What do you think?
Rate this book
Signe
Nainen, joka ikuisti hetkiä
Pirkko Soinisen Signe on viipyilevän kaunis elämäkertaromaani 1869 syntyneestä valokuvaajasta Signe Branderista, joka tallensi rakastettuihin valokuviinsa Helsingin ja sen asukkaat.
On sodan vuosi 1942. Nälän ja sairauden heikentämä valokuvaaja Signe Brander makaa sängyssä sipoolaisessa sairaalassa, jonne hänet on siirretty turvaan Helsingin pommituksilta. Hoitajat vaihtuvat, kuumehoureissaan Signe tunnistaa heistä vain yhden, sen viileäkätisen.
Laudoin peitetyt ikkunat luovat sairaalan sisälle camera obscuran, hämärän huoneen. Lautojen raoista siivilöityvä valo heijastaa rakeisia kuvia seinälle, ja Signe muistaa omat valokuvansa, ajan virrasta ikuistetut hetket. Helsingin rannat pyykkäreineen, katoavat puutalokorttelit ja työmaat rakentajineen. Painavan kameran, muhkuraiset kadut, kiristävän korsetin ja väsyneet jalat.
Signe Branderin valokuvat herättävät henkiin menneen ajan kaupungin yhtä elävästi kuin Pirkko Soinisen kirjan toisiinsa silmukoidut sanat herättävät henkiin naisen kameran takana, Signen.
Pirkko Soinisen Signe on viipyilevän kaunis elämäkertaromaani 1869 syntyneestä valokuvaajasta Signe Branderista, joka tallensi rakastettuihin valokuviinsa Helsingin ja sen asukkaat.
On sodan vuosi 1942. Nälän ja sairauden heikentämä valokuvaaja Signe Brander makaa sängyssä sipoolaisessa sairaalassa, jonne hänet on siirretty turvaan Helsingin pommituksilta. Hoitajat vaihtuvat, kuumehoureissaan Signe tunnistaa heistä vain yhden, sen viileäkätisen.
Laudoin peitetyt ikkunat luovat sairaalan sisälle camera obscuran, hämärän huoneen. Lautojen raoista siivilöityvä valo heijastaa rakeisia kuvia seinälle, ja Signe muistaa omat valokuvansa, ajan virrasta ikuistetut hetket. Helsingin rannat pyykkäreineen, katoavat puutalokorttelit ja työmaat rakentajineen. Painavan kameran, muhkuraiset kadut, kiristävän korsetin ja väsyneet jalat.
Signe Branderin valokuvat herättävät henkiin menneen ajan kaupungin yhtä elävästi kuin Pirkko Soinisen kirjan toisiinsa silmukoidut sanat herättävät henkiin naisen kameran takana, Signen.
224 pages, Hardcover
First published January 31, 2024
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 16 of 16 reviews
April 22, 2024
Kotimainen historiallinen biofiktio, jonka pääosassa on oman aikansa uranuurtaja ja nainen - ei voi mennä pieleen! Lisätään siihen vielä kaksi henkilökohtaista intohimon kohdetta, valokuvat ja Helsinki - rakastuin jo ennen kuin luin! ❤️
Kirjan lukee nopeasti, mutta sen jälkeen eksyy vähintään yhtä moneksi tunniksi Helsingin kaupunginmuseon sivuille nauttimaan Signe Branderin valokuvista: "Kuljin kamerani kanssa kaikkialla ja rakkauteni Helsinkiä kohtaan vain syveni. Jos rakastettuni joskus olikin kohtuuton, likainen, meluinen ja haiseva, se oli aina myös päinvastainen. Ja sitä kaikkea opin rakastamaan. Ja kaupunki: minusta tuntuu, että se rakasti takaisin."
Toisin kuin autofiktiossa, biofiktiossa minua ei lainkaan häiritse se, mikä on totta ja mikä ei. Nautin vain menemään.
En ole ihan varma annanko tässä tähtiä Pirkko Soiniselle vai katoavan Helsingin ikuistaneelle neiti Branderille. Ihan sama. Kirja kosketti, oli se sitten kumman ansiota tahansa.
Kirjan lukee nopeasti, mutta sen jälkeen eksyy vähintään yhtä moneksi tunniksi Helsingin kaupunginmuseon sivuille nauttimaan Signe Branderin valokuvista: "Kuljin kamerani kanssa kaikkialla ja rakkauteni Helsinkiä kohtaan vain syveni. Jos rakastettuni joskus olikin kohtuuton, likainen, meluinen ja haiseva, se oli aina myös päinvastainen. Ja sitä kaikkea opin rakastamaan. Ja kaupunki: minusta tuntuu, että se rakasti takaisin."
Toisin kuin autofiktiossa, biofiktiossa minua ei lainkaan häiritse se, mikä on totta ja mikä ei. Nautin vain menemään.
En ole ihan varma annanko tässä tähtiä Pirkko Soiniselle vai katoavan Helsingin ikuistaneelle neiti Branderille. Ihan sama. Kirja kosketti, oli se sitten kumman ansiota tahansa.
August 24, 2024
4,75
En pettynyt, en taaskaan. Soininen osaa.
Signe on ihana kirja tämä, ihan niin kuin oli esim edellinen Soiniseni, Kipulintu. Mikään tässä teoksessa, ei edes ennalta tuntematon suuruus, tämä Signe ja hänen (oletettu) tarinansa, ei jäänyt kädenlämpöiseksi, koska Soinisen proosa on (minulle) lyriikkaa, runoa, kaunista, tiheää ja huokoista samaan aikaan juurikin ehkä kuin elämä, jollaisen Soininen on Signelle kirjoittanut.
Signehän on helsinkiläinen valokuvaaja, oikea historiallinen henkilö, jolle Soininen on kirjoittanut, luonut ja kehitellyt elämän, valokuvien ympärille keksityn maailman. Kirjoittanut siis biofiktiivisen tarinan, elämäkerran (ja löysin samankaltaisuuksia mm Weseliuksen Nanetteen).
Tämä on vaikea kirjallisuudenlaji. Ei olla autofiktiossa eikä suoranaisesti fiktiossa, jolloin joku asia, jotkin tapahtumat ”päähenkilön” elämässä ovat faktuaalisia, osa kirjailijan keksimiä.
Mutta Soininen osaa tämän, tämänkin vaikean lajityypin.
Signessä oltiin Kipulintua vieraamassa maailmassa (minulle sis vieraammassa), sillä teoksessa oli paljon ”valokuvausta”, valokuvaamista ja kuvan syntyä (mutta siitä pikkuinen miinus, kun en ihan siihen päässyt kiinni) mutta ei se häirinnyt liikaa sillä oli pohdintoja äidistä, ystävistä, työtovereista, kuvatuista ihmisistä, koirista, kansalaissodasta, nälästä, työstä, naisista ja (minullekin rakkaasta) tietenkin Helsingistä (ja erityisesti vielä rakkaammasta Katajanokasta).
Soininen on luonut Signe Branderille elämän, jota tämä vanha nälkiintynyt, hauras ja elämänsä loppuviivalla sairaalasängyssä Nikkilassä Sipoossa makaava nainen muistelee, sekoittaa muistoja unohduksiin, valokuviin, valon ja kuvien liittoutumiseen, valokuviin.
Upea loppu, jossa yksilön elämän kohokohdat sekoittuvat viileäkätisen hoitajan elämään, muistoihin, muistojen tuomiin tunteisiin.
En pettynyt, en taaskaan. Soininen osaa.
Signe on ihana kirja tämä, ihan niin kuin oli esim edellinen Soiniseni, Kipulintu. Mikään tässä teoksessa, ei edes ennalta tuntematon suuruus, tämä Signe ja hänen (oletettu) tarinansa, ei jäänyt kädenlämpöiseksi, koska Soinisen proosa on (minulle) lyriikkaa, runoa, kaunista, tiheää ja huokoista samaan aikaan juurikin ehkä kuin elämä, jollaisen Soininen on Signelle kirjoittanut.
Signehän on helsinkiläinen valokuvaaja, oikea historiallinen henkilö, jolle Soininen on kirjoittanut, luonut ja kehitellyt elämän, valokuvien ympärille keksityn maailman. Kirjoittanut siis biofiktiivisen tarinan, elämäkerran (ja löysin samankaltaisuuksia mm Weseliuksen Nanetteen).
Tämä on vaikea kirjallisuudenlaji. Ei olla autofiktiossa eikä suoranaisesti fiktiossa, jolloin joku asia, jotkin tapahtumat ”päähenkilön” elämässä ovat faktuaalisia, osa kirjailijan keksimiä.
Mutta Soininen osaa tämän, tämänkin vaikean lajityypin.
Signessä oltiin Kipulintua vieraamassa maailmassa (minulle sis vieraammassa), sillä teoksessa oli paljon ”valokuvausta”, valokuvaamista ja kuvan syntyä (mutta siitä pikkuinen miinus, kun en ihan siihen päässyt kiinni) mutta ei se häirinnyt liikaa sillä oli pohdintoja äidistä, ystävistä, työtovereista, kuvatuista ihmisistä, koirista, kansalaissodasta, nälästä, työstä, naisista ja (minullekin rakkaasta) tietenkin Helsingistä (ja erityisesti vielä rakkaammasta Katajanokasta).
Soininen on luonut Signe Branderille elämän, jota tämä vanha nälkiintynyt, hauras ja elämänsä loppuviivalla sairaalasängyssä Nikkilassä Sipoossa makaava nainen muistelee, sekoittaa muistoja unohduksiin, valokuviin, valon ja kuvien liittoutumiseen, valokuviin.
Upea loppu, jossa yksilön elämän kohokohdat sekoittuvat viileäkätisen hoitajan elämään, muistoihin, muistojen tuomiin tunteisiin.
February 25, 2024
Joskus kirja ei vain ole minulle ja tämä oli juuri sellainen. Kuvailu ja kieli on kaunista, mutta itse juoni karkasi käsistäni. Olisin halunnut tietää enemmän, mutta se piilotettiin ainaisten tuokiokuvien taakse. Signe on tauotonta takaumavälähdystä, mutta itse hahmona Signe katoaa jonnekin kuviensa taakse, enkä saa lukijana häneen yhteyttä. Jäljelle jää vain salissa sairaana makaava Signe, joka tuntee itsensä, muttei päästä lukijaa tuntemaan häntä.
On varmasti haastavaa tehdä kirjaa henkilöstä, josta ei tiedetä paljon mitään ja nyt se näkyi lopputuloksessa. Minä, nälkäinen lukija jäin nälkäiseksi, vaikka jokainen lause oli niin kaunis, että sen olisi voinut nostaa takakanteen. Kliimaksi jää uupumaan, mutta ehkä kuolemaa tekevä päähenkilö ei kaipaa sitä niin kuin minä olisin kaivannut.
On varmasti haastavaa tehdä kirjaa henkilöstä, josta ei tiedetä paljon mitään ja nyt se näkyi lopputuloksessa. Minä, nälkäinen lukija jäin nälkäiseksi, vaikka jokainen lause oli niin kaunis, että sen olisi voinut nostaa takakanteen. Kliimaksi jää uupumaan, mutta ehkä kuolemaa tekevä päähenkilö ei kaipaa sitä niin kuin minä olisin kaivannut.
October 17, 2025
Signe on kaunis kirja kiinnostavan valokuvaajan elämästä ja kuolemasta. Kieli on eteeristä, tunnelma melankolinen.
Sivuhenkilöt jäävät kuitenkin etäisiksi, ja jäin miettimään, että kenelle päähenkilö puhuu. Kirjan nykyhetken kuvaukset ovat vahvoja ja hetkessä läsnä. Muistoissa on sen sijaan ajoittain jotain luentomaista.
Olisipa ollut ihana jonkinlainen kuvitettu laitos, josta olisi lukiessaan nähnyt kuvat, joista puhutaan! Toki katselin niitä verkosta, mutta se pysäytti lukemisen aina pitkäksi toviksi.
Joka tapauksessa tämä on kirja, joka jää mieleen pitkäksi aikaa - enkä enää katso vanhoja kaupunkikuvia samalla tavalla kuin ennen. Liian helposti unohtuu, millainen työ ja hinta niiden takana on aikoinaan ollut.
Sivuhenkilöt jäävät kuitenkin etäisiksi, ja jäin miettimään, että kenelle päähenkilö puhuu. Kirjan nykyhetken kuvaukset ovat vahvoja ja hetkessä läsnä. Muistoissa on sen sijaan ajoittain jotain luentomaista.
Olisipa ollut ihana jonkinlainen kuvitettu laitos, josta olisi lukiessaan nähnyt kuvat, joista puhutaan! Toki katselin niitä verkosta, mutta se pysäytti lukemisen aina pitkäksi toviksi.
Joka tapauksessa tämä on kirja, joka jää mieleen pitkäksi aikaa - enkä enää katso vanhoja kaupunkikuvia samalla tavalla kuin ennen. Liian helposti unohtuu, millainen työ ja hinta niiden takana on aikoinaan ollut.
June 27, 2026
"Katselen kaupunkia linnunsilmin, tuuli nutturassani. Olen simpukan sisällä, auringonkukan mykerössä, spiraalin keskellä.
Elämä, yksi ihmeellinen sulkimen naksahdus."
Rakastin Kipulintua, ja rakastin myös tätä. Signe on kuvitteellinen tarina valokuvaaja Signe Brandern elämästä. Se kertoo intohimosta valokuvaukseen, Helsingistä, sodasta, nälästä, äidin ja tyttären suhteesta, kuolemasta.
"Onko tekemälläni työllä joskus merkitystä kaupungille, jota rakastin koko sydämestäni?"
Milloin voi sanoa, että joku on lempikirjailija? Riittääkö yksi kirja, vai pitääkö lukea koko tuotanto? Minulle kahden kirjan kokemus riittää. Kivimiesten kohtaamisesta lukiessa minulle nousivat kylmät väreet, näin koko kohtauksen mielessäni kuin valkokankaalta.
Kirjassa oli monta lausetta, jotka pysäyttivät. Äiti–tytär-suhteesta useampi.
"Ärsytin äitiä, ja hän yritti tukahduttaa minussa kaiken sen, mitä ei tunnistanut omakseen."
Kuolemasta myös monta havahduttavaa kohtaa.
"Ehdinkö elää tarpeeksi? Ymmärsinkö sitten kuitenkaan, että elämä päätyy jonain päivänä kokonaan?
Miksi vasta raatona ymmärrän, että minulla oli siivet, joilla olisin voinut lentää?"
Ja tietenkin valokuvauksesta.
"Potrettien ottaminen oli jollain epämääräisellä tavalla kiusallista, en päässyt tunteesta eroon. En koskaan tiennyt, sainko ikuistettua ihmistä täysin aitona, sillä aina hiipi tarve esiintyä edukseen. Kun sain taltioitua kömpelyyden, tunsin hellyyttä. Se tuntui todelta, oikealta."
Elämä, yksi ihmeellinen sulkimen naksahdus."
Rakastin Kipulintua, ja rakastin myös tätä. Signe on kuvitteellinen tarina valokuvaaja Signe Brandern elämästä. Se kertoo intohimosta valokuvaukseen, Helsingistä, sodasta, nälästä, äidin ja tyttären suhteesta, kuolemasta.
"Onko tekemälläni työllä joskus merkitystä kaupungille, jota rakastin koko sydämestäni?"
Milloin voi sanoa, että joku on lempikirjailija? Riittääkö yksi kirja, vai pitääkö lukea koko tuotanto? Minulle kahden kirjan kokemus riittää. Kivimiesten kohtaamisesta lukiessa minulle nousivat kylmät väreet, näin koko kohtauksen mielessäni kuin valkokankaalta.
Kirjassa oli monta lausetta, jotka pysäyttivät. Äiti–tytär-suhteesta useampi.
"Ärsytin äitiä, ja hän yritti tukahduttaa minussa kaiken sen, mitä ei tunnistanut omakseen."
Kuolemasta myös monta havahduttavaa kohtaa.
"Ehdinkö elää tarpeeksi? Ymmärsinkö sitten kuitenkaan, että elämä päätyy jonain päivänä kokonaan?
Miksi vasta raatona ymmärrän, että minulla oli siivet, joilla olisin voinut lentää?"
Ja tietenkin valokuvauksesta.
"Potrettien ottaminen oli jollain epämääräisellä tavalla kiusallista, en päässyt tunteesta eroon. En koskaan tiennyt, sainko ikuistettua ihmistä täysin aitona, sillä aina hiipi tarve esiintyä edukseen. Kun sain taltioitua kömpelyyden, tunsin hellyyttä. Se tuntui todelta, oikealta."
July 28, 2024
Signe Branderin elämä on kiehtovaa, vaikka suurin osa siitä olisi kirjailijan kuvittelemaa. Alussa en ollut kovin motivoitunut lukemaan tätä, mutta kiinnostus romaaniin kasvoi lukiessa. Vanha Helsinki veti puoleensa.
Kuten aiemminkin Soinista lukiessani, kiinnitin huomiota lyhykäisiin lukuihin ja siitä johtuvaan pomppimisen tunteeseen. Jonkin verran toisteisuutta ja samojen ajatusten pyörittämistä oli, mutta se saattaa selittyä elämän pohtimisella sairasvuoteella.
Kuten aiemminkin Soinista lukiessani, kiinnitin huomiota lyhykäisiin lukuihin ja siitä johtuvaan pomppimisen tunteeseen. Jonkin verran toisteisuutta ja samojen ajatusten pyörittämistä oli, mutta se saattaa selittyä elämän pohtimisella sairasvuoteella.
August 21, 2025
Vaatii todellista taitoa kirjoittaa otteessaan pitävä kirja kuolemaa tekevästä vanhasta ja sairaasta entisestä valokuvaajasta. Tarinan paikka on Nikkilän sairaala, johon potilaita on evakuoitu Helsingin pommituksista.
Signe Brander makaa sairaalan juhlasalissa ja muistelee ottamiaan valokuvia, ihmisiä niissä ja elämäänsä. Siis muistelee mitä nälältään ja kuumehoureiltaan pystyy.
Jälleen kirja, jonka luettuaan pitää perehtyä aiheeseen enemmän eli tutustua Branderin ottamiin valokuviin.
Signe Brander makaa sairaalan juhlasalissa ja muistelee ottamiaan valokuvia, ihmisiä niissä ja elämäänsä. Siis muistelee mitä nälältään ja kuumehoureiltaan pystyy.
Jälleen kirja, jonka luettuaan pitää perehtyä aiheeseen enemmän eli tutustua Branderin ottamiin valokuviin.
February 19, 2024
Hieno romaani Helsingin ja helsinkiläisiä ikuistaneesta Signe Branderista. Kuuntelin äänikirjaa (lukijana loistava Karoliina Kudjoi) ja katselin Signen ottamia kuvia, jotka onneksi on arkistoitu:
https://www.helsinkikuvia.fi/collecti...
https://www.helsinkikuvia.fi/collecti...
March 26, 2024
Viipyilevä ja kaunis romaani valokuvaaja Signe Branderista. Vaikka pidinkin tästä paljon, niin paikoin kirjasta puuttui imu enkä pystynyt keskittymään lukemiseen täysillä. Siksi "vain" neljä tähteä. Tosin voivathan keskittymisvaikeudet johtua myös lukijasta eivätkä kirjasta.
April 7, 2024
Neljäs tähti kirjan lopusta, jossa ajatukset elämästä ja kuolemasta kolahtivat.
May 19, 2024
Romaani valokuvaajasta.
July 13, 2025
upea tarina menneiden aikojen Helsingin taltioijasta
November 10, 2025
Vähän surumielinen mutra kaunis kirja itsenäisestä Helsingin valokuvaajasta Suomen kohtalon aikoina. Oikea ihminen, keksitty elämäntarina. Pakko katsoa valokuvia tämän jälkeen.
November 12, 2025
Kaunis henkilökuva määrätietoisesta valokuvaajasta.
June 16, 2026
Minulle ennestään tuntematon ammattivalokuvaaja tuli nyt tutummaksi. Kiinnostavaa, aion katsoa hänen otoksiaan mueoarkistoista.
March 2, 2024
”Miksi vasta raatona ymmärrän, että minulla oli siivet joilla olisin voinut lentää”
Displaying 1 - 16 of 16 reviews