What do you think?
Rate this book
Suden vuosi
Vahva esikoisromaani kertoo epäsovinnaisesta rakkaudesta julmassa yliopistomaailmassa.
Mikko Groman opettaa uusromanttista ranskalaista runoutta ja on enemmän kotonaan kirjallisuudessa kuin nopeasti etenevässä maailmassa.
– Pölykasa, sanoo kyllästynyt vaimo Mikaela, ja tarkoittaa yhtä paljon alati laajenevaa kirjakokoelmaa kuin miestä itseäänkin. Mikko saa lähteä uusien rakastajien tieltä, ja epäkäytännöllinen, rahaton mies jää tuuliajolle.
Mutta perjantai-iltapäivän luentoja seuraava Sari näkee opettajansa toisin silmin. Hänelle Groman on mies, josta voisi olla suden kesyttäjäksi.
Virpi Hämeen-Anttila (s. 1958) on indologi, tietokirjailija, kuvittaja ja muun muassa intialaisen kirjallisuuden suomentaja, joka on romaaneillaan vahvistanut asemansa lukijoiden suosikkina. Hänen esikoisromaanistaan Suden vuosi on tehty myös elokuva. Tyttärensä Maria Hämeen-Anttilan kanssa hän on kirjoittanut nuortenromaanisarjan Nietos.
Virpi Hämeen-Anttila sai yhdessä miehensä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa vuonna 2002 Eino Leinon palkinnon monikulttuurisen kirjallisuuskäsityksen edistämisestä. Hänet valittiin myös Vuoden 2004 tieteentekijäksi.
Mikko Groman opettaa uusromanttista ranskalaista runoutta ja on enemmän kotonaan kirjallisuudessa kuin nopeasti etenevässä maailmassa.
– Pölykasa, sanoo kyllästynyt vaimo Mikaela, ja tarkoittaa yhtä paljon alati laajenevaa kirjakokoelmaa kuin miestä itseäänkin. Mikko saa lähteä uusien rakastajien tieltä, ja epäkäytännöllinen, rahaton mies jää tuuliajolle.
Mutta perjantai-iltapäivän luentoja seuraava Sari näkee opettajansa toisin silmin. Hänelle Groman on mies, josta voisi olla suden kesyttäjäksi.
Virpi Hämeen-Anttila (s. 1958) on indologi, tietokirjailija, kuvittaja ja muun muassa intialaisen kirjallisuuden suomentaja, joka on romaaneillaan vahvistanut asemansa lukijoiden suosikkina. Hänen esikoisromaanistaan Suden vuosi on tehty myös elokuva. Tyttärensä Maria Hämeen-Anttilan kanssa hän on kirjoittanut nuortenromaanisarjan Nietos.
Virpi Hämeen-Anttila sai yhdessä miehensä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa vuonna 2002 Eino Leinon palkinnon monikulttuurisen kirjallisuuskäsityksen edistämisestä. Hänet valittiin myös Vuoden 2004 tieteentekijäksi.
399 pages, Hardcover
First published January 1, 2003
6 people are currently reading
108 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
Read
August 15, 2019I just can't with Finnish mainstream prose. I just can't. This style reminds me of the depressing snatch-sentenced writing I'm supposed to appreciate in our literature and I just... don't. I got 20 pages in and I'm either going to burn the book or my eyes.
December 19, 2016
Virpi Hämeenanttilan Suden vuosi olikin yllättävän hyvä romanttinen rakkauskertomus, vaikka kliseitä, teatraalisuutta ja ennalta-arvattavuutta oli enemmän kuin tarpeeksi.
Kirja sijoittuu Helsinkiin, ja tarinan päähenkilöitä ovat Mikko ja Mikaela Groman. Ensin mainittu on Kainuun korvesta Helsinkiin muuttanut, ja hänestä on tullut tullut filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston dosentti. Mikaela puolestaan on ruotsinkielinen ja kuuluu varakkaaseen sukuun ja edustaa hyvin kaikenlaisia ruotsinkieliseen yläluokkaan lykättyjä kliseitä. Heillä on vielä teini-iässä oleva tytär Lotta, joka kipuilee vanhempien erosta.
Kertomuksen aikajänne on syksystä kevääseen, ja sen aikana Mikko joutuu käymään lähes pohjalla niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Onneksi hän lyö hynttyyt yhteen salaisen ihailijan eli Sari Karasmäen kanssa, joka on hänen oppilaansa yliopiston kirjallisuuden kurssilla.
Kirja oli sikäli mielenkiintoista luettavaa, että olen itsekin ollut samantapaisilla yliopiston kursseilla kuuntelemassa tohtoreita ja dosentteja, ja sikäli teoksesta saa hyvin aidon tuntuisen vaikutelman. Tarina itsessään on kovin melodramaattinen, ja tekijä onnistuu pitämään silti tarinalinjat hyvin kasassa, sillä Sarilla on sutinaa niin kuin entisellä vaimollakin. Kolmiodraamoja viritellään, ja siinä ohessa Mikko Gromanista piirtyy hyväntahtoisen älykön ja suhdeasioissa onnettoman nahjuksen harmahtava torsomainen rintakuva.
Henkilöhahmoja syvennetään melko luontevastai takaumilla, varsinkin Mikkoa, kertomuksen edetessä, ja lukijalle muodostuu käsitys, että kahdesta siipirikosta ja rikkinäisestä voisi tulla yhdessä ehyitä. Paikoin kuitenkin selitellään tarpeettomankin alleviivaten, miten Mikko ja Mikaela eivät olisi voineetkaan parisuhteessaan onnistua, sillä he ovat henkisesti niin erilaiset – kuin tuomitut epäonnistumaan.
Osittain romaani on myös kasvukertomus ja yhtenä teemana voisi olla luottaminen tunteisiin ja heittäytyminen rakkauteen. Se ei kuitenkaan pidä kaikkien henkilöiden kohdalla paikkansa, vähiten Mikaelan, joka ei kehity ollenkaan. Hahmo on sikäli onnistunut, sillä häneen lukijan on helppoja projisoida mahdollisesti itse kokemiaan tunteita tilanteissa, joissa on joutunut itse täydellisen ymmärtämättömyyden uhriksi.
Lopulta mieli maassa taapertava tunne-elämän luuseri ja hänen epilepsiaa sairastava runotyttönsä saavat onnellisesti toisensa – vai saivatko sittenkään? Lopetus on onnistunut ja yllättäväkin.
Kirja sijoittuu Helsinkiin, ja tarinan päähenkilöitä ovat Mikko ja Mikaela Groman. Ensin mainittu on Kainuun korvesta Helsinkiin muuttanut, ja hänestä on tullut tullut filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston dosentti. Mikaela puolestaan on ruotsinkielinen ja kuuluu varakkaaseen sukuun ja edustaa hyvin kaikenlaisia ruotsinkieliseen yläluokkaan lykättyjä kliseitä. Heillä on vielä teini-iässä oleva tytär Lotta, joka kipuilee vanhempien erosta.
Kertomuksen aikajänne on syksystä kevääseen, ja sen aikana Mikko joutuu käymään lähes pohjalla niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Onneksi hän lyö hynttyyt yhteen salaisen ihailijan eli Sari Karasmäen kanssa, joka on hänen oppilaansa yliopiston kirjallisuuden kurssilla.
Kirja oli sikäli mielenkiintoista luettavaa, että olen itsekin ollut samantapaisilla yliopiston kursseilla kuuntelemassa tohtoreita ja dosentteja, ja sikäli teoksesta saa hyvin aidon tuntuisen vaikutelman. Tarina itsessään on kovin melodramaattinen, ja tekijä onnistuu pitämään silti tarinalinjat hyvin kasassa, sillä Sarilla on sutinaa niin kuin entisellä vaimollakin. Kolmiodraamoja viritellään, ja siinä ohessa Mikko Gromanista piirtyy hyväntahtoisen älykön ja suhdeasioissa onnettoman nahjuksen harmahtava torsomainen rintakuva.
Henkilöhahmoja syvennetään melko luontevastai takaumilla, varsinkin Mikkoa, kertomuksen edetessä, ja lukijalle muodostuu käsitys, että kahdesta siipirikosta ja rikkinäisestä voisi tulla yhdessä ehyitä. Paikoin kuitenkin selitellään tarpeettomankin alleviivaten, miten Mikko ja Mikaela eivät olisi voineetkaan parisuhteessaan onnistua, sillä he ovat henkisesti niin erilaiset – kuin tuomitut epäonnistumaan.
Osittain romaani on myös kasvukertomus ja yhtenä teemana voisi olla luottaminen tunteisiin ja heittäytyminen rakkauteen. Se ei kuitenkaan pidä kaikkien henkilöiden kohdalla paikkansa, vähiten Mikaelan, joka ei kehity ollenkaan. Hahmo on sikäli onnistunut, sillä häneen lukijan on helppoja projisoida mahdollisesti itse kokemiaan tunteita tilanteissa, joissa on joutunut itse täydellisen ymmärtämättömyyden uhriksi.
Lopulta mieli maassa taapertava tunne-elämän luuseri ja hänen epilepsiaa sairastava runotyttönsä saavat onnellisesti toisensa – vai saivatko sittenkään? Lopetus on onnistunut ja yllättäväkin.
Read
August 9, 2011Jaahas. Harlekiini-kirjallisuutta yliopistomaailmasta. Luulin, että tässä olisi ollut jotain arvostelujen ja kuulopuheiden perusteella, mutta petyin (ynnä tylsistyin) pahasti. Katsoin perään myös elokuvan joka ei sekään napannut, vaikka paljon jaarittelua oli karsittu pois. En ollut koskaan ennen lukenut mitään Virpi Hämeen-Anttilalta ja täytynee lukaista pari muuta kirjaa ennen kuin hutkii kirjailijankin teoksen lisäksi.
October 8, 2014
Kliseistä intellektuellipornoa!
November 3, 2019
A simple story of people who find each other and make their lives better. Which is all fine and good, but the story itself really did not do much for me. Many paragraphs were more poetry than prose, complex and meticulous. But I wish they would have been part of a more interesting plot overall.
June 20, 2021
One of the most interesting books I've ever read! "Suden vuosi" is well constructed, beautifully written, realistic, intriguing and, most of all, metaphorically stands the fight of time. All my heart to the writer!
May 15, 2022
En tiedä miksi lainasin tämän kirjan. Ehkä koska olen pitänyt Hämeen-Anttilan muistakin kirjoista. Tämä vaan tuntui houkuttelevan. Jos pitäisi kuvailla kirjaa jotenkin, niin laittaisin sanaksi yliopistoromantiikkaa. Opiskelijatyttö ja professori. Ei mitään uutta, mutta silti jotain uutta.
November 14, 2017
Read before 2007.
November 23, 2018
Rakastuin tähän kirjaan, ehkä siksi, että olin itse juuri vähän aikaa sitten aloittanut yliopistossa ja kirja kertoi siitä maailmasta.
Ja rakkaus, rakkaus! Kaiken muuttava rakkaus.
Ja rakkaus, rakkaus! Kaiken muuttava rakkaus.
October 13, 2023
Otin pitkästä aikaa Hämeen-Anttilaa uusintalukuun ja kyllähän tämä toimii edelleen. Eri henkilöitäkin ymmärtää eri lailla näin vähän enemmän elämää nähneenä. 😃
February 27, 2024
Ihan virkistävää lukea rakkausromaani, jossa henkilöt ovat jotensakin normaaleja eivätkä vain romantisoituja karikatyyrejä.
Read
September 6, 2024Kirjasauna 12.5.2004 Kotiharju
August 1, 2021
Virpi Hämeen-Anttilan esikoisromaani Suden vuosi tuli sattumalta kevään mittaan puheeksi useammankin tuttavan kanssa. Päätin lukaista sen uudelleen ja katsoa, pidänkö siitä vieläkin yhtä paljon kuin nuorena tyttönä aloittaessani suomen kielen ja kirjallisuuden opintoja.
Kyllä vain.
Tarina on kestänyt aikaa hyvin, mikä kertonee paitsi yliopistomaailman jämähtyneisyydestä myös teemojen ajattomuudesta. Erinomaisesti tunnistettavia ja tuttuja aiheita ovat alaansa uppoutuva yliopistoväki (joka on Hämeen-Anttilan myöhemmässä tuotannossa toistuva teema), nuorten opiskelijoitten kirkasotsaisuus oman elämän rakentamisen edessä sekä epäsovinnainen rakkaustarina. Tai siis nuorena tämä edelleen äärimmäisen viehättävä rakkaustarina saattoi ehkä tuntua epäsovinnaiselta; nyt, vietettyäni puolentoistakymmentä vuotta yliopistomaailmassa, siinä ei minusta ole enää mitään erikoista. Ylipäätään nyt tuntuu siltä, että tunnen tosielämässä kaikki kirjan henkilöt tai heidän kaltaisiaan.
Suden vuodessa eletään vielä markka-aikaa. Koska rahasta (tai sen puuttumisesta) puhuttiin paljon, teki mieli laskeskella, paljonko esimerkiksi kirjassa mainitut Helsingin vuokrat olisivat nykyeuroissa.
Lukiessa oli hauska huomata, kuinka monet kielenkäyttööni tarttuneet ilmaukset ovat peräisin tästä romaanista. Esimerkiksi päähenkilö, yleisen kirjallisuustieteen dosentti Mikko Groman on ex-vaimonsa mukaan "lainapaloista kokoon kursittu" mies, koska kaikessa, mitä hän sanoo, "on lainausmerkit ympärillä". Kyky siteerata ulkomuistista kaikkea mielenkiintoista teki vaikutuksen nuoreen kirjallisuudenopiskelijaan (ja tarkoitan tässä sekä toista päähenkilöä Sari Karaslahtea että itseäni).
Luen tämän romaanin edelleen suosikkeihini. Kaunis, koskettava ja kestävä tarina.
Kyllä vain.
Tarina on kestänyt aikaa hyvin, mikä kertonee paitsi yliopistomaailman jämähtyneisyydestä myös teemojen ajattomuudesta. Erinomaisesti tunnistettavia ja tuttuja aiheita ovat alaansa uppoutuva yliopistoväki (joka on Hämeen-Anttilan myöhemmässä tuotannossa toistuva teema), nuorten opiskelijoitten kirkasotsaisuus oman elämän rakentamisen edessä sekä epäsovinnainen rakkaustarina. Tai siis nuorena tämä edelleen äärimmäisen viehättävä rakkaustarina saattoi ehkä tuntua epäsovinnaiselta; nyt, vietettyäni puolentoistakymmentä vuotta yliopistomaailmassa, siinä ei minusta ole enää mitään erikoista. Ylipäätään nyt tuntuu siltä, että tunnen tosielämässä kaikki kirjan henkilöt tai heidän kaltaisiaan.
Suden vuodessa eletään vielä markka-aikaa. Koska rahasta (tai sen puuttumisesta) puhuttiin paljon, teki mieli laskeskella, paljonko esimerkiksi kirjassa mainitut Helsingin vuokrat olisivat nykyeuroissa.
Lukiessa oli hauska huomata, kuinka monet kielenkäyttööni tarttuneet ilmaukset ovat peräisin tästä romaanista. Esimerkiksi päähenkilö, yleisen kirjallisuustieteen dosentti Mikko Groman on ex-vaimonsa mukaan "lainapaloista kokoon kursittu" mies, koska kaikessa, mitä hän sanoo, "on lainausmerkit ympärillä". Kyky siteerata ulkomuistista kaikkea mielenkiintoista teki vaikutuksen nuoreen kirjallisuudenopiskelijaan (ja tarkoitan tässä sekä toista päähenkilöä Sari Karaslahtea että itseäni).
Luen tämän romaanin edelleen suosikkeihini. Kaunis, koskettava ja kestävä tarina.
September 20, 2015
Juonessa asetelma, joka jaksaa aina viehättää: opettajan ja oppilaan suhde. Tällä kertaa aikuisemmin, yliopistomaailmassa. Tietenkin aineena kirjallisuustiedettä, tietenkin kasoittain viittauksia runoihin ja muihin. Sivujuonteita riittää; vanhemmuus, sairaus, luovuus. Päähenkilö Mikko Groman on huikea hahmo, kehittyy uskottavasti, muuttuu tarinan myötä, käy uskottavasti pohjan tuntumassa ja nousee. Tytär Lotta on myös hieno hahmo, ailahteleva, olevinaan niin aikuinen, silti hetkittäin avuton. Kylmimmäksi jättää Sari, jonka älykkyys ja luomoavuus ovat ehkä toisten silmin ymmärrettävissä, mutta Sarin omasta näkökulmasta kerrotut pätkät tuntuvat olevan jotenkin liikaa.
Samoissa tunnelmissa liikkuvat Pulkkisen Raja ja Valtosen Siipien kätkemät ovat omia suosikkejani, niiden joukkoon Suden vuosi kohoaa helposti. Kolmikko on jotenkin toisiaan täydentävä, tutut elementit, kussakin vähän eri kulmasta, eri tyylillä. Hienoja kirjoja.
Samoissa tunnelmissa liikkuvat Pulkkisen Raja ja Valtosen Siipien kätkemät ovat omia suosikkejani, niiden joukkoon Suden vuosi kohoaa helposti. Kolmikko on jotenkin toisiaan täydentävä, tutut elementit, kussakin vähän eri kulmasta, eri tyylillä. Hienoja kirjoja.
May 25, 2023
Ehkä 3,5? Tartuin kirjaan suhteellisen spontaanisti tietämättä sisällöstä juuri mitään, ja lukemisen jälkeenkään en ole ihan varma, mitä ajattelen. Tarinat aviokriiseistä ja opettaja/oppilas-suhteista eivät oikein jaksa kiinnostaa, mutta toisaalta kirja veti todella hyvin mukaansa, ja luin sen alle viikossa. Hahmoista kukaan ei ollut erityisen pidettävä, mutta kaikki olivat kuitenkin kiinnostavia ja harmaita (tällaisessa kirjassa olisi helppo vetää kaikki mustavalkoiseksi). Toisaalta pidin siitä, ettei loppupuolelle yritetty tunkea mitään väärinkäsityskriisiä tms, mutta jotenkin loppu tuntui vähän liian helpolta kaikkiin alkupuolen kriiseihin nähden? Ehkä ajatuksia pitää vielä vähän järjestellä tämän kanssa.
January 26, 2012
Update: This book is excellent at giving hope for unsocial brick walls like the lead couple.
Lyhyesti: ihan kiva. Ei kenties mitään kirjallista neroutta, mutta mukavaa luettavaa. Sopivasti romantiikkaa höystettynä kirjoilla ja akateemisella maailmalla sekä ripauksella ihan mielenkiintoista sankaritarta. Enemmän kirjojen kuin ihmisten parissa viihtyvä miespäähenkilö oli kovin symppis ja sattui osumaan hyvin yksiin omien mielialojeni kanssa.
Lyhyesti: ihan kiva. Ei kenties mitään kirjallista neroutta, mutta mukavaa luettavaa. Sopivasti romantiikkaa höystettynä kirjoilla ja akateemisella maailmalla sekä ripauksella ihan mielenkiintoista sankaritarta. Enemmän kirjojen kuin ihmisten parissa viihtyvä miespäähenkilö oli kovin symppis ja sattui osumaan hyvin yksiin omien mielialojeni kanssa.
November 17, 2014
Yksi parhaimmista suomalaisista kirjoista mitkä on tullut luettua tänä vuonna. Pidän tällaisista romanttisista tarinoista missä hahmoilla on ihan kunnon ongelmia ja rakkaus on ehkä vähän epäsovinnaistakin.
March 5, 2013
Rekisteröin kirjan BookCrossing.com-sivustolla!
http://www.BookCrossing.com/journal/11745811
http://www.BookCrossing.com/journal/11745811
July 14, 2016
Saattoi tulla yks tähti ylimääräistä - ihan vaan siitä ilosta, etten pitkään aikaan olekaan lukenut onnesta, lämmöstä ja lemmestä!
Read
September 11, 2022Täynnä "hän" ja "se", mutta ei ole aina selvää kuka äänessä ja mistä "siitä" tai "hänestä" on kyse.
January 22, 2012
Paikoitellen kiusallista dialogia.
Displaying 1 - 21 of 21 reviews