Suomen ainoa sarjamurhaaja - Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus

by Teemu Keskisarja

Heinolan pitäjän kirkonmäellä tungeksi kansaa pakkasaamuna vuonna 1853. Ensimmäistä kertaa miespolveen Suomessa oli pystytetty mestauslava. Vaaleatukkainen 26-vuotias mies ojensi kaulaansa pölkylle, ja pyöveli kohotti kirveensä. Mies oli lukutaidoton renki Juhani Adaminpoika, joka oli murhannut 12 ihmistä - enemmän kuin kukaan aiempi tai myöhempi suomalainen rikollinen.

Suomen ainoa sarjamurhaaja kertoo kerjäläispojasta, josta varttui irtolainen ja varas. Juhani päätyi päähänpistosta vankikarkuriksi ja jatkoi uraansa ryöstömurhaamalla keski-ikäisen pariskunnan muutaman kolikon takia - ja sitten neljä lähisukulaistaan.

Juhani Adaminpoika eli 1800-luvun Suomessa, missä rikollisuus versoi yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Rutiköyhissä mökeissä Juhania syötettiin ja juotettiin kuin sankaria, mutta virkavalta ja vauraat maalaiset toimivat tarmokkaasti. Juhani jäi kiinni, koska harvaanastutussa maassa häneltä puuttui modernien sarjamurhaajien luontevin turva: suurkaupunkien ihmisvilinä.

Yleisön pettymykseksi pyöveli pysäytti kirveensä tuuman päähän Juhanin kaulasta, koska keisari Nikolai I perui teloituksen viime hetkellä. Mestaustuomio muuttui elinkautiseksi Viaporin linnoituksen metrin levyisessä kolossa, johon Juhani »muurattiin elävältä».

FT Teemu Keskisarja luo kirjassaan kiinnostavan näkökulman niin sarjamurhaajien mentaalihistoriaan kuin Suomen menneisyyteen.

Genres: Nonfiction, Finnish Literature, History, True Crime, Crime

251 pages, Hardcover

First published October 1, 2008

About the author

Teemu Keskisarja (s. 1971 ) on filosofian tohtori ja Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Helsingin yliopistossa.

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Teemu Keskisarjan "Suomen ainoa sarjamurhaaja - Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus" (Atena, 2008) kertoo vesivehmalaisesta kiertolaismiehestä Juhani Adaminpojasta, joka murhasi 1800-luvun puolivälissä peräti kaksitoista ihmistä, mukaan luettuna oman äitinsä. Viiden verisen viikon jälkeen Kerpeikkariksi (skarprättare, teloittaja) nimitetty murhamies viimein vangittiin, tosin ilman suurempaa dramatiikkaa, ja sen jälkeen oikeus sai tehdä tehtävänsä.

Vaikka kirjan nimessä onkin mainittu sana sarjamurhaaja, ei Juhani Adaminpoikaa voi modernin rikospsykologian termein oikein sellaiseksi luokitella: hän nimittäin tappoi niin niin tuttuja kuin tuntemattomia, miehiä, naisia ja lapsia, impulsiivisesti ja harkiten, yksin ja isommalla porukalla... Suurta taloudellista hyötyä ei rikoksistaan saanut, muttei myöskään toiminut ilman ymmärrystä, vaan saattoi surmata miehen saadakseen tämän henkilöllisyyspaperit. Suurempaa katumusta hän ei aikalaislähteiden mukaan osoittanut myöskään kiinnijäätyään, eli joku palikka miehen aivoista ilmeisesti tyystin puuttui kun minkäänlaista myötätuntoa ei pystynyt osoittamaan.

Juhani Adaminpojan tekemät murhat herättivät aikanaan runsaasti huomiota ja pakottivat maamme hallintokoneiston pohtimaan uudelleen kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa, sillä olihan siitä luovuttu jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1825. Kerpaikkariakin varten pystytettiin Heinolan pitäjään mestauslava, mutta lopulta mies päätti päivänsä ihan toisaalla. Ai missäkö? Lue kirja, niin tiedät!

Teoksessa käsitellään henkirikosten ja kuolemanrangaistuksen historiaa maassamme myös yleisemmällä tasolla ja luodaan ihan kiinnostavia silmäyksiä 1800-luvun puolivälin Suomeen kuten esimerkiksi sanomalehdistön toimintaan, vankienhoitoon ja Saimaan kanavan rakentamiseen.

[Tiina Susanna · Rating 4 out of 5]

Tässä toinen joka on notkunut yöpöydällä pitkään,  mutta pääsi luettujen pinoon kiitos sadesäiden

Ei mikään hilpein kirjallisuuden laji mutta hyvin kiinnostava, kuten jo aiemmin sanottu, Keskisarja tyyli kirjoittaa on helppolukuinen ja aihevalinnat valtavirrasta poikkeavia..
Tai no true crime on nykyään muotia ja tässä sitä lajia on tarjolla

Kyse on siin Juhani Aataminpojasta eli Kerpeikkarista (31. heinäkuuta 1826 Vesivehmaa – syyskuussa 1854 Viaporin linnoitus

Juhani Adaminpojan ura kerjäläispojasta, josta varttui irtolainen, varas ja vankikarkuri joka murhasi 12 ihmistä - enemmän kuin kukaan aiempi tai myöhäisempi suomalainen rikollinen on karua luettavaa,  pojan lähtökohdat olivat hyvin heikot ja rlämä lähti liukumaan väärään suuntaan jo hyvin nuorella iällä.

Lopulta Juhani Adaminpoika vietiin Viaporin linnoitukseen ja muurattiin kahlehdittuna niin pieneen koloon, ettei hän voinut liikkua muutamaa tuumaa enempää.
Ohikulkijat saivat töllistellä ristikon läpi ihmishirviötä, joka ei saanut peseytyä eikä seurustella muiden vankien kanssa. Sarjamurhaaja kitui luolassaan puolitoista vuotta, kunnes heitti henkensä syksyllä 1854.

Kirjassa käydään läpi myös tuon ajan rikosteknistä tutkimusta, sosiaalipolitiikkaa, väestönäkökulmia ja lain kehittymistä.

Kiinnostavaa tilasto yms tietoa tulee runsaasti joten karmivasta aiheestaan huolimatta erittäin kiintoisa lukukokemus.




Helmet-lukuhaaste 2022


4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä
14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta
15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää
16. Kirjan luvuilla on nimet
29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa
32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
35. Kirjassa on oikeudenkäynti
40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan


#Helmetlukuhaaste2022
#Helmet2022
☆☆☆☆

[Reetta Saine · Rating 3 out of 5]

Olen opiskellut sellaisena aikana, että mikrohistoria on minun historiaani. Odotukset olivat korkealla Keskisarjan kirjaan tarttuessani, mutta osa jäi kyllä täyttymättä...

Kirjailija avaa hyvin vankilalaitosta, rangaistusbyrokratiaa, kuolemantuomiota ja kotimaisia henkirikostilastoja, mutta hiukan turhankin laveasti niin ajallisesti kuin paikallisestikin. Päähenkilö unohtuu pitkiksikin aikaa, kun infovirta vie mennessään niin noituuteen kuin nykyajan alkoholistien keskinäisiin puukotuksiin.

Psykologiaakin on teokseen heitelty mausteeksi, ja vaikka se onkin kiinnostavaa, mennään siinäkin välillä hiukan kyökin puolelle.

Vähän enemmän luottoa itse Juhaniin ja hänen aikakauteensa, ja kirja olisi ollut napakampi.

[Jenni I · Rating 3 out of 5]

Värikkäästi ja hyvällä huumorilla kirjoitettu henkilökuva, joka samalla sivusi välillä hyvinkin paatoksellisesti sen ajan elämää ja käytänteitä. Ajankuva jokapäiväiseen elämään oli erittäin hyvin esillä ja paikkakuvauksista nautinnollista luettavaa. Ihmeen hyvin tuon ajan ihmiset kerkeäväisesti taittoivat matkaa paikasta toiseen.

Kirjan nimeä vähän ihmettelen, koska Suomen ainoa FBI:n luokittelema sarjis on Penttilä. En ole toki oikea ihminen sanomaan ettei tämäkin kaveri menisi siihen luokitteluun, joskin rikokset tapahtuivat ryöstöjen yhteydessä tai jälkien peittelyssä erityisen raakaa väkivaltaa käyttäen. Takana voi toki olla alkoholismin lisäksi muutakin motivoimassa mutta vastaukset on haudattu Juhani Adaminpojan mukana 1800-luvun puolivälissä.

[Katri · Rating 3 out of 5]

Raflaavasta nimestään huolimatta kirja ei ole kovin mässäilevä tai verinen. Enin aika käsitellään suomalaisen oikeuslaitoksen kehittymistä ja tilaa 1800-luvun puolivälissä. Koulutettu virkamieskunta toimi hämmästyttävän asiallisesti ja perusteellisesti jos sitä vertaa kansan enemmistön äärimmäiseen köyhyyteen ja osattomuuteen. Parhaimmillaan kirja on eläytyessään aikalaisten elämään sekä murhasarjan osallisten ja selvittäjien toimintaan, kun taas pohdita suomalaisen henkirikollisuuden syistä ei ehkä saavuta tieteellistä tarkkuutta ja perusteellisuutta. Huolimatta aikalaisten ja Keskisarjan yrityksistä, murhasarjalle ei löydy kunnollista selitystä.

[Marita Pussinen · Rating 3 out of 5]

Nimi vie harhaan, sillä teos käsittelee paljon laajemmin maamme henkirikollisuutta ja oikeusjärjestelmää ennen ja jälkeen kohdehenkilön elämän. Aihetta käsitelty monipuolisesti, mutta tarinankerronta ja aiheen tieteellinen käsittely eivät oikein ole jäsentyneet lukijaa miellyttäväksi kokonaisuudeksi.

[Jittishodan · Rating 4 out of 5]

Innoituksen tutustua Kerpeikkarista kertovaan kirjaan toi Kerpeikkari-aiheinen geokätkösarja. Vaikka kirja vaeltaa Juhani Adaminpojan henkilöhistorian ja rikosten lisäksi laveasti yleisen ja oikeushistorian poluilla, niin kyseessä oli mielenkiintoinen lukukokemus. Kirjoittajan tyyli pitää otteessaan. Lukusuositus!

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen tarinallinen historiatietokirja "kerpeikkarista" ja vähän koko Suomen oikeuslaitoksesta ja -käytännöistä. En tiennyt yhtään mitään Juhani Adaminpojasta etukäteen, joten oli antoisaa lukemista. Harmittavan lyhyt kirja.

[Perttu Ojanperä · Rating 3 out of 5]

Ihan mielenkiintoinen, joskin ehkä välillä vähän puisevakin.

[Markus Pietilä · Rating 3 out of 5]

3,5/5?

[Dan Berggren · Rating 5 out of 5]

Kertakaikkisen hyvä ja kiinnostava tekele...

[Essi · Rating 3 out of 5]

Hirveästi asiaa aiheen vierestä, teos ei siis pysy otsikossaan. Keskisarjalla on jotenkin hankala kirjoitustyyli, tekstiä on työläs seurata.

[Taneli Repo · Rating 3 out of 5]

Keskisarjan historiapläjäyksessä vuodelta 2008 paneudutaan Juhani Aadaminpoikaan, jonka Keskisarja nimittää "Suomen ainoaksi sarjamurhaajaksi". Nimitys on hieman hämäävä, koska J.A. ei ollut esim. Ted Bundyn tapainen himomurhaaja, vaan ennemminkin rosvo, joka tavanomaisen rosvoamistoimintansa ohessa tuli pistäneeksi hengiltä ennätysmäiset 12 uhria. Samalla päästään tutustumaan tsaarinvallan ajan Suomen laitapuolen kulkijoiden elämään.

Ilmeisesti Juhani Aadaminpojasta ei riittänyt kirjoitettavaa ihan riittävästi, koska käsiteltyään J.A:n tapauksen (J.A. säästyi kuolemantuomiolta mutta kuoli parissa vuodessa kovennetussa vankeudessa Suomenlinnassa, jossa hänet oli muurattu seinän sisään) Keskisarja lähtee kuvaamaan laajemmin kuolemanrangaistuksen lakkauttamisen historiaa ja kriminaalipolitiikkaa.

Minusta kirjan jälkimmäinen puolisko meni hieman aiheen vierestä, mutta samapa tuo. Mielummin tätä kuuntelee kuin turpiinsa ottaa.

[Huutavakilpikonna · Rating 2 out of 5]

Kirjoittaja ei aina muista mistä on kirjoittamassa.