What do you think?
Rate this book
Hon, han och hjärnan
Beror könsskillnader i hur vi tänker, känner och beter oss främst på sociala processer? Eller avspeglar de delvis olikheter mellan hur kvinnliga och manliga hjärnor är organiserade? Kan vi behöva via ta hänsyn till sådana skillnader för att inte vissa oftast tjejerna ska bli missgynnade?
Trots min långa bana som hjärnforskare var det först i samtal med döttrarna jag insåg hur lite jag egentligen visste om dessa frågor. Att skriva den här boken blev ett sätt att försöka nå en förståelse som nådde bortom tidningsrubrikernas polemiska förenklingar.
Den bild som trädde fram är en annan än jag förväntade mig, och mycket mer fascinerande. Kvinnor och män har under evolutionen specialiserat sig på sätt som kompletterat varandra. Dessa specialiseringar har ställt delvis olika krav på hjärnans organisation. Samma egenskaper som låtit oss komplettera varandra inrymmer också fröna till konkurrens, konflikt och förtryck.
Vårt evolutionära bagage är centralt för vilka vi är, men säger väldigt lite om hur vi ska leva våra liv idag, eller imorgon. Det får vi förstås välja själva. Jag tror de valen bäst görs av kvinnor och män med god kunskap om sig själva och varandra.
Trots min långa bana som hjärnforskare var det först i samtal med döttrarna jag insåg hur lite jag egentligen visste om dessa frågor. Att skriva den här boken blev ett sätt att försöka nå en förståelse som nådde bortom tidningsrubrikernas polemiska förenklingar.
Den bild som trädde fram är en annan än jag förväntade mig, och mycket mer fascinerande. Kvinnor och män har under evolutionen specialiserat sig på sätt som kompletterat varandra. Dessa specialiseringar har ställt delvis olika krav på hjärnans organisation. Samma egenskaper som låtit oss komplettera varandra inrymmer också fröna till konkurrens, konflikt och förtryck.
Vårt evolutionära bagage är centralt för vilka vi är, men säger väldigt lite om hur vi ska leva våra liv idag, eller imorgon. Det får vi förstås välja själva. Jag tror de valen bäst görs av kvinnor och män med god kunskap om sig själva och varandra.
233 pages, Hardcover
Published March 1, 2018
7 people are currently reading
174 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 17 of 17 reviews
January 12, 2019
Författaren levererar ett nyanserat och välbehövligt debattinlägg i en omstridd fråga - könsskillnader. Är allting socialt konstruerat eller ligger skillnaderna helt och hållet i biologins händer?
Givetvis ligger svaret inte i någon av de båda extrempunkterna, utan man finner det någonstans i gråskalan i mitten. Men bara för att ett svar inte är svart eller vitt betyder det inte att man behöver lämna det därhän. Det är just här som bokens guldgruva finns. Detta är inte en aktivistisk stridsförklaring mot meningsmotståndare, tvärt om är det en ödmjuk och vetenskapligt välgrundad efterforskning i ämnet.
I en tid som vår, under vilken hypotesbaserad forskning tycks bli allt vanligare, är det skönt att på baksidan av en bok för en gångs skull läsa "Den bild som trädde fram är en annan än jag förväntade mig, och mycket mer fascinerande."
Givetvis ligger svaret inte i någon av de båda extrempunkterna, utan man finner det någonstans i gråskalan i mitten. Men bara för att ett svar inte är svart eller vitt betyder det inte att man behöver lämna det därhän. Det är just här som bokens guldgruva finns. Detta är inte en aktivistisk stridsförklaring mot meningsmotståndare, tvärt om är det en ödmjuk och vetenskapligt välgrundad efterforskning i ämnet.
I en tid som vår, under vilken hypotesbaserad forskning tycks bli allt vanligare, är det skönt att på baksidan av en bok för en gångs skull läsa "Den bild som trädde fram är en annan än jag förväntade mig, och mycket mer fascinerande."
December 7, 2023
Ensimmäiset ehkä noin 90 sivua tästä 248 sivun kirjasta on yleistä pohdintaa feminismistä. Sitten kun vihdoin päästään miesten ja naisten neurobiologisiin eroihin, niin jokaista asiaa pohjustetaan pitkästi neurobiologian menetelmillä ja muilla neurobiologisilla faktoilla. Tämä saattaisi ehkä toimia pidemmässä kirjassa, jossa olisi tilaa sitten puhua enemmän niistä sukupuolten neurobiologisista eroistakin, kun niihinhän kirjan nimi ja takakansi viittaavat.
Aivoja opiskelleelle ihmiselle ei tässä kirjassa ole hirveästi antia, mutta annoin kuitenkin jopa kolmekin tähteä, koska aivoista on aina mukavaa lukea (!), ja kirjoittajan pohdinta (esim. sukupuolten tasa-arvoisuudesta tai sukupuolten eroista evolutionaarisesta näkökulmasta) oli ihan kiinnostavaa luettavaa. Kirja herätti myös useita ajatuksia. Tässä yksi:
Eräs itseäni erityisesti kiinnostava pointti kirjassa valaisee neurobiologian kehityksen seksuaalikäyttäytymiseltään feminiinisiksi tai maskuliinisiksi aivoiksi, mikä tapahtuu kahden toisistaan erillä olevan prosessin eli maskulinisaation ja feminisaation kautta. Kaikkien aivojen pohjalla on feminiinen rakenne; feminiiniset aivot käyvät läpi ns. perusoletuksen eli feminisaation, joka johtaa feminiiniseen seksuaalikäyttäytymiseen. Maskuliiniset aivot taas kulkevat läpi maskulinisaation sekä defeminisaation, jolloin tuloksena on maskuliininen seksuaalikäyttyätyminen. Koska prosessit ovat toisistaan erilliset, on mahdollista, että tapahtuu normaali defeminisaatio, mutta esimerkiksi äidin käyttämien lääkkeiden takia prostaglandiineja ei ole tuotettu, jolloin maskulinisaatiota ei tapahdu. Tällöin muodostuvat aivot, jotka eivät ole seksuaalikäyttäytymiseltään feminiiniset eivätkä maskuliiniset. Toisaalta taas samanaikaisesti voi tapahtua femininisaation lisäksi maskulinisaatio, jos sikiö altistuu PGE-2-prostaglandiinille, jolloin eri olosuhteissa yksilöllä voi ilmetä joko feminiinistä tai maskuliinista seksuaalikäyttäytymistä.
Tämä asia herätti kysymyksen siitä, onko jopa nykyinen luokittelu sosiaaliseen ja biologiseen sukupuoleen liian suppea? Edellä mainittu esimerkki kuvastaa, että “biologinen sukupuoli”, jolla yleensä viitataan geneettiseen sukupuoleen, XX- tai XY-kromosomiyhdistelmään, ei kuitenkaan määrää neurobiologista pohjaa seksuaalikäyttäytymiselle, jota kuitenkin pidetään usein yhtenä sukupuolen indikaattoreista. Lisäksi edellä oleva esimerkki kuvaa, kuinka näennäisesti pienen muutoksen seurauksena neurobiologia voi kehittyä täysin eri suuntaan kuin geneettinen sukupuoli. Joka tapauksessa on selvää, että nyky-ymmärryksemme sukupuolen moninaisuudesta on vielä täysin vajavainen, joten suoria johtopäätöksiä ei pitäisi tässä vaiheessa muodostaa.
Koko kirjan pääsanomaksi korostui erityisesti se, että tutkimusten valossa miesten ja naisten neurobiologiassa (ja muussakin biologiassa tietysti) on systemaattisia eroja ja ne tulisi tiedostaa eikä kieltää, kuten jotkut neurofeministit tekevät; eikö tasa-arvossa ole kuitenkin kyse maailmasta, jossa eri lähtökohdista tulevia ihmisiä (eli tässä tilanteessa miehiä ja naisia, joiden neurobiologiassa on empiirisesti havaittuja systemaattisia eroja) kohdellaan niin, että heidän biologiset edellytyksensä otetaan huomioon, jotta he kaikki ansaitsivat saisivat samanlaiset mahdollisuudet elämässä (eikä niin, että teeskennellään ettei eroja ole ja miehet ja naiset olevat samanlaisia)? Esimerkkinä oireen tai sairauden hoito, jonka kuuluisi tapahtua eri tavalla riippuen potilaan biologisesta sukupuolesta. Kirjoittaja esittää esimerkkinä myös toisen ajankohtaisen ongelman: nuorten poikien evoluution kehittämät, paremmin liikkumiseen soveltuvat motoristen ja sensoristen aivoalueiden väliset vahvat hermosoluyhteydet sekä vielä kehitysvaiheessa oleva etuotsalohko eivät sovellu pitkäaikaiseen suunnitteluun ja paikallaan istumiseen, jota nykymaailmassa vahvasti yksilön tulevaisuutta värittävä koulumenestys teini-iässä edellyttää. Mitä tapahtuu esimerkiksi näille pojille, jos sukupuolten eroja ei oteta huomioon ja asiaan puututa? Siinä kohtaa "pojat on poikia" -tokaisukaan ei enää riitä.
Aivoja opiskelleelle ihmiselle ei tässä kirjassa ole hirveästi antia, mutta annoin kuitenkin jopa kolmekin tähteä, koska aivoista on aina mukavaa lukea (!), ja kirjoittajan pohdinta (esim. sukupuolten tasa-arvoisuudesta tai sukupuolten eroista evolutionaarisesta näkökulmasta) oli ihan kiinnostavaa luettavaa. Kirja herätti myös useita ajatuksia. Tässä yksi:
Eräs itseäni erityisesti kiinnostava pointti kirjassa valaisee neurobiologian kehityksen seksuaalikäyttäytymiseltään feminiinisiksi tai maskuliinisiksi aivoiksi, mikä tapahtuu kahden toisistaan erillä olevan prosessin eli maskulinisaation ja feminisaation kautta. Kaikkien aivojen pohjalla on feminiinen rakenne; feminiiniset aivot käyvät läpi ns. perusoletuksen eli feminisaation, joka johtaa feminiiniseen seksuaalikäyttäytymiseen. Maskuliiniset aivot taas kulkevat läpi maskulinisaation sekä defeminisaation, jolloin tuloksena on maskuliininen seksuaalikäyttyätyminen. Koska prosessit ovat toisistaan erilliset, on mahdollista, että tapahtuu normaali defeminisaatio, mutta esimerkiksi äidin käyttämien lääkkeiden takia prostaglandiineja ei ole tuotettu, jolloin maskulinisaatiota ei tapahdu. Tällöin muodostuvat aivot, jotka eivät ole seksuaalikäyttäytymiseltään feminiiniset eivätkä maskuliiniset. Toisaalta taas samanaikaisesti voi tapahtua femininisaation lisäksi maskulinisaatio, jos sikiö altistuu PGE-2-prostaglandiinille, jolloin eri olosuhteissa yksilöllä voi ilmetä joko feminiinistä tai maskuliinista seksuaalikäyttäytymistä.
Tämä asia herätti kysymyksen siitä, onko jopa nykyinen luokittelu sosiaaliseen ja biologiseen sukupuoleen liian suppea? Edellä mainittu esimerkki kuvastaa, että “biologinen sukupuoli”, jolla yleensä viitataan geneettiseen sukupuoleen, XX- tai XY-kromosomiyhdistelmään, ei kuitenkaan määrää neurobiologista pohjaa seksuaalikäyttäytymiselle, jota kuitenkin pidetään usein yhtenä sukupuolen indikaattoreista. Lisäksi edellä oleva esimerkki kuvaa, kuinka näennäisesti pienen muutoksen seurauksena neurobiologia voi kehittyä täysin eri suuntaan kuin geneettinen sukupuoli. Joka tapauksessa on selvää, että nyky-ymmärryksemme sukupuolen moninaisuudesta on vielä täysin vajavainen, joten suoria johtopäätöksiä ei pitäisi tässä vaiheessa muodostaa.
Koko kirjan pääsanomaksi korostui erityisesti se, että tutkimusten valossa miesten ja naisten neurobiologiassa (ja muussakin biologiassa tietysti) on systemaattisia eroja ja ne tulisi tiedostaa eikä kieltää, kuten jotkut neurofeministit tekevät; eikö tasa-arvossa ole kuitenkin kyse maailmasta, jossa eri lähtökohdista tulevia ihmisiä (eli tässä tilanteessa miehiä ja naisia, joiden neurobiologiassa on empiirisesti havaittuja systemaattisia eroja) kohdellaan niin, että heidän biologiset edellytyksensä otetaan huomioon, jotta he kaikki ansaitsivat saisivat samanlaiset mahdollisuudet elämässä (eikä niin, että teeskennellään ettei eroja ole ja miehet ja naiset olevat samanlaisia)? Esimerkkinä oireen tai sairauden hoito, jonka kuuluisi tapahtua eri tavalla riippuen potilaan biologisesta sukupuolesta. Kirjoittaja esittää esimerkkinä myös toisen ajankohtaisen ongelman: nuorten poikien evoluution kehittämät, paremmin liikkumiseen soveltuvat motoristen ja sensoristen aivoalueiden väliset vahvat hermosoluyhteydet sekä vielä kehitysvaiheessa oleva etuotsalohko eivät sovellu pitkäaikaiseen suunnitteluun ja paikallaan istumiseen, jota nykymaailmassa vahvasti yksilön tulevaisuutta värittävä koulumenestys teini-iässä edellyttää. Mitä tapahtuu esimerkiksi näille pojille, jos sukupuolten eroja ei oteta huomioon ja asiaan puututa? Siinä kohtaa "pojat on poikia" -tokaisukaan ei enää riitä.
April 1, 2024
Uppskattade verkligen boken och upplever att detta, biologiska i detta fallet neurobiologiska skillnader mellan män och kvinnor, verkligen är ett ämne som behöver synliggöras och pratas kring. Min bild är att författaren är tydlig och pedagogisk. Älskar när denna typen av ämne diskuteras av forskare och inte tyckare. Rekommenderar även om den kanske inte är en bok man slukar på kvällen utan som kräver lite koncentration och tanke.
March 24, 2019
Vaikea lukuinen tavalliselle ihmiselle. Sopii ehkä enemmän alan opiskelijalle. Mutta erittäin mielenkiintoinen ja saa pohtimaan omia aivojaan ja muiden aivoja.
July 20, 2020
Oletin, että teos tarkastelisi puhtaasti aivojen rakennetta ja esimerkiksi mantelitumakkeen jne välittäjäaineiden kulkeutumista aivoissa sukupuolten välillä. Sen sijaan lähes joka sivulla puhutaan feminismistä (joksi kirjoittaja ilmoittautuu esipuheessa) ja kuinka tasa-arvo ei toteudu. Jos kirjaa markkinoidaan "uuden aivotutkimuksen avulla voidaan verrata naisen ja miehen aivoja", olettaisi teoksen olevan faktaa faktan perään ilman jatkuvia, kirjoittajan omaan näkemykseen perustuvia ajatuksia feminismistä.
April 18, 2018
Fascinerande läsning om hjärnforskningen och om de skillnader, fr a i kopplingsschemat och tidpunkten f mognaden i kritiska områden av hjärnan (i.e. Framloberna) som vi inte helt borde kunna bortse från när vi samtalar om morgondagens samhälle och skola. Härlig språkbehandling; populärvetenskap när den är som bäst.
March 31, 2020
Heiligin kirjan aihevalinta on tervetullut yhteiskunnassa, jossa naisten ja miesten erot puhuttelevat niin paljon kuin tänä päivänä. Koska tietokirjoja ei voi mielestäni spoilata, kerron ensin pähkinänkuoressa, mitä teoksesta oppii ja sitten mielipiteeni kirjasta.
Heilig aloittaa johdanolla, jossa hän julistaa ensiksi olevansa feministi-isä, sitten irtisanoutuu feminismistä - tai ainakin sen joistakin muodoista - myöntäen olevansa tyttäriinsä verattuna vanhanaikainen samalla kiistäen olevansa kuitenkaan sovinisti. Heilig vaikuttaa koko teoksen ajan tasapainottelevan kuin veitsenterällä pitääkseen kaikki osapuolet puolellaan. Hän tiivistää kantansa iskulauseeseen: ''sukupuolet ovat samanarvoisia - ei samanlaisia''. Erot ovat hänen mukaan löydettävissä biologiasta. Tästä premissistä ammentaen Heilig esittelee mm. evoluution periaatteita, sukupuolten eri lisääntymistategioita, sikiön sukupuolen kehittymisprosessin, aivojen maskulinisaatio/feminisaatioprosessin, miesten ja naisten aivojen keskeisiä eroja, muistojen syntyprosessia sekä miesten ja naisten eroja hermosoluyhteyksien muodostamisessa ja näiden alojen tieteellistä tutkimusta. Heiligin käsittelytapa on vahvasti yhteiskunnallinen ja hän pohtii monien esittelemiensä seikkojen vaikutusta biologisia tosiasioita laajemmin.
Parhaimmillaan Heilig on helppolukuinen ja lämminhenkinen - tosin erikoisella huumorilla varustettu - kirjoittaja, joka osaa ilmaista vaikeita biologisia asioita selkokielisesti. Opin kirjasta useita kiinnostavia uusia asoita. Pahimmillaan Heilig näyttää syyllistyvän siihen, mitä itse kritisoi. Heilig kritisoi vallitsevaa sukupuolikeskustelua biologisia faktoja väisteleväksi samalla, kun hänen omat lähteet ovat (minusta) verattain vaatimattomat ja jotkut väitteet kyseenalaisia tai yksioikoisia.
Kirjan kahdeksannessa osassa Heilig esimerkiksi siteeraa aktiivisesti Yuval Hararin Sapiensia, mutta lakkaa yhtäkkiä siteeramasta Hararia vetäessään johtopäätöksen, että miehet ovat historiallisesti alistaneet naisia fyysisellä ylivoimalla. Hararin kirjan lukeneet kenties muistavat Hararin nimenomaan painottaneen, että syytä sukupuolten epäsuhtaan ei tiedetä ja asiaa ei voi pelkistää voimakysymykseksi. Heilig ei noteeraa tai mainitse tätä vaan vetää omat johtopäätöksensä - epäselväksi jää miltä pohjalta. Edellä mainittu ja muutamat muut vastaavat tilanteet yhdistettynä Heiligin tapaan vetää yhteiskunnallisessa analyysissaan isoja johtopäätöksiä köykäisellä analyysilla, söivät luottamustani kirjaan
Kun tähän kaikkeen yhdistää Heiligin tavan tehdä säännöllisesti (paikoin vähätteleviä) olettamuksia lukijoiden ajatuksista ja tunteista, alkoi minulta ropista tähtiä. Annan siis kaksi tähteä, kirjan useammista hyvistä ansioista huolimatta.
Heilig aloittaa johdanolla, jossa hän julistaa ensiksi olevansa feministi-isä, sitten irtisanoutuu feminismistä - tai ainakin sen joistakin muodoista - myöntäen olevansa tyttäriinsä verattuna vanhanaikainen samalla kiistäen olevansa kuitenkaan sovinisti. Heilig vaikuttaa koko teoksen ajan tasapainottelevan kuin veitsenterällä pitääkseen kaikki osapuolet puolellaan. Hän tiivistää kantansa iskulauseeseen: ''sukupuolet ovat samanarvoisia - ei samanlaisia''. Erot ovat hänen mukaan löydettävissä biologiasta. Tästä premissistä ammentaen Heilig esittelee mm. evoluution periaatteita, sukupuolten eri lisääntymistategioita, sikiön sukupuolen kehittymisprosessin, aivojen maskulinisaatio/feminisaatioprosessin, miesten ja naisten aivojen keskeisiä eroja, muistojen syntyprosessia sekä miesten ja naisten eroja hermosoluyhteyksien muodostamisessa ja näiden alojen tieteellistä tutkimusta. Heiligin käsittelytapa on vahvasti yhteiskunnallinen ja hän pohtii monien esittelemiensä seikkojen vaikutusta biologisia tosiasioita laajemmin.
Parhaimmillaan Heilig on helppolukuinen ja lämminhenkinen - tosin erikoisella huumorilla varustettu - kirjoittaja, joka osaa ilmaista vaikeita biologisia asioita selkokielisesti. Opin kirjasta useita kiinnostavia uusia asoita. Pahimmillaan Heilig näyttää syyllistyvän siihen, mitä itse kritisoi. Heilig kritisoi vallitsevaa sukupuolikeskustelua biologisia faktoja väisteleväksi samalla, kun hänen omat lähteet ovat (minusta) verattain vaatimattomat ja jotkut väitteet kyseenalaisia tai yksioikoisia.
Kirjan kahdeksannessa osassa Heilig esimerkiksi siteeraa aktiivisesti Yuval Hararin Sapiensia, mutta lakkaa yhtäkkiä siteeramasta Hararia vetäessään johtopäätöksen, että miehet ovat historiallisesti alistaneet naisia fyysisellä ylivoimalla. Hararin kirjan lukeneet kenties muistavat Hararin nimenomaan painottaneen, että syytä sukupuolten epäsuhtaan ei tiedetä ja asiaa ei voi pelkistää voimakysymykseksi. Heilig ei noteeraa tai mainitse tätä vaan vetää omat johtopäätöksensä - epäselväksi jää miltä pohjalta. Edellä mainittu ja muutamat muut vastaavat tilanteet yhdistettynä Heiligin tapaan vetää yhteiskunnallisessa analyysissaan isoja johtopäätöksiä köykäisellä analyysilla, söivät luottamustani kirjaan
Kun tähän kaikkeen yhdistää Heiligin tavan tehdä säännöllisesti (paikoin vähätteleviä) olettamuksia lukijoiden ajatuksista ja tunteista, alkoi minulta ropista tähtiä. Annan siis kaksi tähteä, kirjan useammista hyvistä ansioista huolimatta.
October 25, 2021
Sukupuolten tasa-arvon ja biologian suhde on kirjan kantava teema. Tämä kirja lähtee siitä, että sukupuolet ovat aivotasolla erilaisia ja se vaikuttaa myös tasa-arvon toteutumiseen yhteiskunnassa.
Kirjailija ottaa kantaa omasta näkökulmastaan siihen, mitä tasa-arvon pitäisi olla: ei tasapäistämistä vaan yhteiskunnan sovittamista erilaisten lähtökohtien huomioimiseksi. Se on hänen tulokulmansa tasa-arvokeskusteluun. Hän kokee, että yhteiskunnan tasa-arvokysymyksien pohtiminen sukupuolten biologian kautta on nykyisin jopa kiistelty aihe, joka kaipaa rinnalleen kiihkotonta pohdintaa.
Välissä aika yksioikoisestikin esitettyjen sukupuolten erojen rinnalla hän muistuttaa: se miten asiat ovat, ei ole liitoksissa siihen, miten niiden tulisi olla. Virhepäätelmiä on syytä varoa.
Kirjassa pitkä osuus käsittelee lisääntymiseen liittyviä eroja aivoissa, jotka ovat ilmeisen tarpeellisia käsiteltäväksi, mutta mielestäni sosiaalisiin kysymyksiin liittyvät osuudet olivat mielenkiintoisempia ja kuulisin niistä mielelläni enemmän. Siksi pohdin, jäätiinkö kirjassa liian pitkäksi aikaa puhumaan lisääntymisestä. Kirja tuntuu myös loppuvan melkein yllättäen, tavallaan olisin toivonut kokonaisempaa loppuyhteenvetoa.
Kirja oli mielestäni kiinnostava, sillä se käsitteli kahta minua kiinnostavaa teemaa: psykologiaa ja tasa-arvoa. Pidän sitä kenelle tahansa sopivana, mutta jos aivotutkimus on täysin vieras aihealue, välistä teksti voi tuntua kovin tieteelliseltä. Mielestäni tiedettä on popularisoitu tässä hyvin, joten ei tarvitse olla aivotutkija päästäkseen kärryille.
Kirjailija ottaa kantaa omasta näkökulmastaan siihen, mitä tasa-arvon pitäisi olla: ei tasapäistämistä vaan yhteiskunnan sovittamista erilaisten lähtökohtien huomioimiseksi. Se on hänen tulokulmansa tasa-arvokeskusteluun. Hän kokee, että yhteiskunnan tasa-arvokysymyksien pohtiminen sukupuolten biologian kautta on nykyisin jopa kiistelty aihe, joka kaipaa rinnalleen kiihkotonta pohdintaa.
Välissä aika yksioikoisestikin esitettyjen sukupuolten erojen rinnalla hän muistuttaa: se miten asiat ovat, ei ole liitoksissa siihen, miten niiden tulisi olla. Virhepäätelmiä on syytä varoa.
Kirjassa pitkä osuus käsittelee lisääntymiseen liittyviä eroja aivoissa, jotka ovat ilmeisen tarpeellisia käsiteltäväksi, mutta mielestäni sosiaalisiin kysymyksiin liittyvät osuudet olivat mielenkiintoisempia ja kuulisin niistä mielelläni enemmän. Siksi pohdin, jäätiinkö kirjassa liian pitkäksi aikaa puhumaan lisääntymisestä. Kirja tuntuu myös loppuvan melkein yllättäen, tavallaan olisin toivonut kokonaisempaa loppuyhteenvetoa.
Kirja oli mielestäni kiinnostava, sillä se käsitteli kahta minua kiinnostavaa teemaa: psykologiaa ja tasa-arvoa. Pidän sitä kenelle tahansa sopivana, mutta jos aivotutkimus on täysin vieras aihealue, välistä teksti voi tuntua kovin tieteelliseltä. Mielestäni tiedettä on popularisoitu tässä hyvin, joten ei tarvitse olla aivotutkija päästäkseen kärryille.
March 5, 2022
Denna bok är smockfull med intressant fakta som är lätt att ta till sig. Heilig skriver på ett underhållande och nyanserat sätt om vetenskapen bakom skillnaderna mellan den manliga och kvinnliga hjärnan. Han debatterar också de aktuella frågor som präglar vårt samhälle idag; Finns det någon biologisk skillnad mellan den kvinnliga och manliga hjärnan eller beror de skillnader vi ser i samhället enbart på normer och social konstruktioner? Enligt forskningen som Heilig presenteras verkar det finnas skillnader. Han förklarar också varför det är viktigt att beakta dessa skillnader för att kvinnor eller män inte ska förtryckas. Som exempel lyfter han hur kvinnor missgynnas i vården då det behandlas efter manliga måttstockar och pojkar missgynnas i skolan då deras frontallober utvecklas senare än flickornas. Författaren diskuterar också att data om världen har inget att säga om vilken sorts värld vi bör eftersträva och att det är viktigt att kunna skilja på hur det är från hur det borde vara. Sammanfattningsvis så kan jag verkligen rekommendera denna bok som med lättsamhet och utan prestige belyser en av dagens viktigaste samhällsfrågor med hjälp av vetenskapliga studier och logiska resonemang.
November 7, 2021
Kirja esittelee eroja naisten ja miesten aivojen välillä. Mielenkiintoista -jokseenkin myös huvittavaa- on Heiligin pohjustus aiheelle. Hän käyttää huomattavasti aikaa ja sivuja kertoakseen olevansa tasa-arvon puolestapuhuja ja feministi sekä ylipäätään moraalisesti uskottava ihminen kertomaan aiheesta. Tämä kertoo ehkä eniten aiheen tulenarkuudesta.
Juonipaljastuksena sanottakoon: merkittäviä eroja sukupuolten välillä aivoista löytyy. Merkittävästi on myös samanlaisuutta.
Kirjassa käytetään valtavasti energiaa erojen perustelemiseen kuin itse erojen esittelemiseen. Toisaalta ymmärrän ratkaisun, sillä se antaa taustan, jolle nojata. Toisaalta olisin kuullut mieluummin niistä eroista ja yhtäläisyyksistä enemmän. Varmaan niitä eroja ei ole määrällisesti niin paljoa, että niistä saisi järkevästi kirjaa aikaiseksi joten tämän vuoksi sivuja piti käyttää miesten ja naisten biologisten erojen syiden esittelyyn.
Kirja hajoaa lopussa eri teemaan liittyvien poliittisten ja yhteiskunnallisten asioiden ruotimiseen, mitkä eivät antaneet kyllä kirjan aiheelle juurikaan lisäarvoa. Odotin kirjalta kaikenkaikkiaan enemmän.
Juonipaljastuksena sanottakoon: merkittäviä eroja sukupuolten välillä aivoista löytyy. Merkittävästi on myös samanlaisuutta.
Kirjassa käytetään valtavasti energiaa erojen perustelemiseen kuin itse erojen esittelemiseen. Toisaalta ymmärrän ratkaisun, sillä se antaa taustan, jolle nojata. Toisaalta olisin kuullut mieluummin niistä eroista ja yhtäläisyyksistä enemmän. Varmaan niitä eroja ei ole määrällisesti niin paljoa, että niistä saisi järkevästi kirjaa aikaiseksi joten tämän vuoksi sivuja piti käyttää miesten ja naisten biologisten erojen syiden esittelyyn.
Kirja hajoaa lopussa eri teemaan liittyvien poliittisten ja yhteiskunnallisten asioiden ruotimiseen, mitkä eivät antaneet kyllä kirjan aiheelle juurikaan lisäarvoa. Odotin kirjalta kaikenkaikkiaan enemmän.
July 22, 2019
Kirjoittaja on ansiokkaasti saanut muutettua monimutkaisia biologian ja psykologian mekanismeja helposti luettavaan ja ymmärrettävään muotoon.
Kirja tuo mielestäni tärkeän, maltillisen ja tieteeseen perustuvan äänen tämän päivän tasa-arvokeskusteluun.
Kirjoittaja kumoaa sekä sellaiset naturalistiset virhepäätelmät joiden mukaan ihmisten ei tarvitsisi muuttaa käytöstään biologiaan vedoten, sekä toisaalta sellaiset väitteet joiden mukaan biologia ei millään lailla selittäisi miesten ja naisten yhteiskunnallisia eroja.
Kirjan viesti on se, että miesten ja naisten aivoissa on tiettyjä merkittäviä eroja ja ne täytyy tunnistaa ja tunnustaa jotta voimme pyrkiä kohti aidosti tasa-arvoista yhteiskuntaa.
Kirja tuo mielestäni tärkeän, maltillisen ja tieteeseen perustuvan äänen tämän päivän tasa-arvokeskusteluun.
Kirjoittaja kumoaa sekä sellaiset naturalistiset virhepäätelmät joiden mukaan ihmisten ei tarvitsisi muuttaa käytöstään biologiaan vedoten, sekä toisaalta sellaiset väitteet joiden mukaan biologia ei millään lailla selittäisi miesten ja naisten yhteiskunnallisia eroja.
Kirjan viesti on se, että miesten ja naisten aivoissa on tiettyjä merkittäviä eroja ja ne täytyy tunnistaa ja tunnustaa jotta voimme pyrkiä kohti aidosti tasa-arvoista yhteiskuntaa.
July 27, 2019
4 och en halv stjärna. Svårt att ge betyg, men det avrundas väl uppåt i detta fall.
Och ena sidan innehöll boken en massa intressant information om helt ny forskning. Det fick mig att se på vissa saker på ett helt nytt sätt.
Och andra sidan kändes det som om författaren gjorde lite för ytliga instick i många ämnen. Kunde gärna ha läst mera ingående forskning och diskussion kring ämnet.
Själva boken, språket och stilen att skriva, föll mig inte helt i smaken för alla fem stjärnor, men ämnet var helt klart tillräckligt fascinerande.
Och ena sidan innehöll boken en massa intressant information om helt ny forskning. Det fick mig att se på vissa saker på ett helt nytt sätt.
Och andra sidan kändes det som om författaren gjorde lite för ytliga instick i många ämnen. Kunde gärna ha läst mera ingående forskning och diskussion kring ämnet.
Själva boken, språket och stilen att skriva, föll mig inte helt i smaken för alla fem stjärnor, men ämnet var helt klart tillräckligt fascinerande.
May 12, 2019
Med humor och skärpa guidar Markus Heilig läsaren genom hur hjärnan fungerar och hur man lyckats ta reda på det samtidigt som han ställer frågor om vilken betydelse det har i praktiken. En klok, rolig och upplysande bok.
September 16, 2018
Välskriven och intressant, väl värd att köpa om man är nyfiken och har en slant över.
July 10, 2019
Bra vetenskaplig analys av den mänskliga hjärnan och skillnader mellan kvinnor och män utan ideologiska skygglappar
March 7, 2020
Alku ei säväyttänyt mutta pian muuttui mielenkiintoiseksi. Tuli myös vinkkejä, mihin muuhun pitää perehtyä. Pitäisi hankkia omaksi.
August 2, 2022
Mer en introduktion till neurovetenskap än fokus på könsskillnader.
Displaying 1 - 17 of 17 reviews