What do you think?
Rate this book
När Finland var Sverige
491 pages, Hardcover
First published January 1, 2013
17 people are currently reading
139 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 18 of 18 reviews
December 14, 2017
Herman Lindqvistin "Kun Suomi oli Ruotsi" (WSOY, 2014) on tunnetun ruotsalaisen historioitsijan kirjoittama tietokirja Ruotsin ja sen itäisen osan Suomen yhteisestä historiasta aina 1100-luvulta Suomen sodan päättymiseen ja sitä seuranneeseen vallanvaihtoon saakka.
Lukuelämyksestä muodostui yksi vuoden parhaista. Lindqvist kirjoittaa menneistä vuosisadoista kiinnostavilla ja kansantajuisesti, ja höystää tapahtumia hauskoilla anekdooteilla. Tiesittekö, että Juhana III toi ensimmäiset jalkapallot Ruotsiin oltuaan veljensä puhemiehenä Englannissa, tai että Kustaa IV Aadolfia voidaan pitää kuningaskuntansa ensimmäisenä sarjakuvataiteilijana?
Luonnollisesti teos ei ole niin syvältä luotaava kuin se voisi, onhan seitsemänsataa vuotta mahdutettu alle viiteensataan sivuun, mutta ainakin tämmöiselle historian harrastelijalle se palautti hyvin tärkeimmät faktat mieleen ja opetti samalla paljon uutta.
Lukeminen oli myös aidosti hauskaa: viihdyin teoksen parissa alusta loppuun asti ja taisinpa sitä ahmiessani nauraa pariin otteeseen ääneen, mikä on täpötäydessä ruuhkabussissa aina vähän kiusallista.
En tiedä, toistaako historia itseään tai voiko siitä oppia mitään, mutta ainakin menneitä tapahtumia oli mahdollista peilata nykypäivää vasten. Kustaa Vaasan alamaisilleen lähettämät myllykirjeet olivat kuin Donald Trumpin twiittejä...
Suomalaiset ovat juoppo ja järjetön kansa, joka rakastaa oluttuoppia enemmän kuin omaa henkeään, omaisuuttaan, hyvinvointia ja rehellisyyttä.
... ja kieltämättä tämänhetkisen koulutuskeskustelun valossa tuntui tämä 1740-lukua kuvaava katkelma aika kiinnostavalta:
Ensimmäisen kerran kuultiin ehdotuksia, että [...] opetuksessa oli otettava käyttöön kiinteät koulutuslinjat, jotka valmistaisivat opiskelijat tiettyihin yhteiskunnalle hyödyllisiin ammatteihin. Esimerkiksi teologian ja latinan professorinvirat olisi ehdottajien mielestä voitu lakkauttaa. Upsalan yliopistosta lakkautettiin runousopin professorin virka, ja tilalle tuli fysiikan professuuri. Tähtitieteilijä Anders Celcius [...] kirjoitti tämän johdosta: "Maan taloudellinen kulttuuri pohjautuu matematiikan ja mekaniikan ohella pääasiassa juuri fysiikkaan, mutta valtakunnan hyvinvointi ei varmaankaan ole perustunut runousopin professuurin olemassaoloon." Samoin kävi Turun akatemiassa. Kun runousopin professuuri vapautui 1747, se korvattiin professorinviralla, jonka alana oli oeconomia eli kansantaloustiede. [...] Kalm perusteli viran hakemista sillä, että kyseessä oli professuuri Suomen vaurauden kasvattamiseksi.. (s. 313)
Suomi ja Ruotsi ovat olleet erillään Haminan rauhasta asti, mutta kuten kirjailija osoittaa, ehtivät ne muodostaa vuosisatojen kuluessa niin tiiviin yhteyden, että sen vaikutukset näkyvät selvästi tänä päivänä molempien arjessa.
Lukuelämyksestä muodostui yksi vuoden parhaista. Lindqvist kirjoittaa menneistä vuosisadoista kiinnostavilla ja kansantajuisesti, ja höystää tapahtumia hauskoilla anekdooteilla. Tiesittekö, että Juhana III toi ensimmäiset jalkapallot Ruotsiin oltuaan veljensä puhemiehenä Englannissa, tai että Kustaa IV Aadolfia voidaan pitää kuningaskuntansa ensimmäisenä sarjakuvataiteilijana?
Luonnollisesti teos ei ole niin syvältä luotaava kuin se voisi, onhan seitsemänsataa vuotta mahdutettu alle viiteensataan sivuun, mutta ainakin tämmöiselle historian harrastelijalle se palautti hyvin tärkeimmät faktat mieleen ja opetti samalla paljon uutta.
Lukeminen oli myös aidosti hauskaa: viihdyin teoksen parissa alusta loppuun asti ja taisinpa sitä ahmiessani nauraa pariin otteeseen ääneen, mikä on täpötäydessä ruuhkabussissa aina vähän kiusallista.
En tiedä, toistaako historia itseään tai voiko siitä oppia mitään, mutta ainakin menneitä tapahtumia oli mahdollista peilata nykypäivää vasten. Kustaa Vaasan alamaisilleen lähettämät myllykirjeet olivat kuin Donald Trumpin twiittejä...
Suomalaiset ovat juoppo ja järjetön kansa, joka rakastaa oluttuoppia enemmän kuin omaa henkeään, omaisuuttaan, hyvinvointia ja rehellisyyttä.
... ja kieltämättä tämänhetkisen koulutuskeskustelun valossa tuntui tämä 1740-lukua kuvaava katkelma aika kiinnostavalta:
Ensimmäisen kerran kuultiin ehdotuksia, että [...] opetuksessa oli otettava käyttöön kiinteät koulutuslinjat, jotka valmistaisivat opiskelijat tiettyihin yhteiskunnalle hyödyllisiin ammatteihin. Esimerkiksi teologian ja latinan professorinvirat olisi ehdottajien mielestä voitu lakkauttaa. Upsalan yliopistosta lakkautettiin runousopin professorin virka, ja tilalle tuli fysiikan professuuri. Tähtitieteilijä Anders Celcius [...] kirjoitti tämän johdosta: "Maan taloudellinen kulttuuri pohjautuu matematiikan ja mekaniikan ohella pääasiassa juuri fysiikkaan, mutta valtakunnan hyvinvointi ei varmaankaan ole perustunut runousopin professuurin olemassaoloon." Samoin kävi Turun akatemiassa. Kun runousopin professuuri vapautui 1747, se korvattiin professorinviralla, jonka alana oli oeconomia eli kansantaloustiede. [...] Kalm perusteli viran hakemista sillä, että kyseessä oli professuuri Suomen vaurauden kasvattamiseksi.. (s. 313)
Suomi ja Ruotsi ovat olleet erillään Haminan rauhasta asti, mutta kuten kirjailija osoittaa, ehtivät ne muodostaa vuosisatojen kuluessa niin tiiviin yhteyden, että sen vaikutukset näkyvät selvästi tänä päivänä molempien arjessa.
April 16, 2018
Boken lämpar sej kanske bättre för en svensk läsare än en finsk (vilket författaren också själv uppger), då boken går så oerhört långt i sitt försök att lyfta upp finskhet i den svenska historien. Det känns dock oerhört betvingat. Jag hade väntat mej en bok som skulle hålla sej objektiv till historien, medan denna känns förvränga det förflutna, för att märkvärdiggöra Finlands förflutna, istället för att enbart beskriva det. Utan närmare förklaring övergår berättaren från en stil där han tydligt förklarar det relativa i nånting kallat finskt, eller finländskt, under äldre tid, till att utan förklaring beskriva allt från eller inom den nuvarande geografiska regionen Finland, som finskt. I min syn det mest intressanta i hela den här historien, hur sverige och finland emotionellt fördelades, lyser med sin frånvaro. Ytterligare förblir det i de flesta sammanhang oklart i vilka sammanhang benämningen "finsk" var relevant under den svenska tiden. Intressant historieläsning, men syftet med boken ser jag inte uppfyllas över huvudtaget.
December 15, 2014
Kerrassaan erinomaisen yleissivistävä opus! Herman Lindqvistin tyyliin oikein sujuvasti kirjoitettu. Tyyli on miellyttävän neutraali - asiat esitellään muiden tekemien tutkimusten perusteella, eikä veikkailla itse. Se sopii mainosti tällaiseen yleiskatsaukseen - tässä kuitenkin juostaan 700 vuotta läpi noin 500 sivun aikana. Ei tämä opus kuitenkaan auta siinä perusongelmassa, että miten ne Kustaat ja Kaarlet oikein laitetaan muistiin... Että mitä tekikään Kustaa II, mitä Kaarle IX, ja koska mahtoivat hallita?
July 22, 2019
Good coverage of details, sprinkled with interesting anecdotes, enlivened with a clever turn of phrase now and then. For such a long stretch of history it’s hard to extract an underlying theme or impose a unified narrative, so I can’t blame the author for emphasizing how many thinkers and doers this little country has produced. Sometimes he reaches a little too far to show a historical figure’s connection to Finland, such as property the person owned there.
I already knew Russia had a predilection for interfering in the internal politics of other countries. I didn’t know this strategy extended back to 1700s Sweden.
Large portions of this book are repackaged from the same author’s A history of Sweden, not surprising considering the subject matter, but with more detail to the events relevant to Finland.
The author is more even handed than Lönnrot in his treatment of the commander who surrendered the harbor fortress Sveaborg (Suomenlinna) to the Russians, and supplies some good reasons why the upper-class Finnish officers might not have viewed the change of regime as having that great a significance. But he does not completely exonerate Cronstedt, who after all had “sworn an oath to defend his fortress until there was not a shred of a possibility to hold out longer, and only then open negotiations. He forgot he was a warrior, not a politician.”
Some interesting anecdotes:
The author reads the Swedish audiobook himself, with an accent somewhere between Sweden Swedish and Finland Swedish, and as an American who learned Swedish later in life I found him very easy to understand.
I already knew Russia had a predilection for interfering in the internal politics of other countries. I didn’t know this strategy extended back to 1700s Sweden.
Large portions of this book are repackaged from the same author’s A history of Sweden, not surprising considering the subject matter, but with more detail to the events relevant to Finland.
The author is more even handed than Lönnrot in his treatment of the commander who surrendered the harbor fortress Sveaborg (Suomenlinna) to the Russians, and supplies some good reasons why the upper-class Finnish officers might not have viewed the change of regime as having that great a significance. But he does not completely exonerate Cronstedt, who after all had “sworn an oath to defend his fortress until there was not a shred of a possibility to hold out longer, and only then open negotiations. He forgot he was a warrior, not a politician.”
Some interesting anecdotes:
Through a fatal mistake by one of the co-conspirators in the summer of 1576 the coup was revealed in advance…. Police began to arrest the co-conspirators, who under torture disclosed more names, the most distinguished of which was Erik Brahe, the head of the number one noble house. He was not tortured as he showed a doctor’s note that he would not survive [although he was soon executed anyway]. He is likely the only person in Sweden, perhaps the world, who escaped a painful hearing in this manner….
[In 1802] the royal couple visited...Abborrfors at the Russian border…. Negotiations were ongoing between Swedish and Russian diplomats and the military on how the border would be drawn between the Russian and Swedish areas. The most sensitive part was at the Kymmene River, where there lay an island, Järmunds Island. The king noticed the bridge from the Swedish side to the island was half painted in the Russian colors red, white and blue. Because Russians and Swedes jointly maintained the bridge, it was seen appropriate to paint it in both countries’ colors. Not so, felt the king. The bridge connected to the Swedish side; it should be painted yellow and blue. It was done. The Russians reacted immediately to this flagrant violation and repainted the entire bridge in the Russian colors. The king gave new orders: the entire bridge was painted yellow and blue again. Rash words were exchanged between both governments. The king’s brother-in-law, the emperor Alexander, increased the strength of the border troops. The bridge would be defended at any price. The king replied that Sweden was ready with her weapons in her hand. After a long diplomatic dance, emotions cooled and the danger was over. The result was that the Russians would coat the entire bridge in tar.
The author reads the Swedish audiobook himself, with an accent somewhere between Sweden Swedish and Finland Swedish, and as an American who learned Swedish later in life I found him very easy to understand.
March 27, 2015
Tätä lukiessa unohtaa, että kyseessä on historiankirja. Tapahtumat etenevät ja lukijalle tuodaan suurten linjojen ohessa paljon pieniä detaljeja. Sittenkin tiivis ote säilyy.
Ainakin neljän tähden arvoinen lukuelämyksenä, viidennen tähden se saa pakkoruotsinvastustajille aiheuttamastaan harmistuksesta.
Ainakin neljän tähden arvoinen lukuelämyksenä, viidennen tähden se saa pakkoruotsinvastustajille aiheuttamastaan harmistuksesta.
November 28, 2015
Kiinnostava näkökulma siihen miten historia on kutonut Ruotsin ja Suomen yhteen. Aiheensa laajuuden johdosta tietenkin hieman hajanainen kun 700 vuoden tapahtumat on valittava mahtumaan alle 500 sivulle. Lindqvist saa kuitenkin mielenkiinnon pysymään yllä. Hieman olisin kaivannut vaikkapa joitakin sukutauluja ja kuninkaiden sekavaa vaihtumista selventävää kaaviota luennan tueksi.
January 21, 2014
Lindqvist är kanske inte den mest respekterade historikern, men han kan berätta en bra saga.
August 20, 2018
En 500-sidig kunskapskälla och en omfattande sammanfattning av diverse händelser som format nutidens Finland. Mycket spännande i omgångar och ger upphov till ett allt större intresse för historia och den svenska kungahistorien, krigen, bondesamhället och livet som sådan. Därtill också betydelsefulla för finländska personer som förankrat sig djupt i det finska kulturarvet. Synd att bränder har förstört dokument som kunde ha förklarat händelser allt mer närmare.
Boken är mer som en sammanfattning än en faktainriktad bok. Vill man lära sig mera, blir man tvunget att läsa vid sidan om. En författare som har skrämt mig med hans relativt trista stil, men ack så lyckas han att hålla intresset uppe och mycket levande.
Boken är mer som en sammanfattning än en faktainriktad bok. Vill man lära sig mera, blir man tvunget att läsa vid sidan om. En författare som har skrämt mig med hans relativt trista stil, men ack så lyckas han att hålla intresset uppe och mycket levande.
April 22, 2019
Lindqvists småputtriga tilltal kräver viss tillvänjning och det tog nog hundra sidor innan jag kom in i lunken, men sedan fastnade jag! Jag läser boken som en historieskrivning över Sverige sedd från Finland - spännande!
October 9, 2025
Lindqvist kirjoittaa elävöittävästi ja ilahduttavasti historian kulusta vaikka historioitsijana en voisi tätä esimerkiksi lähdeteoksena pitää. Kaikille harrastajille kirja on mielestäni pakollinen lukea!
June 13, 2025
En bok varje svensk och finländare borde läsa för att bevara minnet av vår gemensamma historia.
March 16, 2019
En intressant faktabok som ger fördjupade kunskaper till sådana som jag, som tycker de har någorlunda bra koll på Finlands historia. Ett plus för sista meningen i boken.
March 13, 2017
The beginning was fairly easy reading and quite enjoyable for a history book. The middle not so much, partly because there were sooooo many people mentioned in it, and several of them reappeared between all the kings, some were sentensed to death but were pardoned at the last minute, not to mention all the numbers that disrupt the flow. In general though it gave an insight into our history as a part of Sweden. Some, a lot actually, was new to me, some a recap of what I was taught in school or picked up somewhere else. Would recommend it.
October 13, 2014
I förordet ger Lindqvist sin syn på varför han fokuserat sin (näst)senaste bok på Finland. Det är en ingress som jag stödjer då Finland som under 700 år varit en del av Sverige på något vis hamnat vid sidan om i historieböckerna. Finland nämns mest som en landmassa mot Ryssland och som något vi ägde under en tid. Det som bör beaktas är att Finland aldrig erövrades utan var en del av Sverige och att vi efter kriget förlorade en tredjedel av vår landmassa.
Bitvis är det svårt att hänga med då ortsnamn, årtal och händelser susar förbi men min förhoppning är att lägga en del på minnet och återuppväcka delar som jag glömt. Lindqvist har också valt att föra debatter kring den gamla och den nya läran dvs. hur nutida forskning och arkeologi har uppdaterat tidigare historieskrivningar och därmed ändrat om i historieböckerna. Händelser som aldrig inträffat eller kungen Erik den XIV som borde heta Erik den VII eftersom det enbart finns sju dokumenterade kungar med namnet Erik innan honom.
Bitvis tycker jag detta mer är en resumé av Sveriges historia där Finland glöms bort eller begravs av den tyngd som utgjorde Sverige. Vilket är en motsättning till vad Lindqvist vill uppnå. Mitt tips till dig som ska höra på denna bok är att lyssna när mycket tid finns (t.ex. fönsterputsning) och där du inte blir störd då det är mycket information som, snabbt ska tas in.
Bitvis är det svårt att hänga med då ortsnamn, årtal och händelser susar förbi men min förhoppning är att lägga en del på minnet och återuppväcka delar som jag glömt. Lindqvist har också valt att föra debatter kring den gamla och den nya läran dvs. hur nutida forskning och arkeologi har uppdaterat tidigare historieskrivningar och därmed ändrat om i historieböckerna. Händelser som aldrig inträffat eller kungen Erik den XIV som borde heta Erik den VII eftersom det enbart finns sju dokumenterade kungar med namnet Erik innan honom.
Bitvis tycker jag detta mer är en resumé av Sveriges historia där Finland glöms bort eller begravs av den tyngd som utgjorde Sverige. Vilket är en motsättning till vad Lindqvist vill uppnå. Mitt tips till dig som ska höra på denna bok är att lyssna när mycket tid finns (t.ex. fönsterputsning) och där du inte blir störd då det är mycket information som, snabbt ska tas in.
February 13, 2023
En mycket bra och läsvärd bok för dem som intresserar sig om när Finland var Sverige.
This entire review has been hidden because of spoilers.
February 21, 2022
Very thorough and interesting work. At times it is definitely a bit dry and hard to read, but it is filled with information on every page. Big recommendation for anyone interested in Swedish and Finnish history.
March 28, 2015
Herman Lindqvist kirjoittaa hyvin - siitä ei pääse yli eikä ympäri. Valtakunnan itäisellä osalla oli merkittävä rooli Ruotsin kehkeytymisessä.
December 18, 2017
Bitvis rätt tråkig och mycket en upprepning av Hermans historia. Särskilt intressant var avsnitten om hur vi förlorade Finland. Som alltid snygga illustrationer.
Displaying 1 - 18 of 18 reviews