What do you think?
Rate this book
Jumalan synty: Isän ja Pojan kätketty historia
Rohkea tietokirja valottaa Jumalan inhimillistä taustaa.
Jumala on yksi historiaan eniten vaikuttaneista ideoista. Hänellä on perusteltu niin sortoa kuin hyviä tekoja. Juutalaisuudessa ja kristinuskossa kaikkivaltiaan uskotaan olevan muuttumaton, mutta arkeologian ja kriittisen tekstintutkimuksen kautta piirtyy toisenlainen kuva.
Ensimmäinen suomalaisten teologien aiheesta kirjoittama yleistajuinen teos esittelee Jumalan värikästä varhaishistoriaa.
Kiehtova kirja kuvaa, miten muinaisesta myrskynjumalasta kehittyi kaikkivaltias Jumala ja juutalaisesta opettajasta ylösnoussut Kristus ja Jumalan poika. Se käsittelee myös esimerkiksi Jumalan sukupuolta sekä enkeleitä, demoneja ja helvettiä.
Jumala on yksi historiaan eniten vaikuttaneista ideoista. Hänellä on perusteltu niin sortoa kuin hyviä tekoja. Juutalaisuudessa ja kristinuskossa kaikkivaltiaan uskotaan olevan muuttumaton, mutta arkeologian ja kriittisen tekstintutkimuksen kautta piirtyy toisenlainen kuva.
Ensimmäinen suomalaisten teologien aiheesta kirjoittama yleistajuinen teos esittelee Jumalan värikästä varhaishistoriaa.
Kiehtova kirja kuvaa, miten muinaisesta myrskynjumalasta kehittyi kaikkivaltias Jumala ja juutalaisesta opettajasta ylösnoussut Kristus ja Jumalan poika. Se käsittelee myös esimerkiksi Jumalan sukupuolta sekä enkeleitä, demoneja ja helvettiä.
Audiobook
Published May 12, 2025
43 people are currently reading
204 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 22 of 22 reviews
July 8, 2025
"Jumalan synty" pureutuu juutalaisuuden ja kristinuskon jumalan historialliseen kehitykseen. Tarina alkaa monijumalaisen kanaanilaisen pantheonin yhdestä jumaluudesta, jatkuu Jerusalemin temppelin tuhoutumiseen ja juutalaisuuden syntyyn ja päättyy Jeesuksen tupsahtamiseen Jahven rinnalle. Kirja on yleistajuinen tietokirja, mutta ripottelee kiinnostavasti mukaan myös teologista termistöä ja keskusteluja.
Kirjoittajat lausuvat kirjalleen julki tavoitteen lisätä ihmisten ja uskontokuntien välistä ymmärrystä. Parempi ymmärrys oman uskonnon ja jumaluuden historiallisesta kehityksestä lisää kirjoittajien toiveen mukaan nöyryyttä myös muita uskontoja kohtaan. Kirjoittajat pyrkivät purkamaan ehdottoman uskonnollisuuden perustaa ja samalla myös kunnioittamaan sallivaa uskonnollisuutta. Ihan hyvä tavoite. Osana tätä sallivuuden sanomaa kirja myös välillä tekee pieniä sivupolkuja aiheestaan esimerkiksi osoittamalla kristinuskoon pohjautuvan antisemitismin raamatullista alkuperää.
Yleistajuisuuden varjopuolena kirja tuntuu välillä vetävän mutkia suoriksi. Monessa kohtaa kirjassa esitellään raamatun tekstin pohjalta nousevia ristiriitaisia tulkintoja, joista jotkin tulkinnat muitta mutkitta vain todetaan toisia todennäköisimmiksi. Mielelläni olisin välillä kuullut pidempiä perusteluja näille päätelmille, vaikka ymmärrän myös että kirja on haluttu pitää saavutettavana. Erityisesti raamatun kääntämisestä syntyviin merkityseroihin olisi kirjassa voinut perehtyä vielä lisää.
Kun kirjassa siirrytään puhumaan Jeesuksesta, jää Jumala taka-alalle. Vaikka Jeesuksen olemus Jumalan poikana on tietysti teologian valossa erottamaton osa Jumalaa, olisin mielelläni lukenut vielä kristinuskon jumalakäsityksen kehityksestä. Tähän liittyen kirja jättää pitkälti käsittelemättä kristinuskon yhden keskeisimmän innovaation, kolmiyhteisen jumalan. Kolminaisuusopin kehitys vain todetaan hyvin lyhyesti kirjan viimeisen pääluvun lopussa. Kolminaisuusoppi tietysti on monelle turhan kovaa kamaa luettavaksi, mutta kirjan aiheen kannalta se olisi ehdottomasti sopinut mukaan.
Kirjan johdannossa vielä puhutaan abrahamisista uskonnoista, islaminusko mukaan sisällyttäen. Itse pääluvut kuitenkin keskittyvät Vanhassa ja Uudessa testamentissa esiintyvään jumalaan. Ymmärrettävästi kaksi eksegetiikan tutkijaa ja teologian tohtori eivät pysty islamista asiantuntemuksella kirjoittamaan, mutta aihe olisi ehdottomasti sekin kirjan arvoinen.
Kirjoittajat lausuvat kirjalleen julki tavoitteen lisätä ihmisten ja uskontokuntien välistä ymmärrystä. Parempi ymmärrys oman uskonnon ja jumaluuden historiallisesta kehityksestä lisää kirjoittajien toiveen mukaan nöyryyttä myös muita uskontoja kohtaan. Kirjoittajat pyrkivät purkamaan ehdottoman uskonnollisuuden perustaa ja samalla myös kunnioittamaan sallivaa uskonnollisuutta. Ihan hyvä tavoite. Osana tätä sallivuuden sanomaa kirja myös välillä tekee pieniä sivupolkuja aiheestaan esimerkiksi osoittamalla kristinuskoon pohjautuvan antisemitismin raamatullista alkuperää.
Yleistajuisuuden varjopuolena kirja tuntuu välillä vetävän mutkia suoriksi. Monessa kohtaa kirjassa esitellään raamatun tekstin pohjalta nousevia ristiriitaisia tulkintoja, joista jotkin tulkinnat muitta mutkitta vain todetaan toisia todennäköisimmiksi. Mielelläni olisin välillä kuullut pidempiä perusteluja näille päätelmille, vaikka ymmärrän myös että kirja on haluttu pitää saavutettavana. Erityisesti raamatun kääntämisestä syntyviin merkityseroihin olisi kirjassa voinut perehtyä vielä lisää.
Kun kirjassa siirrytään puhumaan Jeesuksesta, jää Jumala taka-alalle. Vaikka Jeesuksen olemus Jumalan poikana on tietysti teologian valossa erottamaton osa Jumalaa, olisin mielelläni lukenut vielä kristinuskon jumalakäsityksen kehityksestä. Tähän liittyen kirja jättää pitkälti käsittelemättä kristinuskon yhden keskeisimmän innovaation, kolmiyhteisen jumalan. Kolminaisuusopin kehitys vain todetaan hyvin lyhyesti kirjan viimeisen pääluvun lopussa. Kolminaisuusoppi tietysti on monelle turhan kovaa kamaa luettavaksi, mutta kirjan aiheen kannalta se olisi ehdottomasti sopinut mukaan.
Kirjan johdannossa vielä puhutaan abrahamisista uskonnoista, islaminusko mukaan sisällyttäen. Itse pääluvut kuitenkin keskittyvät Vanhassa ja Uudessa testamentissa esiintyvään jumalaan. Ymmärrettävästi kaksi eksegetiikan tutkijaa ja teologian tohtori eivät pysty islamista asiantuntemuksella kirjoittamaan, mutta aihe olisi ehdottomasti sekin kirjan arvoinen.
Read
June 4, 2025Tämä oli odotetusti todella kiinnostava katsaus siihen historian osaan, jota harvemmin miettii. Jumalan syntyä lukiessa tuli sellainen olo että vähänpä minäkään mistään tiedän - ja hyvä niin.
Ville Mäkipelto kertoi Otavan kirjaillassa 7.5. että joku oli jo kerennyt polttaa kirjan harhaoppisena. Ymmärrän hyvin, että konservatiiveilla on voinut mennä kahvit väärään kurkkuun. Minullakin meni, vaikken konservatiivi olekaan. Niin paljon tämä mylläsi totuttua maailmankuvaa.
"Tieteen ja omien kokemusten voi antaa muovata uskoaan." Näin luki viimeisessä luvussa, joka oli yksi kiinnostavimmista. Helluntailaisen ja jehovan todistajan ristiriitainen ystävyys oli hieno lopetus kirjalle.
Ville Mäkipelto kertoi Otavan kirjaillassa 7.5. että joku oli jo kerennyt polttaa kirjan harhaoppisena. Ymmärrän hyvin, että konservatiiveilla on voinut mennä kahvit väärään kurkkuun. Minullakin meni, vaikken konservatiivi olekaan. Niin paljon tämä mylläsi totuttua maailmankuvaa.
"Tieteen ja omien kokemusten voi antaa muovata uskoaan." Näin luki viimeisessä luvussa, joka oli yksi kiinnostavimmista. Helluntailaisen ja jehovan todistajan ristiriitainen ystävyys oli hieno lopetus kirjalle.
September 30, 2025
Eri kiinnostava ja hyvin kirjoitettu kirja abrahamilaisten uskontojen jumalan/jumalten kulttuurihistoriasta ja arkeologiasta!
January 9, 2026
Olipas mielenkiintoinen. Alkuun ylisin että tiedän kaiken uskonnoista enkä tuu oppimaan mitään, mutta opimpas ja tosi paljon.
Juutalaisuuden polyteistisestä historiasta lukiessa pääsin taas toteamaan et mun mielestä monijumalaiset uskonnot on niin paljo mielenkiintosempia. Juh, uskonnot on kyl outoi ja sen takia ne kiinnostavat minua kovin.
Jahveen ja juutalaisuuden jumalkäsitykseen oisin ehkä kaivannu enemmän syventymistä. Tai et tässä myös kristinuskon kohalla paneuduttiin turhan paljon Jesseen. Ja oli vähä hassu ku aluks puhuttiin abrahamilaisista uskonnoista mut sit islamii ei käsitelty mitenkään.
Uskontojen synty on niin outoo ja tässä kirjassa mentiin silleen inhimilliselle tasolle et lukija pystyy ymmärtämään mitä sen ajan ihmisten päässä on liikkunu. Ja myös vaikka evankeliumien kirjottajien.
Vois läpäl lukee evankeliumit. En tienny et niissä on jotenki noin paljo eroavaisuuksia. Jos sais tavata jonku historiallisen henkilön nii tapaisin kyl Jeesuksen ja trollaisin sitä.
Juutalaisuuden polyteistisestä historiasta lukiessa pääsin taas toteamaan et mun mielestä monijumalaiset uskonnot on niin paljo mielenkiintosempia. Juh, uskonnot on kyl outoi ja sen takia ne kiinnostavat minua kovin.
Jahveen ja juutalaisuuden jumalkäsitykseen oisin ehkä kaivannu enemmän syventymistä. Tai et tässä myös kristinuskon kohalla paneuduttiin turhan paljon Jesseen. Ja oli vähä hassu ku aluks puhuttiin abrahamilaisista uskonnoista mut sit islamii ei käsitelty mitenkään.
Uskontojen synty on niin outoo ja tässä kirjassa mentiin silleen inhimilliselle tasolle et lukija pystyy ymmärtämään mitä sen ajan ihmisten päässä on liikkunu. Ja myös vaikka evankeliumien kirjottajien.
Vois läpäl lukee evankeliumit. En tienny et niissä on jotenki noin paljo eroavaisuuksia. Jos sais tavata jonku historiallisen henkilön nii tapaisin kyl Jeesuksen ja trollaisin sitä.
September 27, 2025
Lähtee liikkeelle tieteellisen lähestymistavan korostamisella ja esittelee pätevästi argumentoiden Jeesuksen historiaan liittyvää kirjallista materiaalia ja perimätietoa. Loppua kohden ote kuitenkin höltyy kuin olisi tullut kiire - myös luvut ja jaksot (?) lyhennevät huomattavasti loppua koden. Perustelut esitetyille asioille katoavat osin kokonaan, eli mahdollisesti kirjoittaja esittelee omia käsityksiään tai mielipiteitään, mutta unohtaa sanoa sen - tai kertoa, mistä lähteistä tieto on peräisin. Paikoin mielestäni turhaa suurpiirteisyyttä - vaikka asia olisi tiedossa, sitä ei kirjassa mainita. Lopun lässähdyksen takia ja lähdeviitteiden puutteen vuoksi - vaikka lähteitä onkin mainittu teoksen lopussa, niihin ei aina viitata edes tekstissä, jotenlukijan on väliin mahdotonta tietää, mihin mikäkin olettama tms. perustuu - vain pari tähteä. Lähdeluettelosta plussaa.
July 16, 2025
Oliko hyvä? Oli!
Vihdoin strukturoidusti esitetty selonteko kristinuskon synnystä. Monet Jahveen liittyvät jutut tiesin sellaisella anekdoottimaisella tasolla. Mutta nyt ne muodostavat lopultakin järkevän, yhtenäisen kokonaisuuden. Muutti sekä kuvaani Jesse-pojasta että inhimillisti evankeliumien kirjoittajia tavalla, jota en osannut odottaa. Jotenkin ihanan ymmärtävä suhde kirjoittajilla siihen, miksi evankeliumeihin piti pistellä omiaan ("No kun... MuillaKIN on tämmöstä.").
Vihdoin strukturoidusti esitetty selonteko kristinuskon synnystä. Monet Jahveen liittyvät jutut tiesin sellaisella anekdoottimaisella tasolla. Mutta nyt ne muodostavat lopultakin järkevän, yhtenäisen kokonaisuuden. Muutti sekä kuvaani Jesse-pojasta että inhimillisti evankeliumien kirjoittajia tavalla, jota en osannut odottaa. Jotenkin ihanan ymmärtävä suhde kirjoittajilla siihen, miksi evankeliumeihin piti pistellä omiaan ("No kun... MuillaKIN on tämmöstä.").
August 24, 2025
Kiehtova tutkimus siitä, miten käsitys kristittyjen Jumalasta ja Jeesuksesta on muokkautunut ja kehittynyt ajan myötä. Kirja todistaa sen minkä Voltaire aikoinaan sanoi: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja ihminen on tehnyt vastapalveluksen. Toisin sanoen käsitys ja kuva jumalasta on muuttunut ajan ja kulttuurien saatossa. Tämä on nähtävissä nytkin, kun Yhdysvalloissa ja Venäjällä Jumalaa valjastetetaan kunkin maan vaihtuviin poliittisiin tarpeisiin.
Luen parhaillaan Raamattua ja tämän kirjan esiin nostamat ajatukset tukevat sitä mitä olen jo pitkään pohtinut. Raamattu on kulttuurihistoriallisesti kiehtova, paikoin kirjallisesti hieno kokoelma tarinoita, mutta minkään uskon ja uskonnolisuuden pohjaksi se on aivan liian sekava ja epäjohdonmukainen.
Luen parhaillaan Raamattua ja tämän kirjan esiin nostamat ajatukset tukevat sitä mitä olen jo pitkään pohtinut. Raamattu on kulttuurihistoriallisesti kiehtova, paikoin kirjallisesti hieno kokoelma tarinoita, mutta minkään uskon ja uskonnolisuuden pohjaksi se on aivan liian sekava ja epäjohdonmukainen.
January 15, 2026
Ei nyt mikään erityisen mukaansa tempaava teos, mutta mielenkiintoista settiä.
July 27, 2025
Mitä syntyy kun kolme kokenutta teologian tohtoria yhdistää tietämyksensä kristinuskon Jumalan kehityshistoriasta? Valtavan detaljeikas, oppinut ja sivistävä lukukokemus Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia.
Me tapakristityt saamme kirjassa vastauksia itseämme askarruttaneisiin uskon ja Jumalan ihmeisiin kuten siihen miksi Jumala on mies ja miksi jumalia on vain yksi. Kristinuskon Jumalan iän he arvioivat noin 3000 vuodeksi. Tiukan raamattulähtöisten uskovien maailmankuvaa kirja varmaan järkyttää. Jeesuksen aitoa historiallisuutta kirja ei kiistä, mutta kylläkin kyseenalaistaa monet häneen jälkikäteen liitetyt ihmeet.
Kirjoittajien lähtökohta on tiukan historiatieteellinen. On eri asia tutkailla lähdekriittisesti sitä, miten Raamattu on muodostunut, mikä siinä on historiallisesti todennettavaa faktaa ja mikä epävarmaa tai suorastaan sepustettua tarinaa, kuin haluta uskoa johonkin. Terveellistä on ymmärtää, että Raamattua tekstinä kalvaa se, että kaikki sen tarinat on merkitty muistiin kymmeniä, satoja ja jopa tuhansia vuosia sen jälkeen kuin kuvatut asiat ovat tapahtuneet. Kuinka luotettavaa tällainen teksti voi historiallisesti olla? Eipä kovin luotettava, mutta sitä mielenkiintoisempi on kirjoittajien kulku läpi sen, mistä tekstit ovat tulleet ja miksi, mikä niissä on originaalia ja mikä yleisistä maallisista tarinoista kopioitua.
Itseäni puhutteli kirjan alkutoteamus Jumalasta maailmanhistorian isoimpana ideana: maailmaa ei voi täysin ymmärtää perehtymättä Jumalan ideaan. Niinhän se toden totta on. Katsohan ympärillesi ja paljon enemmän näet sellaista, mihin usko Jumalasta liittyy jotenkin kuin sellaista, joka on täysin epäjumalista. Jumalaa kutsutaan tukemaan tekoja ja ajatuksia itseämme tukevalla tavalla. Jumala on muuttunut ajassa aina suuntaan mitä kulloinkin on tarvittu. Venäjällä on oma mielettömän sotaisa jumala ja niin tuntuu olevan Israelillakin. Israel sanan el on ollut yksi varhainen jumalan nimi. Yhdysvaltojen politiikkaa ohjailevat vahvasti monenmoiset kristittyinä itseään pitävät arkijärjen ylittävät lahkot.
Eikä puutu jumala meidänkään arjesta ja politiikasta. Abortista väännetään uskonnon voimalla kuten seksuaalisuudestakin. Jumalan synty -kirjan luettuaan toivoisi kyllä, että yksittäisiin Raamatun teksteihin vetoamiset katoaisivat tällaisista keskusteluista. Näille asioille ei sekavampaa lähdekirjaa löytyne kuin mitä Raamatun ikivanhat tekstit ovat.
Kirjoittajat eivät ota kantaa uskonnollisten uskomusten todenperäisyyteen, vaan toivovat tieteen ja uskon etenevän liittolaisina, eivät vihollisina. Tällaisena esimerkkinä he pitävät vuoden 2019 Suomen luterilaisten piispojen puheenvuoroa Tieteiden lahja, missä uskonto ja tiede nähdään luontevina keskustelukumppaneina. Jumalan ja kirkon kehittyminen näkyy siinä, että sata vuotta sitten kirkossamme ei olisi voitu kuvitellakaan vihittävän samaa sukupuolta olevia.
Monien lukujen alut ovat kömpelön päälleliimattuja, etenkin lopun nuorten tyttöjen tarina.
Mistähän se kertoo, että kirja ei yltänyt Tietofinlandialistalle? Viisi tähteä oppimatkasta ja kirjoittajien rohkeudesta.
Me tapakristityt saamme kirjassa vastauksia itseämme askarruttaneisiin uskon ja Jumalan ihmeisiin kuten siihen miksi Jumala on mies ja miksi jumalia on vain yksi. Kristinuskon Jumalan iän he arvioivat noin 3000 vuodeksi. Tiukan raamattulähtöisten uskovien maailmankuvaa kirja varmaan järkyttää. Jeesuksen aitoa historiallisuutta kirja ei kiistä, mutta kylläkin kyseenalaistaa monet häneen jälkikäteen liitetyt ihmeet.
Kirjoittajien lähtökohta on tiukan historiatieteellinen. On eri asia tutkailla lähdekriittisesti sitä, miten Raamattu on muodostunut, mikä siinä on historiallisesti todennettavaa faktaa ja mikä epävarmaa tai suorastaan sepustettua tarinaa, kuin haluta uskoa johonkin. Terveellistä on ymmärtää, että Raamattua tekstinä kalvaa se, että kaikki sen tarinat on merkitty muistiin kymmeniä, satoja ja jopa tuhansia vuosia sen jälkeen kuin kuvatut asiat ovat tapahtuneet. Kuinka luotettavaa tällainen teksti voi historiallisesti olla? Eipä kovin luotettava, mutta sitä mielenkiintoisempi on kirjoittajien kulku läpi sen, mistä tekstit ovat tulleet ja miksi, mikä niissä on originaalia ja mikä yleisistä maallisista tarinoista kopioitua.
Itseäni puhutteli kirjan alkutoteamus Jumalasta maailmanhistorian isoimpana ideana: maailmaa ei voi täysin ymmärtää perehtymättä Jumalan ideaan. Niinhän se toden totta on. Katsohan ympärillesi ja paljon enemmän näet sellaista, mihin usko Jumalasta liittyy jotenkin kuin sellaista, joka on täysin epäjumalista. Jumalaa kutsutaan tukemaan tekoja ja ajatuksia itseämme tukevalla tavalla. Jumala on muuttunut ajassa aina suuntaan mitä kulloinkin on tarvittu. Venäjällä on oma mielettömän sotaisa jumala ja niin tuntuu olevan Israelillakin. Israel sanan el on ollut yksi varhainen jumalan nimi. Yhdysvaltojen politiikkaa ohjailevat vahvasti monenmoiset kristittyinä itseään pitävät arkijärjen ylittävät lahkot.
Eikä puutu jumala meidänkään arjesta ja politiikasta. Abortista väännetään uskonnon voimalla kuten seksuaalisuudestakin. Jumalan synty -kirjan luettuaan toivoisi kyllä, että yksittäisiin Raamatun teksteihin vetoamiset katoaisivat tällaisista keskusteluista. Näille asioille ei sekavampaa lähdekirjaa löytyne kuin mitä Raamatun ikivanhat tekstit ovat.
Kirjoittajat eivät ota kantaa uskonnollisten uskomusten todenperäisyyteen, vaan toivovat tieteen ja uskon etenevän liittolaisina, eivät vihollisina. Tällaisena esimerkkinä he pitävät vuoden 2019 Suomen luterilaisten piispojen puheenvuoroa Tieteiden lahja, missä uskonto ja tiede nähdään luontevina keskustelukumppaneina. Jumalan ja kirkon kehittyminen näkyy siinä, että sata vuotta sitten kirkossamme ei olisi voitu kuvitellakaan vihittävän samaa sukupuolta olevia.
Monien lukujen alut ovat kömpelön päälleliimattuja, etenkin lopun nuorten tyttöjen tarina.
Mistähän se kertoo, että kirja ei yltänyt Tietofinlandialistalle? Viisi tähteä oppimatkasta ja kirjoittajien rohkeudesta.
July 23, 2025
Iso lukusuositus jos aihe yhtään kiinnostaa! Pisti henk. koht. miettimään miten konkreettisesti mm. muinaisen Lähi-idän ja antiikin Rooman alueiden tapahtumat, kehityskaaret ja kulttuurit vaikuttaa yhä edelleen nykypäivän jumalakuvaan ja länsimaisen kulttuurin piirteisiin! Yleistajuinen & hyvin kirjoitettu, erityisen mielenkiintoinen oli kirjan ensimmäinen puolisko jossa perehdyttiin muinaisajan kuningasaikaan 👍👍
June 17, 2025
Ihan ok. Tuntui, että asioita oltaisiin voitu perustella vähän enemmän, mutta isoja osia olisi silti voinut leikata pois. Johdanto tuntui ylipitkältä ja olisi ehkä voinut jakaa kahdeksi omaksi luvukseen. Monijumalainen kuningasaika ja Vain yksi junala jäi jäljelle olivat kirjan ehdottomasti parasta antia. Muinaisen lähi-idän eri kulttuurien vaikutus jumaluskon muotoutumiseen oli todella mielenkiintoista.
Historiallista Jeesusta käsitellyt luku olisi pitänyt joko huomattavasti typistää tai jättää kokonaan pois, sillä se ei temaattisesti oikein sopinut muuhun kirjaan. Se oli myös jotenkin oudon psykologisoiden kirjoitettu. Jeesuksen jumallisuuden muuttumisesta olisi voinut kirjoittaa enemmän, esimerkiksi miten nousi täysivaltaiseksi jumalaksi. Kirja myös harmillisesti sivuuttaa kolminaisuus- ja kaksiluonto-opin kehityksen muutamalla lauseella. Kirjan loppuyhteenveto ei olisi tarvinnut nykypäivään sijoittuvaa osiota jumalsuhteen moninaisuudesta.
Kirja olisi kaivannut vielä yhden tarkistuslukukierroksen, sillä sinne oli jäänyt omituisa kirjoitus ja asiavirheita (eräässä kuvatekstissä Marssia väitettiin Kuuksi).
Historiallista Jeesusta käsitellyt luku olisi pitänyt joko huomattavasti typistää tai jättää kokonaan pois, sillä se ei temaattisesti oikein sopinut muuhun kirjaan. Se oli myös jotenkin oudon psykologisoiden kirjoitettu. Jeesuksen jumallisuuden muuttumisesta olisi voinut kirjoittaa enemmän, esimerkiksi miten nousi täysivaltaiseksi jumalaksi. Kirja myös harmillisesti sivuuttaa kolminaisuus- ja kaksiluonto-opin kehityksen muutamalla lauseella. Kirjan loppuyhteenveto ei olisi tarvinnut nykypäivään sijoittuvaa osiota jumalsuhteen moninaisuudesta.
Kirja olisi kaivannut vielä yhden tarkistuslukukierroksen, sillä sinne oli jäänyt omituisa kirjoitus ja asiavirheita (eräässä kuvatekstissä Marssia väitettiin Kuuksi).
June 25, 2025
Mielenkiintoinen katsaus kristittyjen, juutalaisten ja muslimien Jumalan sekä Jeesuksen "syntyyn" historiallisesta näkökulmasta. Etenkin kirjan ensimmäinen puolikas, joka käsittelee nykyisen Lähi-idän alueen jumalia ja nykyisten monoteististen uskontojen Jumalan aseman vakiintumista, oli mielenkiintoinen historiallinen katsaus.
Teos on kuitenkin varsin pintapuolinen raapaisu, kuten kirjoittajien aiempi teos. Parannusta edelliseen on kuitenkin tapahtunut; nyt on valittu selkeä aihe, jota esitellään hieman syvällisemmin, minkä lisäksi tällä kertaa mukana on kuvitusta ja lähdeluettelo/lisälukemista kiinnostuneille.
Teos on kuitenkin varsin pintapuolinen raapaisu, kuten kirjoittajien aiempi teos. Parannusta edelliseen on kuitenkin tapahtunut; nyt on valittu selkeä aihe, jota esitellään hieman syvällisemmin, minkä lisäksi tällä kertaa mukana on kuvitusta ja lähdeluettelo/lisälukemista kiinnostuneille.
September 25, 2025
Mielenkiintoinen kirja. Seikkaperäinen kuvaus raamatun pohjana olevista teksteistä ja perimätiedosta.
Lähdeluettelo löytyy mutta tekstistä puuttuu alaviitteet. Jonkin verran on spekulaatiota mitä ei oikein perustella.
Välillä kielenkäyttö on turhan alkeellista ”eräs munkki laski Jeesuksen syntymäajan” olisi ollut parempi mainita Dionysos Exiguus kun kerran ”syyllinen” on tiedossa. Mainittakoon että arvio heittää reilullla 1 prosentilla. Kuuden vuoden virhe noin 500 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen.
Eli mielenkiintoinen aihe, aika hyvin kirjoitettu selonteko mutta joitakin kauneusvirheitä joten minun asteikollani neljä tähteä.
Lähdeluettelo löytyy mutta tekstistä puuttuu alaviitteet. Jonkin verran on spekulaatiota mitä ei oikein perustella.
Välillä kielenkäyttö on turhan alkeellista ”eräs munkki laski Jeesuksen syntymäajan” olisi ollut parempi mainita Dionysos Exiguus kun kerran ”syyllinen” on tiedossa. Mainittakoon että arvio heittää reilullla 1 prosentilla. Kuuden vuoden virhe noin 500 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen.
Eli mielenkiintoinen aihe, aika hyvin kirjoitettu selonteko mutta joitakin kauneusvirheitä joten minun asteikollani neljä tähteä.
December 24, 2025
Huippu mielenkiintoisia juttuja, joihin on ehdottomasti syvennyttävä tulevaisuudessa lisää, samoin kuin kristinuskon muuhun historiaan. Uskonnot kulttuurisina ilmiöinä ja historiallisesti kehittyvinä prosesseina ovat kiehtovia ja äärimmäisen merkittäviä asioita. Historiallisen tutkimuksen lisäksi kannattaa tutustua myös sosiaali- ja kulttuuriantropologian lähestymistapoihin uskontoon, synkretismiin ja muuhun.
September 19, 2025
Mielenkiintoinen! vaati enemmän reflektointia kuin aattelin kuunnella tosi kriittisesti kirjoitettua tekstiä tästä aiheesta mut oon onnellinen et kuuntelin loppuun. Sain hyviä uusia näkökulmia ja oli oikein hyvä kirja kaiken kaikkiaan 🙂↕️
May 17, 2025
The book popularizes common exegetical method, now 200 year old higher criticism of the Bible and the positions taken mainly in European and Scandinavian biblical studies.
The best part of the book is its introduction section. The book gives a thorough and understandable methodology of historical analysis of the Bible and how the scientific method has to have a naturalistic worldview as its basis. One cannot put supernatural beings or phenomena under scrutiny, so all historical documents and events have to have a way to be analyzed that can be undertaken by either a believer or an atheist. The scientific method cannot comment on religious or philosophical matters, but it can study the transmission of texts and histories surrounding them. All this is communicated well and persuasively in the introduction.
Other commendable parts of the book are for example its narrative like writing, which makes it much more approachable to the non-academic reader.
The crux of my criticism has to do with the nature of the book itself and how the information it presents is handled. The book is a popularizing book, so much has to be left unsaid. For the layman reader this book might seem as to give a neutral academic perspective on the subjects it presents.
However, when looking at the bibliography, the academic studies that raise contradicting data to the views presented are not found. Similar to the teaching of Exegesis in the University of Helsinki, the studies and data presented are largely just of so called "minimalism", which puts skepticism against the biblical corpus quite high. This in and of itself is not a bad thing, the scientific method has to be critical and their emphasis of the lateness of the biblical manuscripts compared to the time of the events described in them is a very valid point in the discussion. However, the book accuses the so called conservative wing of biblical studies of being ideologically driven (p. 53) and so seems to dismiss them entirely.
All the preceding might lead the reader to think that the scientific community is quite unanimous in these issues, which is far from true. For example the book doesn't have any discussion with the Egyptian influences of Exodus put forward by Egyptologists like James K. Hoffmeier (2021) or Kenneth Kitchen (2006). The Egyptian influence is only mentioned while the writers are arguing for a visible statue of Yahweh being a reality in Israel (104-110), which is a position to consider all things said given the abnormality of aniconism in the Ancient Near East.
At times the book seems to be a bit too controversy seeking, especially when talking about the male member of Yahweh (98-99). The biblical passages given to prove this are far-fetched in my estimation (Ezekiel 1:27; Isaiah 6:1). Ezekiel sure mentions the loins of God, which are covered with fire. The writers are correct in pointing out the word "shul" is used of the pubic region (e.g. Jer. 13:22), however, the word is also used of High priests garments as well (Ex. 28:33). One can ask which in this context is the most likely to fill the temple. God is portrayed as a bodily being in the Hebrew Bible, and the male member of El in the Ugaritic text corpus is very much described, but linking these two is not argued with convincing data.
The criticism of some scholars being ideologically driven is a very good point to raise indeed. However, the conservative opposition uses the same methodology as presented in this book and shouldn't be dismissed so lightly in my estimation.
The most troubling part of the book is at the end, where a story of two young girls is given and how their differing faiths made a fracture in their relationship. The girls grew apart of their faiths and later renewed their friendship, which seems to be commended between the lines (p.265-266). This seems to be a bit out of the place, if the aim of the book is to popularize research. The worst part of the book proceeds next, as the writers topple straw men of Christian doctrines like the doctrine of penal substitutionary atonement and the doctrine of Hell. The concepts are portrayed at their worst light and discarding them is commended. This is not science, but ideology, since the portrayals are so loaded. This is especially troubling, since the book is a popularization of the scientific method in biblical studies, but ends with anti-christian rhetoric. One cannot be certain on whether every reader can make the distinction between the two.
I am all for different worldviews and discussion, but the end of the book doesn't portray Christian doctrines in a fair manner, a conduct it champions while doing science (p. 28).
To sum it up, the book popularizes one school of thought in biblical studies well, while leaving others out. This can lead the readers to think that there is more unanimity in biblical studies than there really is. This is mainly because of the aim to popularize the research, which isn't a bad thing in and of itself. My problems with the book come more from not sticking to the more neutral popularizing up until the end.
The best part of the book is its introduction section. The book gives a thorough and understandable methodology of historical analysis of the Bible and how the scientific method has to have a naturalistic worldview as its basis. One cannot put supernatural beings or phenomena under scrutiny, so all historical documents and events have to have a way to be analyzed that can be undertaken by either a believer or an atheist. The scientific method cannot comment on religious or philosophical matters, but it can study the transmission of texts and histories surrounding them. All this is communicated well and persuasively in the introduction.
Other commendable parts of the book are for example its narrative like writing, which makes it much more approachable to the non-academic reader.
The crux of my criticism has to do with the nature of the book itself and how the information it presents is handled. The book is a popularizing book, so much has to be left unsaid. For the layman reader this book might seem as to give a neutral academic perspective on the subjects it presents.
However, when looking at the bibliography, the academic studies that raise contradicting data to the views presented are not found. Similar to the teaching of Exegesis in the University of Helsinki, the studies and data presented are largely just of so called "minimalism", which puts skepticism against the biblical corpus quite high. This in and of itself is not a bad thing, the scientific method has to be critical and their emphasis of the lateness of the biblical manuscripts compared to the time of the events described in them is a very valid point in the discussion. However, the book accuses the so called conservative wing of biblical studies of being ideologically driven (p. 53) and so seems to dismiss them entirely.
All the preceding might lead the reader to think that the scientific community is quite unanimous in these issues, which is far from true. For example the book doesn't have any discussion with the Egyptian influences of Exodus put forward by Egyptologists like James K. Hoffmeier (2021) or Kenneth Kitchen (2006). The Egyptian influence is only mentioned while the writers are arguing for a visible statue of Yahweh being a reality in Israel (104-110), which is a position to consider all things said given the abnormality of aniconism in the Ancient Near East.
At times the book seems to be a bit too controversy seeking, especially when talking about the male member of Yahweh (98-99). The biblical passages given to prove this are far-fetched in my estimation (Ezekiel 1:27; Isaiah 6:1). Ezekiel sure mentions the loins of God, which are covered with fire. The writers are correct in pointing out the word "shul" is used of the pubic region (e.g. Jer. 13:22), however, the word is also used of High priests garments as well (Ex. 28:33). One can ask which in this context is the most likely to fill the temple. God is portrayed as a bodily being in the Hebrew Bible, and the male member of El in the Ugaritic text corpus is very much described, but linking these two is not argued with convincing data.
The criticism of some scholars being ideologically driven is a very good point to raise indeed. However, the conservative opposition uses the same methodology as presented in this book and shouldn't be dismissed so lightly in my estimation.
The most troubling part of the book is at the end, where a story of two young girls is given and how their differing faiths made a fracture in their relationship. The girls grew apart of their faiths and later renewed their friendship, which seems to be commended between the lines (p.265-266). This seems to be a bit out of the place, if the aim of the book is to popularize research. The worst part of the book proceeds next, as the writers topple straw men of Christian doctrines like the doctrine of penal substitutionary atonement and the doctrine of Hell. The concepts are portrayed at their worst light and discarding them is commended. This is not science, but ideology, since the portrayals are so loaded. This is especially troubling, since the book is a popularization of the scientific method in biblical studies, but ends with anti-christian rhetoric. One cannot be certain on whether every reader can make the distinction between the two.
I am all for different worldviews and discussion, but the end of the book doesn't portray Christian doctrines in a fair manner, a conduct it champions while doing science (p. 28).
To sum it up, the book popularizes one school of thought in biblical studies well, while leaving others out. This can lead the readers to think that there is more unanimity in biblical studies than there really is. This is mainly because of the aim to popularize the research, which isn't a bad thing in and of itself. My problems with the book come more from not sticking to the more neutral popularizing up until the end.
June 11, 2025
Mielenkiintoinen historiallinen tietokirja yhteen jumalaan perustuvien uskontojen syntymisestä ja kehittymisestä.
June 17, 2025
Äärettömän mielenkiintoinen!!
July 15, 2025
Perusteellinen, mutta helppolukuinen katsaus kristinuskon ja juutalaisuuden jumalauskon kehitykseen.
August 12, 2025
opin kyllä jumalakäsityksen historiasta ja kehityksestä. paikoitellen vähän tylsä ja rönsyilevä. muistutti uskontojen mielettömyydestä.
September 22, 2025
Miksiköhän tällainen paphletti on pitänyt yleensä kirjoittaa?
January 7, 2026
3,5 tähteä.
Displaying 1 - 22 of 22 reviews