Taulu, joka merkitsee enemmän kuin elämä. Mysteeri, jonka ylle menneisyys on jo heittänyt verhonsa. Nainen, jonka kohtalo jäi arvoitukseksi.
Berliinissä asuva dokumenttiohjaaja Salome Virta ottaa yhteyttä suomalaiseen taidekeräilijään, jonka arvelee omistavan Albert Edelfeltin taulun Nainen parvekkeella. Nuoren dokumentaristin ja iäkkään taiteenrakastajan välille kehkeytyy vilkas kirjeenvaihto, sillä molemmilla on hyvin henkilökohtainen side tauluun. Dokumenttiprojektia edistääkseen Salome Virta matkustaa Pariisiin mutta saakin huomata, että ranskalaiseen Edelfelt-tutkijaan ja taulun taustoihin liittyy lukemattomia arvoituksia. Pian alkaa tapahtua outoja, vaarallisia asioita.
Pariisi keväällä 1884. Kaupungissa asuva kuuluisa suomalaismaalari Albert Edelfelt työstää maalausta, mutta hänen ajatuksensa ovat muualla, sillä äiti ja muu perhe ovat painostaneet häntä luopumaan elämänkumppanistaan ja mallistaan Virginiestä.
Nainen parvekkeella on henkeäsalpaava rikosromaani, joka yhdistelee kohtalon oikkuja ja ikävöi saavuttamatonta. Se pyrkii pääsemään menneisyyden salaverhon taakse, Pariisiin, kaupunkiin jonka valo paljastaa ja kätkee. Kuuluisa taulu saa pauloihinsa monet ihmiset, ja osalle heistä taulu saattaa olla elämää tärkeämpi.
EN: Eppu Nuotio (real name Eija-Riitta Nuotio, maiden name Silvennoinen) is Finnish writer and actor. She grew up in Iisalmi and graduated from Iisalmi High School in 1981. Nuotio is married to musician and director Kurt Nuotio and has three children with him. The family lives in Southwest Finland.
Her literary work concentrates mainly to children's literature. Part of her adult literature are series Varkaus and Pii Marin.
As an actor she has worked in several TV series. She has also written columns to newspapers and has been a UNICEF Goodwill Ambassadors since 2002. Nuotio has also worked as teacher of performing arts, translator, director and playwriter.
FI: Eppu Nuotio (oikealta nimeltään Eija-Riitta Nuotio o.s. Silvennoinen) on suomalainen näyttelijä ja kirjailija. Nuotio syntyi Iisalmessa ja valmistui ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta 1981. Nuotio on naimisissa muusikko ja ohjaaja Kurt Nuotion (s. 1939) kanssa. Pariskunnalla on kolme yhteistä lasta, mutta perhepiiriin kuuluvat myös Kurt Nuotion aikuiset pojat perheineen. Nuotiot asuvat Hiittisten saaristossa Varsinais-Suomessa.
Näyttelijän uraa Nuotio on uurtanut muun muassa televisiosarjoissa Sisaret, Tuliportaat sekä Kesäkerttu. Hän on niin ikään toiminut lehtikolumnistina sekä vuodesta 2002 alkaen UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläänä. Hänet tunnetaan myös ilmaisutaidon opettajana, suomentajana, ohjaajana ja näytelmäkirjailijana.
Virkistävällä tavalla erilainen kirja, jota on vaikea luokitella mihinkään genreen. Ei lainkaan dekkari perinteisessä mielessä, aihepiirin sijoittuminen suomalaiseen taidehistoriaan ja toisaalta sähköpostipainotteinen kieli yhdistivät kivasti vanhaa ja uutta. Kiva tapa lähestyä taidetta, tämähän suorastaan innosti lukemaan lisää Edelfeltistä!
Arvoin 2 ja 3 tähden välillä. Kirjahan on periaatteessa oikein oivallinen. Keskiössä on Edelfeltin Nainen parvekkeella -maalaus, josta kolmekymppinen Salome kirjoittaa dokumenttia, ja jonka 75-vuotias suomalaismies omistaa. Kirja koostuu Salomen ja miehen sähköpostivaihdosta, miehen pojan Tuomaksen minä-kerronnasta sekä pienistä hetkistä vuonna 1883, jolloin maalaus valmistui. Ja taideteokseen liittyvät osiot ja kysymykset ovatkin kiinnostavia. Sen sijaan erityisesti suomalaismiehen (jonka nimi on Arvo Samuel, sori vaan mutta nimivalinta tuntui typerältä, ja miksi ihmeessä miehen poikakin puhuisi isästään tämän kahdella etunimellä? Tai kukaan?) porvarillinen elämä Ruissalon huviloineen ärsytti minua paljon. Ehkäpä pohjan vei lopullisesti kirjan epäuskottava lopetus. Se olikin harvoja juttuja, mikä kirjassa ei ollut ennalta-arvattavaa.
Tarina, joka tiivistyy sivu sivulta. Loppuratkaisu ehkä kuitenkin hiukan tönkkö. Olisko jopa avoin loppuratkaisu toiminut paremmin? Tuntuu siltä, että kirjailijat eivät uskalla jättää avoimia loppuja, vaikka toisinaan ne voisivat toimia erittäin hyvin.
Kirja, joka imaisi mukaansa. Ei onneksi niin täydellisesti, että yötä myöten olisi pitänyt lukea, mutta parissa päivässä ja ilman, että olisi toista kirjaa yrittänyt lukea samaan aikaan. Vaivatonta kieltä, todentuntuisia henkilöhahmoja. Todellisuudessakin osa meistä on hyväuskoisia hölmöjä, toiset säheltäjiä, toiset romantikkoja.
Ensimmäinen kirja, jonka luin Eppu Nuotiolta. (Tosin tämä kirja on kahden kirjoittajan yhteisprojekti.) Varmasti tutustun lisää Eppu Nuotion tuotantoon.
Olipas kiehtova ja viihdyttävä tarina. Jotenkin en millään osannut lukea tätä rikosromaanina (varsinkin kun kesti aika pitkään ennen kuin mitään rikosta edes tapahtui), vaan enemmän kiinnosti ihmissuhteet, Edelfeltin elämä ja Nainen parvekkeella -taulu (mukavaa, että taulusta oli kuvakin kirjan etuliepeessä, katselin sitä useamman kerran). Aikahyppäyksetkään eivät tässä häirinneet yhtään, sillä ne oli niin selvästi merkitty ja eri aikoihin sijoittuvat tapahtumat oli eri tyylillä kirjoitettu. Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen tekstiä on ilo lukea. Nyt äskettäin onkin ilmestynyt heiltä jo toinen kirja, Sakset tyynyn alla, jonka aion joskus vielä lukea.
Tänään 26.6.2023 sain loppuun kirjan nimeltä Nainen parvekkeella. Nainen parvekkeella oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, innostava, vauhdikas, kaunis, koskettava, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Nainen parvekkeella minulle tuli sellainen tunne että kirjan sivuhenkilön pojalla on tekemistä asian kanssa. Mielestäni pokkari kirjassa on kauniimpi kansi kuin kovakantisen kirjan kansi. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli.😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜
Kirjeromaani. Jännitysromaani. Ei oikein kumpaakaan, mutta melkein kuitenkin. Jännitysromaani samalla tavalla kuin Outi Pakkasella, että oikeastaan tarina on tärkeämpi. Uskottava? Ehkä piirun verran siellä väärällä puolen uskottavuuden linjaa.
Dokumenttiohjaaja Salome Virta on saanut toimeksiannon tehdä dokumentti Albert Edelfeltin taulusta Nainen parvekkeella. Asian tekee erityisen ajankohtaiseksi se, että väitetysti tauluun liittyvät luonnokset ovat löytyneet ranskalaisesta kuolinpesästä oltuaan yli sata vuota kateissa. Taulu on suomalaisessa omistuksessa ja pienillä vippaskonsteilla Salome saa selville kuka taulun omistaa. Kyseessä on iäkäs eläkkeellä oleva mies, joka aluksi on yhteydenotoista erittäin epäileväinen, mutta vähitellen he ystävystyvät. Vanhan miehen poika toisaalta epäilee isänsä tulevan huijatuksi ja olevan mahdollisesti dementoitumassa. Hiukan höpsähtäneen oloinen taiteen tutkija, jolle taulun luonnokset olivat päätyneet, käyttäytyy erittäin paranoidisesti ja on varma, että joku seuraa häntä. Myös taulun omistajan asunnon seudussa on epäilyttävää aktiivisuutta. Miksi joku etsisi tuolla intensiteetillä taulua, joka maailman mittakaavassa ei mikään suunnaton arvoesine loppujen lopuksi ole, arvoltaan ehkä muutamissa kymmenissä tuhansissa? Kyseessä oli kohtalaisen hyvä kirja, mielestäni parempi kuin sarjan kolmas osa, jonka olin jo aikaisemmin lukenut. Historiaan sijoittuneet osuudet olivat mielestäni kirjain heikointa osaa. Myös loppuratkaisu ja tekojen motiivi oli naurettavan epäuskottava, mutta kirja meni oikein mukavasti ja nopeasti lentokoneessa ja lentokentillä puolikoomassa luettuna. Kirja oli sen verran lyhyt ja nopealukuinen, että se loppui nopeammin kuin sille budjetoitu lukuaika.
The first part of an ”art detective” series. A young female documentarian is asked to create a TV documentary of the painting “Woman in the Window” by a Finnish artist from the beginning of the 20th century, Albert Edelfelt. The sketches might have surfaced after being missing for a century, so there is renewed interest in painting. But it seems someone might be searching the painting and the sketches and doesn’t seem to care about the legal details. Why would someone be SO interested in the painting, which is good, and fairly valuable, but isn’t SO valuable to be worth all that effort? The book was a nice, light read. The segments describing past events when the painting was being created were pretty boring, though — clearly the worst part. The ending, and “the solution” to why the painting was so wanted didn’t make any sense whatsoever. The book was nice and fast reading while sitting at airports and airplanes.
Nainen parvekkeella oli sikäli mielenkiintoinen, että en ole kuin kerran aikaisemmin lukenut samanlaisen kirjan, eri "genressä" kylläkin, mutta se aikaisempi oli täysi tylsyys. Tämän piti kai olla dekkari, mutta en sitä siksi oikein osaa lukea. Tähtiä pudottaa se, että yksi päähenkilö on todella ärsyttävä, voisi jopa sanoa vainoharhainen pienessä määrin.
Pariisi, Edelfelt, mysteeri. Tykkäsin tosi paljon! Leppoisa jännityskirja, ja tässä on vähän jotain viehättävän vanhanaikaista, mistä juuri tykkään. Ja onnistunut Pariisikuvaus tuo miulla aina yhden lisäpisteen!
Taulu, joka merkitsee enemmän kuin elämä. Mysteeri, jonka ylle menneisyys on jo heittänyt verhonsa. Nainen, jonka kohtalo jäi arvoitukseksi.
Berliinissä asuva dokumenttiohjaaja Salome Virta ottaa yhteyttä suomalaiseen taidekeräilijään, jonka arvelee omistavan Albert Edelfeltin taulun Nainen parvekkeella. Nuoren dokumentaristin ja iäkkään taiteenrakastajan välille kehkeytyy vilkas kirjeenvaihto, sillä molemmilla on hyvin henkilökohtainen side tauluun. Dokumenttiprojektia edistääkseen Salome Virta matkustaa Pariisiin mutta saakin huomata, että ranskalaiseen Edelfelt-tutkijaan ja taulun taustoihin liittyy lukemattomia arvoituksia. Pian alkaa tapahtua outoja, vaarallisia asioita.
Pariisi keväällä 1884. Kaupungissa asuva kuuluisa suomalaismaalari Albert Edelfelt työstää maalausta, mutta hänen ajatuksensa ovat muualla, sillä äiti ja muu perhe ovat painostaneet häntä luopumaan elämänkumppanistaan ja mallistaan Virginiestä.
Nainen parvekkeella on henkeäsalpaava rikosromaani, joka yhdistelee kohtalon oikkuja ja ikävöi saavuttamatonta. Se pyrkii pääsemään menneisyyden salaverhon taakse, Pariisiin, kaupunkiin jonka valo paljastaa ja kätkee. Kuuluisa taulu saa pauloihinsa monet ihmiset, ja osalle heistä taulu saattaa olla elämää tärkeämpi.
Albert Edelfeltin Nainen parvekkeella ‑maalauksen ympärille kietoutuva mysteeri. Viihdyttävää luettavaa, paikoin melko hupsua. Tarina etenee maalauksesta dokumenttiohjelmaa työstävän Salome Virran ja maalauksen omistajan A. S. Joenmaan toisilleen lähettelemien kirjeiden ja sähköpostiviestien varassa. Niiden lomaan on ripoteltu A. S. Joenmaan pojan Tuomaan näkemyksiä tapahtumista sekä välähdyksiä maalauksen syntyhetkistä vuoden 1883 Pariisista. Ilmeisesti kahden kirjailijan taktiikalla syntyy kohtuullisen hyvää jälkeä, koska voisi kuvitella, että vähintään yksi henkilö on lukenut tekstin, ennen kuin se on päästetty painoon.
Olipa hyvä kirja! Hieman pitkin hampain tartuin tähän, kun Edelfeltin taide ja taulun tarina ei ihan hirveästi houkuttanut. Otinkin kirjan luettavakseni koska olen pitänyt Nuotion kirjoista. Eikä tämä ollut poikkeus, oli ennalta-arvaamaton ja jännittävä! Kirja etenee sähköpostiviestein ja osin menneisyydessä Pariisissa talonmiehen rouvan kertomuksena ja osin Pariisissa tässä päivässä. Ei ollut sekava kertomustyylin tilkkutäkkimäisyydestä huolimatta, vaan hienosti kokosi tarinaa pikkuhiljaa kasvattaen kiinnostusta tarinaan ja hahmoihin. Suosittelen lämpimästi!
Koska olen silmällisesti ihan käsi (ruumiinosavertauksissa loistan parhaimmillani), tykkään kovasti lukea kirjoja, joissa selitetään taiteesta ja tauluista ja taiteilijoista ja pastellista ja valosta ja pointillismista ja sen sellaisesta.
Siitä siis vielä puolikas tähti päälle tähän kirje-, dekkari- ja historiallista romaania yhdistävään nopsalukuiseen kirjaan.
Ihan viihdyttävää lukemista. Jostain syystä mieleen tuli, että tämä olisi kirjoitettu tv-sarjaa ajatellen. Yksi kohta kirjassa jäi häiritsemään: "hän hyppäsi syliini ja kietoi pitkät jalkansa selkäni ympäri ja käski minun avata oven." En mitenkään osannut kuvitella tuota luontevasti kirjaan ja se jäi häiritsemään. Loppuratkaisukin tuntui hieman kornilta.
HS:n viikon ilmaiskirjana ollut taideteoksen ympärille rakentuva dekkari on nopea ja sujuva luettava. Se yhdistää useita näkökulmia, aikatasoja ja tekstilajeja, mutta arvoituksen ratkaisu on vähän kökkö.
Oli kyllä aikamoinen pettymys. Juonessa oli monta mielikuvitusta vaativaa yhteensattumaa ja rikos oli kyllä keksimällä keksitty, kun vielä mitään ei oikein tapahtunut niin tiukassa olivat nuo kaksikin tähteä.
En tiedä mitä tarinassa olisi voitu korjata, jotta se olisi ollut kiinnostampi tai parempi: ainakin jättämällä tuo kameroilla alastonta naista tarkkaileva mies, jonka sairaaseen käyttäytymiseen ei missään vaiheessa otettu sen kummemmin kantaa!