What do you think?
Rate this book
Hugo Simberg - Pirut ja enkelit
Rakastetun taiteilijan arvoituksellinen elämä. Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli on Suomen rakastetuin taideteos. Millaisen elämän taiteilija itse eli?
Nuori ja omapäinen Hugo Simberg muuttaa Viipurista Helsinkiin vakaana aikeenaan tulla suureksi taiteilijaksi. Koulunkäynti takkuilee, kunnes Axel Gallén rohkaisee Simbergiä, luontaista symbolistia, uskomaan itseensä. Syntyy piruparkoja ja enkeleitä, syntyvät Syksy ja Halla. Simbergin ura lähtee lentoon ja hän maalaa Tampereen tuomiokirkon pääholvin kattoon käärmeen ja lehteriin alastomia poikia. Syntyy mestariteos, mutta myös skandaali.
Läheisilleen Hugo kertoo riemuistaan ja murheistaan: elämä on ylämäkeä ja alamäkeä niin rakkaudessa kuin taiteessa. Blenda-sisar jakaa ohjeita ja pyyhkii kyyneleitä, kunnes Hugo löytää lopulta oman elämänkumppaninsa. Mutta miksi kuolema, jonka Simberg kuvasi taiteessaan niin lempeänä ja ymmärtäväisenä, leikkaa viikatteellaan hänen elämänlankansa niin varhain?
Nuori ja omapäinen Hugo Simberg muuttaa Viipurista Helsinkiin vakaana aikeenaan tulla suureksi taiteilijaksi. Koulunkäynti takkuilee, kunnes Axel Gallén rohkaisee Simbergiä, luontaista symbolistia, uskomaan itseensä. Syntyy piruparkoja ja enkeleitä, syntyvät Syksy ja Halla. Simbergin ura lähtee lentoon ja hän maalaa Tampereen tuomiokirkon pääholvin kattoon käärmeen ja lehteriin alastomia poikia. Syntyy mestariteos, mutta myös skandaali.
Läheisilleen Hugo kertoo riemuistaan ja murheistaan: elämä on ylämäkeä ja alamäkeä niin rakkaudessa kuin taiteessa. Blenda-sisar jakaa ohjeita ja pyyhkii kyyneleitä, kunnes Hugo löytää lopulta oman elämänkumppaninsa. Mutta miksi kuolema, jonka Simberg kuvasi taiteessaan niin lempeänä ja ymmärtäväisenä, leikkaa viikatteellaan hänen elämänlankansa niin varhain?
431 pages, Hardcover
Published October 1, 2018
10 people are currently reading
134 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 15 of 15 reviews
January 7, 2020
Helena Ruuska osoittaa yli 400-sivuisessa teoksessaan, että tietokirjankin voi kirjoittaa vetävästi ja mukaansatempavasti. Hugo Simbergin elämäkerran ja hänen taiteensa ohella Pirut ja enkelit oli paljon muutakin. Kirjan sivuilla saa eläytyä viime vuosisadan vaihteen muidenkin taiteilijoidemme elämään ja suomalaiseen taidemaailmaan sekä Suomen Suuriruhtinaskunnan levottomiin ja vaikeisiin aikoihin.
Minusta oli mielenkiintoista lukea suuresta sisarusparvesta ja Niemenlautan kartanosta Säkkijärvellä, jossa perhe vietti kaikki kesät. Niemenlautta ja sitä ympäröivä meri saarineen olivat Simbergin maalausten ja grafiikan, kuin myös valokuviensa keskeinen innoituksen lähde. Oli kiintoisaa, että Simberg valokuvasi paljon, niin perhekuvia kuin taulujensa kompositioitakin. Ruuska esittää rinnan valokuvan ja lopullisen taideteoksen. Paljonkaan ei Simberg maalatessaan muuttanut.
Minua kiinnosti myös kuukaudet Ruovedellä Akseli Gallen Kallelan opissa ja ystävyys Magnus Enckellin kanssa ja heidän yhteistyönsä Tampereen tuomiokirkon koristelussa. Simbergin alastomat, ruusuköynnöstä kantavat pojat aiheuttivat valtavan skandaalin, jonka polemiikkiin osallistui sekä seurakunta & papit että lehdistö. Järjestettiin jopa Kyllä vai ei -äänestys, joka päätyi säilyttämään Simbergin freskot vain yhdellä äänellä - jälkipolvien iloksi ja onneksi.
Hieno elämäkerta!
Minusta oli mielenkiintoista lukea suuresta sisarusparvesta ja Niemenlautan kartanosta Säkkijärvellä, jossa perhe vietti kaikki kesät. Niemenlautta ja sitä ympäröivä meri saarineen olivat Simbergin maalausten ja grafiikan, kuin myös valokuviensa keskeinen innoituksen lähde. Oli kiintoisaa, että Simberg valokuvasi paljon, niin perhekuvia kuin taulujensa kompositioitakin. Ruuska esittää rinnan valokuvan ja lopullisen taideteoksen. Paljonkaan ei Simberg maalatessaan muuttanut.
Minua kiinnosti myös kuukaudet Ruovedellä Akseli Gallen Kallelan opissa ja ystävyys Magnus Enckellin kanssa ja heidän yhteistyönsä Tampereen tuomiokirkon koristelussa. Simbergin alastomat, ruusuköynnöstä kantavat pojat aiheuttivat valtavan skandaalin, jonka polemiikkiin osallistui sekä seurakunta & papit että lehdistö. Järjestettiin jopa Kyllä vai ei -äänestys, joka päätyi säilyttämään Simbergin freskot vain yhdellä äänellä - jälkipolvien iloksi ja onneksi.
Hieno elämäkerta!
July 12, 2020
Upea, mielenkiintoinen kirja taiteilijan elämästä. Arvoituksellinen Hugo Simberg!
April 25, 2020
A biography of my favorite artist, who created some very imaginative art and painted probably some of the best examples of symbolism in Finnish art. He also was one of the forerunners in lithography in Finland – and I own two signed lithographs made by him. The biography was well written, comprehensive and interesting. It might have gone into more detail on his work, but as he didn’t keep a diary and didn’t explain his works, the original data about them is very limited.
Elämäkerta eräästä mielitaiteilijastani. Muistan ihastuneeni Simbergin grafiikan töihin taidenäyttelyssä vuosia sitten. En muista varmaksi, milloin tämä tapahtui - ainakin vuonna 2000 on Simbergin näyttely ollut Tampereella, mutta jotenkin itsellä on mielikuva, että tämä ensi-ihastuminen olisi ollut jo ainakin 10 vuotta aikaisemmin. En kuitenkaan löytänyt mainintaa näihin aikoihin olleesta näyttelystä. No, joka tapauksessa jo tuolloin oli täysin mahdottomalta tuntuvana haave, että joskus omistaisin jonkin taitelijan teoksen. Tämä haave on nyttemmin jopa toteutunut. Kirjalta odotin aika paljon ja odotukset aika pitkälle toteutuivat. Kirja käsittelee tyypillisen elämänkertaa tyyliin koko elämän lapsuudesta kuolemaan asti. Varhaisvaiheita oli ehkä jopa hiukan liikaa kuvattu ja elämän viimeiset kymmenen vuotta tuntuivat menevän muutamassa sivussa. Ilmeisesti Simbergin elämän loppupuolella, kun hän eli ilmeisen onnellista avioelämää ja matkusteli vähemmän, ei ollut samassa määrin kirjallista materiaalia käytössä. Kun ei ole matkoilla, niin ei ole tarve kirjoitella kirjeitä ja tämän vaiheen olemassa olevista kirjeistä on ehkä vähemmän säilynyt, koska Simbergin leski ilmeisesti oli hävittänyt osan kirjeenvaihtoa.
Kirjassa oli paljon kuvia, mutta ei siltikään ihan riittävästi. Osaa mainituista tauluista ei löytynyt edes googlaamalla, osa löytyi Simbergin grafiikan täydellisestä luettelosta, joka itsellä on käytössä, mutta “oikeita” taulujahan ei ollut sielläkään. Muutamasta mainitusta taulusta jäi mietityttämään, minkälainen teos oikein kyseessä mahtoi olla.
Kielellisesti kirja oli vetävää tekstiä, jopa tarkemmin olisin voinut maalauksien taustoista lukea, mutta ilmeisesti tietoa ei kaikesta oli, kun mitään yksityiskohtaisempaa päiväkirjaa Simberg ei nähtävästi pitänyt eikä ilmeisesti taulujaan liiemmin julkisesti selitellyt.
Jotenkin tuli vaikutelma, että kaikesta menestyksestään huolimatta Simberg ei eläessään saavuttanut ihan täyttä menestystä: alussa hän oli aikaansa edellä symbolisilla teoksillaan, ja sitten yhtäkkiä, impressionismin myötä hän oli aikaansa jäljessä, vanhan sukupolven edustaja, jolta ei mitään uudenaikaista enää voinut odottaa. Jollainlailla ulkopuolisen vaikutelma hänestä myös sai, vaikka hän ilmeisen seurallinen oli toisaalta. Kirjana teos oli erittäin kiinnostava ja suositeltava.
Elämäkerta eräästä mielitaiteilijastani. Muistan ihastuneeni Simbergin grafiikan töihin taidenäyttelyssä vuosia sitten. En muista varmaksi, milloin tämä tapahtui - ainakin vuonna 2000 on Simbergin näyttely ollut Tampereella, mutta jotenkin itsellä on mielikuva, että tämä ensi-ihastuminen olisi ollut jo ainakin 10 vuotta aikaisemmin. En kuitenkaan löytänyt mainintaa näihin aikoihin olleesta näyttelystä. No, joka tapauksessa jo tuolloin oli täysin mahdottomalta tuntuvana haave, että joskus omistaisin jonkin taitelijan teoksen. Tämä haave on nyttemmin jopa toteutunut. Kirjalta odotin aika paljon ja odotukset aika pitkälle toteutuivat. Kirja käsittelee tyypillisen elämänkertaa tyyliin koko elämän lapsuudesta kuolemaan asti. Varhaisvaiheita oli ehkä jopa hiukan liikaa kuvattu ja elämän viimeiset kymmenen vuotta tuntuivat menevän muutamassa sivussa. Ilmeisesti Simbergin elämän loppupuolella, kun hän eli ilmeisen onnellista avioelämää ja matkusteli vähemmän, ei ollut samassa määrin kirjallista materiaalia käytössä. Kun ei ole matkoilla, niin ei ole tarve kirjoitella kirjeitä ja tämän vaiheen olemassa olevista kirjeistä on ehkä vähemmän säilynyt, koska Simbergin leski ilmeisesti oli hävittänyt osan kirjeenvaihtoa.
Kirjassa oli paljon kuvia, mutta ei siltikään ihan riittävästi. Osaa mainituista tauluista ei löytynyt edes googlaamalla, osa löytyi Simbergin grafiikan täydellisestä luettelosta, joka itsellä on käytössä, mutta “oikeita” taulujahan ei ollut sielläkään. Muutamasta mainitusta taulusta jäi mietityttämään, minkälainen teos oikein kyseessä mahtoi olla.
Kielellisesti kirja oli vetävää tekstiä, jopa tarkemmin olisin voinut maalauksien taustoista lukea, mutta ilmeisesti tietoa ei kaikesta oli, kun mitään yksityiskohtaisempaa päiväkirjaa Simberg ei nähtävästi pitänyt eikä ilmeisesti taulujaan liiemmin julkisesti selitellyt.
Jotenkin tuli vaikutelma, että kaikesta menestyksestään huolimatta Simberg ei eläessään saavuttanut ihan täyttä menestystä: alussa hän oli aikaansa edellä symbolisilla teoksillaan, ja sitten yhtäkkiä, impressionismin myötä hän oli aikaansa jäljessä, vanhan sukupolven edustaja, jolta ei mitään uudenaikaista enää voinut odottaa. Jollainlailla ulkopuolisen vaikutelma hänestä myös sai, vaikka hän ilmeisen seurallinen oli toisaalta. Kirjana teos oli erittäin kiinnostava ja suositeltava.
May 30, 2021
En tiennyt Hugo Simbergin elämästä paljoakaan ennen kirjan lukemista, mutta tämä oli viihdyttävästi kirjoitettu elämäkerta ja oli mielenkiintoista kuulla etenkin Simbergin tekemistä matkoista ja monin paikoin samaistuttavasta taiteellisesta työskentelystä ja sen ongelmista. Ehkä noin puolivälissä kirja junnasi vähän kerrottaessa Tampereen Tuomiokirkon maalauksista, mutta koska niitä ilmeisesti pidetään taiteilijan päätyönä niin oli ymmärrettävää että niihin haluttiin keskittyä.
Tässä oli taas sama ongelma läsnä mikä kuvitettujen kirjojen kohdalla aina, eli äänikirjana kuunnellessa joutui googlaamaan monet kirjassa mainitut teokset jos ne eivät olleet entuudestaan tuttuja (ihan kaikkia en jaksanut), ja myös valokuvat olisivat kiinnostaneet mutta onneksi internetistä löytyi aika hyvin. Ehkä en siis tästä syystä suosittele äänikirjana, vaikka lukija hyvä olikin.
Tässä oli taas sama ongelma läsnä mikä kuvitettujen kirjojen kohdalla aina, eli äänikirjana kuunnellessa joutui googlaamaan monet kirjassa mainitut teokset jos ne eivät olleet entuudestaan tuttuja (ihan kaikkia en jaksanut), ja myös valokuvat olisivat kiinnostaneet mutta onneksi internetistä löytyi aika hyvin. Ehkä en siis tästä syystä suosittele äänikirjana, vaikka lukija hyvä olikin.
May 30, 2021
No niin. Elämäkertakirjallisuutta luen aika paljon ja tosi monta kertaa on samanlainen kaksijakoinen kokemus. Ensinnäkin Hugo Simberg on kiinnostava tyyppi ja kirja on aika yksityiskohtainen ja siis oletettavan kattava. Onko siinä juuri yksi ongelma? Olisiko itse asiassa mukavampi lukea joko selkeää elämäkertaa tai selkeää teosanalyysia? Nyt tuntuu siltä, että teokset on ikäänkuin välttämättä käytävä läpi. Toisaalta hauskaa, että kirjassa on paljon kuvia - ja teosluettelo. Mutta itse asiassa kuva Hugosta itsestään jää paljolti spekuloinniksi siitä mitä hän pohti, ajatteli, suunnitteli. Lukijalle kertoillaan todellisista tai toivotuista rakkaussuhteista, sukupuolitaudista, mietiskellään vähän oliko Magnus Enckellin ja Hugon välillä sittenkin vähän vipinää jne jne. mutta ainakin minulta Hugo itse häviää. Ehkä elämäkerrankirjoittajakin saa tulkita ja pelkistää?
October 6, 2019
Jos tykkää lukea todella paljon luetteloita maalatuista tauluista, tämä kirja on sinulle. Minä olisin pitänyt, jos tauluja olisi sitten oikeasti pohdittu ja avattu kunnolla, kun sille tielle lähdettiin, ei vain kerrattu pääpiirteitä. Saihan tästä toki jonkinlaisen kuvan Simbergistä, mutta mitä kaikkea jätettiinkän käyttämättä. Kirjan avulla olisi voinut pohtia suomalaista symbolismia, kolorismia, taiteilijayhteisöjä Suomessa, ulkomaiden vaikutteita, taulujen arvostuksen muutosta aikojen saatossa yms. Nyt tämä jäi vähälle huomiolle. Toki esim. nuo teemat poimin kirjasta, mutta liian pintapuolisesti ne käsiteltiin.
Toinen vaihtoehto olisi kirjoittaa yhtä elävästi ja sujuvasti kuin Rajala, jolloin epätarkkuudet ja puutteet eivät jää kaivelemaan.
Toinen vaihtoehto olisi kirjoittaa yhtä elävästi ja sujuvasti kuin Rajala, jolloin epätarkkuudet ja puutteet eivät jää kaivelemaan.
April 1, 2024
Taidehistoriaa melko vähän lukeneena yllätyin positiivisesti, kuinka lähestyttävästi Ruuska rakentaa Simbergin elämän ja Venäjän alla kipuilevan Suomen kulttuurimaiseman kaaren. Vaikka Ruuska joutuu tulkitsemaan Simbergin maalausten lisäksi itse taiteilijaa, tekstissä muodostuva kuva on lämmin ja intiimi. Simbergin töiden kulttuurikehys ja aikansa taidevirtaukset on tuotu esiin niin taidokkaasti, että maalikolle aukeaa täysin uusi ikkuna Simbergin töihin. Ainut, mitä kirja jää kaipaamaan on pidemmät otteet Simbergin säilyneestä kirjeenvaihdosta.
Suosittelen, jos suomalainen kansallistaide kiinnostaa ollenkaan!
Suosittelen, jos suomalainen kansallistaide kiinnostaa ollenkaan!
January 23, 2019
Paljon uutta tietoa ihmisestä tunnettujen töiden takana ja aina yhtä kiinnostavaa kulttuurihistoriaa. Kirjoitustyylissä vain oli kaksi minua suunnattomasti ärsyttävää asiaa: mielestäni tarpeeton mahdollisuuksien maalailu ("mahtoiko Hugokin nähdä tämän ja silloin hän varmaan ajatteli näin", jopa vihjailu homoseksuaalisuudesta ilman erityisiä perusteluja) ja omituinen aikamuotojen vaihtelu kerronnassa läpi koko kirjan. Kirja on kaunis ja laadukas, ja kuvia on ilahduttavan paljon. Se on kyllä aikamoinen järkäle ja sopiikin paremmin pöydän ääressä luettavaksi kuin sänkykaveriksi.
December 11, 2018
Hugo Simbergin fanina pidin kirjaa mielenkiintoisena, mutta kirjoitustyyli ja eteneminen oli välillä hidasta ja tylsää. Tietoa kirjassa piisasi, ja jos haluaa opiskella Hugo Simbergin elämää, niin kirja on siihen oivallinen - jos etsii muuten vaan mukavaa luettavaa, kirja ei ole välttämättä se jännittävin vaihtoehto.
December 17, 2018
3-4 tähteä. Kirjassa ei ollut kummempaa vikaa, mutta sekään ei saanut minua suuremmin kiinnostumaan Stimbergistä (jonka maalauksista pidän vain Haavoittuneesta enkelistä ja Kuoleman puutarhasta). Simbergin kiintoisin ominaisuus, häntä vaivannut sairaus/huonovointisuus, jää lopulta arvoitukseksi. Oli hienoa, että kirjassa kuvattiin Simbergin aikalaisilmastoa ja historian tapahtumia.
January 1, 2019
Kirja sopii Helmet - lukuhaasteen 2019 kohtiin:
1Kirjan kannessa on ihmiskasvot
5 Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi (2018 Tieto-Finlandia ehdokas)
17. Kirjassa on kaksoset ( Hugolla oli kaksoisveli Paul)
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
1Kirjan kannessa on ihmiskasvot
5 Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi (2018 Tieto-Finlandia ehdokas)
17. Kirjassa on kaksoset ( Hugolla oli kaksoisveli Paul)
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
July 2, 2021
Kaikesta huomasi, että Helena Ruuska on aiheestaan innostunut ja kirjoittanut Hugo Simbergistä sydämellä. Kirja oli kirjoitettu mielenkiintoisesti ja mukaansatempaavasti, ja niin ihanan elävästi, että monta kertaa unohti lukevansa tietokirjaa.
Jos pidät elämäkerroista ja Hugo Simberg on vielä mysteeri, lämmin suositus tälle upealle teokselle 👌🏻
Jos pidät elämäkerroista ja Hugo Simberg on vielä mysteeri, lämmin suositus tälle upealle teokselle 👌🏻
March 11, 2019
Ihana, elävä taitelilijaelämäkerta. Kauniisti tehty teos, paljon kuvia. Vuosisadan vaihteen kulttuuripiirit tuntuivat eläviltä. Yleissivistävä ja samalla inhimillisesti kiinnostava.
February 28, 2020
After finishing this I’m adoring him even more.
My forever fave huuko 🖤
My forever fave huuko 🖤
August 7, 2020
Äänikirjana kuunneltu.
Kosketuspintani Simbergin taiteeseen oli ennen tämän kirjan kuuntelua hyvin heiveröinen. Nimi oli tuttu lähinnä koulun historiankirjoista. Haavoittunut enkeli nyt tietysti muistui ensimmäisenä mieleen, sekä se omakuva, jossa Hugolla on hassu hattu päässään. Sen muistan Ateneumista.
Kirjassa kuvailtiin Simbergien kesänviettopaikkaa ja vuoden eri juhlapyhiin valmistautumista niin elävästi ja romanttisesti, että melkein pystyin näkemään kaiken edessäni. Hurmaavaa!
Jaksan aina ihmetellä 1800- ja 1900-luvun suomalaisten taiteilijoiden matkustelua ympäri Eurooppaa. Reissuilla viivyttiin kuukausikaupalla ja rahaa niihin nyhdettiin milloin keneltäkin sukulaiselta tai tutulta. Taiteella ei todellakaan ole lyöty rahoiksi.
Suomalaisen taiteen pienet piirit tulivat myös hauskasti esille, kun Simbergistä kertovassa kirjassa vilahtelivat niin Sibelius kuin Gallen-Kalellakin, joiden elämäkerrat olen myös hiljattain lukenut.
Maustoin luku/kuuntelukokemustani googlaamalla kuvia sekä Simbergistä itsestään (damn, hän oli aika vetävännäköinen mies) sekä maalauksista, joita kirjassa käsiteltiin. Fyysisessä kirjassa varmaan olisi ollut kuvia tekstin lomassa, paljon materiaalia jäi minulta varmaan näkemättä.
Nautin tästä kirjasta erityisen paljon, koska vaikka se oli vetävästi ja viihtellisesti kirjoitettu, se lisäksi myös paikkasi aukkoja sivistyksessäni, mitä aina toivon lukukokemuksiltani.
Kosketuspintani Simbergin taiteeseen oli ennen tämän kirjan kuuntelua hyvin heiveröinen. Nimi oli tuttu lähinnä koulun historiankirjoista. Haavoittunut enkeli nyt tietysti muistui ensimmäisenä mieleen, sekä se omakuva, jossa Hugolla on hassu hattu päässään. Sen muistan Ateneumista.
Kirjassa kuvailtiin Simbergien kesänviettopaikkaa ja vuoden eri juhlapyhiin valmistautumista niin elävästi ja romanttisesti, että melkein pystyin näkemään kaiken edessäni. Hurmaavaa!
Jaksan aina ihmetellä 1800- ja 1900-luvun suomalaisten taiteilijoiden matkustelua ympäri Eurooppaa. Reissuilla viivyttiin kuukausikaupalla ja rahaa niihin nyhdettiin milloin keneltäkin sukulaiselta tai tutulta. Taiteella ei todellakaan ole lyöty rahoiksi.
Suomalaisen taiteen pienet piirit tulivat myös hauskasti esille, kun Simbergistä kertovassa kirjassa vilahtelivat niin Sibelius kuin Gallen-Kalellakin, joiden elämäkerrat olen myös hiljattain lukenut.
Maustoin luku/kuuntelukokemustani googlaamalla kuvia sekä Simbergistä itsestään (damn, hän oli aika vetävännäköinen mies) sekä maalauksista, joita kirjassa käsiteltiin. Fyysisessä kirjassa varmaan olisi ollut kuvia tekstin lomassa, paljon materiaalia jäi minulta varmaan näkemättä.
Nautin tästä kirjasta erityisen paljon, koska vaikka se oli vetävästi ja viihtellisesti kirjoitettu, se lisäksi myös paikkasi aukkoja sivistyksessäni, mitä aina toivon lukukokemuksiltani.
Displaying 1 - 15 of 15 reviews