Valkoisen linnun kaupunki jatkaa Sinisiipisten saari -romaanista alkanutta 1930-luvun Turkuun sijoittuvaa trilogiaa, jossa seurataan kolmen Ahlgrenin sukuun kuuluvan naisen elämää sotien välisessä Suomessa. 30-luvun Turussa tiedeyhteisö, modernismin lumo, esoteria ja yhteiskuntaluokkien väliset erot värittävät kaupunkia. Varakas, vanhanaikaisten arvojen nimeen vannova suku yrittää ohjata nuorten naisten elämää. Jokaisen on kuitenkin päätettävä itse millaisten valintojen, toiveiden ja unelmien antaa määritellä elämäänsä.
Valkoisen linnun kaupungin päähenkilö Fanny Ahlgren on lapsesta saakka tiennyt, mitä haluaa elämältään. Kun hänen serkkunsa Aina onnistuu irrottautumaan suvun odotuksista ja lähtee toteuttamaan unelmiaan, havahtuu myös Fanny tajuamaan, ettei hänen nykyinen elämänsä ehkä sittenkään tee häntä onnelliseksi. Kun myös Fannyn opinahjon, Turun piirustuskoulun, oppilaat ja opettajat innostuvat modernismista, alkaa Fannykin pohtia, voisiko uudistuminen sittenkin voittaa perinteet.
Luin tän koulutehtävää varten. Menin haastattelemaan sitä kirjailijaa oli ihan super mukava. Eka oli hankaluuksia päästä kirjan vauhtiin mutta loppua kohden aloin tykkäämään enemmän ja enemmän.
Luin tämän kirjan täydellisenä hetkenä, sillä hain kirjastovarauksen juuri ennen Turku-reissuani joulukuun alussa. Valkoisen linnun kaupunki kertoo Fanny-nimisen nuoren turkulaisen naisen elämästä 1930-luvun alun syksyisissä ja talvisissa maisemissa, joten oli täydellinen sattuma päästä lukemaan kirjaa sen tapahtumapaikoilla. Trilogian toisessa osassa päästään makustelemaan kunnolla menneisyyden Turussa, sillä suurin osa trilogian ensimmäisen osan Sinisiipisten saaren tapahtumista sijoittui Turun saaristoon.
Koska rakastin ensimmäistä osaa mielettömästi, arvelin ettei jatko-osa välttämättä pysty ylittämään sitä. Fannyn emansipaatiotarina ei ole yhtä dramaattinen kuin Ainan, josta kuullaan uusia pieniä palasia myös tässäkin osassa. Nautin kuitenkin Valkoisen linnun kaupungin lukemisesta suuresti, sillä muistin pitkästä aikaa, kuinka mukavaa on lukea kirjasarjaa, jossa pääsee palaamaan edellisten osien hahmoihin ja tapahtumapaikkoihin ja lukea samalla uusista tapahtumista. Olisi ihanaa, jos sarja jatkuisia trilogiaa pidemmäksi. Ainakin hahmokaarti antaisi siihen mahdollisuuden, varsinkin toisen osan paljastusten jälkeen. ;)
Loppu tuli aika nopeasti, mutta ehkäpä Fannyn tarinan avoimet juonilangat solmitaan yhteen seuraavassa osassa, joka kustantamon katalogin perusteella seuraa Lempi-serkuksen elämää Börs-ravintolassa.
Aika vähäisistä aineksista koottu, mutta kuitenkin viihdyttävä kirja. Jäin miettimään, missä teatterissa Turussa 30-luvun alussa esitettiin Pagnolin näytelmä, ja kummalla puolella jokea se oikein sijaitsi, siihen nähden, miten teatteriin menijät ylittivät sillan mennessään ja tullessaan. No, väliäkö sillä. Luen varmaan valmiiksi pohjustetun jatko-osankin.
Jenna Kostetin Valkoisen linnun kaupunki jatkoi Ahlgrenin suvun naisista kertovaa 1930-luvulle sijoittuvaa kirjasarjaa. Ensimmäinen kirja Sinisiipisten saari kertoi kiehtovasti Ainasta, joka lähti saaristossa työskentelynsä jälkeen Egyptiin tutkimusapulaiseksi. Lähdöstä tiesi vain hänen serkkunsa Fanny, joka oli saattelemassa Ainan matkalle.
Fannyn elämä oli käynyt raskaaksi Ainan lähdön jälkeen. Hän kaipasi myös vaihtelua, ja muuta kuin roolia, johon häntä johdateltiin. Hän oli kihloissa Johanneksen kanssa ja niitä häitäkin pitäisi suunnitella. Mitään tunteita heidän välillä ei ollut, ja Johannes halusi hänestä kotirouvan. Fanny oli kuitenkin taiteellinen ja opiskeli taidekoulussa. Oliko se ihan turhaa? Ainakin siltä kuulosti Johanneksen puheista.
Jenna Kostetin Valkoisen linnun kaupunki esitteli Ahlgrenin suvun serkuksista Fannyn. Valkoisen linnun kaupunki nosti esille myös uuden sukulaisehdokkaan. Kenties tuo ehdokas on kolmannen kirjan päähenkilö? Tai sitten se on Lempi. Jännityksellä odotan. Fannyn ja Vilin seurassa oli kiva viettää aikaa 30-luvun Turussa. Ja saatiinhan sitä pikkaisen romantiikkaakin muutamalle riville.
Valkoisen linnun kaupunki jatkaa samaa lempeän nostalgista linjaa kuin Sinisiipisten saari. Lukukokemus oli hyvin samantyyppinen – viehättävä, mutta hieman ohut.
Kostet onnistuu jälleen luomaan ihastuttavan ajankuvan: 1900-luvun alun Turku herää eloon yksityiskohtien kautta. Fannyn tarina vie yllättäen mukanaan paremmin kuin Ainan, vaikka hahmoihin ei tälläkään kertaa pääse kovin syvälle.
Kerronnan sävy on yhä tyttökirjamainen, paikoin jopa hieman ”epäkypsä” – ehkä tarkoituksella aikakauden kirjallisuutta jäljitellen (vrt. Hilja Valtonen!). Ajatus on kaunis ja ajoittain muistuttaa lapsuuden lukumuistoista.
Paikoin tuntuu, että asioita on liikaa ja ne kerrotaan, ei näytetä, jolloin itse tarina jää taustalle. Kevyttä ja tunnelmallista luettavaa silti – täydellistä syksyisen viikonloppuun.
En näe tätäkään osaa aivan itsenäisenä, vaikka niin sen toki voi lukea. Sarja tuntuu enemmän kudokselta, jota vasta rakennetaan ja toivonkin, että seuraava osa sitoo langat yhteen ja syventää tätä viehättävää aikamatkaa odotusteni mukaisesti.
Kirjan miljöönä on Turku. Päähenkilö on Sinisiipisten saaresta Ainan serkkuni tuttu Fanny .Jonkin verran sivutaan toista maailmansotaa edeltäviä tapahtumia Saksassa ja yleensäkin juutalaisiin kohdistuvia kielteisiä käsityksiä, mutta pääasiassa tapahtumat pyörivät Fannyn perhepiirissä. Tykkäsin tästä oikeastaan enemmän kuin Sinisiipisten saaresta. Tapahtumissa ei ole mitään suurta ja ihmeellistä, mutta silti jatkoa jää odottamaan mielenkiinnolla Henkilöissäkirjailijaon mielestäni onnistunut. Varsinkin Fannyn ystäväpiirissä ja serkuissa on henkilöitä, joilla on selvästi näkyvä oma persoonansa.
Turun 1930-luvulle sijoittuvan, kolmea serkusta käsittelevän romaanisarjan toinen osa. Ensimmäisen osan päähenkilö, Aina, viettää talvea Egyptin lämmössä hyönteistutkijan assistenttina ja lähettelee sieltä seikkaperäisiä kirjeitä. Romaanin kohdehenkilö Fanny opiskelee Turun piirustuskoulussa ja etsii itseään. Valkoinen lintu löytyy lasimaalauksena Fannyn kotitalon ovesta sekä hänen Turun matkailuyhdistyksen reklaamikilpailuun lähettämästään työstä. Turun tutut kadut ja talot heräävät henkiin ja 1930-luvun elämä nousee yksityiskohtaisesti näkyviin.
Turkulaisen suvun nuorista naisista 1920-30 -lukujen taitteessa kertova kirja. Kun on asunut, edes lyhyehkön ajan, Turussa, on mukava lukea itselleen tuttuun kaupunkiin sijoittuvia tapahtumia. Tämä kirja on sarjan toinrn osa. Se on mielestäni jopa parempi kuin sarjan ensimmäinen osa. Kolmatta odotellessa.
Sujuvasti kerrottu tarina, joka jatkaa Sinisiipisten saaressa alkanutta sukulaistyttöjen kertomusta. Fannyn tarina ei tuntunut tosin yhtään niin dramaattiselta kuin Ainan, vaikka samanlaisia elementtejä siihenkin liittyy.
Sarjan ensimmäisen osan tapaan Valkoisen linnun kaupunki sisältää upeita kuvauksia elämästä Turussa sotien välisenä aikana. Tässä ilahdutti erityisesti joulunajan tarkka kuvaus. Mutta Fannyn tarina ärsytti jonkin verran, erityisesti pikarakastuminen vanhempaan, tylsähköön mieheen.
Olipas turhanpäiväinen ja kevyt ja pakko sanoa, että aivan hirveän ruma kansi ärsytti aina kun tartuin tähän. Silti aion lukea seuraavan osan, sillä juoni jotenkin kantaa keveydestään huolimatta ja serkusten tarinan jatko kiinnostaa.
Pidin ensimmäisestä osasta enemmän, mutta tämäkin oli kiva ja helppolukuinen. Naisnäkökulma on mielenkiintoinen ja tuntuu totuudenmukaiselta. Kaipasin Ainaa edellisestä kirjasta, mutta pidin myös Fannysta.
Hieman toisteisuutta tässäkin osassa, mutta muuten mukava kirja. Ensimmäisessä osassa viehätti merellisyys, tässä taidekoulu. Jään odottamaan kolmatta osaa!
Fannyn hahmo jäi valitettavan ohueksi. Kirja oli ehkä tarkoituksella ”tyttökirjamainen” 30-luvun tyyliin? Serkusten tarina kuitenkin kiinnostaa minua ja luen myös jatko-osan.