Syyskuussa 2009 yritysjohtaja Tapani Koivunen istui lentokoneessa matkalla Chicagosta Oklahomaan. Tällä kertaa hän ei tosin ollut tavallinen matkustaja. Kone oli U.S. Marshalin, ja miehen ranteita hiersivät käsiraudat. Kaikki oli saanut alkunsa vuosituhannen alussa, kun Koivunen oli halunnut rakentaa elintarviketeollisuusyrityksen Viroon. Hanke kaatui ahneuteen: amerikkalaiset yhtiökumppanit kavalsivat yhtiön varat. Tästä rikoksesta joutui kuitenkin maksamaan toimitusjohtaja Koivunen - seuraavan kolmen vuoden aikana hän istui seitsemässä eri vankilassa ympäri Yhdysvaltoja. Amerikkalainen painajainen on todellisen elämän seikkailutarina, pudotus liike-elämän huipulta yhdysvaltalaisten vankiloiden raadolliseen maailmaan. Teos kuvaa vankilatodellisuutta pahoinpitelyineen ja kapinoineen mutta myös ystävystymistä vankitovereiden kanssa, sinnikkyyttä ja tahtoa selviytyä mahdottomilta tuntuvissa tilanteissa.
Todella yksityiskohtainen ja todenmakuinen kuvaus amerikkalaisen vankeinhoidon raadollisuudesta. Välillä poiketaan pitkällekin sivuraiteelle, mutta ei haittaa yhtään. Uskottavan kuuloinen tarina, mutta tietenkin jää lukijan vastuulle uskoako vai eikö kaikki mitä kirjoittaja tarinoi.
Yritysjohtaja Tapani Koivunen ryhtyi rakentamaan myllyä/leipomoa Viroon, mutta päätyi lopulta vankilaan USA:ssa, syytettynä rahojen kavaltamisesta valtiolta, pankilta ja useilta muilta tahoilta. Kirja kertoo Koivusen kokemuksesta USA:n oikeuslaitoksessa sekä vankilassa.
Kirjan aihe on tosi mielenkiintoinen, mutta harmillisesti kirjaa ei ole kirjoitettu kovin hyvin. Se jää helposti jaarittelemaan ja kertomaan kalastusretkistä sekä muista vastaavista, jotka eivät liity varsinaiseen tarinaan mitenkään. Se myös toistaa itseään todella paljon eikä oikein 'starttaa' ollenkaan. Puolivälissä kirja löytää hetkeksi uomansa, mutta kirjan loppu menee ihan oudoksi, kun siinä aletaan pohtia 9/11 -terroristi-iskua. Kirjassa on kuitenkin vahva tunnelma ja ahdistuksen epävarmuudesta voi useissa tilanteissa aistia ja niihin pystyy myös samaistumaan hyvin.
Ymmärrän toki, että kirja on omaelämänkerrallinen eikä sen tekijä ole ammattilainen, mutta vähintäänkin kirjan kustantajan olisi pitänyt muokata teosta. Jos tämä olisi ollut tiiviimpi paketti, olisi kirja varmasti saanut enemmän huomiota: USA:n vankiloista on kuitenkin tullut viimeisten vuosien aikana paljon dokumentteja sekä tositapahtumiin perustuvia tv-sarjoja eli aihe on ollut nousemassa esiin huomattavissa määrin.
Teoksen isoin ongelma on, että se hankaa yhtäaikaa kumpaankin suuntaan: se on omaelämänkerrallinen ja kertoo myös muiden vankien tarinoita - mutta se ei kuitenkaan asetu suoraan tarinaksi, vaan esittelee paljon oikeusjärjestelmää. Oikeusjärjestelmän esittelyä ei kuitenkaan voi tehdä 'vain' tarinana, vaan se vaatisi mukaan tutkimusta ja esim. kopioita oikeuden pöytäkirjoista ja vastaavista, joista asiat voisi todeta. Kirjassa oli mukana muutamia kopioita, mutta ne olivat niin heikkolaatuisia, ettei niitä voinut lukea. Ymmärrän toki, että papereita katosi ja niiden saaminen on vaikeaa, mutta ilman niitä on koko kirja vain yhden henkilön muistikuvien varassa.
Lueskelin kirjan, koska USA:n oikeusjärjestelmä on kiinnostava. Kirja toiminee parhaiten niille, jotka tuntevat TK:n henkilökohtaisesti ja pystyvät sijoittamaan itsensä mukaan tarinaan.
Välillä menee suorastaan jaaritteluksi taustojen kanssa, mutta vankila-ajan ja oikeusprosessin kuvaus on mukaansatempaava. Järjestelmän jatkuvan tietojen pimittämisen aiheuttama ahdistus tulee tekstistä läpi.
Liike-elämässä menestynyt ja amerikkalaistanut suomalainen päätyy vankilaan Yhdysvalloissa ja kertoo kokemuksistaan.
Lakitupajännäreiden ystävänä Koivusen tositarinassa on vähän kaikkea. Tapani Koivunen oli perustamassa myllyä Viroon yhdysvaltalaisella rahoituksella ja yhdysvaltalaisten liikekumppanien kanssa. Liikekumppanit vetivät rahaa välistä ja Koivunen joutui asiasta myös rikosoikeudelliseen vastuuseen vaikka auttoi paljastamaan väärinkäytökset.
Omaelämänkerrallinen teos vie lukijansa läpi tutkintavankeuden, oikeudenkäynnin ja vankilatuomion. Yhdysvaltojen järjestelmä näyttäytyy lukijan silmiin kafkamaisena, mutta ei jätä epäilystä, että Koivunen liioittelisi. Tässä mielessä kirja on ehdottoman kiinnostava kaikille Yhdysvaltojen oikeus- ja rangaistusjärjestelmästä kiinnostuneille.
Esikoiskirjailijana ja omakohtaisista kokemuksistaan kirjoittavana Koivunen olisi kuitenkin kaivannut vaativampaa kustannustoimittajaa tuekseen. Kirjaan on jäänyt häiritsevän paljon kirjoitusvirheitä ja välillä kerronta jää junnaamaan paikoilleen, kun Koivunen jää muistelemaan kalastusreissua. Toisaalta lakitarinoiden ja kalastuskertomusten ystävälle kirja on ehdoton.
Lukuvinkkinä vielä: kirjan lopussa on henkilöhakemisto. Itse huomasin sen vasta kirjan luettuani.
Kaikki vankilaan lähetetyt ovat viattomia .... Kysy heiltä ... tai lue se kirjassaan. Olen hyvin tietoinen tästä tapauksesta ja kaikista mukana olevista toimijoista. Tämä kirja, vaikka sillä onkin mikro-aarteita totuudesta, kuten kahden vuoden vankeusrangaistus (samoin kuin kaikki osapuolet), on enimmäkseen se, mitä Tapani uskoo, eikä se, mitä todella tapahtui. Tätä voidaan muuttaa googlingilla : "Tapani koivusen -tiedosto", tarkka tili löytyy. Ensinnäkin Tapani ei tullut valtiolle perheensä kanssa, vaan hän "otti loman" perheestään kotiin ja aloitti uuden perheen Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen hallituksen ja Golden Sierran välinen liiketapahtuma oli vilpillinen ja kaikki osapuolet olivat tietoisia ja hyväksyi sen mukaan FBI: n haastattelemalla. Tapanis-tietokoneessa löydetyistä sähköpostiviesteistä kerrottiin tarina. Olen samaa mieltä joidenkin lukijoiden kommenttien kanssa, sillä tässä tapauksessa ihmiset eivät olleet pahoja ihmisiä. Uskon, että ahneuden ja egon kohtalokas sekoitus, joka aiheuttaa kumppaneita kääntymään toisilleen tietäen nämä toimet, johtaisi merkittäviin seurauksiin (DEA). Kaiken häpeällinen teko ja olen melko yllättynyt, että Tapani kestää kauan aikaa tuomaan ilmeisen tuomion puute.
Vankilakuvaus ja kertomukset vankien kohtelusta oli tosi mielenkiintoisia. Hieman ärsytti se, että Tapani oli niin erinomainen ja oikeamielinen, ja miten sellikavereiksikin osui kaikki lentämisestä, maataloudesta tai taloudesta kiinnostuneet varsin fiksun oloiset vangit. Mutta tämähän on Tapanin tarina, ihan Tapanin oma näkemys tapahtumista. Tämä on kertomus joka kannatti tulla kerrotuksi. Ja sellaisena ihan hyvä ja mielenkiintoinen. Ei moni suomalainen varmaankaan ole kokenut tämmöistä reissua.
Teoksen kirjoittaja Tapani Koivunen asui Kaliforniassa 2000-luvun alussa perheineen. Hän johti elintarvikealan yritystä Golden Sierraa, mutta joutui yhdysvaltalaisten yhtiökumppaneidensa pettämäksi. Nämä kavalsivat yhtiön varat ja aiheuttivat samalla yhdysvaltalaiselle pankille miljoonatappiot. Seurasi oikeusjuttu, jossa koko yritysjohto Koivunen mukaanlukien sai syytteet salaliitosta petokseen ja rahanpesuun sekä rahanpesussa avustamiseen. Koivunen sai kahden vuoden vankeustuomion, jonka hän kärsi vuosina 2009-2012 kaikkiaan seitsemässä vankilassa eri puolilla Yhdysvaltoja.
Koivusen teos "Amerikkalainen painajainen" kuvaa hänen kokemuksiaan yhdysvaltalaisissa oikeudenkäynneissä ja vankiloissa. Koivunen on katkera saamastaan kohtelusta. Hän on mielestään syytön ja tulee aiheettomasti niputetuksi samaan joukkoon petollisten liikekumppaneiden kanssa.
Yhdysvaltalainen oikeudenkäynti on Koivuselle painajaismainen näytelmä, jossa syytetty tuskin tietää, mistä häntä syytetäään ja jossa hänen mahdollisuutensa asialliseen puolustautumiseen tehdään mielivallalla ja virkavaltaisuudella lähes mahdottomiksi. Franz Kafka kuvasi jo sata vuotta sitten teoksessaan "Oikeusjuttu" tätä painajaista mestarillisesti. Koivunen on nyt siis käynyt tämän painajaisen oikeasti läpi vain muutama vuosi sitten modernissa länsimaisessa oikeusvaltiossa.
Koivusen tekstistä käy selkeästi ilmi syyttäjän keskeinen rooli oikeuskäsittelyssä. Koivusen mukaan liittovaltion syyttäjät olettavat automaattisesti, että he pystyvät pakottamaan syytetyn tunnustamaan syyllisyytensä - olipa tämä syyllinen tai ei. Syytetyt päätyvätkin lähes aina hyväksymään syyttäjän esittämän sopimuksen. He sopivat syyttäjän kanssa jo ennen oikeudenkäyntiä olevansa syyllisiä sopimuksessa mainittuihin syytteisiin. Jos syytetyt eivät hyväksy sopimusta, heillä on erittäin suuri riski saada moninkertainen tuomio. Koivunenkin hyväksyy lopulta syyttäjän esittämän sopimuksen ja myöntää syyllisyytensä rikoksiin. Golden Sierra -jutun syyttäjällä Christine Wongilla on heti jutun käsittelyn alussa tarve saada Koivunen mukaan sopimukseen, vaikka tämä mielestään syyttömänä hangoitteleekin vastaan. Hän oli mm. todennut Koivusen oikeusavustajalle seuraavasti:
--- Tapani ei ole paha ihminen. Hän vain "päätyi sänkyyn pirun kanssa". Tarvitsemme häntä. ---
Koivusen vankilakokemuksissa välittyy ainainen väkivallan pelko, henkilökunnan simputus, mielivaltainen kohtelu sekä mieletön byrokratia mitä yksinkertaisimmissa tehtävissä. Koivusesta kehittyykin vankiloissa kafkamaisen virkavaltaisuuden asiantuntija. Hän oppii, miten tehdään kirjallinen anomus, jolla pääsee tekemään anomuksen. Samoin hän oppii täyttämään lomakkeita, joilla hän vankina voi anoa käyttöönsä lomakkeita.
Koivusen teoksen kirjalliset ansiot jäävät vaatimattomiksi. Tekstin sujuvuus tökkii harmillisen usein. Parasta antia onkin kirjan tarina: se on todellista, mielenkiintoisissa olosuhteissa elettyä elämää ja ehdottomasti kirjaksi laatimisen arvoinen. Teoksen dokumenttiluonnetta kuvaa esimerkiksi se, että kirjassa esiintyvät henkilöt mainitaan heidän oikeilla nimillään. Heistä on myös valaiseva henkilöhakemisto teoksen lopussa.
Omaelämänkerrallisissa teksteissä näkyy häiritsevän usein oikeassa olemisen tuska. Koivunenkaan ei pysty tätä välttämään. Hän on oikeassa, liikekumppanit huijareita ja oikeuslaitos vankiloineen kohtelee häntä väärin ja mielivaltaisesti. Mikä on sitten Koivusen oma osuus epäonnistumisissa? Näin sivullisena on pakko ihmetellä, miten leväperäisesti hän johtajana antoi yrityksensä kirjanpidon toimia ilman tositteita heti alusta lähtien. Ja Koivunen ei edes opi yhdestä kerrasta: hänelle käy samoihin aikoihin lähes vastaavalla tavalla Suomessa. Hän ostaa kumppaneineen Hämeenlinnan läheltä elintarvikealalla toimivan Temptax-yhtiön. Tämäkin yritys on kohta vaikeuksissa kirjanpidon väärennösten takia ja ajautuu konkurssiin vuosina 2006-2007 ja edelleen oikeudenkäynteihin Suomessa.
Mielenkiintoinen mutta hiukan epätasainen tositarinasta suomalaisesta Yhdysvaltain vankeinhoitolaitoksen syövereissä. Järjestelmän kuvaus on kiinnostavaa mutta tarina nykii hetkittäin paljon kirjailijan alkaessa muistella esim. kalastusreissujaan.