Tuhannen ja yhden yön satujen alkulähteenä pidetään nykyään Intiaa, joista tarinat tekivät matkan persialaisen kulttuurin kautta Egyptiin. 1300-1400-luvulla tarinat koottiin kokoelmaksi, joka tuli Euroopassa laajemmin tunnetuksi 1700-luvulla. Ali Baban ja Aladdinin seikkailut ovat sen jälkeen olleet monen länsimaisen lapsen ensimmäinen kosketus islamilaiseen kulttuuriin. Nykypäivän lukijalle ne ovat ehkä antoisampia, läheisempiä ja ymmärrettävämpiä kuin koskaan aikaisemmin.
Books can be attributed to "Anonymous" for several reasons:
* They are officially published under that name * They are traditional stories not attributed to a specific author * They are religious texts not generally attributed to a specific author
Books whose authorship is merely uncertain should be attributed to Unknown.
Nämä klassikkosadut ovat ihan okei. Olen tietysti kuullut nämä useamman kertaa ja katsonut erilaisia versioita elokuvista ja niin edelleen. Joku näistä saduista oli kovin puuduttava ja retket olivat samankaltaisia, mutta pääasiassa jokaisessa oli jotain hyvää ja taianomaista. Tulen varmasti lukemaan sadut uudelleen jossain kohtaa, työnkin puolesta.
14. Tuhannen ja yhden yön satuja (Gummerus, 2004) kirja, s. 272
Tuhannen ja yön satuja -kirja on ollut hyllyssä iät ja ajat, ja ensimmäiset sadut olen siitä lapsille lukenut. Vasta nyt oppilaiden lukupiirin "pakottamana" sain luettua koko kirjan. Kuitenkin minulla kesti pitkään päästä iämaisten satujen maailmaan, jossa vilisee mm. sulttaaneja, orjia, suurvisiirejä ja kerjäläismunkkeja.
Hiljalleen kuitenkin sadut veivät minut mennessään. Olen tyytyväinen, kun nyt tiedän esimerkiksi, millainen merenkävijä Sindbad on, miten käy 40 rosvolle Alibaban luona ja millainen peto on Rok-lintu.
Monessa sadussa varoitettiin. ahneudesta, ja näistä mieleeni jäivät "Sokean Abdallahin kertomus" ja "Mies joka ei vanhempana koskaan nauranut". Mukavasti lasten terävänäköisyyttä taas toi esille 'Pieni tuomari". Mitä muuta jäi mieleen? Lentävä matto esiintyy "Prinssi Ahmed ja haltiatar Peribanu" -sadussa, samoin siinä on kaukoputki, jolla voi nähdä joka puolelle maailmaa ja taikaomena, joka parantaa kuolemaisillaan olevan.
Wanha klassikko, vaikea arvostella. Hiukan kyllä rupesi kyllästyttämään jatkuvat loputtomat rikkaudet, juonittelevat vaimot, toiveita toteuttavat henget ja viisaat sulttaanit. Suurin osa tarinoista ei mielestäni sisältänyt mitään suuria viisauksia tai erityisen kekseliäitä juttuja. Jos kirja olisi yhtään uudempi, en kyllä paljon sitä arvostaisi.