Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kilpailun 2. palkinto
WSOY:n kirjoituskilpailussa palkittu esikoisromaani kertoo rohkeudesta rakastaa ja tulla rakastetuksi, tarpeesta tulla kohdatuksi sellaisena kuin todella on.
Eelia ei tunne olevansa tyttö eikä poika, eikä sitä katsota hyvällä hänen pienessä kotikaupungissaan. Sitten löytyy lukio muualta, löytyy yhteisö, jossa voi vihdoin antaa kuorien murtua ja maan järistä. Löytyy omia ihmisiä, jotka auttavat näkemään maailman kaikissa väreissä. Löytyy rakkaus, jota kohti on vain uskallettava ottaa se ensimmäinen askel. Än yy tee nyt.
"Kilpailun toiselle sijalle sijoitimme tekstin, joka kuvaa rakastumista sellaisella voimalla, herkkyydellä ja tarkkuudella, että lukija tuntee jokaisen värähdyksen omassa vatsanpohjassaan saakka." - Salla Simukka, kilpailuraadin jäsen
Haluaisin etsiä käsiini kaikki ne nuoret, jotka töissä hyppii seinille, ja antaa niille tämän kirjan käteen. Ja ne kaikki nuoret, jotka tunsin kun itse olin nuori. Ja itseni, kun olin nuori ja kaikki oli todella paskaa. Tässä kirja jolla on jotain tekemistä sen todellisuuden kanssa, jota itse elin. Tämä kirja olisi lohduttanut pientä Samua ainakin pikkaisen.
Vaikea kirja lukea, koska jokainen sana sattuu vähän. Tässä on paljon aineksia myös erilaiseen kipuun, kateuteen, epätoivoon. Ensirakkaus on käsinkosketeltavaa ja haurasta. Samalla tässä on jotain todella vahvaa ja rohkeaa. Ensimmäiset itsenäisyyden askeleet ja miten kipeää se tekee. Haluaa mutta pelottaa ihan saatanasti. Ja kuitenkin.
Toivon todella, että tästä tulee painettu versio, jotta voin ostaa tämän kaikille ihmisille, joita rakastan.
Niin ja tässä päähenkilö on sukupuoleton. Ja tämä on suomenkielinen teos. Ensimmäisiä askeleita otetaan vähitellen johonkin järkevään suuntaan. Lämmin suositus kaikille nuorille ja nuorten kanssa töitä tekeville ja tietenkin erityisesti myös niille, joilla on omia nuoria. Ei oo niin vaikeeta, olkaa ihmisiksi, aikuiset.
Hyvä nuortenkirja, jossa käsitellään sukupuolta, seksuaalisuutta ja niitä juttuja, joita nuoret käsittelevät, miettivät ja elävät. Ei mihinkään liiaksi takertuen, eikä liiaksi draamaan taipuen, vaan arkisen aidosti.
Pelkäsin koko ajan, että nyt tulee joku musertava käänne, sellainen, jonka jälkeen itketään puoli vuotta elämän epäreiluutta. Paljon tässä on musertavia ja vaikeitakin juttuja, mutta ei ylilyontejä. Koska en halua spoilata, en voi kirjoittaa mitä tarkalleen tarkoitan, mutta kirjan lukeneet varmaan tietävät.
Voi hyvänen aika! Elämäni eka e-kirja. Mitali siitä. Vähän pidempään kesti lukeminen kuin paperisena. Jotenkin vielä oudoksuin formaattia. Mutta kun tällainen aihe niin tiesin että luen vaikka olisi pitänyt vetää pää alaspäin keinussa.
Sellainen rakkaustarina että voiko tätä itkemättä vinkata? Sattuiko raakaa sipulia lähelle lukiessa vai mikä silmissä kirvelee. Jos kirja olisi ilmestynyt kaksikymmentä vuotta aiemmin en edes halua ajatella, mitä se olisi minussa saanut aikaan. Jos viisitoista vuotta sitten..
Tätä kirjaa ei voi edes analysoida. Niin osui ja upposi. Hui. Ja vau.
Kirja käsitteli tärkeitä asioita ja oli kirjoitettu todella kauniisti. itselle vaan tökki Islan hahmo koska se oli niin manic pixie dream girl kuin vaan voi olla. Eli hahmo joka tekee kaiken oikein ja pelastaa päähenkilön ja tempaa hänet johonkin uuteen ja ihmeelliseen seikkailuun ja on kaikin puolin täydellinen ja erikoinen lumihiutalepersoona. Toki tarina kerrottiin Eelian näkökulmasta jolloin elämän ensirakkaus tietenkin on paras ja täydellinen ja ihana ja ymmärtää ja tekee kaiken oikein ja jaksaa sun vaikeilut, mutta valitettavasti oikeissa ihmisissä on myös säröjä. Mutta ihan kiva kirja muuten ja menee vinkkaussettiin ehdottomasti.
Tämähän oli sitten ihan hemmetin hyvä. Innostuin niin että annoin kerrankin oikein täydet tähdet! Ohueen kirjaan on onnistuttu paketoimaan paljon tunnetta. Sukupuoli- ja seksuaali-identiteetistä kirjoitettu tosi samaistuttavasti, tällaisia kirjoja toivoisi aikuisillekin.
Nopealukuinen nuortenkirja olemisen vaikeudesta ja rakastumisesta. Kiepun kahden vaiheilla sen suhteen, miten tämä pitäisi arvioida, kirjallisuutena vai uppoamisena johonkin, joka ansaitsee äänen. Parhaimmillaan pysäyttävä, seassa on sivuja, joita luin uudestaan ja uudestaan, joiden ilmaisuvoimaa kadehdin, ja sitten välillä harmillisen mustavalkoinen ja tarinana (draamana) hentoinen. Tälle on varmasti yleisönsä. Ne, jotka rakastuvat, jotka haluaisivat rakastua, joihin kirja valaa uskoa tulevaisuuteen, kun oleminen kutittaa. Sellaisena tämä saattaa olla hyvinkin arvokas, tärkeä osuessaan oikean lukijan käsiin.
Minun, hiljakseen keski-ikää lähestyvän cis-lukijan kannattanee siis siirtyä sivuun mumisemasta, jätetään Järistyksiä niille, joille se kuuluu.
Kyllä olen jäävi, sillä kirjailija on ystäväni, mutta silti. Rakastin tätä siitä hetkestä, kun luin tekstiä ensimmäisen kerran. Kirja on rohkea, kaunis ja koskettava. Se kertoo rakkaudesta ja oikeudesta elää sellaisena kuin on. Se on täynnä kaunista kieltä ja pakahduttavia tuokioita. Esikoiskirjana täysosuma. Toivottavasti saamme tämän myös paperisena.
Tämä oli taas sellainen kirja, että olisin teininä varmaan ollut aika onnessani tästä, mutta nyt se jäi vähän pintapuoliseksi. Olisin kaivannut enemmän syventymistä ja pohdintaa vähän kaikkiin tässä käsiteltyihin aiheisiin, moni kohta tuntui aika yksipuoliselta ja mustavalkoiselta.
Tässä oli pari pientä vähän häiritsevää kohtaa, joihin en nyt jaksa paneutua, mutta yhteen lainaukseen haluaisin tarttua: "Ihan sama ootko sä lintu vai kala vai dinosaurus, kunhan sä vaan oot sä." Vaikka tässä tapauksessa tuo onkin positiiviseksi tarkoitettu, minuu aina vähän ärsyttää, kun kokemuksia sukupuolesta verrataan joihinkin olentoihin tms., kun se ei loppujen lopuksi ole kovin kaukana niistä "reh reh minäpä identifioidun taisteluhelikopteriksi" -tyypeistä, joiden tarkoituksena on nimenomaan vähätellä tai mitätöidä toisten sukupuoli-identiteettiä.
Ihanaa kuitenkin, että muunsukupuolisia (pää)henkilöitä alkaa vihdoin näkyä enemmän kirjallisuudessa.
Nuortenkirja muunsukupuolisuudesta, sanoisi nopea. Minä sanon, että nuortenkirja rakastumisesta. Tämä WSOYn kirjoituskilpailun kakkonen on sellainen romaani, jonka itse olisin halunnut lukea teininä; romaani jossa rakastetaan, opetellaan rakastamaan, rakastelemaan, kasvetaan ja opetellaan kasvamaan. Se ei ole sievistelevä, mutta ei myöskään tippaakaan mässäilevä. Se on toki teos erilaisuudesta, mutta ei saarnaavalla tavalla. Se on kieleltään paikoin runollinen, hetkittäin jopa ilahduttavan naiivi. Se on täydellisen mittainen ja sen ajatus on kirkas ja kaunis.
Teos on kustannettu (toistaiseksi) ainoastaan e-kirjana. Yksi sähköisen kirjan eduista piilee ehkä tässä? Voidaan kustantaa useampia romaaneja, testata marginaalisempia tekstejä paineettomammin? Järistyksiä ei ole marginaalinen, mutta herätti tämänkin ajatuksen formaattia ja sen mahdollisuuksia lukemisen yhteydessä miettiessäni.
Paljon hyvää tässä oli ja erinomaista lukemista olisi yläaste- ja lukioikään. Minua kiinnosti eniten päähenkilön sukupuolikokemukset, ei niinkään ultraihana suhde Islaan, joka muistutti ikävästi manic pixie dream girliä.
Voimakas ja voimaannuttava puheenvuoro ihmisyyden moninaisuudesta. Rakkauden, ystävyyden ja ulkopuolisuuden tunteiden kuvaus. Päähenkilön epävarmuus, häpeä ja ulkopuolisuuden tunne laimentuvat hänen saadessaan olla oma itsensä, hyväksytty, ymmärretty ja rakastettu. Kulku negaatioista kohti voimaa, itsensä hyväksyntää ja rakkautta.
Tässä kirjassa oli paljon hyvää ja kaunista. Se avasi minulle (uudestaan) ikkunoita nuoruuden väkeviin tunteisiin, ensirakkauden ehdottomuuteen, vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin. Kirjasta käy hyvin mielestäni ilmi, kuinka nämä kaikki ovat universaaleja sukupuolen ja sukupuolisuuden määrittelystä tai määrittelemättä jättämisestä huolimatta.
Ajoittain kieli oli minun makuuni vähän liiankin lyyristä ja jopa kikkailevaa, tuntui, kuin olisi yritetty keksiä mahdollisimman erikoiset vertaukset kuvata kaikkia mielessä vellovia asioita. Kirjan lyhyydestä johtuen myöskin sivujuoni Eelian suhteesta Karhuun jäi lopulta minun makuuni liian köykäiseksi. Parhaimmillaan kirja kuitenkin tarjosi mahastaottavan syöksyn muutaman vuosikymmenen takaisiin tunteisiin.
Kirja kulminoitui nuoren, 17-v. Eelian, kasvutarinaksi, omaksi itseksi tulemiseksi, jossa kaikkein haastavin kynnys oli tulla lesbona kaapista omille "pesäpallokaupungissa" eläneen perheen vanhemmille. Se olikin kirjan loppuhuipennus. Sitä ennen oltiin astuttu monta matalampaa porrasta kaapista tulemisen suhteen. Kirjan alkupuolella päähenkilö Eelia pohti myös sukupuoltaan, mutta tyttönä hän taisi itsensä lopulta hyväksyä, sillä asiaan ei palattu enää kirjan loppupuolella. Kirja kerrottiin Eelian äänellä. Muita tärkeitä hahmoja olivat Karhu (esikuva, butch-lesbo), ja Eelian eka tyttöystävä Isla, joihin hän tutustui taidekoulussa usean sadan kilometrin päässä konservatiivisesta pesäpallokaupungista, jossa oli kasvanut. Taidekouluun pääsy muutti yhtäkkiä kaiken - vapaus mahdollistui. Koulussa oli asuntola, jossa naukkailtiin viiniä ja runoiltiin. Kirjassa oli erityisen paljon tunnekuvailua, ja se olikin kirjan parhaimpia puolia; kosketusten, hyväilyjen, silitysten, ja näiden aiheuttamien vatsanpohjatunteiden kuvailut kaikkine kielikuvineen - ensirakkauden tunnekuohut kaikkinensa. Sentimentaalista iho vasten ihoa -settiä oli paljonkin. Henkilöhahmojen vähyys teki kirjasta ehkä vähän turhan yksinkertaisen. Miljöö tuttuine koulumaailman elementteineen oli helposti samaistuttava, ja samoin henkilöhahmot, jotka olivat normaaleja nuoria erilaisine pohdintoineen, ahdistuksineen ja jännityksineen. Kirjassa olennaisinta oli epävarmuuksien kanssa kamppailu, ja niiden voittaminen yksi kerrallaan, ja lopulta vapautuminen ja henkinen kasvu. Kirja on selkeästi nuortenkirja, ottaen huomioon kerronnan tyylin ja juonenkaaren yksinkertaisuuden. Sivujakin sopivan vähän, jotta yläkoululaisista useimmat uskaltavat kirjaan tarttua.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kaunis, riipaiseva, kielellisesti mielenkiintoinen ja ennen kaikkea mahtavan aito kuvaus nuoruudesta ja ensirakkaudesta. Romaanin kerronta vei mennessään, sellaiseen aikaan ja kokemuksiin, joita aikuisena ja ravistavan ensirakkauden ohittaneena ei koskaan voi tuntea uudelleen samanlaisina. Muutamat asiat romaanissa jäivät minua mietityttämään, esimerkiksi se että romaanin alussa käsiteltiin ennen kaikkea päähenkilön sukupuolta (ja sitä, miten vanhemmat eivät hyväksy), mutta lopussa tämä kääntyikin enemmän seksuaalisuuden käsittelyksi (ja sen, miten vanhemmat eivät hyväksy sitäkään). Tässä oli minusta jokin pieni epäsuhtaisuus, aihe ikään kuin hiukan vaihtui loppua kohti. Joka tapauksessa Järistyksiä vangitsee hienosti nuoren ihmisen tärkeän elämänvaiheen, ja nimensä mukaisesti romaani kuvaa suuria järistyksen hetkiä, taitavasti ja aidosti.
Aikas ihana rakkaustarina. Tunteet kuvataan juuri niin elävinä kuin ne on (usein ehkä liiallisinkin metaforin). Ehkä parhaiten kirjoitettuja seksikohtauksia, joihin olen törmännyt (kyseisistä kohtauksista tosin puuttuu mies, mikä ehkä vaikuttaa asiaan). Dialogi ei ole kaikkein luonnollisinta (mikä ehkä johtuu jälleen siitä, etten lue tarpeeksi suomenkielistä kirjallisuutta). Kunpa olisin lukenut tämän nuorena.
Koskettava ja lämminhenkinen rakkaustarina, joka jokaisen nuoren (ja miksei aikuisenkin) pitäisi lukea.
Kirjassa käsiteltiin vaikeita asioita, jolloin välillä oltiin aivan pohjamudissa. Sieltä onneksi aina päästiin ylös itsekseen tai toisen ihmisen avulla. Siksi tää oli myös yllättävän voimaannuttava kirja. Tässä näki kuinka ihminen kyllä pärjää ja pääsee eteenpäin, jos hyväksyy itsensä ja löytää hyviä tyyppejä ympärille.
Sateenkaarihyllyyn sujahtava kirja Eeliasta joka etsii tietään ja onnistuu siinä heti paremmin kun saa olla pois perheensä luota. Opistossa saa olla oma itsensä ja siellä löytää ystäviä ja ehkä jotain muutakin. Kasvaminen ei ole helppoa ikinä, eikä varsinkaan kun oma perhe ei hyväksy sitä mitä on. kauniisti kirjoitettu kirja sukupuolen moninaisuudesta ja siitä että rakkaus on tärkeää.
Ehta YA-romaani, jonka ehkä olen lukenut jo sen ilmestyessä. Viime vuosina on julkaistu paljon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvää nuortenkirjallisuutta ja moneen muuhun verrattuna tämä tuntui nyt hiukan tunkkaiselta. Kirjoitustyyli itsessään on kaunis ja tunteikas ja toimiva, mutta ”vastavoimana” toimiva perhe tuntuu kirjassa kauhean kliseiseltä - onko tällaista oikeasti? Olisin kaivannut myös ennakkoluuloisten tyyppien suuntaan myötäelävämpää katsetta, se lisäisi henkilöiden uskottavuutta.
Olin selvästi liian kaukana kohdeyleisöstä, jotta olisin jaksanut tästä innostua. Ehkä rakastumiset ja oman sukupuoli-identiteetin etsintä eivät olleet ihan näin dramaattisia asioita silloin nuoruudessanikaan? Ymmärrän toki kirjan ansaineen palkintonsa ja sen, että tälle on lukijakuntansa, jolle kirja on tärkeä.
Huh huh. Tämä kirja oli kyllä nimensä mukainen: lukiessa järisytti. Huimaavan kaunista kieltä, joka ei kuitenkaan etäännyttänyt tarinasta, vaan kaikki tunteet iskeytyivät lukijaan kuin moukarit. Loistava esikoisteos!
"...Äiti sulki jatkuvasti silmänsä ja näki kiinni painuneiden silmäluomiensa takana jonkun ihan toisen. Tytön, joka suostui pastellisävyihin ja kosmetologiaikoihin ja astui junasta lupaava pesäpalloilija perässä. Ei koskaan minua. Ei kertaakaan."
Kaunista ja sulavaa kieltä, upeasti kirjoitettu tärkeistä aiheista. Eelian kamppailu joukkoon kuulumattomuuden kanssa niin koulussa kuin kotonakin ja miten siitä päästyä paino vieri harteilta oli koskettavaa. Henkilöhahmot kuitenkin tuntuivat pinnallisilta. Islaan varsinkin olisin halunnut enemmän kerroksellisuutta. Kirja oli myös harmillisen lyhyt, eikä tarinaan ehtinyt kunnolla upota. Tiedän, että kirjan tarkoitus on herättää toivoa lukijassa, mutta välillä mietin luoko se vain epärealistisia odotuksia.