Helsingin yliopiston Pompejin kaivausryhmän johtaja, emeritusprofessori Paavo Castrén kuvaa ainoalaatuisella tavalla antiikin elämää ja historiaa sekä suomalaisen arkeologiryhmän kohta kymmenen vuotta kestäneitä kaivauksia.
Ei ihan sitä, mitä odotin. Odotin tietokirjaa, joka kertoo yleisesti Pompejista, sekä siitä, mitä sen asukkaille kävi kun Vesuvius purkautui. Sainkin kolme sukutarinaa, jotka kertovat kyllä laajasti alueen muusta historiasta sekä näistä suvuista, mutta hyvin niukasti itse aiheesta eli Pompejin tuhosta. Tämä oli pieni pettymys, varsinkin kun osa noista sukujutuista puudutti laajuudellaan, nimipaljoudellaan sekä melkoisella tylsyydellään lukijansa.
Myöskään itse asiantuntijamateriaalia ei kirjassa ollut kuin alussa ja sekin perustuu pääosin 1960-70-lukujen juttuihin päättyen vuoteen 2006, jolloin tämä kirja on alunperin tullut ulos painosta. Tässä uudessa painoksessa ei ilmeisesti ole mitään uutta sisältöä lisättynä, joten on ihan sama minkä näistä lukee. Ei edes uutta esipuhetta tai muuta vastaavaa. Näiden seikkojen vuoksi kirjan tähtimäärä jää tällä kertaa kolmeen.
Castrenin Pompeijilaisia kohtaloita oli melko mielenkiintoinen kirja aiheeltaan sinänsä, mutta hieman petyin kirjan sisältöön. Ensinnäkin, kirja ei ole suora kertomus Pompeijista vaan kirja kertoo aluksi Castrenin kokemuksia Pompeijista ja yleisesti sen tutkimista - ihan fine. Kirjan normaali osio jakautuu kolmeen eri kohtaan, Marcus Lucretiukseen, Novellia Primigeniaan ja Marcus Holconiukseen. Lucertius, Pompeijin neuvoston jäsen ja kauppias, jonka taloa suomalaisten Pompeijin tutkimusryhmä tutki (Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis, EPUH). Novellia Primigenia, nucerialainen prostituutti, asusteli Pompeiin kilpailevassa kaupungissa, mutta toimi Pompeijissa. Hänestä tuli myös tunnettu näyttelijä, joka toimi Pompeijin amfiteatterissa. Marcus Holconius, vauraan kauppa- ja viiniperheen lapsi, josta tuli kaupungin duovir, kaupunginjohtaja. Holconius kuoli Pompeijin pelastustöissä.