Raatteen tien taistelu tammikuun alussa 1940 oli yksi talvisodan legendaarisimmista käännekohdista.
Puna-armeija pyrki katkaisemaan maamme kapeimmalta kohdalta Suomussalmelta Ouluun. Alkuasetelma oli pelottava, sillä puna-armeijalla oli moninkertainen ylivoima suomalaisiin verrattuna. Taitavan mottitaktiikan, kylmään talveen soveltuvan varustuksen ja hiihtotaidon ansiosta suomalaiset kuitenkin pääsivät nopeasti niskan päälle. Suomalaiset liikkuivat taitavasti järvien jäitä ja metsiä pitkin vihollisjoukkojen sivustoille.
Tammikuun alkupäivinä neuvostojoukot olivat sulloutuneet Raatteen tielle. Eversti Hjalmar Siilasvuo käynnisti 5. tammikuuta suomalaisjoukkojen päähyökkäyksen mottiin suljettua vihollisdivisioonaa vastaan, ja taistelun hirvittävä loppunäytös alkoi.
Kirja oli hirvittävä sekavasti kirjoitettu. Ensinnäkin paikannimiä vilisi jatkuvasti ja kirjan kartat olivat hiukan huonot eli niistäkään ei pystynyt seuraamaan tapahtumien ja taisteluiden kulkua. Loppujen lopuksi ei edes jaksanut yrittää selvittää, missä päin Suomussalmea mikäkin paikka oli, koska se oli ihan toivotonta. Toisekseen aikajana kirjassa hyppelehti kummallisesti edestakaisin. Välillä puhuttiin tammikuun alkupuolen päivistä ja seuraavassa luvussa hypättiinkin takaisin joulukuun loppupuolen tapahtumiin. Odotin kirjalta enemmän dokumentaarisuutta, mutta se olikin lähinnä vain kertomus eri rykmenttien ja osastojen liikkeistä. Kirjan kyllä luki eli siitä hyvästä 2 tähteä yhden sijasta. En oikeasti ymmärrä, miksi tämä muka on niin suosittu kirja. Ellei sitten muut Raatteesta kirjoitetut kirjat ole vielä huonompia.
Nappasin tämän kirjan kirjastosta. Alkuperäinen tarkoitus oli lukea Raaka tie Raatteeseen, mutta olivat lainassa. Sitten päätinkin, että syvennän vähän tietämystäni aiheesta ensin. Mika Kuljun kirja on oikein hyvä kertomus Suomen Talvisodasta. Se ei popularisoi Talvisotaa liikaa, vaan toimii asiallisena katsauksena paitsi Suomussalmen taisteluihin, myös koko talvisotaan.