Vainajat vailla armoa

Mortuí non silent #3

by Sari Rainio, Juha Rautaheimo

On huhtikuun loppu vuonna 2010, ja Helsinkiä hellivät aurinkoiset päivät. Tähtitorninmäellä, keväisen puiston laitamilla, makaa pensaikon varjoissa ruumis odottamassa löytäjäänsä. Kun vainaja lopulta päätyy oikeuslääkäri Viola Kaarion teräspöydälle, on hänellä paljon kerrottavaa epätavallisesta kuolinsyystään. Rikosylikonstaapeli Ville Karila kollegoineen saa ratkottavakseen synkän murhamysteerin, jonka kiemuraiset polut johtavat kerta toisensa jälkeen salaperäisten tapahtumien riivaamaan Hoivakoti Manderleyhin – ja jonka selvittämiseksi vaaditaan vielä toisenkin vainajan apua. Vainajat vailla armoa -teoksessa seurataan myös sarjan kahdessa edellisessä osassa esiintynyttä vaarallista auervaaraa, joka kulkee kohti vääjäämätöntä tuhoaan kuollut kostaja kintereillään.

Genres: Audiobook, Crime, Fiction, Mystery, Finnish Literature

495 pages, Hardcover

Published August 8, 2025

Reviews

[Kirjasieppo · Rating 5 out of 5]

Dekkarien kermaa nämä Mortui non silent -sarjan kirjat: huolella tehtyä jännitysviihdettä, jossa asiat rullaavat luontevasti eteenpäin ja henkilöiden yksityiselämät saavat juuri sopivasti huomiota rikosten selvittelyn ohella. Juonenkäänteitäkin riitti aivan viime sivuille asti.

[Raine Heikkinen · Rating 2 out of 5]

Hyvin alkaneen sarjan kolmas osa on liian pitkä ja jankuttava. Henkilöiden erikoisien ominaisuuksien saman aikainen alleviivaus ja satunnainen unohtaminen tekee lukukokemuksesta raskaan.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Tämä on parempi kokonaisuus kuin edelliset. Mukavaa jännitysviihdettä, josta oli nyt karsittu edellisten osien imelyyttä ja karikatyyreja, ja kliseet oli upotettu tarinaan paremmin, ja tuntuivat jopa perustelluilta tai humoristisen itsetietoisilta.

[Timo Pietilä · Rating 3 out of 5]

Seuraava osa sarjassa, joka kertoo omalaatuisen oikeuslääkäri Viola Kaarion ja rikosylikonstaapeli Ville Karilan tutkimuksista. Tällä kertaa ruumiin löytää itse Viola Kaario puistosta työmatkakävelyllään. Vanha mies on kuollut, ja kuolema näyttää aluksi luonnolliselta, mutta ruumiinavauksessa käy pian ilmi, että kyseessä on murha. Ja vielä aika erikoisesti tapahtunut; mies oli myrkytetty Bladanilla, jo vuosikymmeniä sitten käytöstä pois jääneellä äärimmäisen myrkyllisellä hyönteismyrkyllä.
Minkä takia viime vuodet ulkomailla elellyt, hyväntahtoinen, hiukan liikaa portviinistä pitänyt mies tapettiin? Jäljet johtavat (ehkä hiukan turhan helposti) korkean tason vanhusten hoitolaitokseen Töölönlahden rannalla. Siellä eräs vanhus oli saanut rajun reaktion nähdessään kuolleen miehen kuvan lehdessä. Valitettavasti nainen on pitkälle dementoitunut, eikä hänen kuulustelunsa oikein onnistu, etenkin kun hänen poikansa on voimakkaan suojeleva eikä antaisi poliisin äitiään tavata.
Samalla etenee Viola Kaarion ystävän, rikkaan, eläkkeellä olevan, kahvilaketjun entisen omistajan nyt jo kolmannessa kirjassa jatkunut juoni miehen tyttären kuoleman epäsuorasti aiheuttaneen auervaaran rankaisemisesta. Tällä kertaa varsin tehokkaaseen loppuun asti: mies menettää kaiken - maineensa, asuntonsa, omaisuutensa ja vapautensa.
Pikkuhiljaa murhamysteeri alkaa selvitä hyvin rauhallisen poliisityön ja runsaan vanhainkodissa vietetyn ajan myötä. Myös Viola Kaario viettää aikaa samassa ryhmäkodissa, sillä hän on yllättäen saanut vastuulleen dementoituneen äitinsä, joka tarvitsee hoitopaikan.
Kirja etenee hyvin rauhalliseen tahtiin melko runsaiden pienten, osittain aika turhien ja typerien (onko silmälasien käyttö muka _niin_ noloa?) sivujuonien kera. Juonellisesti se oli kiinnostava ja sen henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia, joskin jossain määrin karikatyyrimäisiä. Kirjan tahti oli hyvin leppoisa ja hidas. Sarjassa tapahtumien vauhti tuntuu hidastuvan osa osalta, tämä meni ehkä jo liikaa leppoisan jutustelun puolelle. Kun yksi koko sarjan kattanut juoni saatiin sentään päätökseen, saa nähdä tuleeko jatko-osia enää?

[Pia · Rating 4 out of 5]

Mie olen kirjoittanut tämän sarjan aiemmista osista luvattoman kehnot arviot, joten yritän tällä kertaa parantaa tapani.

Sari Rainion ja Juha Rautaheimon Mortuí non silent -sarja on noussut sellaiseksi, jonka osien ilmestymistä odotan ja haluan lukea ne heti. Näitä sarjoja ei ole montaa. Kirjastojärjestelmässä ne on luokiteltu pehmodekkareiksi (ja ihan syystäkin), mutta miulle ne ovat ensisijaisesti jotenkin sopivalla tavalla elegantteja ja kodikkaita kirjoja, jotka vievät 2010-luvun Helsinkiin. Ravintoloihin, koteihin, arkkitehtuuriin, ja tässä osassa hoivakotiin. Osa pitää näitä pitkinä ja hitaina, minun makuun sivuja on juuri sopivasti.

Itse rikos on minulle tässä ihan sivuosassa, vaikka jokaisessa kolmessa kirjassa sinänsä mielenkiintoisia tapauksia ratkotaankin. Tärkeintä ovat päähenkilöt, poliisi Ville ja oikeuslääkäri Viola, joiden välillä on tiivis ystävyys. Merkittävä rooli on myös Villen poliisitiimillä, jonka toimintaa tuntuu hyvältä seurata. Vaikka ratkottavana olisikin henkirikos, tietynlainen lempeä huumori kannattelee joukkoa. He ovat hauskoja ja fiksuja tyyppejä, joilla säilyy kunnioitus ihmisiä ja ihmiselämää kohtaan.

Tuleekohan vielä jatkoa? Tässä kirjassa saadaan yksi pitkä sivujuoni maaliin ja jään odottamaan, tekevätkö R & R vielä yhteistyötä. Toivottavasti!

[Anne Holappa · Rating 2 out of 5]

Tämän pitäisi kertoa vuodesta 2010, mutta on kerronnaltaan niin mahtaileva ja pompöösi, että mieleen tulevat väkisinkin suomalaiset 50-luvun elokuvat. Kovasti ihaillaan komisario Palmua, ja se ei jää huomaamatta. Itse pidin niitä viittauksia täysin turhina. Suoranaisena virheenä pidän sitä, että vuonna 2010 parikymppinen jannu puhuu vanhaa stadin slangia. Kyllä sen puheen taitajat olivat jo silloinkin paljon vanhempia.

[AnuP · Rating 4 out of 5]

Kirjalla oli paksuutta, mutta missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että junnataan paikoillaan. Muutama ajassa yhteen nivoutuva tekijä, hiukan jopa yhteiskuntakritiikkiäkin ja rikos jos parikin. Karaktäärit hiukan valtavirrasta poikkeavia, mikä on aina virkistävää.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Ihan ok.