Harri Nykänen (s. 1953) työskenteli kaksikymmentä vuotta Helsingin Sanomien rikostoimittajana. Kirjassa Likainen Harri Nykänen kertoo työstään, joka oli parhaimmillaan kuin suoraan elokuvasta. Nykänen esittelee monien kohu-uutisten taustoja ja kuvaa suhteitaan rikollisiin ja poliiseihin. Hän kertoo avoimesti myös ”likaisista” tempuista, joita käytti saadakseen uutisensa julki.
Kirjaa varten Nykänen läpi valtavan määrän rikostoimittajana keräämäänsä aineistoa. Haastatteluja ja puhelinnauhoituksiakin oli satoja C-kasetillisia, joista parhaita paloja on purettu kirjaan. Niihin kuuluvat esimerkiksi Supon johtajan Seppo Tiitinen haastattelu, jossa Tiitinen syyttää Nykästä kiristyksestä, ja haastattelu, jossa Nykänen kertoo Kelan pääjohtajalle Jaakko Pajulalle tietävänsä, mitä todella tapahtui Hotelli Marskin kabinetissa joulukuussa 1977. Virallisen totuuden mukaan Pajulan ja ministeri Olavi J. Mattilan kimppuun kävi joukko rikollisia. Yhdellä nauhoista on Veikkauksen pääjohtajan Matti Ahteen soitto ahdistelemalleen naiselle. Nykäsen toimittajanura päättyi Matti Ahteen ahdistelujutun paljastamiseen. Ahde sai lähteä, mutta niin sai Nykänenkin.
Tämän kirjan lukeminen muuttaa lopullisesti käsityksesi mediasta.
"Nykänen on luomansa dekkarihahmo Raidin kaltainen kostaja." –Hilkka Ahde
Harri Nykänen was a long-time crime journalist for the largest Finnish newspaper Helsingin Sanomat, and then a full time author. He won the Finnish crime fiction award "The Clue" both in 1990 and in 2001.
Mielenkiintoinen muistelma, joka sivuaa true crimen lisäksi true… mediaa. Kirja on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että se palauttaa mieleen, millaista suomalainen korruptio on, miten sitä on ilmennyt – ja itselleni tulee edelleenkin, toisella (vai joko tämä oli kolmas) lukukerralla, yllätyksenä se härskiys, miten Suomessakin korruptioon on syyllistytty.
Tämä Harri Koskisen omaelämäkerrallinen muistelmateos ajastaan Helsingin Sanomien rikostoimittajana on mukaansatempaava ja hyvin kiinnostava. Vähemmän on suomeksi kirjoitettuja journalistien omaelämäkertoja julkaistu, jotka avaavat mediatyöläisen elämää näinkin lähellä nykyaikaa.
Lievästi kirjassa häiritsee tietynlainen narsismi. Jotkin jutut on ollut ihan pakko laittaa kirjaan vain siksi, että Nykänen on itse niin päättänyt ja pääsee siten korostamaan itseään. Ehkä tästäkin aiheesta olisi saatu hieman toisenlainen kirja, mikäli kustannustoimittaja olisi ollut täysin ulkopuolinen ja teosta olisi kustannustoimitettu rankemmin.
Tästä pienestä ongelmasta huolimatta teos on ehdotonta luettavaa kaikille rikosjournalismista ja Helsingin Sanomien lähihistoriasta kiinnostuneille. Tai jos Nykänen persoonana kiinnostaa.
En ole kyseisen herran toimittajauraa seurannut, satuin vaan yllättäen lainaamaan mielenkiintoiselta kuulostavan äänikirjan. Sisältöä kuunnellessa pitää muistaa, että tässä puhutaan vain hänen äänellään, ei vastapuolen äänellä. Mielenkiintoista on, miten aiemmin (ehkä vieläkin) villaisella painetaan hyvä-veli-verkoston rikoksia ja tekosia ja yritetään estää niiden julkitulo. Tulee vain mieleen, että jos me-too olisi ollut osan juttujen aikaan, ei villaisella olisi uskallettu painaa, jutut olisi julkaistu. Uskaltaako toimittaja olla toimittaja ja tehdä sitä journalismia, mitä haluaa? Vai säänteleekö kirjoittamista esimies tai joku muu?
Erittäin mielenkiintoinen ja kuvaa hyvin rikostoimittajan työtä aikaan ennen netti huumaa. Myös Suomen hyvä veli verkostoa ja korruptiota selvitetään selkeästi.
Aikansa yksi tunnetuimmista rikostoimittaja muistelee: juttuja, ihmisiä; kollegoja, esimiehiä, rikollisia, vasikoita, poliiseja, yhteistyökumppaneita, yhteentörmäyksiä, niiden selvittelyjä, omia ansioitaan ja tinkimättömyyttään... vauhtia ja vaaratilanteita riittää. Teksti on sujuvaa toimittajan kieltä, tosin hieman ykstotista.
Ehdottoman tärkeä kirja, vaikkakin pov on vain Nykäsen. Korruptio ja HV on Suomessa ollut ja on hyvin piilotettua, rakenteellista. Nykänen on todellakin tehnyt osansa taisteluissa näitä voimia vastaan.
Mietin 3 ja 4 tähden välillä arviotani. Annoin 4 tähteä, koska Nykäsen elämäntyö on ollut pitkä, tinkimätön ja tuloksellinen. Ketään iso- tai pienempikenkäistä ei ole kumarrettu eikä armahdettu hänen taholtaan. - ja vaimo mainittu monta kertaa, ennen muuta voimavarana!
En ole lukenut yhtään Raid-kirjaa enkä edes katsonut elokuvia. Joten kirjailijana en tunne Nykästä ollenkaan. Tässä kirjassa Nykänen kertoo elämästään Hesarin rikostoimituksessa. Ura päättyi Matti Ahde tapauksen jälkeen irtisanoutumiseen.
Kirja kertoo hieman sillisalaattimaisesti Nykäsen uran "kohokohdista". Se maalaa myös kuvaa rikostoimittajan arjesta. Kirjaan on valikoitu mielenkiintoisimpia tapauksia ja se onkin varsin sujuvaa luettavaa. Nykänen kirjoittaa lehtimiehen otteella, tyyli on journalistin ei tietokirjailijan. Tietynlaista sankaritoimittajaa Nykänen itsestään kirjassa tekee, virheitä ei hevin myönnetä.
Vaikeasti selitettävissä on se, että vaikka kirja tarjoilikin vähintäänkin paikoitellen sangen mielenkiintoisia näkymiä niin sanotusti puhtaan Suomen ylemmillekin tasoille, jäi tämä kuiten kokonaisuutena jotenkin etäisen kylmäksi. Liekö sitten syynä juurikin tuo ikään kuin ulkopuolelle asettuvan toimittajan tausta, mutta jotenkin olisin kaivannut hieman henkilökohtaisempaa otetta. Mutta että suositeltavaa luettavaa etenkin nille, jotka kuvittelevat tämän maan olevan esimerkiksi korruptiovapaa tahi että päättäjät olisivat jotenkin erityisen vilpittömiä.
Todella mielenkiintoinen näkymä Helsingin sanomien rikostoimituksesta lähivuosikymmenien Suomeen. Nykänen kirjoittaa perinteisempien rikosjuttujen lisäksi Suomen valtarakenteisiin punoutuneesta valkokaulusrikollisuudesta ja korruptiosta, siitä miten päätoimittajien, poliitikkojen konsensus vielä 2000-luvun alussa pystyi tukahduttamaan mahdollisia MeToo-tapauksia. Teksti muistuttaa minusta välillä hieman lännensankaritarinan kuivakkaa humoristista tyyliä, joka ei itseäni haitannut.
Mielenkiintoinen sukellus rikostoimittajan maailmaan. Henkilönä sekä toiminnaltaan että ajatuksiltaan varsin erilainen ihminen kuin minä ja se ehdottomasti lisäsi kirjan kiinnostavuutta. Hurjia juttuja on tässä maassa tapahtunut ja hyvä, että joku niitä kaivelee ja tutkii sekä raportoi suurelle yleisölle.
Ehdottomasti suositeltava teos kaikille suomalaisesta rikollisuudesta ja korruptiosta kiinnostuneille. Nykänen aloitti uransa Hesarissa 80-luvun alussa ja hän kertaa toimittajanuransa jännittävimpiä sattumuksia ja tapauksia.
Nykänen on ollut monessa mukana ja minulle kiinnostavinta antia olivat Nykäsen törmäykset suomalaisen hyvä veli -verkoston kanssa. Päätoimittajat suojelevat korkeita virkamiehiä ja poliitikkoja ikäviltä paljastuksilta.
Kirjaan kannattaa kuitenkin suhtautua sinänsä kriittisesti, sillä Nykänen rakentaa itsestään legendaa puolueettomana sankaritoimittajana, joka lähes erehtymättömänä puolustaa lukijoiden oikeutta tietää. Tästäkin huolimatta ehdottomasti suositeltavaa luettavaa.