Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949-2009

by Matti Simola (Editor), Kimmo Rentola, Matti Lackman

Suojelupoliisi edeltäjineen on aina herättänyt paljon kysymyksiä, joihin ei ole toiminnan salaisen luonteen vuoksi useinkaan saatu vastauksia. Etsivän keskuspoliisin ja Valpon arkistot vuoden 1948 loppuun saakka ovat jo julkisia, mutta vuonna 1949 perustetun Supon vaiheet ovat laajalti tuntemattomia.

Suojelupoliisin juhlakirjassa Ratakatu 12: Suojelupoliisin historia 1949-2009 avataan valtion turvallisuusuhkien torjuntaan erikoistuneen turvallisuusviranomaisen toimintaa harvinaisella tavalla. Sodan jälkeen Supo joutui toimimaan tulenarassa tilanteessa: sen piti estää Suomen muuttuminen kansainvälisen vakoilun pelikentäksi vaarantamatta valtion ulkopoliittisia suhteita. Terrorismi ja sen torjunta tuli kuvaan 1970-luvulta alkaen.

Teoksesta saa laajan käsityksen Supon toiminnasta niin pitkälle kuin salassapitosäännökset sallivat. Tutkijat eivät ole epäröineet tarttua takavuosien arkaluontoisiin tai suurta julkisuutta herättäneisiin tapauksiin. Kirjan historiaosuus päättyy kylmän sodan loppuun ja tarina jatkuu sen jälkeen organisaatiokuvauksena. Myös edeltäneet virastot esitellään - osittain uuden aineiston pohjalta.

Suurimman osan teoksesta on kirjoittanut Turun yliopiston poliittisen historian professori Kimmo Rentola. Vanhemmista vaiheista kirjoittaa professori Matti Lackman. Organisaatio-osuudet on laatinut apulaispäällikkö Matti Simola. Lisäksi kirjoittajina on eräitä nuorempia tutkijoita.

Genres: History

319 pages, Hardcover

First published January 1, 2009

Reviews

[Aaro Salosensaari · Rating 4 out of 5]

Erittäin hämmentävästi otsikoitu historiikki. Nimi on siitä hyödyllinen että yksityiskohtaisin ja painavin sisältö alkaa vuodesta 1949, nimittäin Kimmo Rentolan kirjoittama osio "Suojelupoliisi kylmässä sodassa 1949-1991". Kirjassa on kuitenkin myös luvut koskien vuosien 1918 - 1949 Supon edeltäjiä! Matt Lackman on kirjoittanut osion Etsivästä Keskuspoliisista ja ns ensimmäisestä Valposta (1918-1944, vähän yli 40 sivua) ja Kimmo Rentola 5 sivua ns punaisesta Valposta. Luvut ovat aluksi positiivinen yllätys (alaotsikon mukaan odotin lukevani vain vuodesta 1949 alkavaa historiaa) mutta samaan aikaan raivostuttavan lyhyet. Punaisen Valpon varsinaisesta toiminnasta todetaan vain (lainaus) "Punaisen Vapon jälkimaine jäi ansaitusti negatiiviseksi. Ammattitaidon puutteen aiheuttamat munaukset olivat kuitenkin vuonna 1948 jäämässä jo taakse, ja toisissa oloissa Valposta olisi epäilemättä kehittynyt varsin tehokas itäeurooppalaistyylinen salainen poliisi." Mitkä munaukset? Miten ammattitaidon kehitys näkyi? Ainastaan Kyrren pako (tai pakon päästäminen) mainitaan aikaisemmassa kappaleessa.

Samoin pisin osuus (1949-1991) on paikoitellan ärsyttävästi pinnallinen. Ainoastaan lähes ohimennen mainitaan että Supon alkuvuosina poliittisten puolueiden omat epäviralliset tiedustelutoimistot kuten SDP:n t-osasto olivat vakiintuneempia. Rentola on nimittäin kaivanut t-osaston säilyneistä arkistoista lainaukset muutaman aikalaisen arvioraporteista koskien Supon toiminnan alkamista! Erittäin mielenkiintoista, mutta kai tämänkin ilmiön taustaa olisi voinut edes muutamalla virkkeellä avata vaikka kyse onkin Supon juhlahistoriikista eikä yleishistoriasta, etenkin kun kirjoittajalla on selkeästi pääsy aineistoon?

[ForenSeek · Rating 2 out of 5]

Rutikuiva, tyyliltään ja rakenteeltaan yliopiston pääsykoekirjaa muistuttava historiikki suojelupoliisista. Kuivakat artikkelit seuraavat toinen toistaan, eikä lukija opi oikeastaan muuta kuin liudan nimiä ja päivämääriä. Kirjoittajat edustavat myös niin kapeaa sektoria (yhteiskuntatieteet), ettei syvemmälle menevissä analyysikohdissakaan ole tarjolla minkäänlaisia yllätyksiä, tai edes herkullista tekstiä. Soveltunee kurssikirjaksi jonnekin valtiotieteen laitoksen perusopintoihin. Jos ei kuulosta houkuttelevalta, suosittelen vaihtoehdoksi esimerkiksi YLE Areenasta löytyvää erinomaista dokumenttisarjaa ”Erittäin salainen”, ja/tai Pekka Virkin loistavaa kirjaa ”Jälkisuomettumisen ruumiinavaus” (2023). Jukka Rislakin kirjat vakoilusta Suomessa kannattaa myös kaivaa esiin jos aihe kiinnostaa.