Taianomainen ja tunteikas tarina nuoresta helmenkuiskaajasta, joka lähtee hakemaan mahtinoidalta parannuskeinoa surmiaisuneen sairastuneelle siskolleen.
Pian seitsemäntoista vuotta täyttävä Nooa on helmenkuiskaajan tytär. Hän asuu isosiskonsa ja karhuhyökkäyksen vammauttaman äitinsä kanssa mökissä Syväharjulla synkkien metsien keskellä. He viljelevät raakkutarhassaan helmiä, joita myyvät kaupunkiin korusepille. Raakkutarha tosin on vaikeuksissa. Uusia helmiä ei ole kuiskattu vuosiin. Äiti on menettänyt kykynsä, ja hiljattain on paljastunut, ettei Nooan isosiskolla Midjalla ole helmenkuiskaamisen kykyä. Perheen isä istuu velkavankeustuomiota Paulavan kaupungissa. Vain Nooa on jäljellä.
Kun Nooan isosisko Midja sairastuu surmiaistautiin, perheellä on edessään kova paikka: Midjan voi parantaa vain Kernoksen valtakunnan voimakkain noita, Sardeesian noita. Nooan on lähdettävä ensi kertaa suureen maailmaan, etsittävä noita ja tuotava parannuskeino mukanaan. Muuten siskoa uhkaa kuolema ja heidän raakkutarhaansa perikato, eikä isä pääse koskaan vankilasta.
Yhdessä salaviisaan rupikonnan ja matkalle mukaan lyöttäytyvän, arvoituksellisen Vesper-nimisen nuorukaisen kanssa Nooa kohtaa niin kaupungin kuin sydämensä vaarat.
Siis tää oli NIIN IHANA. J.S. Meresmaa on jälleen kerran luonut aivan äärettömän tunnelmallisen ja kiinnostavan fantasiamaailman, johon sijoittuvia tarinoita jäin janoamaan lisää. Tämän lukeminen oli vähän niin kuin olisi katsonut Ghiblin animaatiota päässään, sillä vaikka tarinakin on mainio ja hahmot hyvin kirjoitettuja, niin tässä kirjassa pääosassa oli kyllä tuo maailma ja tunnelma. Nii ja KIELI, siis apua. Rakastan sitä kun maailma tehdään eläväksi kielen ja sanaston keinoin, ja mikäpä muu toimisi tämän tyylisessä fantasiassa paremmin kuin oma rakas suomemme, jolla oli luotu ihastuttavia uudissanoja kuten lemmokki, langaslukko ja nohevainen, sekä käytetty jo olemassa olevia sanoja hauskasti ja tarinaan sopivasti, ilman että meno menee liian Kalevalaksi. En kerro niitä kaikkia kivoja sanoja kyllä tässä niin voitte itse lukea ja ihastella, samalla kun ihastelette jännää lankataikasysteemiä ja maailman hienointa rupikonnaa eli Suolakurkkua.
Eli nyt kaikki lämminhenkisen fantasian ystävät, lukemaan hop, tai vollikka teidät syököön!
Ainiin, erityis-propsit myös Karin Niemen upealle kuvitukselle.
3.75 ⭐️ Kiehtovaa maailmanrakennusta ja ihanan ghiblimäinen fiilis. Odotin kyllä enemmän jännitystä. Pituutta olisi saanut olla reippaasti enemmän, jotta moninainen maailmanrakennus pääsisi oikeuksiinsa ja hahmot saisivat eheät kehityskaaret. Nyt tarina lähti aika hitaasti liikkeelle ja loppu tuntui todella kiirehdityltä ja liian avoimelta, etenkään kun mahdollisesta jatko-osasta ei ole tietoa.
Viehättävä, maaginen ja hieman romanttinenkin fantasiaromaani. Kirja olisi voinut hyvin olla tuplasti nykyisen pituinen, ja tuskin olisin sittenkään saanut tästä kiehtovasta maailmasta tarpeekseni. Tästä on puhuttu itsenäisenä teoksena, mutta toivoisin tälle kyllä jatkoa.
Ja erityismaininta aivan upealle kansitaiteelle, joka on suosikkini Karin Niemen tähänastisista tuotoksista.
Tarinassa Nooa on helmenkuiskaajien sukua ja hänen pitää saada myytyä helmi ja hankittua rahoilla parannus siskonsa kuolettavaan tautiin. Sinäänsä lähtökohta on siis seikkailu. Pääosassa on kuitenkin päähenkilön, Nooan, ja erään toisen hahmon välinen alkava ihmissuhde.
Maailma on poikkeuksellisen kiinnostava. Kirjan alkupuolella on suomainen tunnelma, jota korostavat raakut, rupikonnat ja sudenkorennot. Kirjan edetessä tämä tunnelma muuttuu geneerisemmäksi fantasia- ja steam punk -tunnelmaksi. Taikasysteemi on hyvin omanlaisensa ja pidin siitä kovasti. Olisin toivonut enemmän taikojen käyttöä tai luomista myös protagonistiporukan toimesta.
Lukiessa kirjaa minua hieman häiritsi se, miten helposti päähenkilö selvisi sattumuksista. Joko sivuhenkilöt ratkoivat ongelman itsenäisesti tai sitten päähenkilö onnistui käytännössä ensimmäisellä yrityksellä. Mikään ei pakottanut häntä keksimään vaihtoehtoista lähestymistapaa. Olisinkin toivonut, että maailma olisi heittänyt enemmän kapuloita päähenkilön rattaisiin!
Vuoden tähän mennessä paras lukukokemus, joka sai kyyneleet virtaamaan!
Oli todella hauskaa lukea teos, joka koko ajan pakotti muistamaan päähenkilöiden sukupuolet, minulle nimittäin jostakin syystä Nooa on maskuliininen ja Vesper feminiininen, mutta niin vain Meresmaan maailmassa nämä hahmot ovatkin toisin päin: Nooa on syrjäisen pikkukylän tyttö, helmenkuiskaajien suvun viimeinen toivo ja Vesper ison kaupungin poika, joka toimii ihanan ravun kaltaisen kulkupelin omistajana. Nuoret kohtaavat, kun Nooa on saanut kuiskattua ensimmäisen helmensä ja hänen on pelastettava siskonsa elämä. Kaksikko seikkailee pääkaupunkiin ja noidan puheille, ainoan henkilön, joka pystyy siskoa auttamaan. Mukaan lähtee myös siskon lemmokki Suolakurkku, jonka oikea nimi on paljon arvokkaampi. En malta odottaa sarjan seuraavaa osaa.
Oli ilo päästä vetämään teoksesta, kirjailijan itsensä pyynnöstä lukupiiri Oulun kirjamessuilla lokakuussa 2025.
Kirjailija J.S. Meresmaa tunnetaan poikkeuksellisesta tuotteliaisuudestaan ja monialaisuudestaan. Eeppistä fantasiaa, kuvakirjoja, säeromaaneja ja steam punk -seikkailuja yhdistää Meresmaan hallittu kieli ja omaperäinen mielikuvituksellisuus. Uutuus Noidanlanka on siinä mielessä poikkeuksellinen sekä hänen tuotannossaan että nykyisen fantasiakirjallisuuden kentällä, että kyseessä on yksittäinen nuorten fantasiateos, jolla vieläpä ei ole mittaa kuin noin kolmesataa sivua. Noidanlanka yhdistää steam punk -elementtejä viehättävään satumaisen tunnelmalliseen fantasiamaailmaan, jossa lankataikuus on tärkeässä osassa. Lempeä fantasia sopii kyllä jo varhaisnuorille, mutta nuoret ovat teoksen varsinainen kohderyhmä, vaikka sen lukeminen on kyllä täydellinen nautinto myös Studio Ghiblin elokuvista ja Diana Wynne Jonesin kirjoista pitäville aikuisille. Kerronta vetää juuri oikeista naruista ja kieli kimmeltää kauniina, mutta silti riittävän läpinäkyvänä ollakseen pysäyttämättä tarinan imua. Pääsin itse esilukemaan Noidanlangan jo ennen ilmestymistä, ja täytyy sanoa, että paatunut liikaa lukeva kirjavinkkari istui liimaantuneena paikallaan hihittelemässä, itkemässä vuolaasti ja kärsimässä siitä, ettei olisi malttanut nousta lukutuolista vessatauolle. Noidanlangassa on sellaista iätöntä lumoa, jollaiseen harvemmin törmää. Päähenkilö Nooa on seitsemäntoistavuotias, mutta vaikka hän kipakka persoona onkin, hän on syrjäisessä kylässä kasvanut tunteikas nuori, ei samanlainen copypastetettu romantasiatoimintasankaritar, joita tänä vuonna julkaistussa fantasiassa riittää. Nooa on kasvanut helmenkuiskaajien sukuun, joka viljelee joessa raakkuja, mutta tila on pahassa ahdingossa ja Nooa tilan viimeinen toivo. Nooa on heti kirjan alussa vaikeassa tilanteessa: hänen siskonsa on sairastunut surmiaisen pistosta ja ainoastaan salaperäinen Sardeesian noita voisi pelastaa siskon hengen. Äiti on karhun raatelema ja isä vankilassa, joten juuri Nooan on lähdettävä pelastusretkelle kohti Paulavan kaupunkia. Kuljettajakseen ja matkaseurakseen Nooa saa Vesperin, kerkeäkielisen mustaa kynsilakkaa ja hiilikajaalia käyttävän kaupunkilaispojan, jolla on selvästi omat salaisuutensa. Seikkailut ja matkaseuralaisten keskinäisten tunteiden kehittyminen ovat molemmat väistämättömiä seurauksia. Yllättäviä käänteitä ei matkasta puutu. Noidanlangasta ei ole mainittu, että jatkoa olisi suunnitteilla, mutta maailma on niin nautittava, että palaisin sinne kyllä erittäin mielelläni.
J. S. Meresmaan uusi nuorille lukijoille suunnattu fantasiaromaani on kirjailijan omien sanojen mukaan tribuutti Hayao Miyazakille ja Studio Ghiblin elokuville. Tämä yhteys hahmottuu kirjasta helposti; tarinaa on vaivatonta kuvittaa mielessään ghiblimäisellä tyylillä.
Kirja kertoo syrjäseuduilla asuvasta helmenkuiskaajasta Nooasta. Hänen perheensä viljelee raakkutarhassa, mutta uusia helmiä ei ole saatu vuosiin, äiti on vammautunut karhun hyökkäyksestä ja isä viruu velkavankeudessa kaukana isossa kaupungissa. Näiden olemassaolevien vastoinkäymisten päälle saadaan vielä lisää. kun Nooan isosisko Midja sairastuu hitaasti tappavaan surmiaistautiin.
Onnekseen Nooa on juuri saanut kuiskattua ensimmäisen helmensä. Nyt hänen on lähdettävä kotiseuduiltaan hakemaan parannuskeinoa mahtinoidalta. Mutta miten kokematon nuori nainen selviää seikkailusta suureen kaupunkiin? Matkakumppaneiksi järjestyy siskon sielunkumppani, rupikonna Udo, ja hieman arvoituksellinen Vesper, jonka mekaanisella rapukulkijalla matka Paulavan kaupunkiin taittuu nopeasti.
Meresmaa on etevä kehittelemään kiehtovia fantasiamaailmoja. Parin vuoden takainen Rauniara-duologian avausosa Tytär hämärän, piika pimeän onnistui imaisemaan maailmaansa heti ensisivuiltaan ja niin käy nytkin. Noidanlangan lankoihin, kuituihin ja kudoksiin kiertyvässä maailmassa on paljon ihmeteltävää ja mukavaa mystisyyttä.
Seikkailujuoni tarjoaa sopivasti vastoinkäymisiä ja koettelemuksia niin seikkailun käänteissä kuin tunne-elämän puolella. Tarinassa on hyviä oivalluksia, samalla kun se on rakenteeltaan varsin tuttu ja turvallinen kasvutarina ja matka kohti oman sisäisen voiman löytämistä.
Jälleen kerran voi kiitellä Karin Niemeä hienosta kansi- ja vinjettitaiteesta.
Olisi saanut olla pidempi. Loppua kohden kirja muuttui hätäiseksi ja eteni turhan vauhdilla. Hyvä maailmanrakennus ja taianomainen tunnelma hälvenivät ja joskus puolenvälin - viimeisen neljänneksen välillä alkoi tuntumaan siltä, että lukisi ihan eri kirjaa. Hätäisyyden myötä aloin epäilemään jo, onko kirja kenties trilogian ensimmäinen osa, sillä niin paljon kuljettiin vain asioiden ohi, että ajattelin niistä lukevani sitten seuraavassa osassa. Alun tunnelma etenkin matkalla Paulavaan oli hyvin lupaava ja nautittava. Lopussa hups vaan tässä kävi näin ja asiat ratkesivat näin ja hopsansaa tässä ollaan.
Mainiota nuorten fantasiaa, Meresmaan maailmanrakennus sieppaa mukaansa. Loppu tuntui valitettavan hätäiseltä siinä mielessä, että isot käänteet tapahtuivat n. 20 viimeisen sivun sisällä. Se söi ja latisti hieman tapahtumien merkittävyyttä ja lyhensi sulatteluaikaa lukijalta.
Kaiken kaikkiaan mainiota kotimaista fantasiaa, joka innostaa lukemaan lisää Meresmaan tuotantoa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
En normaalisti lue tällaisia kirjoja, mut lukupiirin ansiosta tääkin kirja sattui käteen! Voin sanoa että olin alussa melko epäluuloinen, mutta no... ihan suotta 😅 Ihanan omaperäinen kirja 💕 Ja ääh rakastan nimiä Nooa ja Vesper!