50/50

by Lauri Mäkinen

Kiestinki, syksy 1942. Sotaetsivä Härmä löytää pudonneen lentokoneen, jonka peräsimessä hehkuu punainen tähti. Koneen miehistö on kuollut, neljä desanttia kateissa. Ajojahti alkaa.

Hetkeä myöhemmin desanteista kolme on tapettu, mutta viimeinen puuttuu. Härmällä on hallussaan metsästä harhailemasta löytyneet nainen ja mies, joista toinen on pahasti haavoittunut, toinen alasti ja täynnä tatuointeja. Molemmilla on oma tarinansa, ja molempien tarinoiden alta paljastuu yhä uusia. Kumpi puhuu totta, puhuuko kumpikaan, vai puhuvatko molemmat? Ja ennen kaikkea: kumpi kahdesta epäillystä on neljäs desantti, kumpaa odottaa kuolemantuomio? Lauri Mäkisen toinen romaani tarjoaa kuka sen teki -mysteerin lisäksi lukijalleen mieleenpainuvia ihmiskohtaloita, joiden varjot ulottuvat yllättäviin paikkoihin: karun merimieselämän keskeltä Helsingin yliopistoelämään ja tanssiaisiin, Kanadan suomalaisten siirtolaisten keskeltä Äänislinnaan nuorten lottien pariin, jatkosodan rintamalta julmuuden keskellä kylpevälle neuvostoliittolaiselle vankileirille.

Kun totuus lopulta alkaa kaikkien varjojen kätköistä paljastua, se on matkan varrella ehtinyt muuttaa muotoaan monta kertaa – eikä muodonmuutoksen viimeistä vaihetta halua nähdä kukaan.

Genres: Fiction, Historical Fiction, War

320 pages, Hardcover

First published January 1, 2017

Reviews

[Hande · Rating 5 out of 5]

Wau... Sanonpa vaan wau...

[Laura · Rating 2 out of 5]

Tämän kohtaloksi taisi koitua liian suuret odotukset, muiden hehkutusta täynnä olleet arviot, vertaukset Ketun Yöperhoseen. Lukuhetken jälkeen mielessä on lähinnä pettymys, aika keskinkertainen tämä oli. Ihmissuhteet ja psykologian kuvaus jäi parhaimmillaankin puolitiehen, ei kestänyt lähempää tarkastelua, loppuratkaisu paljastui jo puolessa välissä eikä jännitekään oikein kantanut enää sen jälkeen, kun kuvion oli (valitettavasti) oikein arvannut. Höh, olisi ollut ihan hauska pitää tästä!

2,5 tähteä.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Nopsakkaan etenevä jatkosotaan sijoittuva rikosromaani. Harvemmin tulee luettua dekkareita ja harvemmin sotaromaaneja, mutta tässä yhdistyi onnistuneesti kumpikin kirjallinen tyylilaji. Nosti pohdintoja ihmisen kysyvät tappaa toinen ihminen. Ja bonuksena historiallinen kurkistusikkuna suomalaiseen historiaan sotien aikana, maastamuutton Pohjois-Amerikkaan ja Neuvosto-Karjalaan.

Kirjoitin tästä myös blogiini: Kosminenk.wordpress.com.

[Laura · Rating 3 out of 5]

Mäkisen esikoiskirja jäi mieleen taitavana dekkarina yllättävässä miljöössä. Tämäkin kirja oli hyvä.

Pidin henkilöhahmoista ja tarinasta kokonaisuutena, ja kuvauksena jatkosodan rintamasta ja Neuvostoliiton vankileireistä uskoin tämän täysin.

Muutamat juonenkäänteet hipoivat uskottavuuden rajoja, ja minulle osa kirjan tapahtumista oli liian raakoja. Liikaa brutaalia realismia. Nykyisessä maailmantilanteessa ajan tuoma etäisyys ei niin auta. Kirjan ilmestymisaikaan olisin saattanut kokea toisin.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Lauri Mäkinen on jo kirjoittanut kaksi omaperäistä ja erikoista dekkaria. Tämä 50/50 on kirjana vielä vahvempi kuin esikoinen Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset. Sodan aikana rintamalla etsivillä on käsissään kiperä tapaus: lentokoneesta on pudotettu neljä desanttia, joista kolme on ammuttu heti. Neljänneksi desantiksi olisi tarjolla kaksi epäiltyä. Kumpi on syyllinen? Panokset ovat kovat, sillä tuomio tulee kenttäoikeudesta heti ja se on kuolema.

Todisteita on niukanpuoleisesti ja molemmilta epäillyiltä irtoaa pätevä tarina. Kumpi on syyllinen? Kumman pitäisi olla syyllinen?

Epäiltyjen taustoja avataan takaumissa, joissa paljastuu, ettei kaikki ole aivan niin kuin ensivaikutelma antaisi ymmärtää. 50/50 on taitavasti rakennettu, mielenkiintoinen dekkari vähän erilaisissa puitteissa.

[Lucy_van_pelt · Rating 3 out of 5]

3.5 tähteä.
Tämä oli hyvä! Jos olisin lukenut takakannen niin en olisi kirjaa kirjastosta lainannut. "Neljä desanttia on kateissa..."
Kyseessä on todellakin jatkosotaan sijoittuva mysteeri/salapoliisiromaani. Kirja on näppärä ja se on hyvin kirjoitettu. Viihdyttävä.

[Leena Korsumäki]

Kerrassaan hieno romaani, taitavasti usealla aikatasolla ja mantereella tapahtuva romaani, jonka loppuratkaisu jää pyörimään lukijan mieleen pitkäksi aikaa.

[Pasi Rautio · Rating 4 out of 5]

Päivän aikana luettu. Mielenkiintoinen, yllättävä ja kivasti kulkeva tarina.

[Markus Pietilä · Rating 3 out of 5]

3,5/5?

[Jussi V · Rating 3 out of 5]

Onnistunut ja erilainen dekkari

[Annukka · Rating 3 out of 5]

Jollain tavoin ahdistavaa luettavaa. Taidokasta kerrontaa, mutta vaatii tarkan lukemisen, jotta kaikissa juonen käänteissä pysyy mukana.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Palasinpa pian takaisin jatkosodan jylinään! Aluksi tuntui, kuin lukisin taas Toista tuntematonta, tosin miesnäkökulmasta. Kun tarinassa päädyttiin Siperian vankileireille mieleen nousi elävästi Ketun Yöperhonen, tosin jälleen kertojana mies. Molemmat vertailukirjat olivat mieluisia, joten ihan huono ei voinut tämäkään olla.

Mäkinen on tuonut jatkosodan miljööseen monia tuttuja mutta kiinnostavia teemoja kotirintaman nurjista puolista ja kovien olojen julmentamista ihmisistä. Lukeminen kävikin todella helposti ja joutuisasti. Valitettavasti henkilöt olivat hiukan ohuita ja siksi melko epäuskottavia, loppua kohden varsinkin. (Se on kai aika tavallista dekkarigenressä, mihin itse tämän kirjan laskisin kuuluvan, mutta ehkä se onkin yksi syy, etten ole kyseisestä genrestä kovin kiinnostunut.) Tästä puutteesta viihdyin todella hyvin kirjan parissa.

Voisin muuten harkita tämän kirjan vinkkausta ensi vuonna, jos nyt ei kaseille, niin kotimaista kirjaa hakeville yseille..

[Jii · Rating 4 out of 5]

En ole kiinnostunut sotatarinoista mutta tartuin tähän Mäkisen erinomaisen esikoisen jälkeen. Ja koska Mäkinen kirjoittaa tässäkin erittäin hyvin, tempasi tarina mukaansa vaikka oli sotatarinaksikin kovin brutaali. Kieli oli sujuvaa ja helppolukuista olematta köykäistä, ja Mäkinen onnistuu hienosti kuvaamaan sodan sattumanvaraisuutta ja yksilön vaikutusmahdollisuuksien vähäisyyttä. Loppulause oli hieno. Miinuksena nimet Nurkka ja Norja olivat liian samankaltaisia, tarinan alussa oli vaikea pitää henkilöitä erillään kun kolmannellakin henkilöllä lyhyt nimi Härmä.