Poika valkean, renki raudan

Rauniara #2

by J.S. Meresmaa

Joskus rakkaus on kuin sairaus, joskus kuin lääke.

Taianomainen tarina yön pelossa elävästä, ajan rattaiden hallitsemasta Rauniarasta jatkuu! Pystyvätkö kaksi nuorta naista pelastamaan valtakunnan, joka horjuu loppunsa edessä?

Nuori eloseppä Arona Pohtovius on uusien haasteiden edessä. Epäonnisesti päättynyt Valonjuhlan ilta on vienyt hänet selliin ja itsevaltiaan Ruhtinattaren suurennuslasin alle. Millainen tuomio Aronaa odottaa?

Toisaalla Hellantian tietäjäoppilas Malka on löytänyt rakkauden, mutta joutuu vaikeiden valintojen eteen. Hänen on vietävä ihmeellistä valoa hohtava Myrrys suojaan Ruhtinattarelta sekä keksittävä keino, jolla hän saa pidettyä kaikki rakkaansa turvassa myös jatkossa. Moni uskoo hänen taitoihinsa, mutta uskaltaako Malka luottaa itse itseensä?

Rauniaran aika on käymässä vähiin. Riittävätkö Aronan ja Malkan kyvyt kääntää ajan rattaat oikeaan asentoon? Entä millaista osaa ihmelapsi Myrrys näyttelee kaikessa?

Lumoavia ihmiskohtaloita ja maanläheistä maagisuutta tarjoavan duologian päätösosassa ratkaistaan Rauniaran ja sen asukkaiden kohtalo. Avausosa Tytär hämärän, piika pimeän ilmestyi 2023.

Genres: Young Adult, Fantasy, Finnish Literature

433 pages, Hardcover

Published April 30, 2024

About the author

J.S. Meresmaa is a Finnish author who writes fantasy and speculative fiction.

Reviews

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Häikäisevän laaja-alaisesta, fantasiapainotteisesta tuotannostaan tunnettu J.S. Meresmaa jatkaa viime vuonna ilmestynyttä sekä nuorille että aikuisille sopivaa Rauniara-duologiaa päätösosalla Poika valkean, renki raudan. Teosparin aloitti Tytär hämärän, piika pimeän, ja kyseessä on sen verran omaperäinen fantasiakeitos, että sitä on vaikeaa tyhjentävästi kuvata. Rauniara -duologia sijoittuu omaan fantasiamaailmaansa joka yhdistää vaikutteita kotimaisesta kansanperinteestä, steam punkista, saduista ja korkeasta eeppisestä fantasiasta. Kaunis ja monivivahteinen, tavallista arkaaisempi kieli luo tästä myös omanlaisensa harmonisen kokonaisuuden. Poika valkean, renki raudan jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen teos jäi, ja ehkä juonellisesti enemmän on kyseessä kaksiosainen yhtenäinen romaani kuin teos ja sen jatko-osa. Edellisestä kirjasta tuttujen päähenkilöiden Malkan ja Aronan lisäksi ääneen pääsee myös Myrrys, joka edellisessä kirjassa oli vasta sylivauva.

Kirjan juonesta on puhuttava kieli keskellä suuta, jos mielin välttää paljastamatta liikaa ensimmäisestä osasta. Edelleen on kysymys ikuisesta syksystä ja vuoden kestävistä öistä kärsivästä Rauniaran valtakunnasta, jonka salaisuudet ja etenkin ruhtinattaren vaiheet viimein paljastuvat kokonaan. Perinteisiin maailmanpelastushommiinkin joudutaan, mutta hahmokaarti on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Arona on lyhytkasvuinen, aseksuaalinen eloseppä, kuuluu siis ammattiryhmään, joka osaa rakentaa pajoissaan omaperäisiä eläviä olentoja eli elontoja. Malka on parantaja, joka on rakastunut mykkään elontoon. Salaperäinen Myrrys puolestaan rikkoo kaikkia mahdollisia maailmansa binäärejä ja tarjoaa myös harvinaista representaatiota neuroepätyypillisyydelle. Kaunis, klassisen tyylinen kansikuva on jälleen edellisen osan tavoin Karen Niemen käsialaa. Meresmaan sarjaan luoma maailma on juureva, mutta niin omanlaisensa, että on vähän sääli, ettei siihen päästy uppoamaan syvemmälle kuin kahden kirjan verran.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Simppu · Rating 2 out of 5]

Maailma oli edelleen upea ja moni osa, esimerkiksi Ruhtinattaren taustatarina, erittäin hyviä. Tässä kirjassa kuitenkin yritettiin saada pakettiin niin monen hahmon ja jopa maailman kohtalo, että kokonaisuus jäi sekavaksi. Lopussa monta hienoa juttua kuitattiin suunnilleen sivulauseessa.

[venla · Rating 4 out of 5]

Tää maailmanrakennus ja hahmot!! <3 Alkupuolisko tuntui turhan hidastempoiselta ja loppu taas kiirehdityltä. Lopussa vedettiin aika nopeesti lankoja yhteen, pari lisälukua ei olisi haitannut. Muutenkin toivoin, että tästä olisi tullut pidempi sarja, osa hahmoista jäi liian vähälle käsittelylle. Toisaalta duologian kahtiajakoisuus sopii parhaiten kertomaan Rauniaran tarinaa.

[Laura/Raadelma · Rating 4 out of 5]

3,5 tähteä.

Tykkäsin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta; tarinalinjat kietoutuivat mielenkiintoisesti yhteen, ja viihdyin etenkin Myrryksen näkökulman parissa. Ketter-tietäjä meni ensimmäisessä osassa minulta hahmona vähän ohi, mutta tässä hänestä paljastui vaikka mitä jännittävää. Alun verkkaiseen etenemiseen verrattuna lopun tapahtumat etenivät tosin aika vauhdikkaasti.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

4,5

[Tapani Aulu · Rating 4 out of 5]

Vähän tuntui tekevän työtä saada langat solmittua tässä toisessa osassa. Mutta aivan mainio lopetus toimivasti luodulle maailmalle.

[Inna · Rating 3 out of 5]

Hups, muistankohan mää tästä enää mitään näin melkein pari kuukautta lukemisen jälkeen, en näköjään. Mutta sen verran muistan että tykkäsin kyllä, jos jotain niin tää on ainakin originelli sarja, eikä pelaa ihan niillä fantasiakirjallisuuden perinteisimmillä kliseillä. Sekä Myrryksen että Ruhtinattaren taustatarina olivat erityisen mielenkiintoisia, ja pidin siitä miten kaikki nivoutui sitten lopussa yhteen. Vaikka ehkä pikkuisen turhan siististi ja nopeasti, pientä rosoa jäin kaipaamaan. Mutta kaikenkaikkiaan ei isompaa valittamista, ehdottomasti kannattaa lukea tämä koko duologia.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

J. S. Meresmaa aloitti viime vuonna kaksiosaisen kirjasarjan teoksellaan Tytär hämärän, piika pimeän . Se vei lukijansa Rauniaraan, kummalliseen valtakuntaan, joka ei voi hyvin: yö on vaarallista aikaa, jolloin kaikkien on oltava suojaloitsujen takana turvassa, lapsia ei synny ja kaikki rapistuu ikäänkuin loputtomassa syksyssä.

Edellisen osan päähenkilöt jatkavat tässäkin. Tarinan alussa metsästä hylätyn vauvan löytänyt tietäjänoppilas Malka yrittää saada löytölapsi Myrryksen suojaan Rauniaraa hallitsevalta tyrannimaiselta Ruhtinattarelta. Eloseppäoppilas Arona Pohtovius nuorempi, kuuluisaa ja arvostettua Pohtoviusten sukua, on joutunut rikkomustensa seurauksena vankilaan ja Ruhtinattaren armoille.

Valtakunnan aika tikittää vähiin, eivätkä asiat voi jatkaa samalla radalla enää pitkään. Onko Malkasta ja Aronasta valtakunnan pelastajaksi? Onneksi Ruhtinattaren hirmuvaltaa vastassa on yllättävän laaja vastarintaliike, jolla on käytössään paljon tietoa ja taitoa. Saadaanko Ruhtinatar kaadettua ja valtakunta pelastettua?

Tämän tarinan ohessa Meresmaa kertoo valtakunnan historiaa. Lukijalle selviää, miksi Rauniaralle kävi niinkuin kävi ja valtaan päätyi pelottava Ruhtinatar. Taustatarina tulee vähän erillisenä kertomuksena päätarinan välissä. Se on sijoitettu Vuodenyön kohdalle, hetkeen, jossa päätarina menee luontevasti tauolle. Ratkaisu on toimiva, sillä tämä Ruhtinattaren taustan selvitys syventää ja selittää tarinaa tarpeellisella tavalla.

Maailma on edelleen ihastuttavan kummallinen. Tarinan henkilöt ovat myös mukavan kirjavaa porukkaa. Poika valkean, renki raudan kertoo paljon rakkaudesta. “Joskus rakkaus on kuin sairaus, joskus kuin lääke” on kirjan motto ja kertoo paljon kirjan suhteesta rakkauteen: se voi ajaa ihmisiä huonoihin asioihin, mutta voi myös olla ihmeellisen korjaava asia. Meresmaan kirjoissa on ollut monenlaista rakkaus- ja ihmissuhdekuvausta, eikä tämäkään kirja ole poikkeus. Vähäeleinen tunnemaailman moninaisuuden kuvaus on arvokasta.

Kokonaisuutena Rauniara-duologia on oikein mainio kokonaisuus ja hyvä lisä kotimaisen fantasiakirjallisuuden kentälle. Sen omaperäinen maailma on kiehtova ja kahdessa kirjassa paketoitu tarina on sopivan mittainen kokonaisuus. Fantasiakirjallisuuden ja mielenkiintoisten maailmojen ystävien kannattaa vierailla Rauniarassa.

[Salla Hiltunen · Rating 3 out of 5]

Poika valkean, renki raudan on Rauniara-duologian päätösosa ja jatkaa suoraan siitä, mihin ykkösosa Tytär hämärän, piika pimeän jäi. (Ei siis kannata aloittaa lukemista tästä osasta.)

Duologian vahvuuksia ovat mielenkiintoinen maailma ja ilahduttavan moninainen hahmokaarti, jotka pätevät myös tähän osaan. Tässä kakkososassa myös solmitaan onnistuneesti yhteen langanpäät ja tarinalinjat. Odotukseni olivat kuitenkin ehkä liian korkealla lumoavan ykkösosan jälkeen, koska tämä tuntui pienoiselta pettymykseltä. Jotain tuntui jäävän puuttumaan. Ainakin tämä etenee vähän turhan hitaasti ja laahaavasti, ja näkökulmahahmoja on liikaa.

Aika pian lukiessa alkoi myös tökkiä se, että tekstissä on melko runsaasti vertauksia. Kohtuullisesti käytettynä ne toki elävöittävät tekstiä, mutta liika on liikaa. Sinänsä kirjassa olevissa vertauksissa ei ole mitään vikaa, vaan ne ovat monesti osuvia ja välillä aika hauskojakin, mutta vähempikin olisi riittänyt.

(Tässä yksi äärimmäinen esimerkki:
"Nopeasti kuin tikka hän kapusi tikkaat ja huomasi niiden johtavan kattotasanteelle, joka oli koko talon levyinen. Jalkojen juuressa aukeni tila kuin huone ilman kattoa: portaat johtivat alas laatoitetulle terassille, joka oli varmasti joskus ollut viihtyisä. Nyt ohuet halkeamat kuin katkeilleet hiukset viiruttivat korkeita seiniä – –.")

Voin kuitenkin lämpimästi suositella tätä sarjaa, jossa on hieno yhdistelmä fantasiaa, steampunkia, magiaa ja romantiikkaa.

[Mari · Rating 3 out of 5]

Poika valkean, renki raudan on kirjaparin jälkimmäinen teos ja saattaa Rauniaran tarinan loppuun. Ensimmäisestä kirjasta tuttu porukka yrittää palauttaa omaan aikaansa kadonneen maailman takaisin muuhun ajankiertoon ja pelastaa sen.

Tätä maailmaa on rakennettu pieteetillä. On kasveja, eläimiä, paikkoja. On historiaa ja uskomuksia, on kirosanoja. Ja maailma onkin toki kiinnostava. Se, mitä Rauniaralle tapahtui on kiinnostavaa. Juoni kuitenkin jäi hieman ohueksi ja paikoin asioita kerrottiin enemmän tarinamaisesti ”näin kävi” kuin varsinaisesti osana toiminnallisia kohtauksia. Oli myös pitkä takaumajakso, jonka vuoksi ehkä alkuosa kirjasta tuntui varsin hitaalta ja loppuratkaisuissa asiat ratkesivat todella nopeasti ilman erityistä vaivaa.

Kirjassa (kuten edeltävässä osassakin) oli myös selvästi kokeellinen kerrontatapa, jossa eri hahmoilla oli eri kertojatyypit (minä vs hän) ja eri aikamuodot (preesens vs imperfekti). Lopussa kun kertojat vaihtuivat aika tiuhaan, en aina muistanut kuka heistä nyt olikaan ”minä”.

Kiinnostava ja viihdyttävä kirja kotimaisen fantasian ystävälle.

[Eltsumppari · Rating 4 out of 5]

Aah, mikä päätös edellisessä kirjassa alkaneelle kaaokselle ja sekasorrolle!

Kirja oli lumoava, aivan kuten edeltäjänsäkin, mutta se yhdisteli edellisen kirjan aloittamat tiedon tilkut kokonaiseksi maailmaksi, vieläpä toimivaksi sellaiseksi.

Rakastan sitä, kuinka paljon tässä avattiin lisää, ujutettiin maailmasta ja hahmoista aina vain lisää lukijan eteen 😍

Loppu oli silti hieman pettymys, sillä jotkut kohdat tuntuvat jääneen auki. Toki vika voi olla myös lukijan päättely kyvyssä ja se avautuisi paremmin toisella lukukerralla... Jää nähtäväksi, mutta Rauniaraan ja Obeloohon jää syvä kaipuu kirjan laskettua.

[Maija · Rating 5 out of 5]

Duologian kaunis päätösosa. "Poika valkean, renki raudan" oli tarpeeksi samanlainen kuin sarjan ensimmäinen osa jotta sen tunnisti, mutta myös ihan erilaisia osia sisältävä teos. Pistin tämän merkille, koska ärryin ensin miksi "hyvää pitää muuttaa", mutta nämä erilaiset osat toimivat ja rakensivat jälleen Rauniaran maailmaa ja sen kuvaa entisestään. Nautin erityisesti monipuolisesta suomen kielestä ja tarinasta, joka ei edennyt kaavan mukaan vaan tarjosi yllätyksiä.

Ja sana "jakosekunti" hyvin lyhyenä ajanmääreenä? Nerokas! Ajattelin ottaa käyttöön.

[Celestine · Rating 4 out of 5]

3,5. Ehkä vähän epätasainen (välillä veti tosi hyvin ja välillä taas laahasi), mutta loppujen lopuksi pidin tästä kyllä. Maailma on tosi kiehtova edelleen, ja Meresmaan kielestä pidin tosi paljon. Olisi ehkä helpottanut, jos ensimmäinen osa olisi ollut tuoreemmassa muistissa, mutta selvittiin näinkin. Myrrys oli todella mielenkiintoinen hahmo, harmi, että hänen seurassaan sai viettää vain verrattain lyhyen ajan.

Kansi on muuten jälleen aivan upea!

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Varsin toimiva duologia. Pidin erityisesti maailmasta ja hahmoista. Etenkin Myrrys jäi kiehtomaan, hänestä olisi voinut lukea vielä enemmänkin. Myös Teno oli jotenkin kiinnostava hahmo. Langat nivoutuivat hyvin yhteen. Kieli on elävää ja mukana on nokkelia sanavalintoja. Etenemisvauhti oli keskimäärin rauhallinen, mutta ihan loppu tuntui sitten taas menevän ohi turhan vauhdikkaasti.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Tämä ei ollut niin hyvä kuin ensimmäinen kirja. Tykkäsin siitä aika paljon. Mutta tämä toinen oli vain jotenkin sekava. En oikein pysynyt mukana, että mitä tässä lopulta tapahtui ja jotenkin oli vaikeaa muistaa kuka oli kukin. Ja tuntui, ettei loppu nyt niin kovin vaikeaa ja ihmeellistä ollutkaan... Odotin ehkä jotain jännempää. Mutta juotiinkin vain teetä.

[Silvereyedlynx · Rating 5 out of 5]

Vangitsevaa kerrontaa alusloppuun. Meresmaa on taitava luoda aivan omanlaistaan maailmaa ja fantasiaa. Itse nautin siitä kun saa sukeltaa aivan erilaiseen maailmaan jonka lainalaisuuksia ja säännöistä ei ole mitään hajua.

[Virpi Leinonen · Rating 4 out of 5]

Kumpa loppu olisi kestänyt pidempään, halusin päästä syvemmälle siihen miten Perlan ja Lintusen fuusio oli tapahtunut ja mitä siitä oli seurannut.
Mutta kaikenkaikkiaan kaunis kirja ja upeasti rakennettu maailma.

[Katja · Rating 5 out of 5]

Tässä duologiassa oli todella kiehtova maailma ja sitä sekä hahmoja kuvailtiin taitavasti. Ja erityisesti Ruhtinattaren tarina oli mielettömän kiinnostava!

[Soili Talvi · Rating 5 out of 5]

Oikein mainio kirja! Erityisesti pidin omaperäisestä maailmasta.

[Iiris Korhonen]

Tästä meni valitettavasti paljon ohi, koska ensimmäisen osan lukemisesta on vierähtänyt hyvä tovi..

[jonkurri · Rating 3 out of 5]

Aivan hyvää nuorten fantasiaa, viihdyin! Toivottavasti tulee kolmaskin osa.

[Niina · Rating 4 out of 5]

J.S. Meresmaan Rauniara-duologia täydentyy toisen osan Poika valkean, renki raudan myötä (Myllylahti 2024). Kauniista kannesta on tälläkin kertaa kiittäminen Karin Niemeä.

Toisin kuin ensimmäisessä osassa Tytär hämärän, piika pimeän, tässä ei ole varsinaista päähenkilöä. Kirja on jaettu viiteen osaan, joiden nimet ovat Arona, Totuus, Myrrys, Malka ja Rauniara. Ääneen pääseekin myös teiniksi kasvanut Myrrys, joka ihastuttaa neuroepätyppillisenä ja muunsukupuoliseksi tulkittavissa olevana hahmona, johon samastuin paikoin voimakkaasti. Myös Ruhtinattaren ajatuksia kuullaan päiväkirjamuodossa.

Edellisen osan näkökulmahenkilöt, parantajaksi opiskeleva Malka ja eloseppien suvun nuorimmainen Arona osallistuvat tahoillaan Ruhtinatarta vastaan nousseeseen vastarintaliikkeeseen, koska nyt on aika toimia Rauniaran pelastamiseksi. Ainaisen syksyn maa kärsii rappiosta ja mätivistä haavoista, joita on piiloteltu jo aivan liian pitkään. Ajasta irrallaan oleva maa on saatava takaisin samaan järjestykseen ja kuriin kuin lähin naapuri Obeloo. Lukija pääsee Myrryksen kautta tutustumaan tuohon toiseen maahan.

Aluksi hyvin irrallaan olevat palaset sidotaan yhteen viimeisessä luvussa ja Meresmaa onkin varsin nopein juonenkääntein taputellut fantasiaseikkailun seesteiseen, teekupinlämpöiseen loppuun. Arvasin pari isointa juonenkäännettä ennen kuin ne paljastettiin, mutta eipä tuo lukukokemukseen vaikuttanut. Vastapainoisesti pääsin yllättymään pari kertaa, kun tapahtumat menivät aivan odottamattomalla tavalla. Ja muutama iso kysymysmerkki sai enemmän kuin tyydyttävän vastauksen. Oikein hyvän mielen fantasia siis, jota suosittelee mielellään!

Arvostelu tulossa Tähtivaeltajaan 3/2024. Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.