Lajimääritelmiä kaihtava romaani kohtaloaan uhmaavasta pojasta ja ennakkoluulojen voittamisesta.Aalo elää agraarissa, työnteon tärkeyttä korostavassa yhteisössä. Ilonpito on kielletty vitsaus ja naurun uskotaan koituvan kuolemaksi. Kylän miesten peijaisjuhliin valmistautuva Aalo pohtii, onko kylän kivimuurin rajaama ulkomaailma uhka vaiko mahdollisuus toisenlaiseen elämään.Aalo löytää ullakolle kätketyn Suuren Leikkikirjan, ja kylään kulkeutunut outo muukalainen Harti opettaa Aalolle leikkejä. Samaan aikaan kylässä alkaa levitä naurukohtauksilla alkava sairaustapausten epidemia, jonka Aalo pelkää aiheuttaneensa. Realistisesti kerrottu tarina on eräänlainen peli myös lukijan suuntaan: se haastaa lukijan miettimään, mikä on mahdollista. Ilottomien ihmisten kylä on myös tarina oikeudesta tietoon ja mahdollisuudesta tehdä virheitä: tehdä omat päätöksensä ja elää niiden mukaan.
Nuortenromaani, joka lähtee liikkeelle suljetusta, teknologiaa ja ilonpitoa karttavasta maatalousyhteisöstä, johon päähenkilö ei oikein tahdo sopeutua. Aikanaan päähenkilö pääsee mystisen raja-aidan taakse, jossa avautuu toisenlainen maailma ja rajan olemassaolon syytkin selviävät, ja sitten pitää tietenkin palata takaisin ja ratkaista kahden maailman välinen ristiriita. Jossain määrin tuli mieleen Pohjois- ja Etelä-Korean välinen tilanne, vaikka maailma onkin suomalaistyylisempi. Ihan tällaista keskivertonuortenkirjallisuutta.
Tämähän oli jännä. Sujuva tarina, joka tosiaan kaihtaa lajimäärityksiä. Yhtäkkiä sukelletaan ajasta ja todellisuudesta toiseen. Ihan loppuluvut olisivat voineet olla rauhallisempiakin, tahti kiristyi melko lailla, mutta mainio letkeä luettava joka tapauksessa.
Lukumaratonilla luettua. Viihdyttävä ja aivoja sopivasti kutitteleva spefiromaani, jossa yhdistyvät yhteisön voima, sen kyseenalaistaminen, eristyneisyys ja syyllisyys. Kiinnostavasti on saatu pohdittua sitä, mikä valta ihmisryhmällä on päättää omasta historiastaan ja elinvoimastaan.
Kirjat yms. Kirkkopelto: Molli, Onkeli: Poika joka menetti muistinsa (nauru), Aho: Juha, Postman: Huvitamme itsemme hengiltä (Huxley, Orwell), Alanko: Kun Suomi putos puusta, suomalaiset sananlaskut ("Itku pitkästä ilosta", "Vaikeneminen on kultaa" jne.) ja teos Leikkivä ihminen (tarkista, kuka kirjoitti ja onko mitään mieltä tässä edes).
Alun lukeminen on tahmean takkuista ja hidasta. Kirjan löytyminen ja Hartin ilmestyminen vasta tempasivat mukaansa. Toinen tahmeuden hetki heti Aalon päästyä toiselle puolelle. Vaikka teos osin osoittelikin, se myös herätteli, siksi neljä tähteä. Kirjastolaitos kirjassa hyvin esillä yhtenä kansakunnan muistipaikkana.
This entire review has been hidden because of spoilers.
tää oli aluks vähän tylsäntuntunen, mutta parani kokoajan loppuakohden ja loppujen lopuks tää oli kyllä ihan kiva kirja! . maailma jossa elettiin ei ollu Suomi mutta Suomenmaa ja kirjasta pysty bongaamaan monii referenssei tähän meijän maailmaan ja Suomeen! se oli muata tosi kivaa!🇫🇮 . tää kirja käsitteli paljon maailmojen välisii eroja ja oman paikan löytämistä. luottamus oli usein testissä ja perheen merkitys ja suhteet oli kans tärkee osa kirjaa!👨👩👧👦 . hahmot oli ihan mielenkiintosia ja juoni myös! ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä lukukokemus, mut ihan kiva! + pisteet kirjan kannelle joka on upee!!💕 .
Tämä kirja teki minusta ilottoman ihmisen. Juoni kuulosti lupaavalta ja alku oli sitä samaa, mutta kiinnostus lopahti kuin lehmän häntä eikä enää palannut. Hahmoihin ei oikein osannut kiintyä millään lailla, eikä koko tarinan miljöö tapahtumineen lopulta ollut yhtään sellainen kuin kirjaa aloittaessani kuvittelin. Jäi sellainen tunne ettei novellin pidentäminen romaaniksi ole oikein onnistunut niin kuin piti.
Hankala sanoa kirjasta mitään. Lukeminen oli hidasta, johtuiko kirjasta vai muusta, en tiedä. Toisaalta kirja jäi mieleen kaivelemaan ja pysyy mielessä, vaikken ole sitä vinkannut. Yleensähän vinkkaan mielelläni pian lukemisen jälkeen, ettei tunnelma unohdu. Kirjassa on paljon hyvää, mutta jokin teki siitä mulle vähän hankalan. Kolme ja puoli tähteä olisi sopivin.
Näppärästi on yli kymmenen vuoden takainen novelli laajentunut romaaniksi. Tarina on mielenkiintoinen kertomus aivopesusta, rajoituksista ja vapaudesta. Mainio nuortenkirja, ja minuakin miellytti. Loppukin oli oikein jännittävä.
Tavallaan mielenkiintoinen idea ja miljöö, mutta jokin tässä ei ihan toiminut. Tarinan dynamiikka oli jotenkin outo ja asioita tapahtui, mutta mistään ei oikein saanut otetta ja moni kiinnostava kohtaus jäi jotenkin etäiseksi.
Jännittävä tarina nuoresta Aalo-pojasta, joka elää sulkeutuneessa yhteisössä. Tarina käynnistyy aika verkkaisesti. Maailma on kuitenkin mielenkiintoinen ja vähittäinen salaisuuksien paljastuminen houkutteli lukemaan lisää. Loppupuolella tunnelma tiivistyy, mutta kerronta säilyttää verkkaisuutensa.