Miten sijoittaa kirjallisuuden maailmaan arvoituksellinen sveitsiläiskirjailija Robert Walser (1878–1956)? Hänestä tiedetään Suomessa toistaiseksi verraten vähän: yhtään kokonaista nidettä hänen laajasta tuotannostaan ei ole suomennettu ennen Kävelyretki ja muita kertomuksia -kokoelmaa. Kuitenkin häntä on alettu viime vuosikymmeninä pitää eräänä tärkeimmistä kirjallisen modernismin edustajista. Hän oli jo aikoinaan ihailun kohde ja inspiraation lähde muiden muassa Robert Musilille ja Hermann Hesselle – ja ainoa kirjailija, jota Franz Kafka omien sanojensa mukaan aidosti arvosti.
Walserin tuotanto koostuu enimmäkseen lyhytproosasta, josta myös tämä valikoima on koottu. Hänen kertomuksensa ovat varhaisurbaanin maailman kuvauksia eri keinoin ja tyylein. Ne ovat nerokkaita, ytimekkäitä ja ehyitä. Niistä kuuluvat miltei poikkeuksetta sekä tuska että nauru, modernin maailman herättämät kysymykset ja eksistentiaaliset pelot.
Robert Walser, a German-Swiss prose writer and novelist, enjoyed high repute among a select group of authors and critics in Berlin early in his career, only to become nearly forgotten by the time he committed himself to the Waldau mental clinic in Bern in January 1929. Since his death in 1956, however, Walser has been recognized as German Switzerland’s leading author of the first half of the twentieth century, perhaps Switzerland’s single significant modernist. In his homeland he has served as an emboldening exemplar and a national classic during the unparalleled expansion of German-Swiss literature of the last two generations.
Walser’s writing is characterized by its linguistic sophistication and animation. His work exhibits several sets of tensions or contrasts: between a classic modernist devotion to art and a ceaseless questioning of the moral legitimacy and practical utility of art; between a spirited exuberance in style and texture and recurrent reflective melancholy; between the disparate claims of nature and culture; and between democratic respect for divergence in individuals and elitist reaction to the values of the mass culture and standardization of the industrial age.
Robert Walserin lyhytproosa sopii erinomaisen hyvin Franz Kafkan tuotannosta pitäville tai muutoinkin eksistentiaalista ahdistusta käsittelevää proosaa diggaavista. Tämä sveitsiläiskirjailija oli aikaansa edellä, ja myös absurdismi ja surrealismi ovat vahvasti läsnä.
Novellivalikoimassa on nelisenkymmentä tekstiä, ja lopussa on vielä oivallinen kirjailijahistoriikki ja vinkkejä lisälukemiseksi. Käännöskin on aivan oivallinen ja tyyliltään pohdiskelevaa ja onnistuu viemään hyvin minäkertojien tajuntaan. Walser on myös sillä tavalla mielenkiintoinen, että monet tarinoiden hahmoista ovat tietoisia omasta fiktiivisyydestään vaikka metafiktiota ei hänen aikanaan juurikaan proosassa harrastettu.
Varmasti omituisin (loppuun asti) lukemani kirja. Vaikka ajoittain oli hyvin vaikea pysyä kärryillä siitä mitä oikeastaan tapahtuu tai mitä kirjailija ylipäätään haluaa sanoa, oli tämä lukukokemuksena sellainen, että sitä ei vain voinut jättää kesken. Erityisesti mieleeni jäi "Työhakemus" sekä "Haikara ja piikkisika".
Kafkamainen sanan todellisessa mielessä. Ainakin seuraavat kertomukset erinomaisia; s.12, 23, 73, 153, 179, 194, 217. Bonuksena julkaisun jälkisanat ja takakansi, joissa kuvataan erittäin hyvin Walserin novellien olemusta. Kirjailijan romaaneita kohtaan heräsi palava kiinnostus.