Kerrostalo

by Hanna-Riikka Kuisma

Trillerin intensiteetillä vyöryvä lähiöromaani

Valtava kerrostalo oli joskus maakunnan ylpeys ja tulevaisuuden toivo, mutta siitä on tullut tiiviisti aidattu ongelmalähiö, omalakinen kaupunki kaupungin sisällä. Maakuntien köyhä, valkoinen heteromies on kriisissä, eikä täällä kasvaneilla naisilla ole muuta vaihtoehtoa kuin olla vahva, vaikka henki menisi. Kertojan viitta kulkee kuin viestikapula henkilöltä toiselle, kun alamaailmaan ajautuneiden valtasuhteita punnitaan uudelleen.

Hanna-Riikka Kuisman viides romaani on koruttoman realistinen, mustan huumorin sävyttämä sukellus betonibunkkerien arkeen ja varjoihin.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Dystopia, Audiobook, Drugs

332 pages, Hardcover

First published March 1, 2019

About the author

Hanna-Riikka Kuisma is a Finnish Finlandia Prize nominated author who is known for her novels that explore the dark sides of the human mind and our modern society.

Reviews

[Samu · Rating 4 out of 5]

Aivan loistava, todellakin Finlandia-ehdokkuutensa ansainnut. Kodistaan häädön saanut mummo jäätyy pakkaseen, lapset vetävät viinaa ja huumeita kaksin käsin, nuori tyttö pakotetaan väkivaltarikokseksi ja pidetään lukittuna vaatekaapissa, kuusitoista vuotta raittiina ollut mies ei muista mistä veri hänen käsissään on peräisin, pukumiehet vievät köyhien syrjäytyneiden ihmisten viimeisetkin rahat. Lopulta tästä isosta henkilögalleriasta rakentuu yhtenäinen tarina. Lukiessa päällimmäiseksi tunteiksi nousevat epätoivo, häpeä, lohduttomuus. Lopetuksen voi tulkita positiivisen kautta.

Kerrostaloa markkinoidaan thrillerinä ja dystopiana, mikä on hieman kummallista, mutta itse teos on loistava vaikkei noista kategorioista kumpaakaan olekaan. Muistuttaa itseäni todella paljon Susanna Alakosken teoksista. Lämmin suositus, mutta tarttukaa sillä varoituksella, että tässä ei lukijaa säästellä.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Olipas vetävä. Tavallaan tosiaan vähän hassua, että tätä luonnehditaan dystopiaksi. Tiettyjä dystopiakirjallisuuden piirteitä on, joo, mutta noin yleisesti ottaen taitaa kuitenkin olla vain tietyn kansanryhmän ihmisten elämää.

Tunnustan kuitenkin keskiluokkaisuuteni, enkä väitä tietäväni kirjan kuvaamasta lähiöelämästä sen vertaa, että voisin arvioida, missä määrin tämä on dramaattista liioittelua ja missä määrin todenmukaista kuvausta. Hitusen tuntuu heikoilla jäillä kävelemiseltä arvioiminen.

Arvokasta kuitenkin, että joku kirjoittaa kiinnostavan ja jännittävänkin kirjan, jossa kuvataan jotain muuta kuin keskiluokkaista tai yläluokkaista elämää. Kontrasti ennen tätä lukemaani Säädylliseen murhenäytelmään on melkoinen. Kuisma vaikuttaa kirjailijana sen verran taitavalta, että kehuja kerännyt Viides valtakunta pääsi lukulistalle välittömästi.

[Tuomas Aitonurmi · Rating 4 out of 5]

Realistinen lähiödystopia. Niin tiivistäisin, jos Hanna-Riikka Kuisman romaania Kerrostalo pitäisi kuvata parilla sanalla. Lähiötodellisuuksista, köyhien ja syrjäytettyjen elämästä ei ole kirjoitettu meillä paljon, toistetaan mediassa – näkökulma tosin rajautuu ei-spefiä edustavaan aikuisten kirjallisuuteen. Ehkä ns. vastauksena kysyntään lähiöromaaneja on alkanut ilmestyä kotimaisilta tekijöiltä, Liken tämän kevään katalogissakin oli useita. Kuisman romaani on perusteellista työtä, se omaksuu unohdetun lähiön elämän jo kielen tasolla. Päihteiden puhekieliset ilmaukset, väkivaltakuvauksen, kirousten sinkoilun. Teoksen kaikkitietävä kertoja katsoo lähiötä sisältä ja nyt, ei kaukaa ja myöhemmin.

Kerronta zoomataan vuorotellen eri henkilöihin muutaman sivun episodeissa. Hahmot tulevat ongelmineen ja toiveineen nopeasti tutuiksi. Isoimpiin rooleihin nousevat huumeiden myymisen myötä loukkuun jäänyt kolmekymppinen Jessica, raivoraittiiksi hurjan menneisyyden jälkeen ryhtynyt kahvilanpitäjä Sakke ja lähiön meininkejä selvittelemään alkanut, pitkään vainoharhaisena pidetty Keijo. Elämä vyöryy kirjassa päälle toisiinsa limittyvinä juhlina, jatkoina, darramorkkiksina. Yksinhuoltajaäidit huolehtivat lapsista, joiden isät ovat hävinneet. Asukkaiden liikkumisen valvonta aidatussa lähiössä on kiristynyt absurdein tavoin, mutta poliisia paikalla ei näy juuri koskaan, vaikka huumekauppa käy avoimena. Jäljet näyttävät johtavan korkeaan tornitaloon, jossa kuulopuheiden mukaan asuu paikan nykyinen omistaja.

Kerrostalo välttää romaanin tyypillisen saturaation, sillä dekkarimainen juonikuvio alkaa vetää vauhdilla puolivälin jälkeen. Silloin herää jännitys henkilöiden puolesta. Voimakkaimman myötätunnon saa ehkä yllättäenkin aikaan huumeisiin sotkeutunut Jessica, jonka menneisyydessä on traagisia käänteitä. Silti hän ei ole uhri, vaan lähiö on tietyllä tapaa ollut kohtalo, jota hän on itsekin edesauttanut. Miten paljon vanhoista virheistä on kärsittävä? Paljon avoimeksi jättävä loppu tuo mieleen Lynchin elokuvia ja sarjoja. Kaikki on sellaista kuin on, ei syytä selityksille. Kuisman tyyli pitää loppuun asti, se on iskevää, intensiivistä ja tuo tapahtumat lähelle.

"Äkkiä silmät maahan, ettei räkisjengi kiinnitä häneen huomiota. Nuo kakarat ovat porukassa hulluja, hakkaavat yksin liikkuvia kännisiä pesismailoilla. Vanhan koulun pihan läpi on turvallista kulkea, skeittarit ovat harmittomia. Kaikkein eniten häntä kammottavat baarin liepeillä notkuvat naamatatuoidut jätkät, kakkostorin halki hän ei kulje edes unissaan." (s. 30).

[Susa · Rating 3 out of 5]

No huh. Tämä on eriskummallinen tapaus. Liioiteltu kuvaus elämästä, joka kaikilla osin kuitenkin on monelle jo totta.

Todella mielenkiintoinen ja koukuttava lukukokemus.

[Tomi · Rating 3 out of 5]

Onko Hanna-Riikka Kuisma seuraava kirjailija, jonka tuotannon luen kokonaan? Minulla on tapana uuden kirjailijan löydettyäni varata koko tämän tuotanto kirjastosta ja sitten - sitä mukaa kun kirjat saapuvat Itäkeskuksen kirjastoon - lukea kaikki alta pois. Voi olla, että Kuisman kanssa käy nyt samalla tavalla.

Kuisman uusin romaani Kerrostalo on ensimmäinen häneltä lukemani. Se on vetävästi kirjoitettu ja jännärimäinen tarina syrjäytetyn lähiökerrostalon elämästä ja ihmisistä. Hahmojen paljoudesta ja tarinan nopeista käänteistä tulee mieleen tv-sarja, jos Suomessa tällaisia tv-sarjoja tehtäisiin.

Kerrostalo on samaan aikaan uskottava, mutta liioiteltu/korostettu ("hightened", sanottaisiin englanniksi) kuvaus syrjäytymisestä, sosiaalisista ongelmista ja yhteiskunnan polarisoitumisesta: kaikki on niin lähiötä kuin vain voi olla.

Ja kaikkea mahdollista lähiöstä kirjassa on: Kerrostalo on kattava läpileikkaus siitä, minkälainen elämänkirjo kerrostaloon voi mahtua. On raitistunutta alkoholistia, huumekoukusta ja -elämästä eroonpyristelevää nuorta äitiä, on uusnatsia, anarkistia, ylikansallista pääomaa, vanhuksia, asunnottomia, yksinhuoltajia ja niiden lapsia. Ja tietysti on väkivaltaa, niin perhepiirissä kuin summittaistakin, henkistä fyysistä seksuaalista... Kaikkea mahdollista. Kerrostalo on synkkä kirja, vaikka valonpilkahduksiakin tarinaan mahtuu.

Synkkyydestä huolimatta viihdyin Kerrostalon maailmassa ja Kuisman kerronnan parissa. Osa juonellisista tai henkilöhahmollisista ratkaisuista tuntui vähän turhan ilmeisiltä, osittain siksi että ne tuntuivat tosilta ja osittain siksi että ne tuntuivat liian elokuvamaisilta. Ehkä toivoin painottumista toden puolelle ja ehkä Kuisma halusi tehdä nimenomaan korostettua todellisuutta.

Silti, olen varannut jo kasan Kuisman muita kirjoja kirjastosta. En ihan kaikkia kerralla, mutta melkein.

[Sara · Rating 3 out of 5]

Välillä teki sen verran pahaa, että piti edetä vähän kerrallaan. Puolenvälin paikkeilla kurjuus laantui tai vaihtoehtoisesti meininkiin vaan tottui. Hyvä ja tarpeellinen teos, joka kokoaa yhteen dystooppisen surullisten ihmiskohtaloiden joukon.

[Elina Mäkitalo · Rating 2 out of 5]

2 1/2.

En oikein osaa sanoa pidinkö. Siksi 2 1/2 tähteä. Välillä kirjoitus oli otteessaan pitävää vaikka juuri mitään ei tapahtunut mutta välillä oli tosi tylsiäkin kohtia joissa ajatukset tahtoi juosta muualla kuin tekstissä. Hankalaa oli ainakin alkuun pysyä kartalla kenestä juuri nyt puhuttiin, ennen kuin tuli selväksi että kertoja vaihtuu. Trillerimäisyydestä en oikein osaa sanoa, kirjassa oli ehkä yksi kohta jonka saattoi tähän katekoriaan laittaan mutta muuten ei mielestäni mitenkään jännittävä tai muuta vastaavaa. Ihan mielenkiintoinen ajatus lähteä kirjoittamaan yhden kerrostalon tarinaa tai kerrostaloalueella asuvista ihmisistä. Mielestäni kirjassa oli eri juonia liikaa mutta saattoi tietysti olla syynä omien ajatusten vaellus etten päässyt niihin oikein kunnolla sisään, tai niiden ideaan.

Laitoin tämän hyllyyn uudelleen luettavista kirjoista, koska vaikka en antanut ihan hirveästi tähtiä haluaisin kuitenkin lukea uudelleen jos ymmärtäisin paremmin. Ehkä eri juonetkin avautuisivat eri tavoin ja mielestäni kirjassa oli kuitenkin ainesta ollakseen hyvä kirja. Jos minulta jäi vain jotain huomaamatta.

Edit: Luin tämän nyt varsin nopeasti toistamiseen, lähinnä syystä että tämä liittyy yhteen geokätkön mysteerin ratkaisuun ja halusin saada mysteerin ratkottua. Tällä lukukerralla ehkä pidin vähän enemmän kirjasta ja jopa löytyi jotain uuttakin mutta en vaihda nyt tähditystä koska ei mielestäni ole kuitenkaan kolmen tähden arvoinen. Kuuntelin kirjan tällä kertaa ja lukija oli jotenkin erityisen ärsyttävä.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Kuisma ei petä. Tämä kirja on loistava.
Hämmästyin, kun kuulin jostain maininnan jännäristä tms. Ei. Sitä tämä ei ole. Tämä on kuvaus elämästä. Ei jännäri, ei dystopiaa vaan meidän arkea. Edellisenkin kirjan kohdalla huomasin yllätyksekseni, että kirjaa luettiin jotenkin minulle vieraasta kulmasta.

Näen tämän kirjan silmissäni edelleen. Se kertoo siitä, että kirja vei mukanaan.

[Mika Koivunen · Rating 2 out of 5]

Kehno ja epäuskottava dialogi tökki erittäin pahasti. Tarina sinänsä kiinnostava, mutta kerronta pilattiin yliampuvalla kurjuuden mässäilyllä. Henkilöhahmoihin oli erittäin vaikea saada otetta sen takia, että olivat erittäin kliseisesti väritettyjä lähiön moniongelmaisia ja rankasti karrikoituja. Välillä en ollut varma mitä tyylilajia kirja edusti; mustaa huumoria, dystopiaa, arkirealismia, jännitystä? Kaiken kaikkiaan tyyliään etsivää, sekava ja harmillisen lattea kirja.

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Raju, hämmentävä kirja. Porilainen kerrostalolähiö on vuosikymmenten aikana muuttunut painajaiseksi, jossa pärjää vain väkivallalla, seksillä ja erilaisilla päihteillä. Talojen asiakkailla on liikaa yhteistä menneisyyttä, eikä kukaan pääse koskaan pois. Kaiken taustalla häilyy epämääräinen omistaja, joka on asennuttanut paikalle valvontakamerat ja sähkölukot mutta on oudon välinpitämätön takapihan pultsareiden suhteen.

Yritin pitkään lukea kirjaa realistisena romaanina, mutta se ei oikein luonnistunut. Niinpä luokittelen tämän dystopiaksi - painajainenkin voisi olla osuva lajityyppi. Ihmiskohtalot ovat näiden betoniseinien sisällä rankkoja, ja totta totisesti ihminen on ihmiselle susi. Tämä kerrotaan groteskein, sarjakuvamaisin kuvauksin.

Henkilöitä on melkoinen kavalkadi, ja jos kirjaa ei lue yhtä soittoa, voi olla vaikea pitää mielessä kuka on kellekin minkälaista sukua ja minkälaista yhteistä historiaa kukin kantaa taakkanaan. Siksi (ja väkivaltaisuuden vuoksi) kirjaa oli paikoitellen melko raskasta lukea. Haluan uskoa, että tämä kirja on sentään vähän vinksallaan oikeasta elämästä, ainakin Suomessa.

[Tuula · Rating 2 out of 5]

Kököllä dialogilla ja karikatyyrimäisillä henkilöhahmoilla höystetty yliampuva ja epäuskottava lähiökuvaus. Luin kuitenkin loppuun siinä toivossa, että jossain vaiheessa olisi valjennut miksi tämä oli Finlandia-ehdokkaana. En kyllä vieläkään tiedä.

[Janica Miettinen · Rating 4 out of 5]

Hämmentävä ja hengästyttävä lukukokemus.

Tarina keikkuu dystopian ja realistisen syrjäytymisen kuvausten välimaastossa ja kertoo lähiöstä, johon on muodostunut jo lähes oma maansa aitoineen ja omine lakeineen.

Henkilöhahmot ovat karikatyyrejä syrjäytymisen syöksykierteessä olevista lähiön asukkaista. Henkilöt ja kuvaukset ovatkin kirjan parasta antia, ja ne olisivat lähellä täydellisyyttä, ellei niitä olisi poikkeuksetta vedetty hiukan liian pitkälle, hiukan liian oppikirja esimerkin omaisesti. Tämä häiritsi omaa lukukokemustani.

Kerronta eteni kiihtyvässä tahdissa, jättäen paljon lukijan päätelmien ja mielikuvituksen varaan. Lopussa saatiin vastauksia, mutta jätettiin myös paljon kohtaloita ja kysymyksiä auki, joka ilahdutti, ei kaikkea tarvitsekaan aina tarjoilla hopeavadilla lukijan eteen.

[Linnea]

Huima. Ahdistavakin, mutta niin kauniisti kirjoitettu että vei mennessään.

Samalla tuli jopa vähän epämukava olo siitä, kuinka tätä pystyi paljolti kuuntelemaan fiktiona, vaikka siinä kuvatut asiat ovat monelle liiankin totta. Huimaa sekin.

[Janita · Rating 2 out of 5]

1,5⭐

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 5 out of 5]

Toimi ainakin äänikirjana loistavasti!

[Eve · Rating 2 out of 5]

(Haluaisin antaa kaksi- ja puoli tähteä, mutta en osaa..)
Aloin lukea kirjaa puoliksi innoissani ja puoliksi kauhuissani, sillä olen itse elänyt nuoruuteni syrjäytyneisyyden, huumeriippuuvuuden ja rikoksien keskellä. Kiinnostavaa, että joku haluaa kertoa asioita "omasta" näkökulmasta, mutta.. varsinkin alkupuoli oli itselleni erittäin tahmeaa, hahmot tuntuivat epäuskottavilta, yksipuolisilta ja karrikoiduilta, sketsihahmotyylisiltä. Kun pystyin päästämään irti ajatuksesta, että kirja yrittää olla inhorealistinen kuvaus todellisesta elämästä, aloin nauttimaan tarinasta. Juoni oli ihan mukaantempaiseva ja yllättävä, miljöö teemapuistomaisuudessaan omaperäinen. Itselleni kirja näyttäytyi keskiluokkaisena fantasiana syrjäytyneiden elämästä, jollaisena se olikin ihan kiinnostava, paikoittain hauska ja samaistuttava. Taustatyö oli tehty hyvin, jonka huomasi joistain autenttisista yksityiskohdista, mutta kokonaisuutena tunnelma oli surrealistinen ja sarjakuvamainen. Kurjuuden kauhistelua ja karnevalisointia, helposti sulatettavassa muodossa. Tuntuu typerältä, jos ihmiset lukevat tätä jonain suomalaisen syrjäymisen tai päihdekultuurin todellisena kuvauksena.

[Jenny Laine · Rating 4 out of 5]

Ahdistava kuvaus köyhyydestä, päihteistä, kurjuudesta. Paljon ajatuksia herättävä.

[Iira · Rating 3 out of 5]

Lähiöromaani, ei niin dystooppinen kuin annettiin ymmärtää. Tätä elämää elävät jo monet, ei tämä ole kuvitteellinen kauhukuva. Pidin realistisesta, tuomitsemattomasta kerronnasta ja huumehouruisen ja alkoholissa uitetun väkivallan kuvauksesta, joka tekee tästä tarinoiden punoumasta totta. Kerrostalossa elämäntarinat ovat kietoutuneet yhteen erottamattomalla tavalla, ja jokainen teko vaikuttaa aina muihinkin kuin itseen.

Pidin, mutta silti odotin enemmän. Siksi kolme tähteä.

[Maija Kivimaa · Rating 4 out of 5]

Tää kirja on kuin elokuvaa katsoisi, karu tarina imee mukaansa vastustamattomasti. Vaikka tapahtumat on monesti tosi rajuja, on kirjassa kuitenkin lempeä pohjavire. Elämän kaltoin kohtelemista päähenkilöistä piirtyy inhimillinen kuva ja heihin voi samaistua.

[Titta · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja on hyvin kirjoitettu ja sujuva, mutta olisiko selvitty vähän vähemmällä määrällä sosiaalitapauksia ja väkivaltaa.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Olen valtavan kiitollinen vuoden 2019 Finlandia-esiraadille, että se nosti tämän ehdokkaaksi. En ihan purematta niele, että Suomessa kuvattaisiin kirjallisuudessa vain keskiluokkaa, mutta on oleellista, että kaapin päälle pistetään näytille myös alimmat mahdolliset luokat ja paketoidaan ne laadukkaaksi kirjallisuudeksi, niin tekijän kuin palkintolautakuntien toimesta. Se, että tämä kuvataan semidystooppisesti aidan taakse laitetun lähiömaailman kautta, on kiinnostava valinta, joka tavallaan pystyy esittelemään niitä tekijöitä, jotka hyöytyvät slummeista ja lähiöistä ww. Toisaalta taas se ei ihan lunastu Kerrostalossa, sillä mysteeri ei avaudu niin kuin kovan luokan trillereissä, vaikka jännitettä viritetäänkin. Ehkä mulle ongelmana tässä oli genre, en ihan tunnistanut sitä.

Plussaa: jännitteen rakennus, yhteiskunnallinen aihe, joka helposti on vain dekkareiden sivujuonne, elokuvamainen juoksutus, nimi, käytetty kieli, joka oli esim. rasistien kohdalla uskottavaa ilman että joutui käyttämään tiettyjä, nykyaikaan sopimattomia sanoja
Miinusta: rajaus (lähiöissä elää myös päihteettömiä ihmisiä, olisi ollut ihan kiinnostavaa seurata myös sellaisen hahmon syitä jäädä Kerrostaloon), kliseet (myös tietysti pakollisia), kieli ei ollut omaan makuuni mutta toimii varmasti parhaiten ns. suurelle yleisölle, hahmojen hukkaaminen

Uskon, että Kerrostalo toimii parhaiten äänikirjana itse asiassa! (Tai elokuvana)

[Julia Donner · Rating 2 out of 5]

Tunnustan heti alkuun, etten saanut tätä kirjaa luettua/ kuunneltua loppuun. Alku oli koukuttava, kun lähiön kerrostaloa jonkun kaupungin liepeillä kuvataan lähes elävänä organismina. Näkökulmia on yhtä monta kuin henkilöitäkin, eikä siihen mennessä mihin pääsin, kenellekään ollut tapahtunut oikeastaan mitään hyvää.
Henkilöhahmot tuntuivat olivat yksi ja sama (vaikka heitä oli liuta). Tarina ei kuitenkaan lupaavasta alusta huolimatta lähtenyt lentoon - herätti kyllä ajatuksia. Taustalla leijuva mysteeri tuntui päälle liimatulta, eikä kirjasta oikein ollut yhteiskuntakritiikiksikään. Jonna Järnefelt lukijana paukutti tekstiä menemään sellAisella rytmillä, että kuunteleminen kävi työstä.

[Merja · Rating 4 out of 5]

Pakko antaa tälle kirjalle neljä tähteä yhteiskuntakritiikin vuoksi. Omassa kuplassani oli välillä vaikea uskoa, että tällaistakin voisi olla, mutta toisaalta - olen nähnyt. Tämä on varmasti enemmän realismia kuin dystopiaa. Paikoin ahdistavan päällevyöryvä ja alussa mietin, saanko mitenkään tolkkua näistä kaikista kaikista henkilöistä kuuntelemalla. Mutta kyllä niistä sai. Ja pieni valonpilkahdus kaiken kaaoksen keskellä: vanhan pariskunnan hellyys ja rakkaus juuri oikein tarinaan ajoitettuna. Erikoinen ja tärkeä lähiökirja, Finlandia-ehdokkuutensa arvoinen.

[Sami Eerola · Rating 4 out of 5]

Yllättävän hyvä ja kantaaottava romaani kerrostalolähiöstä ja sen marginalisoituneen väestön välisistä suhteista. Kun otin tämän kirjan luettavaksi luulin sen olevan dekkari tai kauhukertomus, mutta tämä on enemmänkin realistinen mysteerikertomus kerrostalolähiön alamaailmasta, jossa eri hahmot onnistuvat van kurkistamaan pimeyden reunoihin, koskaan näkemättä sen kokonaiskuvaa. Todella kiehtova ja ajatuksia herättävä romaani nykysuomalaisen köyhälistön elämästä.

[Pia Vilmi · Rating 4 out of 5]

Syrjäytymisen, väkivallan, addiktioiden ja riippuvuuksien maailma vyöryy päälle Kuisman Kerrostalossa, jossa yksikään asukas ei elä ”normaalia” arkea. Kammottava ja koukuttava tarina. Komeaa kieltä. Uskottava. Poliittinen. Tulevaisuus jota emme halua. Toteutuu taiteen tärkeä tehtävä; sanoa se mitä ei muuten sanottaisi ja sanoa se niin että se tuntuu. Tämän kirjan muistaa, toista samanlaista ei ole.

[tilda · Rating 4 out of 5]

Tavallaan dystopiaa, mutta ei kuitenkaan. Kerrostalossa kerrotaan eräästä kuvitteellisesta lähiöstä, jossa huumeet, alkoholi, väkivalta ja muut ongelmat ovat isossa roolissa. Kirja vetäisi mukanaan ja tapahtumat näki selkeästi silmien edessä samalla kun kirjaa luki - tämä jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa.

[Jarkko Böhm · Rating 3 out of 5]

Raadollinen kuvaus lähiöelämästä dystooppiseen äärimmäisyyteen vietynä. Pidin tarinasta, rujosta tapahtumaympäristöstä ja osasta hahmoista, joskin henkilöiden paljouden vuoksi kosketuspintaa ei syntynyt kunnolla kehenkään. Loppu olisi kaivannut katharsista. Harvinainen kirja sikäli, että lukisin mielelläni tälle jatko-osan.

[PiaLep · Rating 5 out of 5]

Rankka

[Marianne · Rating 5 out of 5]

Huh, olipahan tarina.
Tuli mieleeni Hubert Selby jr Päätepysäkki Brooklyn, suomalaisella twistillä. Teksti kulkee vailla mitään teennäisyyttä, rujoa rajua realistista. Just mulle :)

[Iida Mäkinen · Rating 5 out of 5]

Kerrostalo on vahva ja väkevä kuvaus erään lähiön elämästä ja sen asukkaista. Kerrostalo on erittöin totuudenmukainen ja karu kuvaus nyky-yhteiskunnan suomalaisesta lähiöelämästä ja sen asukkaiden kohtaamista monenkirjavista vaikeuksista. Mukana on niin toipuva alkoholisti, joka retkahtaa 16:n raittiin vuoden jälkeen, prostituutiolla itsensä elättävä ulkomaalaistaustainen perheenäiti, narkomaaneja ja huumekauppiaita, uusnatsi, autistinen lapsi, köyhiä vanhuksia, vankilasta lähtenyt elinkautisvanki jne. Mukana on siis erittäin kirjava kattaus yhteiskunnan eri jäseniä eri elämäntilanteissa mutta kerrostalossa kaikki henkilöhahmot liittyvät toisiinsa jollakin tavalla muodostaen eräänlaisen jatkumon toistensa ympärille.

Kuisma ei säästele lukijaansa silottamalla kirjassa kuvattua elämän karua puolta ja huono-osaisuutta pehmentämällä yhtään kerrontaansa, vaan sävy on koko ajan hyvin tummanpuhuva, ajoittain jopa lohduton. Kerrostalon jokaisella asukkaalla on niin paljon murhetta ja taakkaa painolastinaan, että heille kyllä lukijan silmin soisi ja kaipaisi edes pientä arjen helpotusta ja piristystä. Henkilöhahmoihin syntyikin kirjaa lukiessa erittäin vahva emotionaalinen side ja he tuntuivat melkein kuin omilta tutuilta, niin lähelle henkilöt tulivat lukijaansa.

Pidin kerrostalosta erittäin paljon. Tarina imaisi minut mukanaan nopeasti ja kirjaa ei meinannut malttaa laskea käsistä. Tämä kirjailija oli minulle mukava ja tervetullut uusi tuttavuus, ja hakuan kyllä ehdottomasti kerrostalon innoittamana lukea myös muut kirjailijan tähän mennessä ilmestyneet teokset.

Kerrostalon viehätys ja vahvuus syntyy mielestäni sen erittäin sujuvasanaisesta ja toimivasta kerronnasta, lukijaa lähelle tulevista ja Samaistuttavista henkilöhahmoista ja juonen käänteistä. Lähiön asukkaat voisivat olla keitä tahansa tuntemiamme tuttuja tai puolituntemattomia ja asukkaiden elämässä kohtaavat haasteet sellaisia teemoja, jotka jollakin tavalla koskettavat meistä jokaista.

Kerrostalo näyttää kaunistelematta elämän nurjemman puolen mutta kyllä mukaan ajoittain mahtuu myös pieniä onnen hetkiä ja näistä sävyistä myös lukijana on erittäin kiitollinen, muutamaan otteeseen myös totella liikutuin. Vaikka kerrostalo onkin hyvin synkkää kuvausta, eikä siis siinä mielessä mitään sitä kevyintä iltalukemista, on nämä elämän pienet ilot ja niistä muodostuneet onnen hetket sisällytetty tarinaan eräänlaiseksi voimavaraksi ja varmasti osaltaan myös "muistuttamaan" meitä siitä, mitkä asiat lopulta ovat niitä merkityksellisiä, varsinkin arjen ollessa täynnä haasteita, ja kuinka pienistäkin hyvistä hetkistä voi tuntea aitoa onnea ja kiitollisuutta. Ainakin mikä itse pysähdyin miettimään ja tarkastelemaan myös tätä näkökulmaa lukukokemukseni pohjalta. Kerrostalo on kuitenkin erittäin voimakas, hiljainen kannanotto suomalaiseen yhteiskuntaan, kirjailijan kuitenkaan saarnaamatta mistään suoraan itse, hän puhuttelee ja herättelee tällaiset ajatukset lukijan mieleen henkilöhahmojen kautta, ja tämän lisäksi myös rinnalla kulkee aiemmin esille tuomani karun onnellisuuden omanlaisensa aspekti.

En voinut lukiessani kirjaa myöskään välttyä vahvasta elokuvamaisesta mielikuvasta. Tarkoitan tällä sitä, että näin lukiessani mielessäni tuokiokuvia, hetkiä ja eräänlaisia kohtauksia kuin olisin elokuvaa katsonut. Visuaalisuus yllätti minut täysin, sillä tällaista kokemusta ei kaikkien lukemieni kirjojen kohdalla synny. Mielestäni kerrostalo voisi hyvin toimia myös esitettynä tv-sarjana tai ihan jopa kokopitkänä elokuvana, siinä on kaikki suomalaisen mielenmaiseman peruselementit kasassa, mm. synkkyys ja jatkuva melankolian läsnäolo, harmaa ja kasvoton kerrostalolähiö, joita mahtuu kolmetoista tusinaan, päihde-ja mielenterveysongelmat ja suomalaisuuteen liitettävät hieman jurot ja vetäytyvät luonteenpiirteet henkilöhahmoilla, vain muutama esimerkki mainitakseni.

Kerrostalo todella synnytti paljon ajattelemisen aihetta joka jatkui vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeen. Se on erittöin totuudenmukainen kuvaus nyky-Suomesta. Varmasti ainakin osa lukijoista miettii teosta lukiessaan, että voiko tällaista olla ihan oikeasti olemassa tai että liioitteleeko kirjailija nyt hieman yli, esimerkiksi ahtaamalla lähes kaikki mahdolliset vastoinkäymiset ja haasteet yhteen teokseen mutta vastaus on yksinkertainen : kaikki mitä on kerrostalosta kerrottua, on totta myös ihan oikeassa elämässä. Ongelmia on aina helpompi pitää piilossa ja poissa mielestä kuin kohdata niitä silmästä silmään vastaantulijoissa saatika että niistä kärsisi itse. Tämän takia kerrostalo on tärkeä kirja ja sen sanoma yhtä tärkeä.

Kuisma antaa teoksessaan äänen yhteiskunnan heikompiosaisille ja niille, jotka joutuvat taistelemaan omien, ja ulkopuolelta tulevien demonien kanssa päivittäin siltikään pärjätäkseen edes rimaa hipoen, jotenkin. Teos kannattaisikin lukaista oikeasti läpi ja ihan avoimin mielin. Ihmettelen suuresti mikäli se ei lukemisensa jälkeen kirjoita keskustelunavauksia ja/tai laita minkäänlaisia ajatuksia yhteiskunnallisesta tilastamme ja sen ihmisten kohtaloista mietintämyssyjen alle.

Kerrostalo oli erittöin voimakas, ajatuksia herättävä, inhottava ja voimaannuttava kirja samaan aikaan. Ihastuin kirjailijaan silmittömästi ja kerrostalo saa tällä hetkellä ykköspaikan tittelin vahvojen ja mieleenpainuvimpien lukukokemusteni listalla.

Erittöin iso suositus, ihan jokaiselle lukijalle. Tällaista yhteiskunnallista, herättelevä ja rehellistä proosaa tarvitaan kipeästi lisää, se on samalla sekä yhteiskunnallinen että kulttuurillinen merkkiteko, että tällaisia teoksia kirjoitetaan, eikä tällaisen asian tärkeyttä voida vähätellä missään mittakaavassa. Kuten jo varhaisessa historiassa on aikanaan todettu, ei voimakkaampaa voimaa olekaan kuin kirjoitettu sana, ja kerrostaloon tämäkin pätee täydellisesti.