Teos lähestyy lasten kokemuksia antiikissa ja keskiajalla tarinoiden ja konkreettisten esimerkkien kautta. Mistä arki koostui, miten tytöt ja pojat käyttivät aikansa, ja millaisia iloja ja suruja elämään kuului?
Usein ajatellaan, että lasten elämä antiikissa ja keskiajalla oli kurjaa ja heitä kohdeltiin julmasti. Vastakohdaksi esitetään valoisa ja sivistynyt nykyaika, joka korostaa lapsen oikeuksia. Lapsuus ja arki antiikissa ja keskiajalla osoittaa tuon käsityksen yksipuolisuuden. Lasten elämää luonnehti suhde vanhempiin ja muihin perheenjäseniin, leikki ja oppiminen niin koulussa kuin jokapäiväisissäkin askareissa – aivan kuten nykyäänkin. Toisaalta vanhan maailman lapsuus poikkeaa useimpien nykysuomalaisten lasten arjesta siinä, että suurin osa antiikin ja keskiajan lapsista aloitti työnteon jo hyvin nuorena ja uskonnolla oli suuri merkitys arkielämän käytännöissä.
Teos tuo esille lasten omia näkökulmia ja kokemuksia sekä vertailee elämää Rooman valtakunnassa ja sydänkeskiajalla. Elämänmakuisten esimerkkiensä ansiosta kirja on kiinnostavaa luettavaa. Se on ensimmäinen laaja suomeksi tehty tutkimus aiheesta, ja sen näkökulmat ovat kansainvälisestikin uraa uurtavia.
Lapsuus ja arki antiikissa ja keskiajalla (2013) on katsaus lapsuuteen ja nuoruuteen aina antiikista myöhäiskeskiaikaan (n. 1400-luvulle) saakka. Kirjassa kerrotaan niin perhesuhteista, uskonnon vaikutuksesta lasten elämään kuin myös lapsuuden loppumisesta. Esimerkkejä erilaisista lapsia koskettaneista tapahtumista on runsaasti ja ne sopivat kirjaan hyvin. Tutkijat myös korostavat, että kerätty aineisto kertoo lähinnä ylemmän luokan lasten ja nuorten elämästä, usein välikäsien kautta, sillä köyhemmät kansanosat eivät ole jättäneet jälkeensä juurikaan kirjoitettua materiaalia ja kuvissakaan heitä ei juuri esiinny.
Kirja on mielenkiintoinen ja kattava katsaus lapsuuden historiaan ja se kumoaa omalta osaltaan väitettä siitä, että lapsuus antiikissa ja keskiajalla olisi ollut synkeää verrattuna nykyajan lapsuuteen. Sen sijaan teos korostaa, että lapsia arvostettiin suuresti aikojensa yhteisössä suuren lapsikuolleisuuden vuoksi ja heistä pidettiin huolta niin hyvin kuin vain oli mahdollista. Suosittelen kirjaa kaikille historiasta kiinnostuineille henkilöille, jotka haluavat saada hyvän kuvan antiikin ja keskiajan lasten arkisesta elämästä ja siihen kuuluneista asioista.
Todella mukavaa ja helppoa luettavaa aiheesta, josta ei tutkimusta ei ole paljoa tehty. Keski-ajan ja antiikin kuvauksia olisi voitu erotella paremmin toisistaan.
Perusteellinen tietokirja lapsuuden historiasta. Tyyliltään pysyy tavanomaisen populaarin historiateoksen tasolla, ja kirjan ansiot ovat sisällössä, joka tosin voisi paikoin olla vieläkin yksityiskohtaisempi ja havainnollisempi. Koska aiheesta on suomeksi kirjoitettu varsin vähän, tämä teos on ehdottoman tärkeä lisä, mitä tulee vanhojen aikojen historiakuvaan.
Toistaiseksi Kaari Utrion tietokirjat ovat dominoineet suomalaisten yleistä käsitystä lapsuudesta ja perhesuhteista menneisyydessä. Niiden väitteet pohjautuvat vanhaan tutkimustietoon, joka on sittemmin osoitettu suurelta osin vääräksi. Tämä kirja jatkaa samalla linjalla, kumoten sekä Philippe Arièsin että Utrion esittämät käsitykset. Käytännössä teos tuo yleistajuisesti julki historiantutkimuksen piirissä viime vuosikymmenten aikana karttunutta tietoa.