Viisi ihmistä joutuu keskelle kaaosta ja kuolemaa, kun planeetan pinnan ja kiertoradan välistä liikennettä hoitava avaruushissi tuhoutuu. Turistiopas, hänen entinen miehensä, tämän uusi kumppani, pennittömästä planeetallemuuttajasta vauraaksi yrittäjäksi noussut nainen ja kummallisen kultin piirissä kasvanut poika näkevät kukin tapahtumat eri tavoin ja reagoivat niihin omalla tavallaan. Jokaisella on myös oma käsityksensä siitä, mistä onnettomuus johtuu ja kuka sen takana on. Onko kukaan henkilöistä lopulta lainkaan oikeilla jäljillä, vai tapahtuuko Alshain-tähteä kiertävällä planeetalla kaikki edelleenkin siellä, minne yksikään ihminen ei katso?
J. Pekka Mäkelän kuudes romaani Alas sijoittuu samaan maailmaan kuin hänen toinen romaaninsa Alshain.
Rakastan tarinoita, joissa sama asia kerrotaan usean ihmisen näkökulmasta. Pidän siitä, kun ihmisten tarinat sekoittuvat toisiinsa ja samat yksityiskohdat on mahdollista bongata jokaisen hahmon näkökulmasta. Tässä kirjassa useat näkökulmahenkilöt yhdistyvät kiinnostavaan scifimiljööseen vieraalle planeetalle ja sen avaruushissiin. Kirja sijoittuu samalla planeetalle kuin Mäkelän romaani Alshain. Olen lukenut sen aiemmin ja uskon sen auttaneen Alas-romaanin hahmottamisessa. Tässä romaanissa sivutaan monia yksityiskohtia, jotka selitetään paremmin Alshainissa. Uskon kuitenkin, että Alas on mahdollista lukea, vaikkei edellistä osaa olisikaan lukenut.
Hahmojen näkökulmat muodostavat kiinnostavan kuvan siitä, mitä avaruushissin sortumisen hetkellä tapahtuu. Kaikki näkökulmat paljastavat hiukan lisää, joten odotus viimeistä näkökulmaa kohtaan oli korkealla. Se ei kuitenkaan ihan onnistunut lunastamaan lupauksiaan: viimeinein osa on hyvin ajatusvirtamainen ja läpijuokseva. Kirja olisi kohonnut peräti viiteen tähteen, jos viimeinen osa olisi sitonut kaikki paremmin yhteen. Nyt minulle jäi olo, että muuten niin mainio lukukokemus hiukan lässähti.
Pidin kovasti Karstasta, mutta Alas oli pienoinen pettymys. En jaksanut kiinnostua riittävästi viidestä näkökulmahenkilöstä, joiden elämää, ja siihen radikaalisti vaikuttavaa tapaturmaa käytiin yksityiskohtaisesti läpi. Onnettomuuden taustalla oleva, vähän kerrassaan valottuva tapahtumasarja oli sinänsä kiinnostava mysteeri, mutta sai varsinaisesti huomiota vasta kirjan viimeisen kolmanneksen aikana. Löyhä rakenne ja kieltämättä elämänmakuiset, mutta enimmäkseen jännitteettömät ihmiskohtalot melkein saivat jättämään kirjan kesken. Mäkelä kuitenkin kirjoittaa sen verran kiinnostavasti ja aistivoimaisesti, että jaksoin loppuun asti.
Viisi ääntä, viisi tarinaa jotka osin punoutuivat toisiinsa. Kuten aina lukiessani kirjoja joissa on monia kertojia, olin alkuun hieman huolissani että kokonaisuuteen jää monia kesken jääviä loppuja. Pelkoni oli kuitenkin turha. Mäkelän Alas on yksi tarina joka kerrotaan viidellä erilaisella äänellä enkä jäänyt kaipaamaan lisää yhteenkään niistä. Sen sijaan lukisin mielelläni lisää Alshainiin sijoittuvia kirjoja.
Paluu Alshain-planeetalle. Edellisessä kirjassa planeetalle putosi avaruusalus, tällä kertaa on vuorossa avaruushissi. 40 000 kilometriä korkean avaruushissin romahtaminen on merkittävä tapaus, joten se kerrotaan viiden ihmisen näkökulmasta. Mitä oikeastaan tapahtui ja miksi? Se selviää, kun lisänäkökulmat tuovat tapahtumiin uusia ulottuvuuksia.
J. Pekka Mäkelä on kirjoittanut jälleen kerran varsin vetävän tarinan, jonka lukee ilolla, sen verran kiehtovat puitteet erikoinen Alshain-planeetta ja sen asukkaat tarjoavat. Viiden eri kertojan tekniikka on onnistunut, sillä toistoa on vähänlaisesti siihen nähden, että samat tapahtumat kerrotaan viisi kertaa. Hieno kirja.
Alas oli oikein mainio sci-fi-seikkailu kiinnostavalla planeetalla, joka sopinee myös avaruusseikkailuja karsastaville. Sama tarina avaruushissitornin sortumisesta kerrotaan vuorotellen neljän henkilön kautta ja tietoisuus tapahtuneesta kasvaa koko ajan. Myös biologiaosuus viehätti. Mainiota.
Pidin tästä tosi paljon, vaikka loppuun olisin toivonut kenties hieman suurempaa spektaakkelia. Avaruushissin tuhoutumista kuvattiin oivasti eri henkilöiden näkökulmista. Seuraavaksi aion lukea Karstan.