What do you think?
Rate this book
Daddy Cool
Jorma Sairanen on yksi suomalaisen televisiohistorian tärkeimmistä vaikuttajista. Elämäntyönsä hän on tehnyt MTV:n ohjelmajohtajana, mutta hän toimi myös MTV:n kilpailijaksi perustetun Nelosen kanavajohtajana 1990-luvun lopussa.
Television sisäpiiriläisen suorasanaisia muistelmia on alalla jo kauan odotettu – ja pelätty. Sairanen päätti vuosikymmenten ajan, mitä MTV:llä esitetään ja kuka ruudussa näkyy. 1980-luvun lopulta aina eläköitymiseensä asti hän valitsi viihdeohjelmia, rahoitti elokuvia, osti suurimmat sarjat Kauniista ja rohkeista lähtien ja tuli siinä sivussa enemmän tai vähemmän hyvin toimeen maan suurimpien tähtien kanssa.
Neljännesvuosisadan ajan Sairanen loi loistavia uria, teki tähtiä ja pelasti imagoja. Kirjassa hän kertoo muiden muassa Spede Pasasesta, Mikael Jungnerista, Kata Kärkkäisestä, Marco Bjurströmistä, Pirkka-Pekka Peteliuksesta ja Markus Selinistä. Ja paljastaa taustoja suurista viihdeohjelmista, kuten Putous, Idols ja Tanssii tähtien kanssa.
Kirja kuvaa myös television ohjelmasisältöjen rakentamisen kaarta Ylen monopolin ajasta kanavien määrän nopeaan kasvuun, digitaalivallankumoukseen ja tähän päivään. Harvinaisen rehellisen tarinan kautta aukeaa paitsi suomalaisen viihteen myös kulttuurin muutos.
Daddy Cool on Jorma Sairasen muistelmateos, jonka on toimittanut Kalle Kinnunen. Sairanen aloitti materiaalin keräämisen muistelmiaan varten jo 1990-luvulla. Eläkkeelle jäätyään hän päätti saattaa kirjan valmiiksi.
Television sisäpiiriläisen suorasanaisia muistelmia on alalla jo kauan odotettu – ja pelätty. Sairanen päätti vuosikymmenten ajan, mitä MTV:llä esitetään ja kuka ruudussa näkyy. 1980-luvun lopulta aina eläköitymiseensä asti hän valitsi viihdeohjelmia, rahoitti elokuvia, osti suurimmat sarjat Kauniista ja rohkeista lähtien ja tuli siinä sivussa enemmän tai vähemmän hyvin toimeen maan suurimpien tähtien kanssa.
Neljännesvuosisadan ajan Sairanen loi loistavia uria, teki tähtiä ja pelasti imagoja. Kirjassa hän kertoo muiden muassa Spede Pasasesta, Mikael Jungnerista, Kata Kärkkäisestä, Marco Bjurströmistä, Pirkka-Pekka Peteliuksesta ja Markus Selinistä. Ja paljastaa taustoja suurista viihdeohjelmista, kuten Putous, Idols ja Tanssii tähtien kanssa.
Kirja kuvaa myös television ohjelmasisältöjen rakentamisen kaarta Ylen monopolin ajasta kanavien määrän nopeaan kasvuun, digitaalivallankumoukseen ja tähän päivään. Harvinaisen rehellisen tarinan kautta aukeaa paitsi suomalaisen viihteen myös kulttuurin muutos.
Daddy Cool on Jorma Sairasen muistelmateos, jonka on toimittanut Kalle Kinnunen. Sairanen aloitti materiaalin keräämisen muistelmiaan varten jo 1990-luvulla. Eläkkeelle jäätyään hän päätti saattaa kirjan valmiiksi.
288 pages, Hardcover
Published March 1, 2017
3 people are currently reading
19 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
October 24, 2017
Todella mielenkiintoista tarinaa televisioalan kehittymisestä Suomessa, jos lukee vain joka toisen rivin. Koska joka toisella rivillä on niin valtava itsekehu amerikkalaiseen tyyliin, ettei sitä oikein ota todestakaan.
January 2, 2018
Päällimmäisenä jäi vähän ristiriitaiset tunnelmat tästä teoksesta. Itse tekstissä ei sinällään ollut mitään moitittavaa, hyvää kieltä ja elämänkerraksi hyvin etenevä kokonaisuus. Monesti elämänkerroissa hypitään häiritsevästi vuosien ja tapahtumien välillä aivan liian tiheään, tässä kirjassa se oli onnistuttu välttämään ja tapahtumien kulussa pysyi hyvin mukana.
Kirjaan oli kuitenkin tv-alan ulkopuolisena vaikea saada kosketuspintaa ja samaistumista. Vaikka sinällään kirja sisälsi monta pientä tarinaa tv-kanavien ja sitä kautta tuttujen tv-tuotantojen sekä elokuvien kulisseista, jäivät ne tarinat vähän ohuiksi ja yksipuolisiksi.
Erityisesti Sairasen luonnehdinta eri tv-alalla vaikuttaneista ihmisistä välillä hieman ärsytti. Sairanen pelkisti ihmiset aika karikatyyrisella tavalla lokeroihin, lyhyillä lauseilla "xxx:ää en pitänyt koskaan erityisen sivistyneenä". Harvoin Sairanen jaksoi perustella henkilöihin liittyviä mielipiteitään esimerkiksi tarinoilla, jotka olisivat avanneet luonnehdintojen perusteita. Tosin joidenkin ihmisten luonteet sitten käytiinkin monen esimerkin valossa läpi, jotta lukija varmasti uskoisi minkälainen mies tai nainen oikein oli kyseessä.
Turhan usein kirjassa Sairasen selkeä ammatillinen ylpeys hyvin tehdystä urasta lipsahti henkilökohtaisen omahyväisyyden puolelle, välillä taas kun Sairanen kehui jotain henkilöä, osa kehuista puolestaan vaikutti hieman teennäiseltä pakkokiittelyltä. Tietysti omaelämänkerrassa neutraalina pysyminen on varmasti vaikeaa.
Sairanen ei kirjassa hirveän paljon kuitenkaan avannut yksityiselämäänsä työnsä ulkopuolella. Olisi ehkä ollut kiva kuulla siitä enenmmän kirjan sivuilla. Varmasti sieltäkin olisi ollut mielenkiintoista kerrottavaa.
Kirja on varmasti ihan mainio teos suomalaisella media-alalla työskentelevien ihmisten luettavaksi. Alan ulkopuoliselle satunnaiselle lukijalle teos toki on ihan mielenkiintoinen katsaus suomalaisen televisiotoiminnan kultakauteen, mutta aihe jää kuitenkin hieman kylmäksi. En tosin tiedä millä tavoin Sairanen olisi kirjaan saanut enemmän kosketuspintaa satunnaista lukijaa varten.
Kirjaan oli kuitenkin tv-alan ulkopuolisena vaikea saada kosketuspintaa ja samaistumista. Vaikka sinällään kirja sisälsi monta pientä tarinaa tv-kanavien ja sitä kautta tuttujen tv-tuotantojen sekä elokuvien kulisseista, jäivät ne tarinat vähän ohuiksi ja yksipuolisiksi.
Erityisesti Sairasen luonnehdinta eri tv-alalla vaikuttaneista ihmisistä välillä hieman ärsytti. Sairanen pelkisti ihmiset aika karikatyyrisella tavalla lokeroihin, lyhyillä lauseilla "xxx:ää en pitänyt koskaan erityisen sivistyneenä". Harvoin Sairanen jaksoi perustella henkilöihin liittyviä mielipiteitään esimerkiksi tarinoilla, jotka olisivat avanneet luonnehdintojen perusteita. Tosin joidenkin ihmisten luonteet sitten käytiinkin monen esimerkin valossa läpi, jotta lukija varmasti uskoisi minkälainen mies tai nainen oikein oli kyseessä.
Turhan usein kirjassa Sairasen selkeä ammatillinen ylpeys hyvin tehdystä urasta lipsahti henkilökohtaisen omahyväisyyden puolelle, välillä taas kun Sairanen kehui jotain henkilöä, osa kehuista puolestaan vaikutti hieman teennäiseltä pakkokiittelyltä. Tietysti omaelämänkerrassa neutraalina pysyminen on varmasti vaikeaa.
Sairanen ei kirjassa hirveän paljon kuitenkaan avannut yksityiselämäänsä työnsä ulkopuolella. Olisi ehkä ollut kiva kuulla siitä enenmmän kirjan sivuilla. Varmasti sieltäkin olisi ollut mielenkiintoista kerrottavaa.
Kirja on varmasti ihan mainio teos suomalaisella media-alalla työskentelevien ihmisten luettavaksi. Alan ulkopuoliselle satunnaiselle lukijalle teos toki on ihan mielenkiintoinen katsaus suomalaisen televisiotoiminnan kultakauteen, mutta aihe jää kuitenkin hieman kylmäksi. En tosin tiedä millä tavoin Sairanen olisi kirjaan saanut enemmän kosketuspintaa satunnaista lukijaa varten.
June 11, 2017
Jorma Sairasen yhdessä Kalle Kinnusen kanssa kirjoittamat muistelmat kertovat jotakuinkin aikuisikäni ajalta Suomen kaupallisen television kehityksen historian. Kirjan tyyli on kepeä ja päälimmäinen taso on hieman Tamminiemen pesänjäkajat -tyylinen hyviä anekdootteja ja tirkistelyä viihteen maailmaan tarjoava julkisuudestakin tuttujen ihmisten tiukka arviointi ja jako kuivan ja märän ruudin tyyppeihin. Pintatason alta löytyy kuitenkin erittäin mielenkiintoinen kuvaus suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksista Neuvostoliiton varjossa olevasta hyvin poliittisesti ohjatusta mediamonopolien maasta länsimaistuvaksi ja eurooppalaistuvaksi Suomeksi.
Vaikka muiden arvostelu on julmaa, niin Sairanen ei säästele itseäänkään vaan myöntää virheensä ja rajallisuutensa ja muistaa myös kehua, niitä joille se hänen mielestään kuuluu. Mitä julkisuudesta tiedän osasta henkilöjä tai tunnen vähän muutenkin, niin aika pitkälti voin yhtyä Sairasen arvioihin. Ja televisiomedian muutoksen analyysi ja tarina on terävä ja osuva kuten alan konkarilta voi odottaa. Sairasen ura tv-maailmassa on osunut erittäin mielenkiintoiseen aikaan ja hän on mielenkiintoinen silta vanhasta hyvä veli-kerhojen ja poliittisen median ajasta nykyiseen lineaarisen television kuolinkouristusten aikaan.
Kirjan teksti vie mukanaan ja kuulostaa luonnollisuudessaan kirjoittajan omalta ääneltä häntä kuitenkaan tuntematta.
Vaikka muiden arvostelu on julmaa, niin Sairanen ei säästele itseäänkään vaan myöntää virheensä ja rajallisuutensa ja muistaa myös kehua, niitä joille se hänen mielestään kuuluu. Mitä julkisuudesta tiedän osasta henkilöjä tai tunnen vähän muutenkin, niin aika pitkälti voin yhtyä Sairasen arvioihin. Ja televisiomedian muutoksen analyysi ja tarina on terävä ja osuva kuten alan konkarilta voi odottaa. Sairasen ura tv-maailmassa on osunut erittäin mielenkiintoiseen aikaan ja hän on mielenkiintoinen silta vanhasta hyvä veli-kerhojen ja poliittisen median ajasta nykyiseen lineaarisen television kuolinkouristusten aikaan.
Kirjan teksti vie mukanaan ja kuulostaa luonnollisuudessaan kirjoittajan omalta ääneltä häntä kuitenkaan tuntematta.
January 16, 2018
Kirjassa olikin juorupaljastuksia viihdemaailman julkkiksista koko vuoden tarpeiksi! Aidosti mielenkiintoista oli lukea Sairasen taustoitusta televisio-ohjelmien valintaan ja ohjelmakarttojen laadintaan liittyen 30 viimeisen vuoden ajalta. Itse katsoin kaikki katsomisen arvoiset sarjat telkasta (niiltä kolmelta kanavalta...) 80-luvun loppuun saakka. Sitten telkan katselu onkin jäänyt, joten mainostajat eivät kyllä ole tavoittaneet mua sitä kanavaa pitkin. Katselutottumusten ja viihdekulutuksen muutokseen liittyvästä kipuilustakin puhutaan kirjassa. Mulla oli opiskelujen ohessa mielenkiintoinen duuni juuri ennen koko kansan nettiaikakautta MTV3:n katsojapalvelussa ohjelmapäivystäjänä. Jengi soitteli maksulliseen (!) numeroon ja kertoi mielipiteitä telkkaohjelmista. Me päivystäjät kirjattiin palaute ylös. Minä ja Sarasvuo -keskusteluohjelman jälkeen hukuttiin aina yhteydenottoihin.
Sairasen Daddy Cool -kirja on myös opettavainen: rivien välistä pystyy lukemaan kuinka eläkkeelle jääminen on vaikeaa, jos on elänyt ainoastaan työn kautta. Ohjelmajohtaja Sairanen myös koki olevansa vallankäyttäjä ylimpänä ohjelmien valitsijana, eikä todellakaan peittele narsistisuuttaan.
Sairasen Daddy Cool -kirja on myös opettavainen: rivien välistä pystyy lukemaan kuinka eläkkeelle jääminen on vaikeaa, jos on elänyt ainoastaan työn kautta. Ohjelmajohtaja Sairanen myös koki olevansa vallankäyttäjä ylimpänä ohjelmien valitsijana, eikä todellakaan peittele narsistisuuttaan.
October 31, 2019
Täähän oli ihan jännä teos katsottuna näin sukupolvilasien läpi - Sairasen vahtivuoron alkupäässä tuli vielä televisiota katsottua (viimeisen kerran antennipistoke on televisiossani ollut kiinni vuonna 2000 kiitos halpojen DVD-levyjen ja internetin), joten Jorman myöhemmät vaiheet oli toki ihan mielenkiintoisia, muttei ne toki auenneet läheskään niin hyvin (Marco Bjurström ja suomalaiset realitysarjat yms on kaikki aika tuntematonta kauraa).
Piristävää luettavaa ihan sikäli, että aika harvoin suomalaisessa kirjallisuudessa annetaan palaa näin sarjatulella lauseen mittaisia mielipiteitä julkisuuden henkilöistä (kuka on vailla yleissivistystä, kuka on naistenmies ja kuka nyt vaan sattuu olemaan tyhmä kuin saapas) vaikkakin usein nämä välittyy kyllä ruudunkin välityksellä.
Ehkä mielenkiintoisinta antia kirjassa kuitenkin on televisiobisnes ja olisi ollut mukava kuulla lisää Sairaselta nimenomaan siitä tavasta millä hyviä ja huonoja sarjoja yms vainuttiin. Oli myös mukava kuulla niistä -80 ja 90-luvun sarjoista joita itse vielä seurasi ja saada vähän lisäantia niiden saapumiselle suomeen.
Piristävää luettavaa ihan sikäli, että aika harvoin suomalaisessa kirjallisuudessa annetaan palaa näin sarjatulella lauseen mittaisia mielipiteitä julkisuuden henkilöistä (kuka on vailla yleissivistystä, kuka on naistenmies ja kuka nyt vaan sattuu olemaan tyhmä kuin saapas) vaikkakin usein nämä välittyy kyllä ruudunkin välityksellä.
Ehkä mielenkiintoisinta antia kirjassa kuitenkin on televisiobisnes ja olisi ollut mukava kuulla lisää Sairaselta nimenomaan siitä tavasta millä hyviä ja huonoja sarjoja yms vainuttiin. Oli myös mukava kuulla niistä -80 ja 90-luvun sarjoista joita itse vielä seurasi ja saada vähän lisäantia niiden saapumiselle suomeen.
May 22, 2017
Minä minä minä minä. Minä olin vaikuttamassa. Minä en vaikuttanut. Minun ansiostani. Aluksi oli aika hämmentynyt olo, että kannattaako tätä lukea ollenkaan. Että onko tämä katkeran miehen tilitys vai potut pottuina -tyyppinen roiskaisu. Toisaalta tämä antoi niljakkaan kuvan siitä erittäin miesvaltaisesta verkostosta, joka tv-kanavia, -tuotantoja ja mediataloja pyörittää. Lopulta se oli jo vastenmielisempää kuin Sairasen analyysi siitä miten häneen kukakin suhtautui. Mutta tirkistelyviihteelle kolme tähteä.
September 3, 2017
Viihdyttävä kirja. No tirkistyelykirjaksihan tämä lasketaan, mutta hyvä sellainen. Lyhyitä tarinoita Suomalaisen viihteen kentältä. Tarinat Juhan af Grannista ja Spedestä ovat hyvinkin hauskoja, vaikka jälkimmäisestä kirjoitetaan välillä aika tylystikin. Merkillinen hahmohan Spede on/oli kyllä monellakin mittarilla. Sairanen kertoo kokemuksistaan viihdetaitelijoiden parissa ja kertoo samalla myös Suomen muuttumisesta viime vuosikymmeninä.
December 30, 2017
Ihan kelpo katsaus suomalaisen TV:n historiaan lyhyissä kappaleissa. Kait tämä lasketaan jonkinlaiseksi tirkistelykirjaksi, jona se toimiikin ihan hyvin. Itselleni parasta oli kurkistus kulisseihin siitä, miten tv:tä on tehty. Ja tietty ne pari mehukasta juttua alan henkilöistä.
July 21, 2017
Todella kiinnostava katsaus suomalaisen tv-maailman kulisseihin
September 18, 2018
Peruspätevää, joskin pinnallista muistelointia kahden kanavan Neuvosto-Suomen ajoilta aina streamauksen alkamiseen asti. Mitä enemmän sietää itseriittoisuutta, sitä paremmin tämä uppoaa.
April 3, 2022
Hyvä kirja Suomalaisesta televisiohistoriasta. Eniten lähinnä Nelosen ja MTV:n välillä kerrottuna. Mukaan mahtuu toki Yle ja pienemmät kaapelikanavat sekä hieman ruotsalaisia vastaavia.
Displaying 1 - 11 of 11 reviews