Me syömme jäätelöt pyöräillessä -- tiikeri ja kuningatar.
Palkitun kirjailijan pakahduttava tuokiokuva nuoruudesta.
Lukiota käyvä Hertta kuuntelee sairaalassa mummansa tarinoita menneistä ajoista, kun erottaa muistojen joukosta jotain yllättävää. Mumman elämässä on ollut suuri salaisuus. Ja niin on Hertankin elämässä. Yhtäkkiä nuo salaisuudet kietoutuvat yhteen, tukevat toisiaan ja antavat voimaa. Vain mummalle Hertta uskaltaa kertoa Naavasta.
Säeromaanien mestari Kirsti Kuronen kuvaa hienosti epävarmoja tunteita, jotka voivat silti tehdä näkyväksi ja merkitä enemmän kuin mikään muu. Romaanin jokainen sana on punnittu ja vahva, mutta rivien väliinkin jää paljon.
valtavan kaunis kirja!🤍 musta tää aihe on erittäin tärkee ja liian vähän puhuttu: oppilaan ja opettajan välille syntyvä ihastus. sitä hävetään ja piilotellaan ja kuitenkin se on aika tosi yleistä, että ihastuu opettajaan🙈 . Kurosen tapa kirjottaa on kaunis, herkkä, syvällinen ja koskettava. se ottaa kämmenelle, pitää tiukasti kiinni, mutta silittää hellästi; kolme senttiä sekunnissa. mä viihdyin tän teoksen parissa aivan valtavan hyvin🩵 . olin kuuntelemassa Helsingin Kirjamessuilla Kirsti Kurosen haastattelua ja hän kerto siinä ihanasti kirjastaan ja kirjottamisprosessistaan! myös musta erittäin hyvä ja tärkee nosto oli se, että mitä tahansa kirjaa ei voi kirjottaaa säeromaaniksi,vaan sillä pitää olla tarkoitus. tässä teille esimerkki miten säeromaani toimii täydellisesti🩷
Säeromaani onnistuu ihastumisen ja epävarmuuden tunteiden kuvauksessa. Olisin kuitenkin kaivannut opettajan ja oppilaan välisen romanttisen jännitteen käsittelyyn monipuolisempaa otetta. On uskottavaa, ettei lukioikäinen päähenkilö Hertta vielä käsitä kunnolla, miksi opettajan ja oppilaan suhde olisi ongelmallinen, mutta Hertan mummon odottaisi aikuisena käsittävän. Hertan mummo muistelee lämmöllä omaa salaisuuttaan, sitä, että hänellä on ollut 15-vuotiaana romanttinen kohtaaminen opettajansa kanssa. Miksei aikuinen mummo pohdi valta-asetelmia, joita opettajan ja oppilaan välisiin rooleihin liittyy?
Kauniisti kirjoitettu säeromaani. Tarina kietoutuu kauniiksi kokonaisuudeksi kaikkine yksityiskohtineen ja esinemotiiveineen. Teos maalaa vivahteikkaalla ja täsmällisellä kielellään eläväisen kuvan kesästä ja päähenkilön tunteista. Olen aiemmin karttanut säeromaaneja (etenkin nuorille suunnattuja) mutta täytyy myöntää että tämä puhutteli minua – ja samalla veti arjen uuvuttaman opiskelijan lempeästi pois lukujumista.
Nopealukuinen säeromaani aiheinaan identiteetti ja ihmissuhteet. Ihminen piirtyy itseksi tultuaan aidosti nähdyksi, kuulluksi ja kosketetuksi. Romaanin nimi avautuu lukiessa ja on sykähdyttävä.
Huoneentaulu herkille (s. 90)
”Unohda järki, luota tunteeseen Älä mieti, mitä muut ajattelevat Riittää, ettet satuta ketään Auta, jos voit Neuvo, jos pyydetään Usko intuitioon ja uniin, ne eivät valehtele Kuvittele toiveet todeksi!”
Suomalaisen säeromaanin pioneerin Kirsti Kurosen tuorein nuortenkirja on sekin säeromaani. Kolme senttiä sekunnissa kertoo lukiolaisesta Hertasta, jolla on vähän hankaluuksia sopeutua koulun kaveripiireihin. Välit entisiin ystäviin ovat kärsineet ja nyt Hertalla on taakkanaan salaisuus, jota hän ei halua kertoa kenellekään.
Jutellessaan sairaalaan joutuneen mummansa tarinoita menneistä ajoista, käy ilmi, että mummalla on myös elämässään samankaltainen salaisuus. Mumma on nuorempana ollut ihastunut historianopettajaansa Leenaan. Hertan salaisuus on sama: hän on ihastunut matematiikanopettajaansa Naavaan.
Ajatus opiskelijan ja opettajan välisestä suhteesta johtaa ajatukset vähän niljaisiin suuntiin. Niihin Kuronen ei halua mennä. Sekä mumman että Hertan tapauksessa korostetaan pientä ikäeroa osapuolten välillä, opettajat ovat nuoria ja vastavalmistuneita, ja suhteet ovat muutenkin vain varovaisella halailutasolla, mitä fyysiseen kanssakäymiseen tulee. Pääpaino on salaisuuksissa, epävarmuudessa ja merkitsevissä tunteissa; pienissä asioissa, jotka kuitenkin tekevät ihmisen näkyväksi.
Kolme senttiä sekunnissa kuvaa säkeillään kauniisti ihmisten kohtaamista ja kauneutta, jota kahden ihmisen välillä voi olla. Sen harvat säkeet jättävät sopivasti tulkinnanvaraa, vaikka kirja ei ihan runollisimpaan päähän säeromaaneja osukaan. Nopealukuinen tarina on vähän huolestuttavasta asetelmastaan huolimatta oikein viehättävä.
Olisin niin paljon halunnut pitää tästä enemmän, mutta valitettavasti tässä oli samaan aikaan liian paljon ja liian vähän.
Asetelmasta tuli mieleen Anna Englundin Lautapalttoo ja Sami Hilvon Viinakortti, ja valitettavasti näitä kaikkia teoksia on mielestäni varjostanut pieni epäuskottavuus. Voi toisaalta pohtia, miksi sukua olevien henkilöiden samankaltaiset ihmissuhteet tuntuvat epäuskottavilta, kun kyse on queereista ihmisistä, mutta samalla tavalla epäuskottavalta ei tunnu se että vanhemmat ja lapset ovat kaikki heteroita. Ehkäpä kyse on vain normistosta ja tottumuksesta? Joka tapauksessa Hertan ja mummon kokemusten samankaltaisuus tuntui nyt liian alleviivatulta, toisaalta ihan suloiseltakin, mutta mielestäni tarina olisi ollut parempi, mikäli se olisi kertonut vain Hertasta ja Naavasta.
Lyhyeltä säeromaanilta ei voi myöskään ihmeitä vaatia ja on ehkä tarkoituskin, että kirja on vain pieni kurkistus hahmojen elämään, mutta esimerkiksi Naavan pikkusisko kohtaloineen tuntui vähän liian irralliselta asialta. Paljon oli hyviä lauseita, kaunista kieltä ja elementtejä joista pidin, mutta kokonaisuus ei nyt vain mielestäni kantanut. Aiheena joka tapauksessa loistava.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Ei sykähdyttänyt. Oppilaan ja opettajan välinen suhde on vähän kyseenalainen idea, vaikka se kirjassa olikin varmaan yhtenä ideana, mutta minua häiritsi myös se, että isoäidillä oli niin samankaltainen kokemus. Kurosen Paha puuska -kirjaan verrattuna teos jäi köyhäksi ja vähän teennäiseksi. Positiivista kirjassa oli helppolukuiset säkeet ja ovela otsikko.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kauniisti kirjoitettu säeromaani nuoren ihmisen erilaisuudesta ja tunteiden palosta. Tätä lukiessa tuli aidosti sellainen olo, kuin olisi lukenut oikeaa runoa, joka kertoo palan jonkun elämäntarinaa.