Sata vuotta sitten Suomessa asui vielä ihmisiä, joille oli lapsuudesta saakka tuttua ”verinen pettu”: hätäleipä, jossa ei ollut lainkaan viljaa. Maa oli köyhä eikä hyvinvointivaltiosta ollut aavistustakaan. Takamaiden raskaan työn raatajat olivat selviytyneet edellispolvilta perittyjen tietojen ja taitojen turvin, ilman meille tuttua teknologiaa, apuvälineitä ja yhteiskunnallisia järjestelmiä.
Nykymaailman monimutkaisuuteen kyllästyneille ajatus elämästä ilman alati vaihtuvia ATK-järjestelmiä, sääntöviidakkoa ja paperisotaa voi vaikuttaa virkistävän yksinkertaiselta, mutta helppoa se ei ollut. Miten entisajan suomalaiset pärjäsivät ilman jääkaappia, hammaslääkäriä, autoa ja sosiaalista mediaa? Elämäämme nykyisin helpottavat keksinnöt ja palvelut eivät ole olleet aina olemassa. Päinvastoin, esivanhempamme ovat eläneet kovissa, jopa mahdottomilta vaikuttavissa oloissa ankaran luonnon, nälän ja tautien keskellä.
Kirja herättää ajatuksia siitä, millaisia selviytymistaidon ammattilaisia suomalaiset ovat historian saatossa olleet. Aikaväli yltää viime vuosikymmeniltä muinaishistorian hämäriin. Painopiste on 1500–1700-luvuissa eli uuden ajan alussa. Kenties oman elämämme arkiset vaikeudet asettuvat mittakaavaan verrattaessa entisajan ihmisten olosuhteisiin, joille tosi-tv:n selviytymiskilpailutkin kalpenisivat.
Historiantutkija Ulla Koskisen "Suomessa selviytymisen historiaa kivikaudelta keskiajalle ja 1900-luvun alkuun" (Into, 2018) oli ihan mielenkiintoinen tutkimusmatka menneille vuosisadoille, jolloin esi-isämme joutuivat tulemaan toimeen ilman monia nykyihmisen arkipäivää helpottavia keksintöjä tai yhteiskunnallisia tukijärjestelmiä.
"Suomessa selviytymisen historian" aikajana kattaa vuosituhansia, eli kovin syvällisesti valittuihin aihepiireihin ei ehditä perehtyä. Nopealukuinen ja runsaasti kuvitettu kirja tarjoaa kuitenkin ihan mielenkiintoista informaatiota maamme historiasta, ja antaapa teos ainakin jonkinlaista perspektiiviä siihen, miten helppoa ja yksinkertaista meidän 2000-luvun ihmisten elämä onkaan. Nykymaailmassa on omat ongelmansa, vaan kieltämättä ne tuntuvat melko vähäisiltä verrattuna menneiden vuosisatojen selviytymistaisteluun!
Loppuun vielä koulutusmyönteiseksi katsottu sananlasku 1600-luvulta: "Lue poicani kirja; kyllä kirja palcan maxa." (s. 233)
Mukavan helppoa luettavaa tai tapauksessani kuunneltavaa. Tuli hieman lukioajat mieleen. Kieli ja sisältö oli jotenkin samanlaista kuin historian oppikirjoissa. Mieleen tästä jäi kivasti triviaa, jota toivottavasti pääsee joskus tiputtelemaan pätemispäissään.
Ärsyynnyin todella paljon joistain otsikoinneista. Tyyliin "Miten ennen pärjättiin kun ei ollut Game of Thronesia?" No niinpä. Kirja olisi ihan hyvin voinut kertoa vain asiansa sitomatta sitä väkisin "selviytymiseen" tai nykypäivään. Raflaava ja muka nokkela otsikointi tiputti kyydistä ja vei uskottavuutta.
Äänikirjatuotantona muuten yksi karmeimmista. Huono äänenlaatu ja huono editointi. Leikkauksissa ei ollut rytmistä tietoakaan. Lukijassa ei sinänsä vikaa, joten ei periaatteessa vaikuttanut kokemukseen.
Oikein hyvä kuvaus siitä, millaista tavallisen rahvaan elämä Suomessa on ollut kivikaudelta keskiajalle ja siitä 1900-luvun alkuun. Käsittelee aihetta monipuolisesti ja kattavasti, mutta ei mene yksittäisten asioiden kohdalla kovin syvälle yksityiskohtiin. Tyyli on hyvin yleistajuinen ja kirja sopii hyvin myös nuoremmille lukijoille.
Oikein mainio kirja ja toisaalta tieteelliseen tapaan lähdeviitteet ovat kunnossa, joten jos joku aihepiiri kiinnostaa syvällisemmin, tästä pääsee sitten lähteiden kautta sukeltamaan syvemmällekin.
Olihan tässä yhtä sun toista historiaa elävöittävää yksityiskohtaa ja jotkin kohdat saivat ymmärtämään tiettyjä menneen ajan elämän asioita paremmin. Toisaalta minua ärsytti kirjan heikko rajaus: kannessa puhutaan kirjan kattavan historiaa "kivikaudesta nykyaikaan", mutta oikeasti melkein kaikki kuvaus on 1700-1800-lukujen elämästä. Jos keskiajallekin uhrataan vain muutama yksittäinen lause, niin kannattaisi miettiä tarkemmin, olisiko parempi vain rehellisesti kertoa, että tämä kirja kertoo 1700-1900-lukujen elämästä.
Lisäksi kirjoitustyyli otti pannuun. En tiedä, olettaako kirjailija kaikkien lukijoittensa olevan uusavuttomia tomppeleita, jotka eivät ole koskaan lukeneet historiaa ennen tätä kirjaa, mutta siltä ainakin välillä vaikutti. Teksti oli täynnä lauseita tyyliin: "miten pitkillä metsäretkillä pärjättiin, kun ei voinut tilata kotipizzaa illaksi?" Tämä olisi kerran ehkä toiminut humoristisena heittona, mutta kun sama toistui uudestaan ja uudestaan, niin alkoi vain kyllästyttää.
Hyvä tietokirja just siitä mitä sanoo. Muistilistaksi historiallisten romaanien kirjoittajalle? Tähtien määrä vain kolme, koska lukukokemus ei ollut "yllättävä" tai tuonut hirveästi uutta mietittävää. Iso osa tiedosta perustuu 1600-luvusta eteenpäin, lähteiden saatavuuden takia toki, mistä olen jo jonkin verran lukenut muutakin kirjallisuutta.
Lisäksi olin vähän odottanut semmoista scifimäistä näkokulmaa, että miten tämän ajan ihmiset pärjäisi, jos yhtäkkiä siirryttäisiin historiallisiin oloihin. Mutta semmoista kirja ei tosin edes esittelytekstissä lupaa, että en tiedä mistä tämän idean edes sain...
Mielenkiintoinen historian kuvaus suomalaisesta arjesta nimensä mukaisesti kivikaudelta 1900-luvulle. Kirjassa kerrotaan ilahduttavan kattavasti eri aihealueittain ihmisten elosta ja arjesta eri aikakausina. Yksityiskohtaisuuden taso on juuri sopivan havainnollistava ja jaksotus tekee lujemisesta miellyttävää. Ainoa miinus vertailuista nykypäivän eloon, tämä tuntui turhan alleviivavalta ja nykymukavuuksia paheksuvalta (vaikkei tämä varmasti ollut tarkoitus). Kirjassa ei myöskään tullut mitään mullistavaa uutta esiin, mutta viihdyttää kaikkia aiheesta kiinnostuneita varmasti.
Pidin tästä tietokirjasta, se oli mielenkiintoinen, helppolukuinen ja hyvin kirjoitettu. Esi-isiemme elämä oli kuvattu värikkäästi ja yksityiskohtaisesti. Mutta: kirjasta jää helposti sellainen kuva että esi-isämme ja -äitimme elivät suurin piirtein savupirteissä ja pellavakoltuissa 1950-luvulle asti ja mielestäni kuvaus on aika rankasti liioiteltu. Esimerkiksi mummoni isovanhemmat jotka asuivat Keski-Suomessa 1800-luvulla ja olivat torppareita, eivät suinkaan missään savupirtissä asuneet vaikka köyhiä olivatkin. Torpassa oli ikkunalasit ja savupiippu ja kaksi huonetta. Kun mummon äiti lähti Karjalaan töihin, tapasi siellä miehen ja avioitui, tämä rakensi heille kunnon talon jossa oli lautaverhoilu, ikkunat, savupiippu ym. mukavuudet. Mummoni kävi nuoruudessaan elokuvissa vaikkei edes asunut missään Viipurissa vaan pienemmällä paikkakunnalla. Sanoisin että kirjailija on hiukan liioitellut luodakseen kontrastia entisajan ja nykyajan välille. Toki maaseudulta saattoi löytyä vanhoja ihmisiä jotka vielä elivät maakuopissa/savupirteissä mutta pääosin ihmiset ovat olleet halukkaita omaksumaan uusia asioita jotka lisäävät asumismukavuutta. Kirjassa esiintyvät asiat ovat varmasti olleet todellisuutta monille maaseudun ihmisille Ruotsin vallan aikaan mutta en pidä todennäköisenä että käytännöt olisivat jatkuneet yleisinä 1900-luvulle asti. Jos ajatellaan että mummoni täti, joka tuli käymään kaupungista kotiin, niin hänellä oli takissaan turkisreunus ja lyhyeksi leikattu tukka, eli varsin muodikas ilmestys, eikä silloin vielä edes eletty 1920-lukua.
Ajattelin sivistää itseäni aihealueella, josta en tiennyt juuri mitään. Tämä oli mielenkiintoinen katsaus Suomen alueen ja asukkaiden arjen historiaan. Fokus on nimenomaan siinä, kuinka on pärjätty ilman nykyajan keksintöjä ja mukavuuksia (kuten lähikauppaa, sähköä ja vessapaperia). Teos on selkeästi teemoiteltu kokonaisuus, tosin sii on ajallisesti iso haarukka (pääsääntöisesti noin tuhat vuotta), jota olisi voinut mielestäni kronologistaa tai ainakin selventää, koska välillä aikahypyt olivat huimia (1000-luku on kuitenkin yhtä kaukana 1500-luvusta kuin nykypäivä, ja välillä tuntui, että tällaiset ajanjaksot niputettiin yhteen). Ajallisen laajuuden vuoksi teos olikin yleiskuvan antava pintaraapaisu erilaisiin selviytymiskeinoihin. Kielitietelijän vinkkelistä tässä oli aika paljon myös mielenkiintoista etymologista nippelitietoa. Tiiliskivimäisyydestään huolimatta nopea ja viihdyttävä luettava.
Sinänsä kompakti, laajasisältöinen pakkaus. Historian pikkuyksityiskohdista kiinnostuneelle mainio teos, joka varmasti tempaa mukaansa. Vetävästi kirjoitettu (ja äänikirjaksi luettu). Näin kokeneelle ja lukeneelle historiakonkarille opus jäi melko pinnalliseksi, käytännössä tiesin jo kaiken, eli mitään uutta kirja ei tarjonnut. Olipahan hyvää kuunneltavaa eikä niin haitannut jos ihan koko ajan ei keskittynyt. Kantava tyyli oli ärsyttävä: jatkuvasti ”ihmeteltiin”, että kuinka sitten entisajan ihminen pärjäsi ja osasi olla kun ei ollut Kelaa, vesijohtoa, suoratoistopalvelua, valmisruokaa ja marketteja? Suosittelen jokaiselle historian suurkuluttajalle (kun kaikki kelpaa) ja historiasta kiinnostuneelle 9-vuotiaalle kummipojalleni. Luulen että juuri innokkaalle alakoululaiselle kolahtaisi.
Mukavasti kirjoitettu ja vetävä historiankirja siitä, millaista ja kuinka erilaista eläminen menneisyyden maailmassa oli ja kuinka asiat muuttuivat vähitellen toisenlaisiksi satojen vuosien kuluessa. Kirjassa käydään läpi ruokakulttuuria, työn tekemistä ja tekniikka, terveyttä, tekniikkaa ja sosiaalista elämää seurustelutavoista vapaa-ajanviettoon. Aika raskasta, mutta toisaalta sosiaalista – välillä varmasti liiankin – elämä on menneisyydessä ollut. Eettinen taso ei nykyajan näkökulmasta vaikkapa lasten kohtelussa ole kovin korkealla tasolla ollut, mutta toisaalta eipä ehkä aina ole paljon vaihtoehtojakaan ollut, kun pelkkä hengissä pysyminenkin oli vaativaa eikä kaikilta aina edes onnistunut.
Historialliset faktat ja suomalaisen elämäntavan kehittyminen tarjosivat teoriassa kiinnostavan näkökulman. Sen sijaan kirjan sormeaheristävä sävy ärsytti, monet asiat, joita kirjoittava kuvaa entisajan kokemuksiksi ovat oikeasti edelleen elävää elämää, esimerkiksi teurastus ja metsästys ovat tuttuja myös nykypäivän maaseudun lapsille. Myös samaan aikaan tiedostettu entisajan hirveys lapsikuolleisuuden, nälkävuosien ja sairaanhoidon puutteen merkeissä sotkettuna kuitenkin entisajan ihmisten tietämyksen glorifiointiin ärsytti. En jaksa ihastella entisajan äitien kykyä nukuttaa lasta leipoessaan, jos nukutustapa nykytietämyksen mukaan kasvatti kätkytkuolemanriskiä.
Kätevä apuväline kirjahyllyssä, jos päättäisi kirjoittaa historiallisen romaanin. Koskinen tietää mistä kirjoittaa ja lähdeviitteet ovat kunnossa.
Lukukokemus oli kuitenkin melko ärsyttävä. Ensinnäkin äänikirjana tämä ei toiminut lainkaan (yritin sitäkin), sillä kirja koostuu pitkälti irrallisista tekstilaatikoista. Toiseksi kirjassa hypittiin jatkuvasti aikakaudelta toiselle, satoja vuosia sinne tänne. Ja vielä, lukijalta kyseltiin joka välissä, miten tämän elämä mahtaisi sujua ilman jääkaappia, vessapaperia tai Game of Thronesia.
Tämä ei ihan hirveästi uutta tarjonnut ja toisaalta ihan ymmärrettävästi keskittyikin talonpoikais-aikakauteen, mutta itse olisin kaivannut vähän vanhemman aikakauden tietoutta. Kirjassa jo itsessäänkin sanottiin, että käsitteli asioita enemmän sen kautta, mitä nykyaikana on ja mitä ennen vanhaan ei ollut. Ei ollut itselleni niin mieluisa lähtökohta. Aseista ja turvallisuudesta ei mainittu sanallakaan. Suositeltava kirja jollekin, joka ei ole historiaan pahemmin perehtynyt.
Mielenkiintoinen kirja, jossa käydään laajalti läpi suomalaisten eloa "ennen vanhaan". Lähteitä on runsas määrä, mutta tekstin joukossa on myös joitakin väitteitä, joiden todenperäisyyttä epäilen. "Lapsena opetellun lukutaidon takia herkkyys ympäristön havainnointiin ja esimerkiksi kasvojen tunnistamiseen vähenee. Kirjallisen kulttuurin opettelun seurauksena katoaa taitoja, jotka olivat tärkeä osa esivanhempiemme selviytymistä."
This entire review has been hidden because of spoilers.
Quite informative, if most of it is eemingly aimed at people who failed to attend their pre-high school history classes.
The tone and headings are unforgivable in their masturbation of misery and deprecation of modern life, "However did they survive before Game of Thrones" etc.
And forgetdul of the fact that several of these items - from household butchery through outhouses to farming methods, are still a part of that modern, everyday life outside the city.
Todella mielenkiintoinen kirja johon uppouduin. Joitain asioita tässä käsiteltiin aika pikaisesti ja joista olisin mielelläni lukenut lisää. Olen suositellut tätä kirjaa minulla ja keskustellut tästä paljon. Oli todella kiinnostavaa lukea miten Suomessa on eletty vuosien aikana. Mielelläni lukisin lisää arjen historiasta, miten eri tavoilla ihmiset ovat eläneet aikanaan.
Kuuntelin tämän multimediaäänikirjana, jossa upeaa elämystä hehkutettiin mainoksissa. Ei kannattanut hehkutta, multimediallisuutta ei oikeastaan ole. Tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea ihan tavallisena kirjana.
Jonkin verran toistoa ja tarpeetonta nykyaikaan vertailua. eli kaikkiaan ihan jees kirja mutta ei mikään suureellinen elämys
Hieno, hyvä kirja, jossa perehdytään siihen miten ennen elettiin, siis ilman nykyajan mukavuuksia, ajanviettomahdollisuuksia, terveydenhuoltoa, sosiaaliturvaa, vessapaperia ja niin edelleen. Erinomaisen mielenkiintoinen aihe ja vieläpä hyvin kirjoitettuna.
Vähän sekava (aikakausissa ja vuosisadoissa hypittiin vähän liikaa) ja ärsyttävällä tavalla kirjoitettu kirja. Historia ja mennyt aika kiinnostaa suuresti, mutta minua häiritsi tässä kirjassa jatkuva vertaaminen nykyaikaan ja muka-nokkela kirjoitustyyli. Asia ja aihe kiinnostava.
Hyvä ja selkeä tietokirja entisaikojen suomalaisten elämästä ja selviytymisestä aikana ennen nykyajan mukavuuksia. Entisen ajan toistuva vertaaminen nykyaikaan tyyliin "miten ihmiset selviytyivät ilman jauhelihaa ja kananugetteja ?, miten selviydyttiin ilman lapsityövoimakieltoa? " jne oli kuitenkin mielestäni melko ärsyttävä lähestymistapa. Enemmän olisin myös kaivannut tietoa kivikauden ihmisten elämästä sekä tavoista ja uskomuksista ajalta, jolloin kristinusko ei vielä ollut vallalla Suomessa.
Sinänsä itsessään mielenkiintoisista aiheista koottu kirja ikävä kyllä romuttui lukijaa aliarvioivan ja viisastelevan kirjoitustyylin vuoksi. Lukiessani tietokirjoja kaipaan tietoa, enkä niinkään kirjoittajan asennetta ja kantaa ottavaa vertailua menneisyyden ja nykyajan välillä.
Mahtava, kepeästi kerrottu tietokirja. Yllätyin kuinka paljon oman äidin tarinat omasta nuoruudestaan muistuttivat kertomuksia ja palasivat mieleen tätä lukiessa. Hyvä, hyvä!
Tää tarjosi mielenkiintoisen katsaukseen suomalaisten selviytymiskeinoihin karuissa oloissa, kylmän ja nälän rasittaessa. Tietokirjan sidostavat pätkät Kaakkurin elämästä tekivät lukukokemuksesta elävämmän.
Todella mielenkiintoinen aihe, mutta tyyli oli turhan oppikirjamainen ja nykyaikaisten mukavuuksien puuttumisen alleviivaaminen kävi hermoille. (”Kuinka selvittiin kun ei ollut yökerhoja”).
En yhtään tiedä mistä tämä kirja on livahtanut tbr-listalleni. Historia toki kiinnostaa minua, mutta olen umpisurkea muistamaan vuosilukuja ja muita yksityiskohtia, joten en ole oikein ikinä mieltänyt sitä aiheeksi, joka kiinnostaisi minua jotenkin erityisen paljon. Viime aikoina olen kuitenkin ajatellut paljon sitä, miten historian tunteminen voi auttaa nykytilanteen ymmärtämisessä, ja olen yrittänyt paikantaa historiallisia asioita jotka kutittelisivat aivojani erityisesti. Yllättäen kirjan aihe eli paikoin varsin varhainenkin Suomen historia ei usein kuulu tähän alueeseen, mutta tämä kirja oli siitä huolimatta yllättävän luettava ja kiinnostava tietokirja. Teos toimii hyvin etenkin kaltaiselleni historianippeleitä muistamattomalle suurten linjojen ihmiselle. Valtavalle historiafanille ehkä vähemmän kiinnostava teos :D Olisin ehkä kaivannut selkeämpää lähteistystä, mutta toisaalta tämä lähestymistapa sopi kirjan kevyempään tyyliin.