Henri, Rudi ja Samu päättävät perustaa mopojengin, sillä mikä olisikaan hienompaa kuin ajella jengiliivit päällä mopolla, kaunis tyttö tarakalla? Tosin kellään ei ole tyttöystävää, eikä idean isällä Henrillä ole vielä sitä mopoakaan... Koska kuolematon idea syntyy huoltoaseman kulmilla notkuessa, nimeksi keksitään valtavan hieno ja vain kohtalaisen naurettava Shell's Angles. Liiviprojektiin värvätään mukaan myös Henrin salainen ihastus Milla, ja niin Shell's Angles on valmis ratsastamaan...
En voi sanoin kuvailla kuinka paljon vihasin tätä kirjaa. Mun piti lukea tämä kirja kouluun, mutta oli varmaan huonoin kirja jonka oon IKINÄ lukenut. Vihasin kirjan päähenkilöä Henriä. Aika kirjan lopussa Henri meni kavereiden kanssa etsimään Millan mökkiä ja, kun luuli löytävänsä sen meni sinne otti kaikki vaatteet pois ja meni saunaan. Niinkun MITÄ HELVETTIÄ????!!! Ihan sama kuka se on et sä herran jestas voi mennä varoittamatta saunaan,jossa on joku. Ihan sama kuka se on, se on tosi creepyä.Tossa kirjassa normalisoidaan, että niin on ihan okei tehdä, mutta ei, ei ole.
Tää on vähän tämmönen mun guilty pleasure -kirjasarja. Oli vieläkin hyvä, mutta nyt kyllä kiinnitti vähä eri asioihin huomiota, minkä takia ei ollutkaan niin erinomainen, ku joskus XD
Paretskoin Shell’s Angles on mukiinmenevä nuortenkirja, joka käsittelee monia vakavia aiheita huumorin avulla. Paikoin annetut neuvot tuntuvat kliseisiltä, mutta eipä sitä voi kirjan heikkoudeksikaan kutsua. Nuoret kun tuppaavat tarvitsemaan isällisiä ohjeita elämäänsä. Kirjassa on myös verrattain monipuolinen kerronta, sillä sekä kertojatyyppi että näkökulma vaihtelevat. Takaumatkin on upotettu kerrontaan sujuvasti. Keskeisistä henkilöistä pojat tuntuvat melko eheiltä, mutta valitettavan vähäiset naishahmot kaipaisivat viilaamista. Lisäksi jään kaipaamaan alkoholin vielä nykyistäkin suurempaa roolia, koska alusta asti sen osalta lupaillaan enemmän kuin lopulta sitten lunastetaan. ✧
Alun epätoivon jälkeen huomasin pitäväni kirjasta. Olihan siinä heikkouksiakin, mutta silti. Kansi on vähän kökkö, Henrin kirjeet turhia ja ihan kaikkea ei olisi tarvinnut selittää. Mopoikäiselle (vähänlukevalle) teksti on turhan tiukkaa.
Mutta parani vanhetessaan ja menee vinkkauskassiin.
Korjasin puutteen yleissivistyksessäni lukemalla tämän viime vuosina yhdeksi luetuimmaksi kirjaksi yläkoululaisten keskuudessa nousseen teoksen Shell's Angles (2013, Karisto).
Uuraisten koulukeskuksella vieraillessaan äidinkielenopettajana aiemmin toiminut kirjailija Paretskoi kertoi Shell's Anglesin syntyneen vastauksena yläkoululaisten kokemaan kirjojen lukemisen tylsyyteen — hän päätti ottaa selvää, mistä hänen opettamansa koululaiset haluaisivat lukea ja päätti samalla kirjoittaa tällaisen kirjan, joka vastaisi koululaisten kiinnostuksenkohteita. Tämä kyllä näkyy Shell's Anglesissa.
Romaani kertoo kolmesta ystävästä: Henristä, Rudista ja Samusta, jotka elävät 8. luokan kevättä. Lujan ystävyyden lisäksi kavereita yhdistää kiinnostus mopoihin. Jokaisella sällillä on elämässään myös jokin murhe kannettavanaan, mutta 15 ikävuoden ja mopokortin saavuttaminen on tämän hetken asialistalla päällimmäisenä. Lujan ystävyyden sinetiksi perustetaan yhteinen mopojengi nimeltä Shell's Angles. Mukaan kuvioihin astuu myös hurmaava nuori neito nimeltään Milla, ja puitteet elämän parhaalle kesälle alkavat olla valmiina, mutta kaikki ei tietenkään mene niin kuin etukäteen kuviteltaisiin.
Romaani oli lukukokemuksena paikoin viihdyttävä: henkilöt joutuvat vaivaannuttaviin tilanteisiin, jotka varmasti viihdyttävät nuorempaa lukijakuntaa. Myös elämän nurjempaa puolta sivutaan vakavampien aiheiden muodossa. Pääosin tunnelma on silti niin huoleton kuin 15-vuotiailla kuuluukin olla. Kiherrystä aiheuttaa tietysti ihastumisen ja rakastumisen tunteet, mikä onkin usein ihkua näissä kirjoissa. Paretskoi kirjoittaa myös rohkeita kohtauksia kirjoihinsa, mitkä varmasti myös viihdyttävät teini-ikäistä lukijakuntaa. Liian irvokasta meininki ei kuitenkaan ole.
Ope sivistää itseään ajan nuortenkirjalla. Alku oli melko tahmeaa ja tuntui hankalalta päästä aluksi mukaan. Homma alkoi kuitenkin toimia, tosin ehkä liiankin nopsaan ja ah niin helposti. Liika helppous on meikäläiselle selkeä turn off. Vai oikeasti, meneekö muille läpi se, että nuori poika juttelee vakavalle ihastukselleen ensimmäistä kertaa ja siitä samantien alkaa vuosisadan rakkaustarina?
Kohellus, käänteet ja ei nyt oikeasti hetket kuuluvat aika vahvasti teinien arkeen. Vaikea itse sanoa, nauttiiko nuoriso siitä, että tapahtuu paljon ja kaikenlaista koko ajan? Asioita olisi voinut kytkeä paremmin toisiinsa ja asioita jäi vielä auki. Henrin päiväkirja aiheutti niin flash backia nuoruuden bertin päiväkirjan lukukokemuksiin, että tunne on melko myötähäpeinen. Rauhaa ja rakkautta maailma, voi ei auta.
Nyt tuntuu kamalan kriittiseltä ja jopa siltä, että joutunen lukemaan myös toisen osan. Moni on sanonut tämän mutta sanon itsekin: yllätyin kirjan paksuudesta. Sivumäärä on kuitenkin sellainen, että moni palauttaa kirjan hyllyyn vaikka aihe olisi mikä. Voi jospa jatkossa tulisi hivenen lyhyempiä osia.
Lämminhenkistä huumoria, hauskaa toilailua, suuria tunteita ja nuoruuden intoa. Monet juonenkäänteet tuntuivat vähän kliseisiltä ja ennalta-arvattavilta: oli tavallaan menty siitä, mistä helpoiten vain saa tapahtumiin draamaa... Siltä valitettavasti välillä tuntui. Lopussa säikähdin todella, että kääntyykö tyyli ihan päälaelleen, mutta onneksi ei. Kokonaisuutena tämä oli oikein mukava yhdessä päivässä ahmaistava kirja, joka antoi minulle paljon inspiraatiota ja hyvää fiilistä, siitä 4 tähteä!
Mainio nuortenkirja. Hyvin nuoriin uppoavaa huumoria, mopoilua, ensirakkautta, alkoholin maistelua ja muuta aitoa nuorten elämää. Kirja onnistuu opastamaan tekemään oikeita valintoja alleviivaamatta.
Vaikka kirja on julkaistu jo vuonna 2013, tarina uppoaa yläkoululaisille yhä erinomaisesti. Saa monen tarttumaan jatko-osiinkin.
Paljon kohellusta tässä! Melkein en jaksanut pysytellä perässä. Mutta tosi helposti tarinassa toi seurustelu saadaan pyörähtämään käyntiin, rohkaisevaa sinänsä😊
Hei Jyri Paretskoi! Luin juuri ensiromaanisi Shell's Angles. Itse kirjan nimi jo herätti kiinnostukseni, koska pidän sanaleikeistä ja sitä sai pohtia tovin. Kirjan teksti oli helppoa ja nopeatempoista, joka piti lukijan kiinnostuneena aina kirjan alusta loppuun asti. Etenkin puolivälin jälkeen ei yksinkertaisesti voinut lopettaa lukemista. Itse olen hieman ontuva lukija ja kirjaston lainausaika ei meinaa ikinä riittää edes 100 sivuisen kirjan lukemiseen. Siksipä ostinkin Shell's Anglesin omakseni. Mutta toisinpa kävi. Kirjan luku kesti minulta tasan kaksi lukukertaa. Ensimmäisellä kerralla luin ehkä noin 50 sivua ja heti toisella kerralla loppuun asti. Kirja sopi loistavasti minulle. Kirjan juoni oli yksinkertainen ja mieleenpainuva. Nuorten elämän kuvaus oli uskomattoman todentuntuista ja opettavaa. Opettajana olet varmasti päässyt tutustumaan ja tarkkailemaan nuorten elämää ja se kuvastui kirjastasi selvästi. Kirjassa oli hauskoja tapahtumia joita voisi uskoa tapahtuvan itsellekin. Kirjan yksi hauskimmista kohdista oli poikien mökkiseikkailut etenkin saunakohtaus jossa Henri syöksyi rantasaunaan, jossa hän luuli saunovansa Millan kanssa, mutta törmäsikin ventovieraaseen emäntään. Toinen hurjan hauska juttu oli heidän lintubongaushetkensä. Näissä kohtaa nauroin parhaillaan jopa ääneen. Pullonpyörityksessä tehdyt tehtävät olivat myös hyvin tavanomaisia heidän ikäisilleen. Kirjan päähenkilö Henri oli hyvin tavallinen 15-vuotias poika. Hänen tapansa kirjoittaa päiväkirjaa oli tosin hieman outoa nykyajan nuorelle, mutta se sopi kuitenkin tarinaan hyvin. Oma lempi henkilöni oli ehdottomasti Rudi. Lukiessani kuvittelin itseni sopivan parhaiten Rudin muottiin. Rudin temppu värjätä kasvonsa mustaksi oli hauska temppu ja kuvasi hyvin murrosikäisten poikien lapsellisuutta. Naishenkilöistä eniten pidin Venlasta ainakin ulkonäön kuvauksen perusteella. Kirjan loppu oli yllättävä ja hyvin opettava. Onneksi ei kuitenkaan liian dramaattinen. Pelkäsin jo pahinta - Henrin kuolemaa. Alkoholin vaarat tulivat entistäkin selvemmiksi varsinkin kun siitä annettiin esimerkki. Toisaalta Henrin raivo oli täysin ymmärrettävää.
Vallan mukavasti kaasutteleva, kommelluksiin ja läpänheittoon perustuva kirja, joka kaivautuu syvemmillekin tasoille. Ei ihan onnistuneesti ja vähän sormeaan heristellen, kieli on välillä luvattoman vanhahtavaa ja kankeaa ("ruokaisa salaatti" bileruokana jne.), mutta palkintonsa Topeliuksena ansaitsee hyvinkin.
Metalliveljien henkinen kaveri, samaan vinkkaukseen.
Vaikka juoni etenee pahemman kerran mutkat suoristellen, onnistuu kirja hauskuuttamaan dialogin läpänheitolla ja toistuvilla kommelluksilla. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi silti tunne, että koko kuviosta olisi saanut irti paljon enemmänkin.
Ensimmäisenä: Voisiko joku tarpeelliset oikeudet omistava nyt vaihtaa tuon kirjan nimen oikein, kun se nyt vaan ei ole Angels vaan Angles...
Toisena: Olipa hämmentävän opettavainen loppu. Eikä välttämättä hyvällä tavalla. Ihan kelpo kirja muuten, sopinee kohderyhmälleen kuitenkin kohtuullisesti.
Kirja mopojengistä ei aluksi vaikuttanut kaikkein kiinnostavimmalta, mutta Paretskoi osaa kirjoittaa lennokkaasti. Hyvää jutunheittoa ja nuorten elämän kuvausta.