What do you think?
Rate this book
Salaliitot ympärilläni
Meistä jokainen uskoo salaliittoihin - aivomme eivät ole kiinnostuneita totuudesta, ainoastaan selviytymisestä.
Aivotutkijan ajankohtainen teos paljastaa, etteivät salaliittouskomukset ole aivojen virhetoiminto, vaan selviytymistä edistävien aivomekanismien toimintaa. Salaliittouskomuksia selitetään usein harhaisuudella tai ajattelun laiskuudella, mutta tutkimus osoittaa meidän kaikkien olevan alttiita salaliittoteorioille. Samat aivomekanismit, joiden avulla tehdään nopeita päätöksiä, luovitaan sosiaalisissa tilanteissa ja pidetään mieliala hyvänä, altistavat meidät salaliittoteorioille. Evoluutio on luonut meille jokaiselle salaliittoaivot.
Aivotutkijan ajankohtainen teos paljastaa, etteivät salaliittouskomukset ole aivojen virhetoiminto, vaan selviytymistä edistävien aivomekanismien toimintaa. Salaliittouskomuksia selitetään usein harhaisuudella tai ajattelun laiskuudella, mutta tutkimus osoittaa meidän kaikkien olevan alttiita salaliittoteorioille. Samat aivomekanismit, joiden avulla tehdään nopeita päätöksiä, luovitaan sosiaalisissa tilanteissa ja pidetään mieliala hyvänä, altistavat meidät salaliittoteorioille. Evoluutio on luonut meille jokaiselle salaliittoaivot.
215 pages, ebook
Published January 1, 2023
6 people are currently reading
57 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
April 24, 2024
3,5 ⭐️
Kiinnostava kirja salaliitoista ja miksi uskomme niihin. Enemmän pääpaino oli eri teorioilla ja niillä psykologisilla mekanismeilla, mikä saa ihmisen uskomaan salaliittoteorioihin ja puolustamaan niitä. Todella mielenkiintoinen aihe ja kirja, tykkäsin kovasti ja antoi ajattelemisen aihetta. Kirjailijan mukaan jokainen meistä uskoo jossain vaiheessa elämää jonkinasteiseen salaliittoteoriaan ja täytyy myöntää. Joskus kun on helpompi uskoa humpuukiin kuin raakaan totuuteen, joka saattaa järkyttää minä- tai maailmankuvaa. Oma lemppari kirjassa esitetyistä salaliittoteorioista oli kyllä liskoihmiset, jotka johtaa maailma. Kaikkea sitä 😂
Kiinnostava kirja salaliitoista ja miksi uskomme niihin. Enemmän pääpaino oli eri teorioilla ja niillä psykologisilla mekanismeilla, mikä saa ihmisen uskomaan salaliittoteorioihin ja puolustamaan niitä. Todella mielenkiintoinen aihe ja kirja, tykkäsin kovasti ja antoi ajattelemisen aihetta. Kirjailijan mukaan jokainen meistä uskoo jossain vaiheessa elämää jonkinasteiseen salaliittoteoriaan ja täytyy myöntää. Joskus kun on helpompi uskoa humpuukiin kuin raakaan totuuteen, joka saattaa järkyttää minä- tai maailmankuvaa. Oma lemppari kirjassa esitetyistä salaliittoteorioista oli kyllä liskoihmiset, jotka johtaa maailma. Kaikkea sitä 😂
June 4, 2025
Pätevä tietokirja salaliittoteorioista. Tässä puhuttiin mielestäni hyvin esimerkiksi siitä, miten joidenkin (oikeisto)puolueiden edustajat puhuvat hirmutekoihinkin johtaneista salaliittoteorioista vihjaillen. Kuitenkin aika inhimillinen ja ymmärtävä sävy, vaikka aihe onkin omiaan herättämään tunteita ja mielipiteitä. Opin paljon uutta. Ei ehkä kaikista koukuttavin tai houkuttavin kirja, mutta toivoisin että kaikki ihmiset lukisivat aiheesta edes yhden kirjan (tai tutustuisivat aiheeseen muuten). Suosittelen kaikille.
May 17, 2024
3.5 tähteä
Tää on ties kuinka mones salaliittoja pohtiva kirja, on siis selkeää, että aihe kiinnostaa. Kärjistäen voisi sanoa, että olen ollut molemmilla puolilla aitaa (salaliitoista kiinnostunut teini, viljaympyrät hei), skeptikko aikuinen ja nykyään ymmärrän myös sen, että jos on aivan kaikkea kohtaan skeptinen, ei voi keksiä mitään uutta.
Kirja on ymmärtäväisin ja lempein kirja teoreetikkoja kohtaan, joka on tullut vastaan. Tykkäsin tästä tulokulmasta. Tässä ei naureskella ja osoitella sormella ja ilkuta tunnelisotaan uskovia. Sen sijaan kirjassa pohditaan syitä sille, miksi maailmassa on salaliittoteorioita, ja miksi uskomme niihin.
Epäily, pohtiminen voisiko jollain olla väärät motiivit, halu kontrolliin eivät eroa aivan kamalasti salaliitoista. Ja nämähän ovat evoluutionkin kannalta ihmisille tärkeitä ominaisuuksia.
Vaikeuskerrointa lisää se, että osa salaliitoista on todistettu oikeiksi.
Kirjassa esitellään useita, onneksi ei niitä kaikkein kuuluisimpia ja kuluneimpia salaliittoja. Mikä parasta, selitetään myös psykologia sen takana. Mukana on useita tutkimuksia, joissa lyhyesti selvitetään erilaisia psykologisia ilmiöitä, kuten ylivertaisuusharha.
Tää on ties kuinka mones salaliittoja pohtiva kirja, on siis selkeää, että aihe kiinnostaa. Kärjistäen voisi sanoa, että olen ollut molemmilla puolilla aitaa (salaliitoista kiinnostunut teini, viljaympyrät hei), skeptikko aikuinen ja nykyään ymmärrän myös sen, että jos on aivan kaikkea kohtaan skeptinen, ei voi keksiä mitään uutta.
Kirja on ymmärtäväisin ja lempein kirja teoreetikkoja kohtaan, joka on tullut vastaan. Tykkäsin tästä tulokulmasta. Tässä ei naureskella ja osoitella sormella ja ilkuta tunnelisotaan uskovia. Sen sijaan kirjassa pohditaan syitä sille, miksi maailmassa on salaliittoteorioita, ja miksi uskomme niihin.
Epäily, pohtiminen voisiko jollain olla väärät motiivit, halu kontrolliin eivät eroa aivan kamalasti salaliitoista. Ja nämähän ovat evoluutionkin kannalta ihmisille tärkeitä ominaisuuksia.
Vaikeuskerrointa lisää se, että osa salaliitoista on todistettu oikeiksi.
Kirjassa esitellään useita, onneksi ei niitä kaikkein kuuluisimpia ja kuluneimpia salaliittoja. Mikä parasta, selitetään myös psykologia sen takana. Mukana on useita tutkimuksia, joissa lyhyesti selvitetään erilaisia psykologisia ilmiöitä, kuten ylivertaisuusharha.
September 28, 2023
hauskasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen. oisin toivonut kyllä enemmän esimerkkejä salaliitoista mutta ne nyt ei ollu täs kirjan aihe pohjimmiltaan vaan ne syyt että miksi aivot tykkää salaliitoista. muutamia kirjoitusvirheitä löytyi mikä on aina itselle pettymys for some reason :D
January 11, 2026
Psykologian tohtori Jukka Häkkisen tietokirja "Salaliitot ympärilläni – Miksi totuus ei kiinnosta aivojamme" vuodelta 2023 ei oikein vakuuttanut. Perusongelma tällaisissa valtavirtaa myötäilevissä opuksissa on vallitsevien medianarratiivien hehkuttaminen ikään kuin ne olisivat sellaisinaan todenmukaisia ja vastakkaiseen tietoon perustuvat kertomukset faktoineen tehdään lähinnä naurunalaisiksi ja niihin uskovat yksinkertaisiksi bimboiksi.
Totta kai mukana ovat Pizzagate, vapaamuurarit, Bill Gatesin ”eugeniikka”, QAnon, WEF, presidentti Kennedyn ja Olof Palmen murhat, Rotschildit, teosofia ja Blavatskyn opukset unohtamatta hirveitä natseja ja Hitlerin ”taustapirua” Alfred Rosenbergia. Näiden ja monien muiden vastaavien käsittely jää vaivaannuttavan pinnalliseksi, ja lukijalla jää ehkä kuva, että jokin ”Illuminati” on vain viihdemogulien ja -tuottajien mielikuvituksen tuotetta, vaikka tätäkin olisi voinut syventää vaikkapa historiallisella katsauksella.
Kautta aikojen eri tahoilla on ollut pyrkimyksiä valtaan ja jopa maailmanvaltaan, ja sellaisesta tunnutaan kamppailevan ennenäkemättömällä vimmalla nykyään. Kun katsotaan menneisyyteen, muinaisessa Afganistanissa oli vaikutusvaltainen yhteisö, jota kutsuttiin nimellä Roshaniya eli valaistuneet. Siitä sanotaan kehittyneen niin sanottujen Assassiinien salaseura ja poliittinenkin liike, ja loppu onkin historiaa. Illuminati lienee käsitteenä tullut laajemmalti tutuksi Adam Weishauptin mukaan 1700-luvun Saksassa, ja Milton William Cooper kutsuu näitä Roshaniyasta alkaen nimellä ”order” tai ”illuminati” salaseurojen pyrkimysten vuoksi.
Nykyään taustalla vaikuttaa hääräävän useampikin taho. Ainakin Council on Foreign Relations (CFR), Majesty Twelve, JASON Group ja JASON Society, Trilateral Commission, ruusuristiläiset, Bildergerg-ryhmä, Russell Trust, Maltan ritarit, Kolumbuksen ritarit, Skulls & Bones, Scroll & Key olisi voinut hyvin olla myös tämän kirjan sivuilla ja kertoa näistä jotain pintaa syvemmältä. Monille salaseuroille on lisäksi ominaista, että alemmilla tasoilla oleville jäsenille järjestön tavoitteet ja ideologia ovat ihan hämärän peitossa, ja siinä ollaan mukana, ikään kuin se olisi vain omaa toimintaa edistävä verkosto.
Kriittisen tarkastelun puute on leimaa antava piirre koko kirjassa, eikä koronaankaan suhtauduta muuta kuin valtavirtanarratiivin mukaisesti, eikä aihetta pengota kovinkaan kummoisesti, kun vain lähinnä todetaan, että asioiden käsittely jälkikäteen on vain jälkiviisastelua.
Paikoin oli vaivaannuttavaa lueskella kirjoittajan omia mielenterveysongelmia ja niiden julkista terapointia ja itsediagnoosia, kun käsitellään oman mielen osuutta salaliittoteorioiden luvussa ”Salaliittoaivot” ja suhteita opiskelijatyttöihin. Setämäiseen sävyyn ohjataan lukijaa tarkkailemaan lähiympäristöään, sillä kukaan ei voi tietää varmuudella salaliittoteorioiden kaninkoloihin eksyneitä kanssaihmisten määrää. Sellaiseksi voi osoittautua jopa kiltinoloinen mummeli, joka hoitaa lapsenlapsiaan?!
Koko opus päättyy perin omituisesti: ”Jos läheinen uskoo salaliittoteoriaan, minun neuvoni olisi, että kannattaa jutella hänelle kuin ihmiselle, ei kuin harhaiselle salaliittoteoreetikolle.” Sanottakoon selvyyden vuoksi, että näitä hörhöjä lienee ehkä sitten jokainen, joka torjuu niin sanotun virallisen selityksen johonkin asiaan kuten koronaan jne. Aika lailla moni asia, jota on pidetty niin sanottuna salaliittona, onkin sittemmin paljastunut todenmukaisemmaksi kuin valtavirtanarratiivin mukainen käsitys. Siinä riittääkin tämän kirjan lukijoilla pengottavaa, kun tarkastellaan vaikkapa monia historiallisia poliittisesti ja ideologisesti värittyneitä ”totuuksia” menneistä tapahtumista, niiden syistä ja seurauksista.
Mieleen muistuu muutama esimerkki, ja osa näistä ”salaliittoteorioista” onkin paljastunut todenmukaisemmaksi, kuin on tajuttukaan. Tavallista on, että näitä vastustetaan ja kovaan ääneen eri mediaformaateissa, ja niihin uskovat leimataan idiooteiksi, käytetään kaasuvalotusta, niiden esittäjät leimataan valheiden levittäjiksi ja totta kai valehdellaan minkä keritään. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon ihan YK:n entisestä pääsihteeristä Kurt Waldheimista, jonka natsimenneisyys oli lakaistu näkymättömiin, samaten jenkkien operaatiot Sunrise ja Paperclip on haluttu unohtaa kokonaan. Jälkimmäisestäkin on tehty vain viihdettä jossakin suoratoistopalvelun Hunter-sarjassa, sillä olivathan natsit se absoluuttinen paha, eli kulisseja täytyy pitää yllä ihan niin kuin Maailman talousfoorumin (WEF) väitetyissä pyrkimyksissä totalitaariseen teknofeodaaliseen sosialismiin. Sanoipa nykyinen (vuonna 2026) europarlamentaarikko Mika Aaltola, ettei tällaista organisaatiota ole olemassakaan eräässä X-keskustelussa, joten tavallinen pulliainen on ymmällään, kun uutisissakin on sanottu suomalaisten poliitikkojen lentäneen Baseliin vuotuisiin happeningeihin, Bilderberg-kokouksiin ja vastaaviin.
Myös Matrix-leffasarja on hyvä esimerkki, miten niin sanotussa cyperpunk-genressä osataan tehdä viihdettä teiniaivojen tasolla olevan scifistä pitävän yleisön tarpeisiin. David Bohmin ajatukset on puettu ikään kuin viihteelliseen kaapuun, ja yhä edelleen varmaan suuri enemmistö kuvittelee, että ihmisyksilön tietoisuus olisi jossakin pääkopan sisällä ja aivopoimujen lomassa, vaikka Bohmin lanseeraamat käsitteet kuten kvanttitietoisuus, aivojen tietynlainen hologrammisuus ja yhteys ympäröivään todellisuuteen olisi muka ”oikeasti” jotenkin pirstaleinen ja siten yksilön itsensä mieleisekseen muovaama. Ehkä koko maailmankaikkeus onkin eräänlainen matriisi tai hologrammi, joka on yhteydessä sen eri osasiin syvemmällä tasolla kuin halutaan ymmärtää, ja tähän voisi lisätä vielä Jungin kollektiivisen piilotajunnan tai itämaisista uskonnoista muutamia keskeisiä käsitteitä ihan brahmanista lähtien…
Totta kai mukana ovat Pizzagate, vapaamuurarit, Bill Gatesin ”eugeniikka”, QAnon, WEF, presidentti Kennedyn ja Olof Palmen murhat, Rotschildit, teosofia ja Blavatskyn opukset unohtamatta hirveitä natseja ja Hitlerin ”taustapirua” Alfred Rosenbergia. Näiden ja monien muiden vastaavien käsittely jää vaivaannuttavan pinnalliseksi, ja lukijalla jää ehkä kuva, että jokin ”Illuminati” on vain viihdemogulien ja -tuottajien mielikuvituksen tuotetta, vaikka tätäkin olisi voinut syventää vaikkapa historiallisella katsauksella.
Kautta aikojen eri tahoilla on ollut pyrkimyksiä valtaan ja jopa maailmanvaltaan, ja sellaisesta tunnutaan kamppailevan ennenäkemättömällä vimmalla nykyään. Kun katsotaan menneisyyteen, muinaisessa Afganistanissa oli vaikutusvaltainen yhteisö, jota kutsuttiin nimellä Roshaniya eli valaistuneet. Siitä sanotaan kehittyneen niin sanottujen Assassiinien salaseura ja poliittinenkin liike, ja loppu onkin historiaa. Illuminati lienee käsitteenä tullut laajemmalti tutuksi Adam Weishauptin mukaan 1700-luvun Saksassa, ja Milton William Cooper kutsuu näitä Roshaniyasta alkaen nimellä ”order” tai ”illuminati” salaseurojen pyrkimysten vuoksi.
Nykyään taustalla vaikuttaa hääräävän useampikin taho. Ainakin Council on Foreign Relations (CFR), Majesty Twelve, JASON Group ja JASON Society, Trilateral Commission, ruusuristiläiset, Bildergerg-ryhmä, Russell Trust, Maltan ritarit, Kolumbuksen ritarit, Skulls & Bones, Scroll & Key olisi voinut hyvin olla myös tämän kirjan sivuilla ja kertoa näistä jotain pintaa syvemmältä. Monille salaseuroille on lisäksi ominaista, että alemmilla tasoilla oleville jäsenille järjestön tavoitteet ja ideologia ovat ihan hämärän peitossa, ja siinä ollaan mukana, ikään kuin se olisi vain omaa toimintaa edistävä verkosto.
Kriittisen tarkastelun puute on leimaa antava piirre koko kirjassa, eikä koronaankaan suhtauduta muuta kuin valtavirtanarratiivin mukaisesti, eikä aihetta pengota kovinkaan kummoisesti, kun vain lähinnä todetaan, että asioiden käsittely jälkikäteen on vain jälkiviisastelua.
Paikoin oli vaivaannuttavaa lueskella kirjoittajan omia mielenterveysongelmia ja niiden julkista terapointia ja itsediagnoosia, kun käsitellään oman mielen osuutta salaliittoteorioiden luvussa ”Salaliittoaivot” ja suhteita opiskelijatyttöihin. Setämäiseen sävyyn ohjataan lukijaa tarkkailemaan lähiympäristöään, sillä kukaan ei voi tietää varmuudella salaliittoteorioiden kaninkoloihin eksyneitä kanssaihmisten määrää. Sellaiseksi voi osoittautua jopa kiltinoloinen mummeli, joka hoitaa lapsenlapsiaan?!
Koko opus päättyy perin omituisesti: ”Jos läheinen uskoo salaliittoteoriaan, minun neuvoni olisi, että kannattaa jutella hänelle kuin ihmiselle, ei kuin harhaiselle salaliittoteoreetikolle.” Sanottakoon selvyyden vuoksi, että näitä hörhöjä lienee ehkä sitten jokainen, joka torjuu niin sanotun virallisen selityksen johonkin asiaan kuten koronaan jne. Aika lailla moni asia, jota on pidetty niin sanottuna salaliittona, onkin sittemmin paljastunut todenmukaisemmaksi kuin valtavirtanarratiivin mukainen käsitys. Siinä riittääkin tämän kirjan lukijoilla pengottavaa, kun tarkastellaan vaikkapa monia historiallisia poliittisesti ja ideologisesti värittyneitä ”totuuksia” menneistä tapahtumista, niiden syistä ja seurauksista.
Mieleen muistuu muutama esimerkki, ja osa näistä ”salaliittoteorioista” onkin paljastunut todenmukaisemmaksi, kuin on tajuttukaan. Tavallista on, että näitä vastustetaan ja kovaan ääneen eri mediaformaateissa, ja niihin uskovat leimataan idiooteiksi, käytetään kaasuvalotusta, niiden esittäjät leimataan valheiden levittäjiksi ja totta kai valehdellaan minkä keritään. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon ihan YK:n entisestä pääsihteeristä Kurt Waldheimista, jonka natsimenneisyys oli lakaistu näkymättömiin, samaten jenkkien operaatiot Sunrise ja Paperclip on haluttu unohtaa kokonaan. Jälkimmäisestäkin on tehty vain viihdettä jossakin suoratoistopalvelun Hunter-sarjassa, sillä olivathan natsit se absoluuttinen paha, eli kulisseja täytyy pitää yllä ihan niin kuin Maailman talousfoorumin (WEF) väitetyissä pyrkimyksissä totalitaariseen teknofeodaaliseen sosialismiin. Sanoipa nykyinen (vuonna 2026) europarlamentaarikko Mika Aaltola, ettei tällaista organisaatiota ole olemassakaan eräässä X-keskustelussa, joten tavallinen pulliainen on ymmällään, kun uutisissakin on sanottu suomalaisten poliitikkojen lentäneen Baseliin vuotuisiin happeningeihin, Bilderberg-kokouksiin ja vastaaviin.
Myös Matrix-leffasarja on hyvä esimerkki, miten niin sanotussa cyperpunk-genressä osataan tehdä viihdettä teiniaivojen tasolla olevan scifistä pitävän yleisön tarpeisiin. David Bohmin ajatukset on puettu ikään kuin viihteelliseen kaapuun, ja yhä edelleen varmaan suuri enemmistö kuvittelee, että ihmisyksilön tietoisuus olisi jossakin pääkopan sisällä ja aivopoimujen lomassa, vaikka Bohmin lanseeraamat käsitteet kuten kvanttitietoisuus, aivojen tietynlainen hologrammisuus ja yhteys ympäröivään todellisuuteen olisi muka ”oikeasti” jotenkin pirstaleinen ja siten yksilön itsensä mieleisekseen muovaama. Ehkä koko maailmankaikkeus onkin eräänlainen matriisi tai hologrammi, joka on yhteydessä sen eri osasiin syvemmällä tasolla kuin halutaan ymmärtää, ja tähän voisi lisätä vielä Jungin kollektiivisen piilotajunnan tai itämaisista uskonnoista muutamia keskeisiä käsitteitä ihan brahmanista lähtien…
January 15, 2024
Mielenkiintoisia tutkimuksia ja oivaltavia yhdistelyitä eri teorioihin. Kevyttä ja kiinnostavaa luettavaa
March 12, 2025
AB. Mielestäni tosi mielenkiintoinen näkökulma salaliittoaivoihin. Tykkäsin kovasti, ja teki tehtävänsä eli avasi hieman aivojen maailmaa.
April 18, 2025
3,5⭐️ Pelkkien salaliittoteorioiden luettelun sijaan tässä esitellään erilaisia tutkimuksia siitä, miksi ihmiset uskovat, mihin uskovat.
December 15, 2025
Näkökulma salaliittoteorioihin on oikein oiva - Teos ei esittele yksittäisiä teorioita, vaan ihmislajin lajitypiillisyyksiä, psykologisia ilmiöitä, joiden vuoksi kuka tahansa voi haksahtaa salaliittoajatteluun. Kirjailijan asiantuntijuus näkyy tieteellisessä, hyvin pragmaattisessa otteessa aiheeseen. Ketään ei osoitella. Lukija voi itsekin huomata sortuvansa salaliittoajatteluun aina silloin tällöin, sitä ei vaan huomaa.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews