsin nopeasti toistamiseen, lähinnä syystä että tämä liittyy yhteen geokätkön mysteerin ratkaisuun ja halusin saada mysteerin ratkottua. Tällä lukukerralla ehkä pidin vähän enemmän kirjasta ja jopa löytyi jotain uuttakin mutta en vaihda nyt tähditystä koska ei mielestäni ole kuitenkaan kolmen tähden arvoinen. Kuuntelin kirjan tällä kertaa ja lukija oli jotenkin erityisen ärsyttävä.
April 16, 2019
Kuisma ei petä. Tämä kirja on loistava.
Hämmästyin, kun kuulin jostain maininnan jännäristä tms. Ei. Sitä tämä ei ole. Tämä on kuvaus elämästä. Ei jännäri, ei dystopiaa vaan meidän arkea. Edellisenkin kirjan kohdalla huomasin yllätyksekseni, että kirjaa luettiin jotenkin minulle vieraasta kulmasta.
Näen tämän kirjan silmissäni edelleen. Se kertoo siitä, että kirja vei mukanaan.
Hämmästyin, kun kuulin jostain maininnan jännäristä tms. Ei. Sitä tämä ei ole. Tämä on kuvaus elämästä. Ei jännäri, ei dystopiaa vaan meidän arkea. Edellisenkin kirjan kohdalla huomasin yllätyksekseni, että kirjaa luettiin jotenkin minulle vieraasta kulmasta.
Näen tämän kirjan silmissäni edelleen. Se kertoo siitä, että kirja vei mukanaan.
October 30, 2019
Kehno ja epäuskottava dialogi tökki erittäin pahasti. Tarina sinänsä kiinnostava, mutta kerronta pilattiin yliampuvalla kurjuuden mässäilyllä. Henkilöhahmoihin oli erittäin vaikea saada otetta sen takia, että olivat erittäin kliseisesti väritettyjä lähiön moniongelmaisia ja rankasti karrikoituja. Välillä en ollut varma mitä tyylilajia kirja edusti; mustaa huumoria, dystopiaa, arkirealismia, jännitystä? Kaiken kaikkiaan tyyliään etsivää, sekava ja harmillisen lattea kirja.
March 27, 2020
Raju, hämmentävä kirja. Porilainen kerrostalolähiö on vuosikymmenten aikana muuttunut painajaiseksi, jossa pärjää vain väkivallalla, seksillä ja erilaisilla päihteillä. Talojen asiakkailla on liikaa yhteistä menneisyyttä, eikä kukaan pääse koskaan pois. Kaiken taustalla häilyy epämääräinen omistaja, joka on asennuttanut paikalle valvontakamerat ja sähkölukot mutta on oudon välinpitämätön takapihan pultsareiden suhteen.
Yritin pitkään lukea kirjaa realistisena romaanina, mutta se ei oikein luonnistunut. Niinpä luokittelen tämän dystopiaksi - painajainenkin voisi olla osuva lajityyppi. Ihmiskohtalot ovat näiden betoniseinien sisällä rankkoja, ja totta totisesti ihminen on ihmiselle susi. Tämä kerrotaan groteskein, sarjakuvamaisin kuvauksin.
Henkilöitä on melkoinen kavalkadi, ja jos kirjaa ei lue yhtä soittoa, voi olla vaikea pitää mielessä kuka on kellekin minkälaista sukua ja minkälaista yhteistä historiaa kukin kantaa taakkanaan. Siksi (ja väkivaltaisuuden vuoksi) kirjaa oli paikoitellen melko raskasta lukea. Haluan uskoa, että tämä kirja on sentään vähän vinksallaan oikeasta elämästä, ainakin Suomessa.
Yritin pitkään lukea kirjaa realistisena romaanina, mutta se ei oikein luonnistunut. Niinpä luokittelen tämän dystopiaksi - painajainenkin voisi olla osuva lajityyppi. Ihmiskohtalot ovat näiden betoniseinien sisällä rankkoja, ja totta totisesti ihminen on ihmiselle susi. Tämä kerrotaan groteskein, sarjakuvamaisin kuvauksin.
Henkilöitä on melkoinen kavalkadi, ja jos kirjaa ei lue yhtä soittoa, voi olla vaikea pitää mielessä kuka on kellekin minkälaista sukua ja minkälaista yhteistä historiaa kukin kantaa taakkanaan. Siksi (ja väkivaltaisuuden vuoksi) kirjaa oli paikoitellen melko raskasta lukea. Haluan uskoa, että tämä kirja on sentään vähän vinksallaan oikeasta elämästä, ainakin Suomessa.
January 16, 2020
Kököllä dialogilla ja karikatyyrimäisillä henkilöhahmoilla höystetty yliampuva ja epäuskottava lähiökuvaus. Luin kuitenkin loppuun siinä toivossa, että jossain vaiheessa olisi valjennut miksi tämä oli Finlandia-ehdokkaana. En kyllä vieläkään tiedä.
September 20, 2022
Kerrostalo kuvaa erään huonomaineisen lähiön elämää yhden talon asukkaisiin keskittyen. Ei missään tapauksessa hyvän mielen kirja, mutta piti kyllä otteessaan. Nautin valtavasti tämän kerronnasta, joka oli tosi intensiivinen ja samaan aikaan useiden näkökulmien myötä jokseenkin sirpaleinen, mutta hyvällä tavalla. Kertojat ja näkökulmat vaihtuivat tiuhaan tahtiin, mikä toi tarinalle ripeän tunnelman, ja näkökulman vaihtuessa myös tunnelma monesti vaihtui ja lukijana pääsi myötäelämään henkilöiden kokemukset sen sijaan että olisi jäänyt olo että tarinaa seuraa ulkopuolelta. Myös henkilöhahmot oli taidokkaasti rakennettuja ja tätä lukiessa tuntui, ettei kukaan ollutkaan ihan sitä mitä ennalta odotti. Hahmoilla oli taustat, joiden myötä nykyiseen tilanteeseen oli päädytty, mutta taustatarinoita ei ryhdytty yksityiskohtaisesti kertomaan, vaan tarina eteni aikalailla yhdessä aikatasossa ja menneisiin viitattiin vain ohimennen. Pidin tästä tavasta, jolla lukijan uteliaisuutta heräteltiin, mutta heränneisiin kysymyksiin ei annettu kovin kummoisia vastauksia vaan paljon jätettiin rivien välistä tulkittavaksi.
October 3, 2020
Hämmentävä ja hengästyttävä lukukokemus.
Tarina keikkuu dystopian ja realistisen syrjäytymisen kuvausten välimaastossa ja kertoo lähiöstä, johon on muodostunut jo lähes oma maansa aitoineen ja omine lakeineen.
Henkilöhahmot ovat karikatyyrejä syrjäytymisen syöksykierteessä olevista lähiön asukkaista. Henkilöt ja kuvaukset ovatkin kirjan parasta antia, ja ne olisivat lähellä täydellisyyttä, ellei niitä olisi poikkeuksetta vedetty hiukan liian pitkälle, hiukan liian oppikirja esimerkin omaisesti. Tämä häiritsi omaa lukukokemustani.
Kerronta eteni kiihtyvässä tahdissa, jättäen paljon lukijan päätelmien ja mielikuvituksen varaan. Lopussa saatiin vastauksia, mutta jätettiin myös paljon kohtaloita ja kysymyksiä auki, joka ilahdutti, ei kaikkea tarvitsekaan aina tarjoilla hopeavadilla lukijan eteen.
Tarina keikkuu dystopian ja realistisen syrjäytymisen kuvausten välimaastossa ja kertoo lähiöstä, johon on muodostunut jo lähes oma maansa aitoineen ja omine lakeineen.
Henkilöhahmot ovat karikatyyrejä syrjäytymisen syöksykierteessä olevista lähiön asukkaista. Henkilöt ja kuvaukset ovatkin kirjan parasta antia, ja ne olisivat lähellä täydellisyyttä, ellei niitä olisi poikkeuksetta vedetty hiukan liian pitkälle, hiukan liian oppikirja esimerkin omaisesti. Tämä häiritsi omaa lukukokemustani.
Kerronta eteni kiihtyvässä tahdissa, jättäen paljon lukijan päätelmien ja mielikuvituksen varaan. Lopussa saatiin vastauksia, mutta jätettiin myös paljon kohtaloita ja kysymyksiä auki, joka ilahdutti, ei kaikkea tarvitsekaan aina tarjoilla hopeavadilla lukijan eteen.
Read
December 29, 2019Huima. Ahdistavakin, mutta niin kauniisti kirjoitettu että vei mennessään.
Samalla tuli jopa vähän epämukava olo siitä, kuinka tätä pystyi paljolti kuuntelemaan fiktiona, vaikka siinä kuvatut asiat ovat monelle liiankin totta. Huimaa sekin.
Samalla tuli jopa vähän epämukava olo siitä, kuinka tätä pystyi paljolti kuuntelemaan fiktiona, vaikka siinä kuvatut asiat ovat monelle liiankin totta. Huimaa sekin.
August 28, 2020
Toimi ainakin äänikirjana loistavasti!
August 4, 2021
(Haluaisin antaa kaksi- ja puoli tähteä, mutta en osaa..)
Aloin lukea kirjaa puoliksi innoissani ja puoliksi kauhuissani, sillä olen itse elänyt nuoruuteni syrjäytyneisyyden, huumeriippuuvuuden ja rikoksien keskellä. Kiinnostavaa, että joku haluaa kertoa asioita "omasta" näkökulmasta, mutta.. varsinkin alkupuoli oli itselleni erittäin tahmeaa, hahmot tuntuivat epäuskottavilta, yksipuolisilta ja karrikoiduilta, sketsihahmotyylisiltä. Kun pystyin päästämään irti ajatuksesta, että kirja yrittää olla inhorealistinen kuvaus todellisesta elämästä, aloin nauttimaan tarinasta. Juoni oli ihan mukaantempaiseva ja yllättävä, miljöö teemapuistomaisuudessaan omaperäinen. Itselleni kirja näyttäytyi keskiluokkaisena fantasiana syrjäytyneiden elämästä, jollaisena se olikin ihan kiinnostava, paikoittain hauska ja samaistuttava. Taustatyö oli tehty hyvin, jonka huomasi joistain autenttisista yksityiskohdista, mutta kokonaisuutena tunnelma oli surrealistinen ja sarjakuvamainen. Kurjuuden kauhistelua ja karnevalisointia, helposti sulatettavassa muodossa. Tuntuu typerältä, jos ihmiset lukevat tätä jonain suomalaisen syrjäymisen tai päihdekultuurin todellisena kuvauksena.
Aloin lukea kirjaa puoliksi innoissani ja puoliksi kauhuissani, sillä olen itse elänyt nuoruuteni syrjäytyneisyyden, huumeriippuuvuuden ja rikoksien keskellä. Kiinnostavaa, että joku haluaa kertoa asioita "omasta" näkökulmasta, mutta.. varsinkin alkupuoli oli itselleni erittäin tahmeaa, hahmot tuntuivat epäuskottavilta, yksipuolisilta ja karrikoiduilta, sketsihahmotyylisiltä. Kun pystyin päästämään irti ajatuksesta, että kirja yrittää olla inhorealistinen kuvaus todellisesta elämästä, aloin nauttimaan tarinasta. Juoni oli ihan mukaantempaiseva ja yllättävä, miljöö teemapuistomaisuudessaan omaperäinen. Itselleni kirja näyttäytyi keskiluokkaisena fantasiana syrjäytyneiden elämästä, jollaisena se olikin ihan kiinnostava, paikoittain hauska ja samaistuttava. Taustatyö oli tehty hyvin, jonka huomasi joistain autenttisista yksityiskohdista, mutta kokonaisuutena tunnelma oli surrealistinen ja sarjakuvamainen. Kurjuuden kauhistelua ja karnevalisointia, helposti sulatettavassa muodossa. Tuntuu typerältä, jos ihmiset lukevat tätä jonain suomalaisen syrjäymisen tai päihdekultuurin todellisena kuvauksena.
December 30, 2020
Ahdistava kuvaus köyhyydestä, päihteistä, kurjuudesta. Paljon ajatuksia herättävä.
May 1, 2019
Lähiöromaani, ei niin dystooppinen kuin annettiin ymmärtää. Tätä elämää elävät jo monet, ei tämä ole kuvitteellinen kauhukuva. Pidin realistisesta, tuomitsemattomasta kerronnasta ja huumehouruisen ja alkoholissa uitetun väkivallan kuvauksesta, joka tekee tästä tarinoiden punoumasta totta. Kerrostalossa elämäntarinat ovat kietoutuneet yhteen erottamattomalla tavalla, ja jokainen teko vaikuttaa aina muihinkin kuin itseen.
Pidin, mutta silti odotin enemmän. Siksi kolme tähteä.
Pidin, mutta silti odotin enemmän. Siksi kolme tähteä.
January 3, 2021
Tää kirja on kuin elokuvaa katsoisi, karu tarina imee mukaansa vastustamattomasti. Vaikka tapahtumat on monesti tosi rajuja, on kirjassa kuitenkin lempeä pohjavire. Elämän kaltoin kohtelemista päähenkilöistä piirtyy inhimillinen kuva ja heihin voi samaistua.
July 16, 2019
Tämä kirja on hyvin kirjoitettu ja sujuva, mutta olisiko selvitty vähän vähemmällä määrällä sosiaalitapauksia ja väkivaltaa.
June 29, 2020
Olen valtavan kiitollinen vuoden 2019 Finlandia-esiraadille, että se nosti tämän ehdokkaaksi. En ihan purematta niele, että Suomessa kuvattaisiin kirjallisuudessa vain keskiluokkaa, mutta on oleellista, että kaapin päälle pistetään näytille myös alimmat mahdolliset luokat ja paketoidaan ne laadukkaaksi kirjallisuudeksi, niin tekijän kuin palkintolautakuntien toimesta. Se, että tämä kuvataan semidystooppisesti aidan taakse laitetun lähiömaailman kautta, on kiinnostava valinta, joka tavallaan pystyy esittelemään niitä tekijöitä, jotka hyöytyvät slummeista ja lähiöistä ww. Toisaalta taas se ei ihan lunastu Kerrostalossa, sillä mysteeri ei avaudu niin kuin kovan luokan trillereissä, vaikka jännitettä viritetäänkin. Ehkä mulle ongelmana tässä oli genre, en ihan tunnistanut sitä.
Plussaa: jännitteen rakennus, yhteiskunnallinen aihe, joka helposti on vain dekkareiden sivujuonne, elokuvamainen juoksutus, nimi, käytetty kieli, joka oli esim. rasistien kohdalla uskottavaa ilman että joutui käyttämään tiettyjä, nykyaikaan sopimattomia sanoja
Miinusta: rajaus (lähiöissä elää myös päihteettömiä ihmisiä, olisi ollut ihan kiinnostavaa seurata myös sellaisen hahmon syitä jäädä Kerrostaloon), kliseet (myös tietysti pakollisia), kieli ei ollut omaan makuuni mutta toimii varmasti parhaiten ns. suurelle yleisölle, hahmojen hukkaaminen
Uskon, että Kerrostalo toimii parhaiten äänikirjana itse asiassa! (Tai elokuvana)
Plussaa: jännitteen rakennus, yhteiskunnallinen aihe, joka helposti on vain dekkareiden sivujuonne, elokuvamainen juoksutus, nimi, käytetty kieli, joka oli esim. rasistien kohdalla uskottavaa ilman että joutui käyttämään tiettyjä, nykyaikaan sopimattomia sanoja
Miinusta: rajaus (lähiöissä elää myös päihteettömiä ihmisiä, olisi ollut ihan kiinnostavaa seurata myös sellaisen hahmon syitä jäädä Kerrostaloon), kliseet (myös tietysti pakollisia), kieli ei ollut omaan makuuni mutta toimii varmasti parhaiten ns. suurelle yleisölle, hahmojen hukkaaminen
Uskon, että Kerrostalo toimii parhaiten äänikirjana itse asiassa! (Tai elokuvana)
October 2, 2023
Tunnustan heti alkuun, etten saanut tätä kirjaa luettua/ kuunneltua loppuun. Alku oli koukuttava, kun lähiön kerrostaloa jonkun kaupungin liepeillä kuvataan lähes elävänä organismina. Näkökulmia on yhtä monta kuin henkilöitäkin, eikä siihen mennessä mihin pääsin, kenellekään ollut tapahtunut oikeastaan mitään hyvää.
Henkilöhahmot tuntuivat olivat yksi ja sama (vaikka heitä oli liuta). Tarina ei kuitenkaan lupaavasta alusta huolimatta lähtenyt lentoon - herätti kyllä ajatuksia. Taustalla leijuva mysteeri tuntui päälle liimatulta, eikä kirjasta oikein ollut yhteiskuntakritiikiksikään. Jonna Järnefelt lukijana paukutti tekstiä menemään sellAisella rytmillä, että kuunteleminen kävi työstä.
Henkilöhahmot tuntuivat olivat yksi ja sama (vaikka heitä oli liuta). Tarina ei kuitenkaan lupaavasta alusta huolimatta lähtenyt lentoon - herätti kyllä ajatuksia. Taustalla leijuva mysteeri tuntui päälle liimatulta, eikä kirjasta oikein ollut yhteiskuntakritiikiksikään. Jonna Järnefelt lukijana paukutti tekstiä menemään sellAisella rytmillä, että kuunteleminen kävi työstä.
January 22, 2020
Pakko antaa tälle kirjalle neljä tähteä yhteiskuntakritiikin vuoksi. Omassa kuplassani oli välillä vaikea uskoa, että tällaistakin voisi olla, mutta toisaalta - olen nähnyt. Tämä on varmasti enemmän realismia kuin dystopiaa. Paikoin ahdistavan päällevyöryvä ja alussa mietin, saanko mitenkään tolkkua näistä kaikista kaikista henkilöistä kuuntelemalla. Mutta kyllä niistä sai. Ja pieni valonpilkahdus kaiken kaaoksen keskellä: vanhan pariskunnan hellyys ja rakkaus juuri oikein tarinaan ajoitettuna. Erikoinen ja tärkeä lähiökirja, Finlandia-ehdokkuutensa arvoinen.
June 23, 2019
Yllättävän hyvä ja kantaaottava romaani kerrostalolähiöstä ja sen marginalisoituneen väestön välisistä suhteista. Kun otin tämän kirjan luettavaksi luulin sen olevan dekkari tai kauhukertomus, mutta tämä on enemmänkin realistinen mysteerikertomus kerrostalolähiön alamaailmasta, jossa eri hahmot onnistuvat van kurkistamaan pimeyden reunoihin, koskaan näkemättä sen kokonaiskuvaa. Todella kiehtova ja ajatuksia herättävä romaani nykysuomalaisen köyhälistön elämästä.
December 6, 2020
Syrjäytymisen, väkivallan, addiktioiden ja riippuvuuksien maailma vyöryy päälle Kuisman Kerrostalossa, jossa yksikään asukas ei elä ”normaalia” arkea. Kammottava ja koukuttava tarina. Komeaa kieltä. Uskottava. Poliittinen. Tulevaisuus jota emme halua. Toteutuu taiteen tärkeä tehtävä; sanoa se mitä ei muuten sanottaisi ja sanoa se niin että se tuntuu. Tämän kirjan muistaa, toista samanlaista ei ole.
July 8, 2020
Tavallaan dystopiaa, mutta ei kuitenkaan. Kerrostalossa kerrotaan eräästä kuvitteellisesta lähiöstä, jossa huumeet, alkoholi, väkivalta ja muut ongelmat ovat isossa roolissa. Kirja vetäisi mukanaan ja tapahtumat näki selkeästi silmien edessä samalla kun kirjaa luki - tämä jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa.
October 20, 2020
Raadollinen kuvaus lähiöelämästä dystooppiseen äärimmäisyyteen vietynä. Pidin tarinasta, rujosta tapahtumaympäristöstä ja osasta hahmoista, joskin henkilöiden paljouden vuoksi kosketuspintaa ei syntynyt kunnolla kehenkään. Loppu olisi kaivannut katharsista. Harvinainen kirja sikäli, että lukisin mielelläni tälle jatko-osan.
May 5, 2020
Rankka
February 21, 2021
Huh, olipahan tarina.
Tuli mieleeni Hubert Selby jr Päätepysäkki Brooklyn, suomalaisella twistillä. Teksti kulkee vailla mitään teennäisyyttä, rujoa rajua realistista. Just mulle :)
Tuli mieleeni Hubert Selby jr Päätepysäkki Brooklyn, suomalaisella twistillä. Teksti kulkee vailla mitään teennäisyyttä, rujoa rajua realistista. Just mulle :)
Displaying 1 - 30 of 94 reviews