Koskinen uudistaa historiallisen romaanin perinnettä
Eletään syvintä 1100-lukua, ja Miklagård on läntisen maailman keskus, tieteen, uskonnon ja kaupan metropoli. Tuohon keisari Manuelin kultaiseen kaupunkiin suuntaavat kaukaisesta pohjolasta Lieto Lemminkäinen, tietäjä Väinö Kalevanpoika, takojamestari Seppo – ja Väntti, joka on vähäinen varreltaan mutta tarinanpunojana varteenotettava.
Jokaisella on Miklagårdissa oma tavoitteensa: Lemminkäinen kaipaa keisarin sotajoukkoihin, Väino etsii Kristuksen pyhiä nauloja saadakseen pojan jota kuolo ei nuorena korjaa ja Seppo hautoo kostoa vanhojen veritekojen tähden. Väntti päätyy yliteknikko Stauriakosin ja tämän teräväpäisen pojantyttären Irenen pajaan oppimaan sotateknologian ihmeitä.
Juha-Pekka Koskinen has published several acclaimed historical novels, short stories collections, books for children and some thirty short stories in various magazines and anthologies.
Koskinen’s epic historical novels are a mystical blend of historical fact and fiction. He takes the reader on a journey through history, in the tradition of Bulgakov, Marquez, Eco and Calvino.
Koskinen has received grants from Finnish Cultural Foundation and Häme Province Foundation in 2002, 2006, 2007, 2009 and 2012 and won the Karisto Foundation Award in 2005 and 2009.
Olipahan erinomainen historiallinen romaani Koskiselta jälleen kerran. Hieman erikoinen kirja myös ison kustantajan julkaisemaksi, koska oikeastaan tämä on fantasiaromaani, vaikkakin rakenne on sellainen että kaikelle on mahdollista löytää myös luonnollinen selitys. Hyvä kuitenkin, että WSOY on tällaiseen vähemmän perinteiseen teokseen tarttunut!
Paljonhan tässä on kaikenlaista, Konstantinopoliin sijoittuvat osiot tuovat muistumia Waltarin historiallisista romaaneista (varmasti tarkoituksella, onhan kertojakin tavallaan varsin waltarilainen), ja vaikka suuri osa kirjasta seikkaillaankin kaukomailla, myös monista Kalevalan tarinoista ehditään esittää omanlaisensa versio, samoin kuin erinäisistä muistakin myyteistä. Hieman vanhahtavasta tyylistä huolimatta kerronta on oikein viihdyttävää ja nopealukuista, huumoria ja hupaisaa sanailua on paljon mutta myös jännitystä ja traagisia käänteitä riittää. Ajoittain meno on jopa varsin roisia, vaikka yleinen hyväntahtoisuus sentään onneksi säilyy loppuun asti.
Viihdyttävä kirja, jossa kertojaratkaisusta otettiin kaikki irti. Valittu ajankohta on kiintoisa ja kerronta loi sopivasti kalevalaista tunnelmaa niin, että lukeminen pysyi silti sujuvana kielen suhteen.
Kuningasidea, tökkivä toteutus. Harmittaa, koska olisin halunnut pitää tästä enemmän. Ensimmäinen puolisko oli itselle vähän tahmeaa luettavaa, jälkimmäinen meni sulavammin. Erityisesti kerronnan tyyli ja aikajanojen hetkittäinen epäselvyys nakersivat lukunautintoa. Pidin keskiajan ja uskontojen kehityksen kuvauksista, mutta lopulta suhde Kalevalaan jäi aika köykäiseksi tai ainakin hämmentäväksi, vaikka toki monet henkilöt, tapahtumat ja viittaukset tunnistinkin. Loppu oli mielestäni kuitenkin hyvin mietitty ja pointteineen onnistunut, se antoi ajateltavaa. Suosittelen tätä teosta, jos Kalevala-teema ja historialliset romaanit puhuttelevat.
3,5 tähteä. JP Koskisen Kalevanpoikien kronikka on omaperäinen fantasia- ja seikkailuromaani, joka sijoittuu 1000-luvun alun maailmaan. Kalevalan myyttiset hahmot, maailmanhistoria, tekniikan kehitys, rakkaustarina sekä kristinuskon ja suomalaisen muinaisuskon rajankäynti yhdistyvät luovasti tässä tarinassa. Päähenkilönä on Väntti, joka retkeilee ympäri maailmaa tunnetuimpien Kalevalan hahmojen kanssa.
Pidin romaanista. Kalevalan hahmojen sovittaminen tarinaan toimi, ja henkilöhahmojen sanailua oli hauska kuunnella. Kristinuskon ja muinaisuskon ”ylimenokauden” kuvaus oli kiinnostavaa.
Aika hupsu tarina, mutta silti ihan hauskaa kesäkuunneltavaa. Kalevalaisen mitan kanssa flirttaileva kieli oli mukavaa kuunneltavaa. Mutta tarina oli tosiaan älytön ja rönsyilevä, mutta onneksi kirjan loppu pelasti siitä j0nkun verran. Silti, ei tätä historialliseksi romaaniksi voi sanoa, eikä se ehkä ollut tarkoituskaan, vaikka kannessa niin lukeekin.
Alku oli lupaava mutta jossain kohtaa mielenkiinto hiipui. Idea oli hyvä, mutta henkilöiden kertomukset olivat jo siinä määrin epäluotettavia että ne muuttuivat lopulta vain ärsyttäväksi.