Temperamenttitutkimuksen uranuurtaja puhkoo vakiintuneita käsityksiä täydellisestä työntekijästä ja kertoo miten ihmisen temperamentti oikeasti vaikuttaa työelämässä.
Firmat etsivät palvelukseensa hyviä tyyppejä. Sosiaalisuutta ja aktiivisuutta korostetaan. Oikeanlaisia persoonia etsitään konsulttien ja kaupallisten testien avulla. Mutta mitä jos nämä arvostukset ovatkin kuplia? Miten eri temperamenttipiirteet näyttäytyvät työelämässä oikeasti? Voiko esimerkiksi introvertti pärjätä pomona? Entä onko totta, että johtoportaassa on tavallista enemmän psykopaatteja?
Suomalaisen persoonallisuustutkimuksen edelläkävijän teos auttaa jokaista ymmärtämään itseään ja työtovereitaan ja toimimaan paremmin työelämässä sekä hallitsemaan paremmin stressiä. Kirjan neuvoilla yritykset säästävät rahaa ja saavat työntekijöidensä potentiaalin paremmin käyttöönsä.
Tutkimusjohtaja, psykologian professori (em.) Liisa Keltikangas-Järvinen on suomalaisen temperamenttitutkimuksen uranuurtaja. Hän on käsitellyt teoksissaan itsetuntoa, sosiaalisuutta ja temperamentin vaikutuksia muun muassa ihmisen yksilöllisyyteen, koulumenestykseen ja elämänhallintaan. Keltikangas-Järvinen valittiin Vuoden professoriksi 2008, ja hänen teoksensa Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (2010) sai Lauri Jäntin säätiön tietokirjapalkinnon "merkittävänä yhteiskunnallisena puheenvuorona".
Hyvä tyypit on sijoittuu johonkin tietokirjan, johtamisoppaan ja pamfletin välimaastoon. Lähtökohtana sille voi pitää Keltikangas-Järvisen kriittistä suhtautumista siihen, miten personaalisuustestausta käytetään nykypäivän työelämässä etenkin johtajien valinnassa. Testauksen vaikuttavuudesta johtajavalintoihin kun ei ole tieteellistä näyttöä.
Keltikangas-Järvinen selittää kirjassa yleistajuisesti sen, mitä ovat pysyvä temperamentti, sen kanssa vuorovaikutuksessa noin 23-24 ikävuoteen asti kehittyvä persoonallisuus ja lopuksi täysin kognitiomme hallittavissa oleva käytös, joka mahdollistaa oman temperamentinkin vastaisen toiminnan. On myös valaisevaa oppia kognition ja persoonallisuuden ero.
Kirja on tärkeä, sillä se tekee selväksi kuinka monitahoinen asia johtaminen yleensäkin ottaen on ja kuinka monet eri temperamentit ja persoonallisuudet siinä voivat menestyä (tai olla menestymättä) tietyntyyppisestä fiksoituneesta johtajaparadigmasta huolimatta. Se saa myös kriittisesti pohtimaan sitä, mitä johtajista oikeastaan pitäisi yrittää rekrytointivaiheessa yrittää saada selville ja miten.
Haastavaksi kirjan tekee sen rakenne, jonka Keltikangas-Järvinen itsekin myöntää noin kolmanneksen jälkeen tehneen tietylle temperamentille haastavaksi. Itselleni olisi sopinut paremmin selkeä yläkäsitteistä alaspäin siirtyvä tarkastelu. Nyt erilaisia käsitteitä ja määreitä oli niin paljon ja ne tulivat niin monta kertaa mainittua, että kokonaisuudesta jäi hyvistä oivalluksista huolimatta sekava kuva.
Lähes pamfletti persoonallisuustestien rekrykäyttöä ja yksipuolisia rekrytointi-ilmoituksia vastaan. Hyvällä asialla ja sujuvasti kirjoitettu. Olisi hyötynyt kuvien käytöstä ja voisi tuoda enemmän esiin myös hyviä ratkaisuja kritiikin rinnalle.
Olen lukenut Keltikangas-Järvistä paljon, mutta erityisesti tätä lukiessa jotain loksahti lopullisesti kohdalleen. Hyvin eritelty persoonallisuuden, temperamentin ja käyttäytymisen ero.
Tämä kirja kannattaa lukea keittiö- tai pukuhuonepsykologialta kalskahtavien menestyshakuisten työelämän valmennuskirjojen sijaan. Psykologian professori (em.) Liisa Keltikangas-Järvisen helppo- ja nopealukuinen teos antaa maallikolle vähällä paljon olematta liian populistinen. Tutkija on laskeutunut norsunluutornista ja malttanut selittää opinkappaleitaan käytännönläheisesti, ytimekkäästi ja kiinnostavasti.
Keltikangas-Järvinen tutustuttaa lukijan erilaisiin temperamenttipiirteisiin ja jäsentää lukijalle biologiaan pohjautuvan synnynnäisen temperamentin, tälle rakennetun persoonallisuuden ja opitun käyttäytymisen käsitteelliset erot ja keskinäisen yhteyden. Näin lukija saa välineitä itsensä ja toisten ymmärtämiseen ja itsensä kehittämiseen.
Kirjan keskiössä on kritiikki nykyajan työelämän arvostuksia kohtaan. Työpaikkoihin haetaan sosiaalisia, ulospäin suuntautuneita ja aktiivisia ihmisiä, ja muu temperamenttipiirteiden kirjo jätetään huomiotta yhdentekevinä tai ei-toivottavina yksilön ominaisuuksina. Keltikangas-Järvinen herättelee lukijaa miettimään yhtäältä sitä, mitkä temperamenttipiirteet lopulta tekevät hyvän työntekijän ja johtajan, sekä toisaalta sitä, onko temperamenttipiirteillä ylipäätään ennustearvoa ihmisen käyttäytymisen suhteen ja pitäisikö rekrytoinnissa temperamenttipiirteiden ja persoonallisuuden asemesta keskittyä olennaisimpaan eli yksilön osaamiseen ja taitoihin.
Keltikangas-Järvisen pysäyttävä oivallus on verrata persoonallisuuteen kohdistuvaa syrjintää yhteiskunnassamme yleisesti tuomittavaan rasismiin ja sosiaaliseen epätasa-arvoon. Tätä hän alleviivaa kirjan lopun otteella kuvitteellisesta työpaikkailmoituksesta: “Haemme töihin valkoista, ylemmästä keskiluokasta tulevaa nuorta miestä.” Ihmisten erilaisuuden hyväksymisen vaikeus työelämässä on ristiriitaista yksilöllisyyttä korostavassa ajassamme, mikä voi kirjailijan mukaan olla osoitus siitä, ettei persoonallisuuteen kohdistuvaa syrjintää aina edes ymmärretä. Tätä vinoumaa Keltikangas-Järvinen pyrkii kirjallaan korjaamaan.
Välillä asiapitoisempaa lukemista! Keltikangas-Järvinen kritisoi työelämän kapeaa ihmisihannetta, johon ei juuri temperamentin ja persoonallisuuden variaatiota mahdu. Kritiikkiä saa myös rekrytoinnissa sovellettava persoonallisuustestaus, jonka menetelmille ei löydy tarpeeksi tukea tutkimuksesta. Kirja on samalla yleistajuinen katsaus temperamentin ja persoonallisuuden tutkimukseen. Kiinnostavaa asiaa ja vakuuttavia perusteluja.
Antoi paljon ajattelemisen aiheita ja ymmärrystä. Sekä omasta käytöksestä että muiden. Temperamentin ja persoonan ero ja miten ne ovat tulleet kenellekin.
Mielenkiintoinen kirja, jonka on kirjoittanut aiheen asiantuntija. Teoksen lukeminen herätti mietiskelemään tarkemmin niin omia kuin muidenkin temperamenttipiirteitä ja niiden vaikutusta käytännön elämään, ja sain uutta tietoa temperamenttipiirteiden osista. Kirjoitustyyli on hieman kuivakka joten vaatii pientä keskittymistä, mutta mielenkiintoista asiaa kuitenkin - olisin mieluusti lukenut enemmänkin :). Pitänee tutustua muihinkin Keltikangas-Järvisen teoksiin.