Mitä jos lääkäri sanoisi sinulle, että sinulla on elinaikaa jäljellä enää 100 päivää? Tärkeimmät ja merkityksellisimmät asiat liittyvät pieniin arkisiin asioihin ja läheisiin ihmisiin. Tiedämme tämän, ja haluamme kyllä elää merkityksellistä elämää, mutta arjen pyörityksessä olennainen usein unohtuu. Leo Stranius päättää elää kolme kuukautta kuin viimeistä päivää ja pitää hupenevista päivistään päiväkirjaa. Auttaako jatkuva elämän rajallisuuden ajattelu palauttamaan ajatukset käsillä olevaan hetkeen? Pystyykö kuormittavan ja kiireisen arjen kohinasta hahmottamaan, käyttääkö päivänsä todella siihen, mihin oikeasti haluaa?
101 onnen päivää on syväsukellus arkisen elämän merkityksellisyyden äärelle. Omakohtaisuus ja rehellisyys myös raottavat Straniuksen elämää minimalistina ja ympäristön puolesta taistelevana perheenisänä.
Konsepti on hyvä, mutta sisältö järisyttävän tylsää kirjoittajan oman pyhimysmäisen elämän esittelyä ja kirjojen namedroppailua. Kokonaisuus kruunataan lukujen perään ripotelluilla ”Syö terveellisesti” -tason latteuksilla.
TL;DR: ”Mies saa kuulla, että hänellä on 100 päivää elinaikaa… ja elää sitten sata päivää tuskallisen yksityiskohtaisesti raportoitua normaalia elämää tiskikoneen täyttämisestä kuntopyöräilyyn.” Silti kirja herättää paljon uusia ajatuksia ja inspiraatiota, etenkin liittyen perheeseen ja maapalloon. (Takaperin kävely tehokkaampana kuntoiluna ja 1,5x-nopeudella katsotut elokuvat eivät ehkä sellaisenaan jatkoon!)
Jos minulla olisi kolme kuukautta elinaikaa ja vapaus tehdä mitä lystään (ja haluaisin kirjoittaa aiheesta kirjan), kävisin töissä tasan nolla päivää. En jaksanut lukea tämän ylisuorittajan hölötyksiä kuin 20 sivua. Näinkin pienellä otannalla tuli tuskan hiki otsalle. "Nää todella elää tälleen joka päivä!?"
Olen lukenut nyt 3 Straniuksen kirjaa. Tämä meni heittämällä ykköseksi. Kiva lukea muiden elämästä joka ei ole pelkkää kaiken tavoittelua vaan yksinkertaiset asiat lopulta riittävät ja tekevät onnelliseksi.
Luin Straniuksen edellisen kirjan tehokkuudesta ja sen jälkeen olen ollut vahvasti fani. Noudatan itse jossain määrin samantapaista kurinalaisuutta, joskin tietysti jään kauas Straniuksen tasosta, ja siksi tietysti jo lähtökohtaisesti arvostan samantyyppisiä asioita ja tapoja toimia. Ymmärrän silti helposti, miksi osa ihmisistä taatusti ei ymmärrä millään tasolla - saanhan itsekin kuulla pienen määrän ihmettelyä omasta tekemisestäni.
Lähdin siis lukemaan tätä kirjaa varsin positiivisella otteella. Kirja osoittautui lähinnä edeltävän löyhäksi jatko-osaksi, ja varsinainen aihe aika kevyksi sivujuonteeksi. Kirjan suurin puute onkin jäsentymättömyys. Se on aika hajanainen kokoelma päiväkirjamaisia merkintöjä, joista en edeltävään verrattuna saanut enää paljonkaan uutta irti.
Straniuksen Tehokkuuden taika sai minulta kaksi tähteä, vaikka se kertoo rutiineista - joita rakastan. Yhdyn siihen (nähtävästi melko suureen joukkoon), jonka mielestä äärimmäisyyksiin menevä suorituskeskeisyys on epämiellyttävää. Ei ole siis tällekään kirjalle suuria odotuksia, mutta yllätyksekseni nappaan kiinni vähän paremmin. Päivittäisten rutiinien luetteleminen alkaa kuulostaa lähes meditatiiviselta ja pakkohan Straniusta on ihailla tinkimättömyydessään! Päiväkirjamainen rakenne toimii hyvin. Tee elämästä mielekästä ja merkityksellistä tässä hetkessä - on hyvä, tärkeä ja allekirjoitettava viesti, samoin kuin se, että onni löytyy arjen läsnäolosta. Tämän kirjan sisältö ja pohdinnat eivät kuitenkaan anna aiheeseen kolmea tähteä enempää.
Fun experiment, that can give good perspective to life and appreciate life more. Sometimes I felt too much pressure and that everything in life is just accomplishing as much as possible ans measuring everything you do. I think it is important to see results and aspire to become better but life should also be about enjoying and not just getting as much done and living perfectly. Also the last part with 50 life advices : one was to wake up early, I just wonder why? I don’t think waking up early is the code to happy life, people do have so different schedules that I feel it was a weird advice. But the book had a good flow and it is still a very interesting experiment.
Straniuksen päiväkirja 101 päivän ajalta. Mielenkiintoisia huomioita ja ajatuksia, joista kyllä lukisin laajemmin omana kirjanaan. Sai kuitenkin pohtimaan omaa suhdettaan elämään ja siihen, mitä pidän tärkeänä, mitä haluan saavuttaa ja mitä tekisin, jos minulla olisi vain äärimmäisen rajallisesti aikaa.
”Menestys ei itselleni tarkoita sitä, että saa mitä haluaa, varsinkaan rahaa, omaisuutta tai vaikutusvaltaa. Menestys on sitä, että on mahdollisuus tehdä itselle mielekkäitä ja merkityksellisiä asioita. Usein mielekkyys ja hyvinvointi syntyy siitä, että osaa olla kiitollinen ja voi auttaa muita saavuttamaan heidän unelmiaan.”