Pasan ja Atpon ensimmäistä kirjaa on myyty yli 25 000 kappaletta. Luku olisi kova, jos se olisi syntynyt viikossa tai kuukaudessa, mutta kuten näppärimmät jo laskivatkin, meni vittujätkiltä hommaan viisi vuotta. Jossakin vaiheessa tätä etappia kirja nousi Maailman Vitutustieteellisen Instituutin (MitVit) listoilla eniten myydyksi vitutusjulkaisuksi. Tämä juhlakirja on siis itku erittäin pitkästä vitutuksesta.
Vitutuksen viisivuotisjuhlan kunniaksi ilmestyvään juhlapainokseen on lisätty alkuperäisen Eniten vituttaa kaikki -blogin parhaat (tai huonoimmat) tekstit. Olisi siis parempi nauttia. Turpaanvedon uhalla.
Pasa on tamperelainen isopää ja kokopäivätoiminen nilkki. Kaverin säälittävyydestä kertoo kiusallista kieltään se, että hänen CV:nsä tärkein ja ainoa sisältö koostuu Eniten vituttaa kaikki -tuotannosta. Pasan tavanneet tietävät, miksi hän on nimenomaan kirjailija, eikä esimerkiksi TV-kasvo. Vitutuksen ammattilaiseksi Pasa pätevöityi kirjekurssilla.
Eniten vituttaa kaikki on paikoitellen osuvaa yhteiskuntakritiikkiä mutta enimmäkseen vain seksististä, rasistista, homofoobista yms. paskaa. Eniten vituttaa, että maksoin tästä kirjasta rahaa.
Onpas vanhentunutta huumoria. Ainakin ensimmäisen 50 sivun perusteella suurin osa eniten vituttavista asioista on jo poistunut keskuudestamme. Esimerkkinä vaikkapa vaikeasti avattavat CD-R -levyjen pakkausmuovit. Tämä taitaa kyllä jäädä kesken, ei vaan pysty lukemaan loppuun. Harmillista sillä huumoria kaipaisi aina lisää.
Kuten kirjoittaja lopussa toteaa, ei kannata yllättyä, jos lainaa kirjastosta kirjan nimeltä "Eniten vituttaa kaikki" ja sen sisältö onkin luokatonta kuraa. Luin tämän, koska lukuhaasteessa oli kohta "alle 18-vuotiaan suosittelema kirja" ja kahdeksasluokkalainen oppilaani suositteli tätä. Ymmärrän, että tämä naurattaa 15-vuotiasta, mutta ei kyllä oikein itselleni enää toiminut. Lisäksi haisi kyllä aika vahvasti homofobialta ja rasismilta, mikä ei oikein enää tässä maailman ajassa jaksa naurattaa. Ei jatkoon.
Kirja on rasistinen (sisältää n-sanan puhuttaessa nälänhätää näkevistä Afrikan lapsista) homofoobinen ("hintti"sanaa käytettiin lähes joka sivulla), fatfoobinen (lihaville ihmisille oli omistettu oma kohta, jossa kerrotaan miksi lihavat ihmiset vituttavat) ja lista vain jatkuu. En kyennyt lukemaan kirjaa loppuun, suurin osa kirjasta ei ollut edes hauska. Pääsin sivulle 74 ja nauroin hyvällä tuurilla kolme kertaa. Kirjan hauskuus on perustettu siihen, että loukataan erinäisi kiinnostuksen kohteita ja ihmisryhmiä. Omistan itsekin synkän huumorintajun, enkä silti kyennyt nauramaan kirjalle juuri ollenkaan. En suosittele tätä kenellekkään.
Muuhulgas on hea põhjus, miks "Kõik on täiesti perses" oli algselt blogi, mitte raamat. Nimelt on tegu niivõrd rämeda pasaga, et seda ei tohiks üldse trükki lasta! Halloo, kirjastus, teid tõmmati lohku!
Hitsin hauska! Parhaimmat naurut sai kun uskalsi nauraa itselleen. Tekisi mieli luoda oma "Eniten vituttaa top10", mutta sitä ei kerta kaikkiaan voi tehdä loukkaamatta muita - ja itseä!
Kyä vitutt... nauratti. Tämä kirja seurasi usein mukaan lääkärin vastaanotolle ja taisivat muutaman kerran odotushuoneessa kanssaihmiset miettiä onko tällä lääkitys kohillaan kun kikatteli keskenään.
It was good, and funny of course, but it didn't make me laugh as much as "Eniten vituttaa parisuhde". There were some parts that were difficult to read and understand.