Mukaansa tempaava paranormaali romanssi yhdistää tätä päivää ja tunnistettavaa todellisuutta muinaisiin myytteihin. Kiitetyn sarjan kolmas osa.
Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.
Tän lukemisesta jo aikaa, mut pakko sanoa: hillitystä fantasiasta (ihmissusia, ihmisiä, yks vampyyri) ei voi yhtäkkiä kolmannessa osassa hypätä sellaseen yliampuvaan fantasiaan (keijuja, daimoneita mitälie). Ja sit mua ärsyttää se et kirjailijat tuntuu kyllästyvän ite ekassa osassa valitsemiinsa tapahtumapaikkoihin ja sit hahmot on pakko kuskata ulkomaille. Ja täs oli vähän sellast päähenkilön heikkouksien paikkailemisen makua: raisa alko kuntoilemaan iha hulluna. Ja tietty joukos on näit selvittämättömii perhekuvioita. Loppua kohden parani juoni huomattavasti, mut muuten meni mun mielestä liian kauas sarjan alkuperäisestä ideasta - susista ja hukkavaarasta - joka oli hyvä
Sarjan kolmas osa eroaa huomattavan paljon aikaisemmista osista. Mukaan tulee paljon uusia henkilöitä ja useihin aiempien kirjojen kysymyksiin annetaan vastauksia. En tiedä oikein, mitä sarjan päätösosalta tulisi odottaa.
Jjaa, ja niinhän he vielä lankeavat toistensa pauloihin.
Loppu vain oli niin mukava... Ähh, en pysty pitämään näppejäni erossa sarjan viimeisestä kirjasta, vaikka tiedän sen aiheuttavan vain lisää probleemoja. Tuhma nenu, änkee itsensä liian arkoihin paikkoihin. Pakko kai kestää se minkä Vainuttu tuo tullessaan.
Susiraja-sarja jatkuu ilahduttavasti, vaikka alussa jo ehdin huolestua kun toiminta siirtyi (hetkeksi) ulkomaille. Paikoin kerronta tuntui hieman pitkitetyltä (mutta arvostin pikaisia muistutuksia edellisten osien tapahtumista), jäin kaipaamaan muutamia hahmoja, pidin siitä miten yliluonnollisten hahmokavalkadia laajennettiin ja toivon, että nelososa on tavattoman mainio.
2.5 tähteä. Pirun koukuttavaa luettavaa, mutta Jäljitetty tuntui vähän "täytekirjalta". Paljon sivuja, vähän tietoa. Kirjassa laajennetaan maailmaa ronskilla kädellä, mikä oli tavallaan kivaa ja jännittävää, mutta toisaalta taas ehkä laajennuksen olisi voinut tehdä vähän pienemmällä skaalalla. Esimerkiksi Raisan voimat olivat erittäin hämmentävä kapiitteli. Ja niin kuin moni on jo sanonut, Suomessa tapahtuvat osuudet ovat kirjan parhaimpia, joten maailmanlaajennusosuudet eivät olleet senkään vuoksi suosikeitani. Se täytyy kyllä sanoa, että Rouhiainen on erinomainen rakentamaan hahmoja ja erityisesti tämän sarjan pääparin kemia on huikean kutkuttava.
Mua ilahduttaa, että Rouhiainen ei pidättele mitään. Kirja saa hekumoida kreiseillä maagisilla seikoilla ja genren kliseillä, ei pyydellä anteeksi teinityttöjen ja aikuistenkin fantasioita, se on musta feminismiä parhaillaan. Ihanaa myös, että löytyy tämmöstä menoa sijoitettuna just Suomeen. 🔥
Sain etukäteisvihiä siitä, että tämä Susiraja-sarjan kolmas osa olisi ihan erilainen kuin kaksi ensimmäistä osaa. Tämä tiedonjyvänen pelotti minua, sillä pidin niin paljon ensimmäisistä osista, Hukkavaarasta ja Raisan ja Mikaelin välisistä kipinöistä. Mutta mitä vielä: pidin tästä osasta vielä himpun verran enemmän!
On loistavaa, että tässä kirjassa on saatu tuotua jotain ihan uudenlaista matskua paranormaalin romantiikan saralle. Kun Raisa ja hänen veljensä Mitja menevät selvittelemään taustojaan Daimonien saarelle Kreikkaan, olen kuin ällikällä päähän lyöty. Onko tämä edes sama kirjasarja? Vaikka Raisan ja Mitjan edesottamuksia saarella oli virkistävää lukea, olin tyytyväinen, kun tapahtumat palasivat taas tuttuihin kuvioihin. Hukkavaaraan asti tässä osassa ei palattu, vaan tapahtumat sijoittuivat Helsingin kaduille ja klubeille. Salaa odotin, milloin Mikael palaisi taas tarinaan mukaan, ja sain taas ylimääräisiä sydämenlyöntejä, kun hän viimein ilmaantui. Miten loistavasti Rouhiainen on taas saanut kipinän Raisan ja Mikaelin välille. Paljon tapahtui, vaikkei juuri mitään. Lopussa ehkä enemmän.
Mitä muihin henkilöihin tulee, rakastuin täysin Raisan musikaaliseen kaksoisveljeen Mitjaan. Nikon puuttuminen oli hiukan harmittava asia, ja olisin suonut Konstan esiintyvän tarinassa tiheämmin, mutta kaiken kaikkiaan tässä oli hyvä henkilökattaus. Shaun oli sympaattinen tyyppi, joka sai Raisan unohtamaan Mikaelin hetkeksi. Melkein minulla kävi sääli häntä lopussa. Caiomhe oli ärsyttävän täydellinen keijukainen, joka vei Mitjan sydämen mennessään. Jostain syystä epäilin koko kirjan ajan, että hän olisi pahis.
Nyt olen lukenut innolla läpi kaikki ilmestyneet Susiraja-sarjan osat eikä minun auta kuin jäädä odottelemaan syksyllä julkaistavaa neljättä osaa Vainuttu - Susiraja 4. Palaako Raisa Taideakatemiaan tai Hukkavaaraan? Sopivatko he Nikon kanssa? Miten Konstan on käynyt? Mitä kuuluu Jennille, Juhalle ja Mikaelin vanhemmille? Ja mikä on polttavin kysymys, saavatko Mikael ja Raisa toisensa?
This entire review has been hidden because of spoilers.
Ihanan kevyttä ja nopeaa lukemista. Pääsin hyvin kärryille tapahtumista alun pienen epäröinnin jälkeen. Nautin todella paljon siitä, miten suomalaisuus näkyi jälleen Rouhiaisen kerronnassa, täytyy kuitenkin perään sanoa iso mutta.
Kun Rouhiainen päätti viedä tämän osan ulkomaille, demoneihin ja vieläpä keijuihin, en oikein innostunut siitä. Sarja liukui pois niistä hyvistä yksinkertaisen ihanista aineksista liiallisuuksiin. Yliluonnollisuus ja kickass meininki oikein räjähtivät yhtäkkiä silmissä kirjaa lukiessa, että menin aika hämilleni. Idea oli hyvä ja jännittävä enkä minä nyt sentään sitä inhonnut, mutta sitä olisi voinut rakentaa ihan omassa sarjassa. Olen jo aikaisemminkin ollut sitä mieltä, että Raisan kyvyt olivat vähän tuulesta temmattuja, mutta nyt näen yhä selkeämmin, että Susiraja toimii paremmin vain susien parissa.
Juu, ensijärkytyksestä toivuttuani tämä kirja tempaisi kyllä odotusten mukaisesti matkaansa, mutta alussa oli kyllä nieleskelemistä siinä että Rouhiainen päätti lisätä tarinaan antiikin Kreikan tarustoa ja yhä kasvavan joukon erilaisia yliluonnolisia hahmoja. Itse viihdyin mainiosti Kainuun susilauman keskellä ja matka Välimerelle tuntui epäuskottavalta (toisin kuin ihmissudet Suomessa...). Tarina oli kuitenkin jännittävä, ja huomasin innolla odottavani hetkeä että pääsen kirjaan taas käsiksi. Neljättä osaa siis odotellessa - tämähän ei tähän kyllä jää. 3,5 tähteä.
Sain kuin sainkin luettua loppuun saakka, kun onneksi tulivat sieltä Kreikasta pois. Huh. Ei ollut viimeinen osa kyllä mun makuuni. Jotenkin tämä Kreikka/jumaluus ym. meni niin yli hilseen. Kainuun susi-ihmiset kyllä kestän. Sata sivua vähemmän ja tiivistys ja olisin voinut pitää enemmän. Kreikasta huolimatta.
Päihittää Twiligih-mössöt mennen tullen. Samoja aineksia kuten muissakin näissä sarjoissa tuppaa olemaan, mutta kirjoittaja lahjakas ja henkilötkin välillä potkivat kunnolla ulos kaavamaisuudesta. Näistä hahmoista on helppo pitää ja kiinnostaa lukea mitä tapahtuu, toisin kuin seinään tuijottavalle Bellalle, ugh.Seuraavaa kirjaa odotellessa :)
3,5. Ei yltänyt edellisten osien tasolle. Raisan käyttäytyminen ja paljastuva ennustus ärsyttivät, mutta toisaalta kirja ei ollut ihan niin ennalta-arvattava kuin pelkäsin. Oli kuitenkin mukavaa lukea kirjan loppupuolisko lähes yhdeltä istumalta ja heittää aivoja vähän narikkaan. Ja Mikael on ihana.
Tämä sarja tuntuu paranevan vain, mitä pidemmälle pääsee. Mikaelkin on paljon lähestyttävämpi hahmo tässä osassa ja ilmeisesti sarjaan on tulossa lisää osia. Tämä on kuin Suomen Sookie Stackhouse -sarja, kun tässä osassa paljastui lisää yliluonnollisia olentoja.
Onhan tämä edelleen parempaa luettavaa kuin twilighttuuba, mutta kyllä kolmososan kohdalla pusiraja kyntää jo syvissä ja sameissa vesissä. Siinä missä kaksi ekaa osaa olivat ihan kelpo fantasiaa, on tämä lähinnä..., no jääköön sanomatta. Vain faneille.
Vähän hämmentynyt fiilis jäi tästä kirjasta. Alku oli aika hidas ja tylsä, mutta vähitellen kirja pääsi vauhtiin ja osoittautui lopulta aivan yhtä nopealukuiseksi kuin aiemmatkin osat. En tykännyt ihan kaikista juonen käänteistä kirjassa, mutta oli tämä silti ihan viihdyttävä kirja.
Olin jo kakkosen kanssa tuskailemassa, mutta kolmannessa lyödään silmille daimonit ja se hiton Kreikka. Kohderyhmälle uppoaa varmasti. Edustaa pararomantiikan parempaa antia.
Hmm... Pidin edellisestä osasta enemmän. Koko Kreikka-juttu oli hieman häiritsevä. Olisin pitänyt enemmän jos olisi pysytty Suomessa. Ja Nikon täydellinen katoaminen oli myös hieman outoa. Tarina silti kulki eteenpäin ja luin mielelläni.