Kirosäkeet kaivaa sanaiset arkut routaisesta maasta ja näyttää, mitä uutta ja kummaa uudet tekijät ovat tuoneet suomirockin traditioon. Ääneen pääsee 20 pidemmän tai lyhyemmän linjan rocklyyrikkoa viimeisen 25 vuoden ajalta. Haastateltavat edustavat suomalaisen rocksanoittamisen toista tai kolmatta sukupolvea: he ovat kaikki aloittaneet uransa Dave Lindholmin, Tuomari Nurmion, Ismo Alangon ja Kauko Röyhkän kaltaisten lauluntekijöiden jo vakiinnutettua asemansa ja rockin tultua hyväksytyksi enemmän tai vähemmän vakavasti otettavana taidemuotona.
Luvassa on tarinoita hittien takaa, ajatuksia lauluntekemisen taidosta ja kutsumuksesta sekä taiteilijan ja yhteiskunnan suhteen pohdiskelua. Ja tietenkin myös sikailua ja hölmöilyä, sillä kysehän on rockista. Eli elämästä.
Minua ei pahemmin kiinnosta suomalainen musiikki eikä laululyriikka, mutta aina silloin tällöin löytyy helmiä joukosta. Niin kävi tässäkin kirjassa. Isommat artistit tunsin mutta ilahduin kun joukossa oli marginaalimpaakin väkeä joista en ole kuullutkaan mutta joiden tekstejä ja "analyysejä" biiseistänsä oli kiintoisaa lukea. Jotkut olivat tylsiä, varsinkin siinä keskipaikkeilla kirjaa ja tekikin mieleni lopettaa kirja kesken koska se alkoi toistamaan väkisinkin itseään, mutta joidenkin teksteihin (tai ainakin heidän ajatuksiinsa) ihastuin. Jotkut yllättivät minut olemalla koskettavia tai hauskoja ilman että olen koskaan kuullutkaan biisiä. Tein huomion, että todella moni niistä joiden teksteistä pidin, mainitsi jonkun Daniil Harmsin (tms.), pitää ottaa selvää. Tein myös toisen huomion, suomalaiset lyriikat ovat todella riimivoittoisia. Ties mistä sekin johtuu... Mielenkiintoinen kirja joka välillä pääsi syväluotaamaan artistien mieliä. Jonkinlainen tiivistys olisi kyllä ollut paikallaan.
"Siinä jossain sitten aamukahvilla istuessani erehdyin kuuntelemaan radiota, jossa Hoo märisi siitä, että Eläkeläiset on levyttänyt hämäräperäisesti Neil Youngin Rockin' in the Free Worldin ja HÄN, Suuri Suomalainen Daideilija, ei saanut käännöslupia kappaleeseen. Uhkailipa vielä tekijänoikeusagenteilla. Jep, tällä kertaa yksi plus yksi on yhtä kuin Tuokaa minulle Hectorin pää."
Tuukka Hämäläinen on haastatatellut kahtakymmentä suomalaista muusikkoa, jotka edustavat hyvin nykyhetken suomalaista rock-lyriikkaa. Joukossa on kaikkien tuntemien Yrjänöiden, Hynysten ja Marikaisten lisäksi myös hieman marginaalisempaa kaupallista menestystä niittäneitä sanaseppoja. Kultakin taiteilijalta esitellään useampi sanoitus kokonaisuudessaan (Kuhan puolituntisen proge-eepoksen, Kalifi myy mustaa valoa, sanojen kokonaan painaminen tuntuu hieman liioitellulta) heidän kommentein sekä lyhyempiä viittauksia heidän tuotantoonsa.
Parhaimmillaan kirja on tuodessaan esiin Toppo Koposen tapaisia hienoja, joskin suurelle yleisölle hieman tuntemattomia, sanoittajia.
On vakavasti itsensä ottavia taiteilijoita ja sitten on kieli poskessa rock-lyriikkaa raapustavia kavereita ja molemmat pystyvät tuottamaan parhaimmillaan pirun hienoja säkeitä.
Varsin monipuolinen ja ilahduttava esitys kotimaisesta rock-lyriikasta, vaikka toki rajallinen. Hiukan epätasainen, sillä osa haastatteluista ja jutuista on tosi antoisia ja inspiroivia, osa taas läpiselailtavia. Tietty tämä johtuu paljolti haastatelluista, ja tietty tämä on väistämätöntä tällaisessa kokoomateoksessa. Recommended joka tapauksessa.