Pulu uis: runoja

by Heli Laaksonen

Tämä runokirja voitti vuonna 2002 Suomen Kirjailijaliiton esikoispalkinnon. Kirjaa kutsutaan murrerunouden klassikoksi, runot on kirjoitettu lounaismurteella. Vaikka murre saattaa aluksi vaikeuttaa runon ymmärtämistä, niin pienellä keskittymisellä pääsee kiinni ihanaan uuteen maailmaan. Hauskaa ristiriitaa kieleen luovat runojen aiheet, "stari", metro, julkinen liikenne, kaupunkielämä, kiire, välinpitämättömyys. Sitten aiheiksi muuttuvat koti-ikävä, oman kielen kaipuu, ihana "koto", kotiseudun ihmiset. Runo "Tämä kaupunki" herättää syntyjään stadilaisen huomaamaan, että muuallakin voi asua kuin Helsingissä. Ihmisen identiteettiin kuuluu oma kieli ja siitä kertoo kauniisti runo "Mitä mul o". Kiihtyvän kilpailun yhteiskunnassa on viehättävää lukea toiveesta olla hyväksytty omana itsenään, omana persoonanaan. Oravanpyörässä juoksemiselle on vaihtoehtoja. Aina ei tarvitse osata mitään erityistä, ei päteä, ei onnistua. Voi vaikka ajatella "Mää tahro olla lehm koivu al."

Genres: Poetry, Finnish Literature

79 pages, Hardcover

First published January 1, 2000

Reviews

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Heli Laaksosesta on tullut yksi lempirunoilijoistani. Tykkään tosi paljon käydä kuuntelemassa hänen haastattelujaan ja runoiltoja. Hän laittaa itsensä likoon ja on löytänyt oman maailmansa kirjallisuudesta. Pulu uis runokirjan sain mieheltäni lahjaksi ja kirjan avulla syvennyin tähän Lounais-Suomen murteen vaikeuteen, kun muutin tänne Turkuun asumaan.
Helin runoja lukiessa omakin ikävä pohjoiseen hellitti vähän ja tiesin, että on muitakin, jotka ovat tunteneet kotiseutuikävää ja koko ajan tuntevat.

Elämä on lamppan kamppamist
nii järkevä nii mukava niin tarppelist.

[Elina Mäkitalo · Rating 4 out of 5]

Ihan viittä tähteä ei tällä kertaa tullut, niin kuin yleensä Laaksosen kirjoista. Silti nämä Laaksosen runokirjat aina yllättävät lähinnä siksi, että pidän niistä. Runot eivät ole ihan ominta juttua, mutta ehkä Laaksosen kirjoittamissa runoissa kieli/murre on tuttua ja ovat aika arkisia (itselle, toisille ne voivat merkata vaikka ja mitä) ja selkeitä mutta myös hauskoja. Jos on mahdollisuus niin nämä kannattaa kuunnella itse Laaksosen lukemina. Mielestäni niistä saa enemmän kun voi kuunnella jotain, joka osaa murteen, jolla kirjakin on kirjoitettu. Ei tarvitse keskittyä niin siihen tekstiin.

Kirja menee Helmet- lukuhaasteeseen 2024 kohtaan numero 43. Kirjalla ei ole päähenkilöä.

[Reijo Roos · Rating 3 out of 5]

hieno! kyl maar tää murrekiel on iha toine juttu ja kuulostaa melkkei virolt ja

ohhoh isänikin oli kiitokset saanu siin alus ehheh hieno juttu joo

kyl tää ihan mukava en tien et toi lehmäruno täst o ja et tää o laaksose ensimmäinen kokoelma
tietty sai siit montatuhat palkintoo ja muka kaheksas painos no jo on sekin joo nelkyttonnii
tiraazit no mitälie normaali minä yritan saada parikin tonnii vaa

hieno joo mukava ja elämänläheine

[Hanna · Rating 5 out of 5]

Pulu uis on Heli Laaksosen esikoisrunokokoelma. 2000-luvulla erilaiset murteet saavuttivat suuren suosion ja sen myötä myös Pulu uis on tituleerattu murrerunouden klassikoksi.

Runokokoelman teemoina ovat muukalaisuus, oman identiteetin löytämisen ilot ja surut, lapsekkuus, ironia, huumori, elämä, luonto ja koti, varsinkin Lounais-Suomalainen merellinen koti. Koko teos on kirjoitettu Lounais-Suomen murteella jonka pohjalla on Uudenkaupungin murre (minun kotimurteeni) ja siihen on sekoittunut muita Lounais-Suomen murteita. Runoja on kuitenkin hieman yleiskiellistetty lukemisen helpottamiseksi.

Runoja onkin ehkä aluksi hieman vaikea ymmärtää jos Lounais-Suomen murre ei ole ennestään tuttu. Myös minulle jotkin sanat olivat hieman tuntemattomia vaikka murre onkin oma murteeni. Runoissa vilahtaa sanoja kuten vähäflik, föli ja krekkala. Murre on kuin sekoitusta viroa, suomea ja ruotsia, varsinkin ruotsista on apua kun miettii muutamien sanojen tarkoitusta. Viro ilmenee puheen soinnissa jonka huomaa varsinkin kun Laaksosta itseään kuuntelee. Suosittelisinkin äänikirjan hankintaa Laaksosen runoihin tutustuessa.

Itse pidän runoista todella paljon. Ne ovat hauskoja, iloisia ja valoisia vaikka aiheet saattavat olla vakaviakin, monissa on myös mustan huumorin vivahteita. Oman murteen lukeminen on mielekästä varsinkin kun sitä ei itse puhu kovin hyvin, samalla runot toimivatkin itselle eräänlaisina oppikirjoina omaa murretta opiskellessa. Runoista huokuu tutut asiat ja varsinkin tutut maisemat. Runokirjan avulla pääsen matkustamaan rakkaaseen Kalantiin, kotikylääni, vaikka itse olisinkin yli 400km päässä.

[Essi · Rating 4 out of 5]

Kiva kun voi hoitaa Turun kaipuutaan tällä tapaa ;) hauskoja ja absurdejakin pätkiä. Pidempiä alkoi olla jo vähän väsyttävää seurata, mutta oli mukava lukea nimenomaan ääneen ja hyvässä seurassa. Se on jännä, miten äkkinäisiä käänteitä saa tehtyä ja rytmin rikkoja, kun oikeen murtaa.