Olen menossa maaliskuussa katsomaan Marko Haaviston Badding-keikkaa Muurameen. Siispä valmistauduin siihen lukemalla tämän elämäkerran ja kuuntelemalla Baddingin tuotantoa.
Rauli Badding Somerjoki on minulle lapsuudesta tuttu laulaja, isälläni oli hänen kokoelmalevynsä Täss on Rauli, moi! Sitä me joskus kuuntelimme. Myös Markku Pölösen ohjaama Badding-elokuva löytyi meiltä videokasettina. Itse asiassa elokuvan ilmestyessä isäni yritti viedä minut ja siskoni elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa kanssaan. Emme päässeet kuitenkaan sisään, koska elokuvassa oli ikäraja. Silloin se harmitti. Olin jopa lähtenyt naapurini synttäreiltä pois kesken kaiken elokuviin lähdön takia.
Tämä Metsämäen ja Koskisen elämäkerta on asiallinen ja tyyliltään kuiva raportti herkän laulajan elämästä ja urasta. Tarinan kertojina toimivat Somerjoen läheiset sekä työkaverit, myös aikakauden lehtiartikkeleita hyödynnetään kerronnassa. Näiden pohjalta saan onton kuvan oudosta pojasta, joka piti tarinoista. Oudolle pojalle monet tilanteet olivat hankalia, eikä alkoholi tehnyt hänelle lainkaan hyvää.
Samanlaista herkkyyttä, kuin hänen laulunsa ilmentävät, en tämän teoksen sanojen avulla löytänyt. Teos antaa tietoa laulajan urasta, asuinpaikoista ja läheisistä, mutta Rauli jää yhdeksi isoksi arvoitukseksi. Olisiko tällainen kokemus jäänyt joillekin hänet kohdanneillekin? Tietyllä tapaa en odottanut tältä kirjalta suuria sen alun ja kirjoitustyylin perusteella mutta mielenkiinnon vuoksi voisi olla kiva tsekata tuoreempi Badding-opus.