Kirjan konsepti ja konteksti ovat kiinnostavampia kuin itse tekstisisältö: kirja kuuluu Hidasta elämää -hyvinvointiverkkomedian ja Otavan yhteiseen kirjasarjaan, jossa on varsin nopealla tahdilla ilmestynyt 10+ kirjaa. Kirjan tsemppaavan sanoman oheen on ripoteltu hashtageja, kirjan lopussa on muistutettu kirjoittajien sometileistä ja kehotettu lukijoita käyttämään hashtageja kirjasta somettaessaan. Kirja on siis selvästi osa laajempaa transmediaalista kokonaisuutta eikä niinkään yksi ainoa tuote. Kirjan lisäksi on olemassa Tsemppikalenteri, Jutan ja Sannan vetämät luennot ja koulutukset ja tietysti itse Hidasta elämää -verkkomedia sisältöineen.
Kirjassa mainitut hashtagit siis kutsuvat lukijaa somettamaan lukemastaan. Tsekkasin ehkä kolmanneksen kirjan ehdottamista hashtageista Instagramissa, mutta suurin osa niistä ei selvästikään ollut ottanut tulta: esimerkiksi #olenupea -hashtagilla ei ollut juurikaan viittauksia kirjaan, mutta kylläkin vammaisten oikeuksiin ja koulukiusaamiseen liittyviin teemoihin. Vaikutti siltä, että myöskään kirjan kirjoittajat ja markkinoijat eivät olleet käyttäneet tai tarkistaneet kirjassa lueteltuja hashtageja, sen verran vähäisesti niillä merkittyjä instapostauksia löytyi. Twitteriä en tarkistanut.
Kirjan oma hashtag #tsemppikirja sen sijaan oli kerännyt Instassa merkintöjä varsin mukavasti. Merkintöjä oli mukava lukea kirjan ohessa: joku oli aloittanut virkkausharrastuksen uudestaan kirjan innoittamana, toinen kertoi, ettei ollut lukenut Harry Potterien jälkeen yhtään kirjaa kokonaan loppuun ennen Tsemppikirjaa, kolmas kertoi saaneensa voimaa kirjan ajatuksista elämänsä haasteissa. Positiivista ja mieltä lämmittävää. Selvästi kirja on löytänyt kohdeyleisönsä.
Kirja on visuaalisesti todella miellyttävä: paperi on vahvaa ja laadukasta, kannessa kangaspainatus, jokainen aukeama on harkitusti taitettu, kuvat ovat ammattimaisia, raikkaita, tyyliin sopivia. Kirjaa selailee mielikseen, nappailee ajatuksen sieltä täältä ja ihailee sitten taas visuaalista ilmettä. Visuaalinen ilme on hyvinkin tunnistettava motivaatiopostereista, lifestyleblogeista ja naistenlehdistä. Se ei ole lainkaan liian makea, nolo tai tyrkky: kirjan kuvissa esiintyneillä kirjoittajilla näyttää olleen aidosti hauskaa kuvauksissa.
Valitettavasti kirjan lukeminen kerralla putkeen osoittaa kuitenkin sisällön ohuuden ja toisteisuuden: uskalla uskaltaa, anna anteeksi itsellesi, älä toteuta muiden toiveita vaan omia unelmiasi, opettele sanomaan ei, älä pelkää muutosta, ole kiltti itsellesi ja kehollesi. Hyviä viestejä, hyviä ajatuksia, en minä sillä - mutta tietyllä tapaa aika itsestääselviä.
Olen tosin lukenut viimeisen vuoden aikana tavattoman monta self help -opasta meidän kotvijoiden oman "self help -oppaan" eli Kotvimisen vallankumouksen taustatyönä, minkä takia kirjan tekstisisältö jätti kylmäksi. Varmaan kirjalla on kuitenkin aikansa ja paikkansa sellaiselle ihmiselle, joka on jotenkin elämänsä saranakohdassa ja tarvitsee... no, tsemppiä.