Terveiset Kutturasta

by Mikko-Pekka Heikkinen

Suomi on ajautunut umpikujaan. Maa on jakautunut rikkaaseen Etelään ja köyhään Pohjoiseen. Kuntarajat on vedelty miten sattuu, palvelut puristettu kasvukeskuksiin ja maaltamuutolle pantu piste hallituksen päätöksellä. Helsinki ei enää halua maalaisia vaivoikseen.

Lopulta lappilaisten kuksa menee nurin, ja korvesta nousee nyrkki. Pohjois-Suomi julistautuu itsenäiseksi. Alkaa sisällissota.

Oula on poromiesten päällikkö, Saamen vapautusrintaman komentaja. Johtaessaan joukkoaan kohti Etelän kaupunkeja hän saa osakseen valtamedian pelonsekaista palvontaa.

Helsinkiläistynyt alikersantti Jesse Purola on päättänyt näyttää maalaisille, mistä katukiveys alkaa. Hänellä on vastassaan Pohjoisen moottorikelkkasoturit, alaisinaan tositeeveen kasvattamat lähiöjermut.

Kun pöly laskeutuu, tapahtumat ovat jättäneet jälkensä koko kansakuntaan.

Terveiset Kutturasta on täsmäkirja kuntauudistuksen kourissa kiemurtelevaan maahan. Se on syrjäseutujen sotahuuto, mutta terveiset sattuvat niin metropoliin kuin maalaispitäjään.

Genres: Finnish Literature, Fiction, War, Humor

268 pages, Hardcover

First published August 1, 2012

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 4 out of 5]

Suomi on ajautunut vakavimpaan sisäiseen kriisiinsä sitten vuoden 1918. Helsingissä majaileva hallitus ei ole enää aikakausiin piitannut maamme syrjäseuduista, Lapista ja Kainuusta, josta peruspalvelut ovat kadonneet ja luonnonrikkaudet myyty ulkomaisille kaivosyhtiöille.

Niinpä Pohjois-Suomi on julistautunut itsenäiseksi. Separatistien itsemurhaisku käynnistää sotatoimet ja kohta pohjoisen joukot vyöryvät kohti etelää myyttisiä mittoja saavan johtajansa Oulan johdolla. Pian Iisalmen ja Kouvolan taistelujen jälkeen uhattuna on pääkaupunkiseutu.

Mikko-Pekka Heikkisen "Terveisiä Kutturasta" (Johnny Kniga, 2012) on sangen vekkuli romaani, jonka Arto Paasilinna olisi voinut kirjoittaa silloin muinoin kun hän osasi vielä hoitaa homman kotiin. Sanan säilällä sivallellaan oivaltavasti suuntaan jos toiseen, olipa kyse sitten etelän vetelien tai pohjoisen pottujen stereotypisoiduista edesottamuksista.

Herkullisista henkilöhahmoista kumpuaa mukavasti huumoria. Suosikikseni kohoaa ilman muuta alikersantti Jesse Purola, joka pyrkii olemaan miehilleen samanlainen johtaja kuin ihailemansa Tuntemattoman sotilaan vänrikki Koskela. Ikävä kyllä mielikuvat ja todellisuus eivät kohtaa, kun ensimmäiset kamikaze-moottorikelkat ilmestyvät näköpiiriin... Lisäksi lukijalle esitellään somalialaistaustainen Abdi, pohjoiseen sotakirjeenvaihtajaksi lähtevä toimittaja Aino ja Kutturan oma gangstaräppäri Toni Morottaja.

Ei tämä kuitenkaan pelkkää huumoria ole, vaan mukana on yhteiskuntakriittistä pohdiskelua muun muassa nyky-Suomea vaivaavasta alueellisesta eriarvoistumisesta ja saamelaisten oikeuksien vuosisataisesta polkemisesta. Vuoden mainioimpia lukukokemuksia tämä "Terveisiä Kutturasta"!

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Oi, tämä vei mukanaan. Idea oli mahtava ja kokonaisuus oli hyvä. Henkilöistä pidin, viittaukset Tuntemattomaan toimi ja kirja lensi eteenpäin.

Ysiluokan vinkkauseen otan mukaan, ainakin esittelen, että tällaista on, vaikkei niin uppoaisi.

[Antoni Savander · Rating 3 out of 5]

Olipas mainio hetki alkaa lukea tätä kirjaa, juuri kun sota Ukrainassa alkoi. En sen tarkemmin lukenut takakannen tekstiä, ajattelin kyseessä olevan samantyylinen kirja kuin tämän seuraaja Jääräpää, jonka luin kuukausi sitten. Ja ihan hyvä ns. veijaritarinahan tämäkin oli. Paremmin mennyt varmasti läpi ilmestymisvuonna, kun vielä ei ollut alkanut tämä nykypäivän jakautunut maailmanmeno. Tuolloin, kymmenisen vuotta sitten, ei vielä sosiaalinen media ollut niin raadollinen, aikaavievä, vaikutusvaltainen eikä tärkeä kuin nykyään. Silloin saattoi tämänkin mahdollisuuden ottaa vielä huumorilla. Nyt on nähty samanlaista jakautumista ympäri maailman, suurimpana tietenkin Yhdysvaltojen ja Venäjän kohdalla. Ei paljoa sota naurata, vaikka siitä kerrottaisiinkin tällä lailla huumorin keinoin. Tarinan pointti on toisaalta täysin ymmärrettävä: etelän väki on kohdellut pohjoista todella huonosti jo yli vuosisadan ja sanoista tekoihin siirtymisen voisi uskoakin. Jopa hyväksyäkin. Sitten Heikkinen kertoo sen, mikä varmaan tapahtuisikin, jos tällainen sisällissota Suomeen olisi ennen nykytapahtumia tullut, eli kuinka pääjehu Oula muuttuu poromiehestä voittojen myötä erilaiseksi. Alkaa saavutetut edut (spoils) kelvata, aiemmin haukutut etelän rikkaiden jutut ovatkin otettavissa itselleen ja niistä nautiskellaan. Kunnes huomataan, että se ei ole se oma juttu. Tässä kirjassa olevat ääripäät oli hyvin ennakoitu ja Heikkinen on asettanut suomalaisetkin hienosti jo tuolloin toisiaan vastaan. Lapissa asuvat ja varsinkin saamelaiset ovat, vaikkakin luonnonmukaisesti eläviä, vastaan kaikkea luonnonsuojelua ja tietenkin kasvisruokaa. Modernisointi on pahasta, paitsi jos siitä on huomattavaa hyötyä, kuten mm. moottorikelkoista. Ja kaikki etelästä Lappiin menevät ovat kamalia riistäjiä ja urpoja, joilla ei ole mitään käsitystä pohjoisesta. Mutta toisaalta, jos sopiva bisnesidea löydetään, kelpaavat etelän rikkaat ja muutkin kuitenkin vierailulle. Vaikka kirjan lopussa päästiinkin sodanjälkeiseen politikointiin, jäi se osuus hieman liian lyhyeksi, siihen kun olisi käyttänyt enemmän aikaa, olisi huomannut ettei se rähinä olekaan riittävä, pitää myös olla valmis kantamaan sen jälkeinen vastuu elämän jatkumisesta ja sujuvuudesta. Se olisi kuitenkin vienyt pois kirjan humoristisesta lähestymistavasta. Summa summarum, Heikkisen tekstiä on leppoisaa lukea. Mutta kumma juttu on, että nykypäivän humoristikirjailijat, jotka pyrkivät Huoviselta, Paasilinnalta, Hämäläiseltä ja Lehtiseltä jääneelle tontille, sijoittavat tarinansa usein aika synkkään aiheeseen. Olihan Paasilinnallakin Sotahevosia ja muita desanttitarinoita jne, mutta jotenkin nuo 1970-2000 välillä kirjoitetut kirjat olivat (molemmin puolin kylmän sodan päätöstä) aihepiiriltään helpompia kuin nykyään. Hyllyssä on odottelemassa Poromafia, aion sen kyllä lukea ihan innostuneena kyllä, vaikka taas tässä tekstissä aika negatiivisesti Heikkisen teosta käsittelin.

[Leila P · Rating 4 out of 5]

Tämän suht ohuen kirjan lukemisessa ei kauaa mennyt, ja kun alkuun pääsin oli pakko ahmia loppuun. Tykkäsin siis kovasti, eli opus on tosiaan kehunsa ansainnut. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja, ihanan sujuvaa suomen kieltä, jänniä yksityiskohtien kuvailuja (esim. ne turkinpippurin imeskelyt). Ironian avulla käsiteltiin vakavia asioita.

Kaksi asiaa jäi mietityttämään: ensinnäkään kirjassa ei mainittu sanallakaan Turkua (eikä Tamperettakaan sen puoleen) - turkulaisena olisin halunnu tietää miten sille kävi kun pohjoisen kamikaze-joukot vöyryivät kohti etelää. Toisekseen tämä gangsta-aslak Toni Morottaja. Mieleeni tuli välittömästi inarinsaamelainen räppääjä Amoc (jonka oikea nimi on Mikkâl Antti Morottaja). Koska hahmo tuntui parodialta oikeasta henkilöstä, en oikein osannut nauttia hänen överiksi vedetystä persoonastaan.

[Koivula]

Paljon viittauksia Väinö Linnan Tuntematon Sotilas -kirjaan sekä Laineen ja Mollbergin elokuviin. Jessellä tuntui olevan oikein pakkomielle Koskelasta ("miten Koskela toimisi?")
Hyviä ja kutkuttaviakin rinnastuksia.
Kieli sopivasti "hoksailevaa", mutta ei niin "ähkyisää" kuin Rimmisen teksti.
Silti vähän tylsä. (Ehkä odotukset olivat liian korkealla; pidin niin kovasti Jääräpäästä.)

Kuopion kirjaston lukudiplomi: Hyvän mielen tarinoita

[Sha · Rating 3 out of 5]

Kieli ja tempo olivat mukavat, mutta hahmojen stereotyyppisyys ja yksityiskohtien määrän vaihtelu (paikoin todella runsasta, paikoin aukkoja suht keskeisissä asioissa) häiritsivät. Hyvä mieli kirjasta jäi kuitenkin.

Arvoin pitkään kolmen ja neljän tähden välillä, mutta jääköön kolmeen nyt. Ja oli muuten taas yksi kirja, jota polyamoria olisi tasapainottanut mukavasti... ;)

[Tuija · Rating 3 out of 5]

Ehkäpä näin voisi käydä? Pohjoinen tai kehäkolmosen pohjoispuoli hyökkääkin etelän, siis Helsingin herrojen kimppuun kyllästyttyään riistoon. Helsinkihän on oikeasti todella syrjässä kun esim. Lapista tai Itä-Suomesta katsoo :-)

[Laura · Rating 2 out of 5]

~2,5

[Helena · Rating 4 out of 5]

Hauska ja nokkela. Osan sotakuvauksista tosin ohitin selaillen.

[Susa · Rating 4 out of 5]

Minä tykkäsin, oli hauska, vähän näsäviisas mutta oikealla tavalla. Tuskin tavoittelikaan mitään realistista sotakuvausta. Miinusta siitä, että naisia tosiaan on aika vähän olennaisissa osissa, mikä minua miellyttäisi - mutta toisaalta, eipä ollut Tuntemattomassakaan! Sen lisäksi alkuasetelman jälkeen huumori vähän lässähtää, sillä hauskin osuus eli alkuasetelma paljastuu jo heti takakannessa.

[rameau · Rating 3 out of 5]

Takakansi lupaa teoksen olevan “täsmäkirja kuntauudistuksen kourissa kiemurtelevaan maahan”. Ja sitähän se onkin: kirjan alkusivuilla. Heikkisen kritiikki on terävimmillään alussa asetelman luonnissa. Lyhyt kuvaus siitä kuinka Suomi päätyi sisällissodan kynnykselle on hupaisa ja tarkka. Valitettavasti siihen se kosto fantasia sitten jääkin.

Jo muutaman kappaleen jälkeen tarina latistuu syrjäytyneiden sotaintoilijoiden – siis keski-ikäisten miesten – elämän kuvaukseksi. Tuntemattoman Koskelaa ihannoiva Jesse Purola ja Helsingin herroihin kyrpiintynyt Oula ovat pullamössö poikia kumpainenkin. Leluilla ja vekottimilla leikitään, mutta todellisesta sodasta tuskin tietää kumpainenkaan. Maahanmuuttaja Abdi ja pohjoisen räppäri lisäävät tarinan miesnäkökulmaan omat ulottuvuutensa.

Ei naisiakaan ole unohdettu: ei ainakaan porontaljoilta. Ainoa jokseenkin ihmisen oloinen naishahmo kirjassa on toimittaja Aino Riski. Työhönsä tympääntynyt kasvisruokavalionsa kanssa poroalueella kamppaileva tyttö sortuu sitten haastateltavaansa ja katoaa irrallisia lehtijuttuja lukuun ottamatta kirjan sivuilta lähes kokonaan.

Ja kun alun huumorikin uupuu yksittäisiksi anekdooteiksi, ei kirjasta minulle paljon iloa irronnut.

[Jenni · Rating 2 out of 5]

A more accurate rating would be 1.5 stars, but I'm feeling nice today. Dear lord this book was disappointing. I remember when it came out, I probably even read snippets of it back then and it seemed so funny. Northern Finland attacking the South, a civil war ensuing. Sounds absurd but could work. Except it really didn't. The reasoning for the war felt like it was slapped on top of everything just because there had to be some reason for the madness, the characters were caricatures instead of properly fleshed humans and what a difference would it have made if there had been more characters like Morottaja, that weird rap loving man from Lapland. (First I was annoyed by him, but at least he broke the monotone.) The fact that I had read about actual wars and their consequences before picking up this book might be why I didn't find this funny at all. There is nothing funny about turning against your own people and killing them, not even if they have treated you terribly. I wish there had been more well-thought critique against the society, something that would have made me understand how badly the decisions made here in the south affect those in the north. Disappointed is how I feel about this book and I'm happy I didn't spend any money on it.

[Tuomo Polo · Rating 3 out of 5]

Odotukset olivat korkealla, kun aloitin teoksen ahmimisen. Aihepiiri kuulosti erilaiselta ja piristävältä, ehkä vähän läheiseltäkin. Alku vaikuttikin lupaavalta. Suomen sisällissodan syttymisen kuvailu oli kihelmöivän jännittävä ja henkilöt tuntuivat lupaavilta. Valitettavasti tätä riemua ei kestänyt kovin kauaa. Ilkkaremesmäisen alun jälkeen juonen kehittely lässähti eivätkä henkilöhahmot syventyneet juurikaan, vaikka viittauksia Tuntemattomaan sotilaaseen yritettiinkin viljellä.
Tarina alkoi loppua kohden muistuttaa sotaromaania, mitä en tältä halunnut.

Muutamissa kohtaa tarina yritti nostaa päätään, mutta yritykseksi jäi. Ei se nyt huono ollut, mutta ehkä minun odotukseni olivat liian korkealla. Ehkä ensi kerralla.

[Markku Kesti · Rating 4 out of 5]

Pohjoisen kapinalliset syöksyvät kohti etelää itsemurhamoottorikelkkajoukot etunenässä ja vastassa on kaupunkisissien valiot, ryhmänjohtajana Jesse Purola, kasvatustieteitä Helsingin yliopistossa opettanut ja siksi pätevä esimies joka on opiskellut sotimisen taitoa katsomalla Taistelutoverit ja Tuntemattoman sotilaan (molemmat versiot!).Kulttuurien ja elämäntapojen kohdatessa repeää lukija kuin Jesse huomatessaan miestensä blogaavan etulinjasta. Vähintään neljä, ehkä jopa neljä ja puoli tähteä.

[Aki Hummasti · Rating 2 out of 5]

Kuin Paasilinnan veljes-sarjan pikkuveli. Huumori ei iske samalla tavalla. Oikeastaan tästä kirjasta löytyy Arto Paasilinnan kirjojen huonot puolet, ilman hyviä puolia. Kuljettaa kuvitteelista sotaa aika yksipuolisella tavalla, olisin kaivannut vähän yllätyksellisyyttä, joko tapahtumiin tai vaihtoehtoisesti loppuratkaisuun. Miljöö ja muutama hahmo on rakennettu kekseliäästi, olisin vain toivonut, että niistä olisi saatu vähän enemmän irti.

[Suvi · Rating 3 out of 5]

Humoristisesti kirjoitettu, mutta vakavan pohjavireen kirja. Pohjoinen on saanut tarpeekseen Etelän riistosta, ja päättää aloittaa sodan. Sotaa käydään niin somen kuin moottorikelkkojenkin avulla. Etelän puolella yhtä komppaniaa komentaa Jesse Purola, joka on hankkinut tarvittavat sotatekniset tietotaidot Tuntemattoman sotilaan sekä Taistelutoverien filmatisoinneista.

Kun epäilyttää, kysy itseltäsi: mitä Koskela tekisi?

Otan seniorivinkkaukseen kokeiluun.

[Suketus]

Idealtaan mielenkiintoinen kirja Pohjois- ja Etelä-Suomen välisestä sisälllissodasta, johon ajaa huonosti suunniteltu aluepolitiikka, itsekkyys ja omanapaisuus. Toteutus ei kuitenkaan aivan onnistunut viihdyttämään, vaan lukukokemus oli hidastempoinen ja paikoin tylsistyttävä. Hauskoja yksityiskohtia kuitenkin piisasi, ja kirjailijan ote on terävä.

[Tanja Pyhäjärvi · Rating 5 out of 5]

Yllättävän hyvä. Sopivan yliampuva juoneltaan ja henkilökavalkadin puolesta. Ei onnistunut ärsyttämään poromiehen tytärtä. Henkilökuvaus toi paikoin mieleen Hotakaisen korjoitustyylin. Viittaukset yliopistobyrokratiaan onnistuivat naurattamaan.

[Olli Sallinen · Rating 2 out of 5]

Heikkinen on erinomainen toimittaja ja kirjan lähtöasetelma herkullinen, joten pettymys oli karvas kun lukunautinto romuttui teennäiseen huumoriin ja rasittaviin henkilöhahmoihin.

[Marias · Rating 5 out of 5]

Valloittava kirja, koska tilanne kuvataan niin aidosti. Siihen uskoo lukijana ja hahmotkin ovat uskottavia. Tästä saisi loistavan elokuvan!

[Kristiina · Rating 4 out of 5]

Ohhoh mikä sotakirja! Osansa saa myös mediahuorailu. Matkiminen korvaa suorat tunteet.

[Sonja · Rating 5 out of 5]

Hyvä, mielenkiintoinen ja hauska kirja. Pidin kovasti.

[Milja Fromholtz · Rating 5 out of 5]

Kerta kaikkisen mainio kirja. Tyyli upposi meikäläiseen aivan täysin, kuin myös aihepiiri sekä teema. Olisin antanut kuusi tähteä, jos mahdollista.

[Susanna · Rating 3 out of 5]

Eteni turhan hitaasti, mutta muuten mielenkiintoinen.

[Taina Virsula · Rating 3 out of 5]

Jääräpään jälkeen odotukset oli ehkä liian korkealla. Olisiko kuunneltuna toiminut paremmin? Viihdyttävä kirja kuitenkin, osuvaa tekstiä ja nauraakin sai!
"Löytäessään erämaasta ainoan rakennuksen kymmenien kilometrien säteellä suomalainen toivoo tuvan olevan autio, jotta saisi piereskellä yksin pimeässä nurkassa."