Keitä olivat Suomen alueen ensimmäiset asukkaat? Milloin he saapuivat tänne ja mistä? Kuinka he elivät, mitä kieltä he puhuivat ja keiden kanssa he kävivät kauppaa? Missä vaiheessa Lapin, Karjalan ja Suomenlahden pohjoisen rannikkoalueen ihmisistä muodostui suomalaisia? Muinaisuutemme jäljet on kauan kaivattu, uusimpaan tutkimustietoon perustuva yleisesitys Suomen kaukaisimmista juurista. Ajallisesti se kattaa lähes 11 000 vuotta ensimmäisistä kiistattomista asutusjäänteistä Suomen keskiajan loppuun 1500-luvulle. Menneisyydestämme kertovaa aineistoa löydetään jatkuvasti lisää, ja arkeologian avulla myös kirjallisia lähteitä sisältävä varhaishistoria avautuu tässä teoksessa täysin uudesta näkökulmasta.
Otin tämän kirjan, koska Goodreadsin mukaan tässä käsiteltäisiin kieliä, mutta eipäs käsitelläkkään! Tämä on enemmänkin arkeologiaan keskittyvä kirja. Luin kuitenkin loppuun, kun sisällyssluettelosta ei ihan saanut selville oliko tässä kielitiedettä, joten vimmatusti yritin etsiä sitä. Eipäs ollut mitään kielistä. Suomen muinaishistoria on tavattoman tylsä, eikä asiaa paranna kirjan keskittyminen ruukunpalasiin. Huomasin, miksi en koskaan harkinnut arkeologian opintoja. Mutta teksti on aika suvujaa ja oikeastaan terapeuttista. Muinaishistoria on (ainakin mielestäni) sen verran vapaa nykypolitiikan kiistoista, että sitä pystyi uppoutumaan hienoihin jääkausikuvauksiin ja kansanvaelluksiin ja hetkeksi unohtaa elämänmurheet. Folkloristina olen joutunut opiskelemaan Suomen muinaishistoriaa jonkun verran, joten tässä oli paljolti samaa, mistä jo tiesin. Ihan hieno kirja, jos on kiinnostunut lukemaan muinaisista ruukun ja miekkojen palasista.
Hirveän kiinnostava kirja Suomen esihistoriasta. Oma kokemus on, että tämä ajanjakso on koulun historiantunneilla jäänyt vähän vähemmälle huomiolle joten oli jännittävää lukea aiheesta. Loppuosan keskiaikaosio eroaa muusta kirjasta eikä ole kauhean kiinnostava.
Vaikuttavan asiantunteva kuvaus Suomen alueen esihistoriasta ja varhaisvaiheista. Valitettavasti kirjallisena tuotoksena teos on tasoltaan vaihteleva, paikoin jopa vaatimaton.
Kirjoittajien perehtyneisyys ja osaaminen välittyvät, mutta vaikuttaa, että kustannustoimitusta ei ole tehty oikein olleenkaan ja ateljeekritiikki on jäänyt väliin. Syyttävä sormi osoittaa lähinnä Gaudeamukseen, hyvä tutkija ei ole automaattisesti taidokas kirjoittaja.
Lähes 600 sivuisesta kirjasta saisi sata sivua pois, jos tarpeeton toisto ja hetkittäinen luettelonomaisuus poistettaisiin. Erityisesti kivi- ja pronssikausiluvuissa samat asiat kerrataan turhan monessa alaluvussa, ja useassa kohtaa peräkkäisistä virkkeistä tai lauseista joutaisi toinen pois: "Suomessa löytyneet miekat liittyvät yksinomaan läntisiin vaikutteisiin, sillä täältä ei ole löydetty ainuttakaan miekkaa, jonka alkuperä olisi idässä." Lähes itsestäänselvyyksiä kuten "Pronssiesineitä, erityisesti koruja käytettiin vielä rautakaudellakin." toistetaan valtavan monesti.
Toisaalta tiettyjä asioita ei näin maallikon näkökulmasta avata aivan riittävästi. Useassa kohtaa puhutaan esihistoriallisten asuinpaikkojen yhteydessä, että "asuinpaikka on pieni", mutta ei kertaakaan kerrota mitä tämän ajatellaan tarkoittavan. Viittä vai 50 ihmistä? Paria aaria vai paria hehtaaria? Kirjoittajalla on varmasti jokin ajatus. Tekstiin on myös jäänyt kirjoitusvirheitä ja muutamia käsittämättömyyksiä. Parhaiten toimivat rautakausi- ja keskiaika-luvut.
Viimeisenä moitteena täytyy mainita hieman vähäsanainen ja erikoisesti rakennettu hakemisto. Esimerkiksi Kitulansuon varhaismetallikautinen asuinpaikka ei löydy K:n eikä nykyisen kunnan Mikkelin alta, vaan entisen kunnan Ristiinan kohdalta. Jos tekstin toisteisuuden syynä on ajatus kirjan käyttämisestä hakuteoksena, esimerkiksi em. pronssikoru-aihetta ei kuitenkaan löydy hakemisto ollenkaan.
Kiitosta voi sen sijaan antaa runsaasta ja havainnollisesti kuvituksesta. Kuvamateriaalin kerääminen ja valitseminen ei ole pikkujuttu. Parhaimmillaan kirja on, kun löytöaineistojen kuvailun avulla kerrotaan murrosvaiheista tapakulttuurissa ja kun avataan erilaisten arkeologisten menetelmien perusteita ja käyttökelpoisuutta. Samoin kirjoittajat osaavat taitavasti kuvata alan käsitysristiriitoja ketään lyttäämättä.
Teoksen suurin arvo on mielestäni ”suomalaisuuden” ja suomen kielen hajanaisen ja sattumanvaraisen synnyn kuvaamisessa. Meillä ei ole mitään determinististä kehityskulkua ja yhteydet muuhun maailmaan ovat olleet hätkähdyttävän kauan vilkkaat. Myös meiltä on tultu ostamaan tavaraa ja suomalaisvaikutteita näkyy muualla Euroopassa. Samoin saamelaiskysymys näyttäytyy kirjan lukemisen jälkeen uudessa valossa: poronhoito on varsin uutta saamelaisuutta. Ehkä vielä joskus arkeologian tutkimusrahoitusta voitaisiin jopa lisätä, sillä paljon on tutkimatta.