Auto Bio

Autobio #1-2

by Cyril Pedrosa

Reilun kaupan tavara, maallemuuttohaaveet ja käsiin hajoavat luomupuuvillakassit ovat ekologisesti ajattelevan perheen arkea.

Ei ole helppoa olla hyvä ihminen välinpitämättömässä maailmassa. Omien pikku huolien lisäksi harteita painaa koko planeetan tulevaisuus. Valitako nuhruinen pyykki vai saastuttava tehopesuaine? Miten säilykenakit joutuivat terveysintoilijan kaappiin? Kloorittomassa uima-altaassa viihtyvät erinäiset elämänmuodot, ja puutarhanhoidossa vaihtoehtoja on vain kaksi: myrkytä tai kitke.

Uuden sarjakuvakerronnan tähti Cyril Pedrosa (s. 1972) päätti jo kuusivuotiaana tulla sarjakuvapiirtäjäksi. Ekoloogiset on hersyvän hauska ja ajankohtainen valikoima hänen kahdesta omaelämäkerrallisesta albumistaan.

Genres: Comics, Nonfiction, Graphic Novels Comics

95 pages, Hardcover

First published January 1, 2009

About the author

Cyril Pedrosa began his career in animation, working on the Disney films "Hunchback of Notre Dame" and "Hercules." He has since become a rising star in a new kind of graphic storytelling, combining the influences of animation and the literary traditions of Borges, García Márquez, and Tolkien to create a unique visual handwriting.

Reviews

[Jenni]

Tykkään Pedrosan pitkistä tarinoista ihan hirveästi, mutta tämä ei oikein toiminut. En tiedä oliko ongelma sivun-parin mittaisissa tarinoissa, joissa kovin pintapuolisesti käsiteltiin ympäristöaiheita vai se, että albumi tuntui lopulta aika vanhentuneelta jo. Koko kesä kun on eletty keskellä ilmastonmuutoksen aiheuttamia kriisejä, ei oikein jaksanut kiinnostua siitä, kuinka ympäristötietoisuudelle enemmänkin naureskeltiin kuin lopulta oltiin tosissaan.

[Heidi]

Pedrosan Ekoloogiset-niminen sarjakuva kuulosti harvinaisen mehevältä, joten odotukset olivat melko korkealla. Hupaisia sattumuksia onkin luvassa, joissa ilmeisesti on jonkinlaista tosipohjaa, sillä päähenkilö on nimeltään Cyril Pedrosa. Hänellä on kaksi lasta sekä vaimo, jotka ovat kaikki toinen toistaan intomielisempiä vihreitä. Cyrilkin parhaansa yrittää, mutta välillä myrkyt ja maitotuotteet vievät voiton eettisemmistä vaihtoehdoista. Ei ole helppo olla ekolooginen, kun tarjolla on usein vain huonoja vaihtoehtoja.

Pedrosan perheen vihreät periaatteet poikkesivat aika paljon omistani. En mm. lue sisällysluetteloita ollenkaan samalla pieteetillä enkä laske tuotteiden kulkemia kilometrejä kaukomailta kotiin. Niinpä tarinat tuntuivat välillä enemmän oudoilta kuin hauskoilta. Avartava näkökulma tietysti tämäkin, ja kyllä niitä hupaisiakin juttuja löytyi. Ekoloogisuus on perheelle yhteinen harrastus, ja vaikka se tekeekin monista asioista hankalaa ja kallista, voisi sen energiansa varmasti huonomminkin käyttää. Ihan symppis perhe nuo Pedrosat.

[Tinker]

Ranskalaisen Cyril Pedrosan "Ekoloogiset" sarjakuva-albumi on kooste kahdesta omaelämänkerrallisesta albumista (Autobio & Autobio 2). "Ekoloogiset" sisältää lyhyitä episodeja Pedrosan perheen elämästä keveän (itse)ironisella otteella.

Ekoelämä ei ole aina helppoa. Perheen ekohenkistä elämää hankaloittavat ympäristön ihmiset ja ekoelämän epäloogisuus. Suurimmat vaikeudet syntyvät kuitenkin omasta mukavuudenhalusta ja ympäristöystävällisten tuotteiden kalliiden hintojen aiheuttamasta riesasta. Arkisia ongelmia tuottavat mm. kierrätys, autoilu ja reilun kaupan heppoiset luomupuuvillakassit.

Perheessäkin tehdään kompromisseja, kun isä lipsahtaa ostamaan säilykenakkeja ja äiti päättää alkaa käyttää pesupähkinöitä, jotka jättävät vaatteisiin tahroja. Perheen lapset osallistuvat ekoelämään innolla ja luontevuudella, jota aikuinen voi vain kadehtia. Tikkana lapset myös huomaavat kaikki epäloogisuudet, joihin vanhemmat lipsahtavat. Pedrosa kuvaa nasevasti perhe-elämän arkea ja ihmissuhteita. Sarjakuvan avulla Pedrosa lähestyy aihettaan huumorilla ja oman epätäydellisyytensä hyväksyen.

Minusta "Ekoloogiset" oli ihanan hauska sarjakuva. Osaamatta aivan täsmentää miksi, on minussa Cyril Pedrosan tyylissä ja kerronnassa jotain hyvin ranskalaista. Kirjan kuvitus on ihanan värikäs ja letkeän luonnosmainen. Kuvituksessa on paljon pieniä yksityiskohtia, joista tärkeimpiä Pedrosa korostaa näppärin visuaalisin keinoin.

Pidin kovasti tästä sarjakuvasta ja mielestäni olisi WSOY voinut julkaista "parhaiden palojen" sijaan Pedrosan molemmat albumit kokonaisuudessaan.

[Noora Keto]

Mukavan viihdyttävä, sarjakuvapiirtäjä Cyril Pedrosan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva sarjakuvakirja perheestä, joka pyrkii elämään ekologisesti. Sarjakuvat ovat pieniä noin sivun pituisia tarinoita, joten lukeminen oli helppoa.

Alkuperäinen kirja on ilmestynyt vuonna 2008, ja oli mielenkiintoista nähdä mitkä ympäristöteemat olivat pinnalla tuolloin (yksityisautoilu, luomuruoka). Ilmastonmuutostakin kutsuttiin tuolloin vielä yleisesti ”kasvihuoneilmiöksi”. Ihan kaikki kirjan sarjakuvat eivät olleet ekologisuus-teeman alla, se olisi tuonut lisää yhtenäisyyttä kirjaan.

Sarjakuvat olivat taidokkaasti piirretty, pidän kovasti Pedrosan lennokkaasta tyylistä. Tekstit ja kuvat olivat paikoitellen tosi pientä.

Kirjasta saa yleisesti fiiliksen, että ympäristöystävälliset valinnat arjessa olisivat jotenkin erityisen hankalia. Pedrosa on varmasti kärjistänyt monia tapahtumia, jotta niitä olisi hauskempia lukea. Vinkkejä ympäristöystävällisempään elämään kirjasta ei siis kannata etsiä.

[Nim]

Oikein mukiinmenevä omaelämänkerrallinen sarjis ympäristöystävällisempää elämää yrittävästä perheestä.

Tässä ei ole mitään suoranaista vikaa, en vain ehkä ole täysin kohdeyleisöä tällaisena hektistä ja vain välillä "ekoloogista" elämää viettävänä sinkkuna, mutta senkin puolesta teki mieli tsekata se nyt, kun taiteilija oli Kulta-ajan myötä muistissa. Cyril Perdosa osaa kyllä piirtää, ja moni stripeistä oli mullekin samaistuttavia ja ihan hauskoja. Mutta ei tämä nyt oikein iskenyt, menetteli vain.

Lukeekohan joku päivä joku tulevaisuuden henkilö näitä sarjiksia ja ihmettelee, että kuinka ihmeessä 2000-luvulla eläneet osasivat tuskailla joka hedelmän ja pesuaineen valinnan kanssa - tai miksei kierrätystä, vedenpuhdistusta, logistiikkaa ja muita infrastruktuureita saatu pelittämään sujuvammin JA vihreämmin jo silloin.

[Tytti]

Ihan huvittavia sivun tai aukeaman sarjakuvatarinoita "ekohippeilystä" ja omien periaatteidensa ja arvojensa mukaan elämisestä ja sen vaikeudesta. Parempia ehkä luettaessa muutama kerrallaan.

Helmet 2023: 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin
(Ainakin päähenkilön perhe yrittää omassa elämässään etsiä tapoja elää ekologisemmin.)

[Ronkeli]

Ranskalaisen ympäristötietoisen perheen arkea ja ongelmia vuodelta 2008. Lihaa syödään edelleen surutta, mutta lehmänmaitoa kartetaan ym. nyky-Suomen näkövinkkelistä vähän erikoista. Pidän kovasti piirtäjän tyylistä: ihmisissä on vauhtia ja elämää.

[Helena]

Oikein hauskaa ja samastuttavaakin luettavaa siitä, millaisia ristiriitoja ekologinen ajattelu tuo tullessaan. Tykkäsin kovasti.

[Aapo]

Kehutun Kolme varjoa -sarjakuvaromaanin tekijältä albumillinen 1-4 sivun mittaisia lyhäreitä. En lämmennyt. Pahimmillaan kuin jostain ympäristöalan ammattijärjestölehdestä. Liikaa ekosaarnausta, vaikkakin myös hyvää itseironiaa. Taas harmittaa: hyvä piirtäjä ja hyviä huomioita, mutta taskulämmin lopputulos. Tällaiset lähes-onnistumiset harmittavat paljon enemmän kuin selkeät mahalaskut.

[Katri]

Ihan hauska ja kelpo ranskalainen sarjakuva. Ihanaa pitkästä aikaa lukea jotain näin läheltä omaa elämää ja "saada vertaistukea". Pidin aika paljon ja olisin voinut lukea tätä vielä pidempäänkin! Ainoa isohko miinus pienestä tekstistä ja pienistä kuvista, jotka varsinkin alkuun ärsyttivät suuresti.

[Essi]

meh. Ihan kiva tyyli ja jotkut jutut oli hauskoja, mutta ois sitä selvinny vähemmälläkin.