Komisario Koskisen työloma Kreikan helteisillä vesillä.
Vihdoinkin - viidennessä seikkailussaan - Komisario Koskinen on päässyt toteuttamaan hartaan ja pitkäaikaisen haaveensa: hän on purjehduslomalla Kreikan saaristossa ystävänsä ja vanhan virkaveljensä Juusosen kanssa. Lomamatka onkin totisesti tarpeen, sillä Koskisen avioliitto on seilannut vakaata kurssia karille.
Mutta vaikka tasaiset purjetuulet ja lämmin merivesi hellivätkin rikostutkijoita, ruumiit eivät jätä heitä lomallakaan rauhaan. Kreikan saaristossakin sellainen kelluu heidän venettään vastaan, ja paikallinen poliisi keksii oitis patenttisyylliset ruumiin löytäjistä. Kaksikon asemaa ei paranna ollenkaan se, että ruumis on eläessään ollut Suomen kansalainen...
FI: Seppo Sakari Jokinen (s. 13. huhtikuuta 1949 Tampere) on suomalainen rikoskirjailija.
Jokinen kävi keskikoulun Tampereen klassillisessa lyseossa ja lähti armeijan jälkeen 1970 Australiaan lähes neljäksi vuodeksi. Hän työskenteli 1975 lähtien Tampereen kaupungin tietokonekeskuksessa ja ehti toimia pitkään keskuksen pääoperaattorina, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi loppuvuodesta 2006.
Seppo Jokinen tunnetaan tamperelaista ja Hervannassa asuvaa komisario Sakari Koskista käsittelevistä rikosromaaneistaan. Jokinen on julkaissut säännöllisesti vuodesta 1996 lähtien vuosittain yhden kirjan.
Vuonna 2010 Jokinen vaihtoi kustantamoa Karistosta osuuskuntamuotoiseen suomalaisten dekkarikirjailijoiden omistamaan Crime Time -kustantamoon. Jokinen on Crime Timen perustajajäsen. Crime Time pyrkii julkaisemaan Jokisen kirjoja myös englanniksi. Ensimmäisenä aiotaan julkaista Hukan enkelit Yhdysvalloissa.
EN:Seppo Sakari Jokinen (born April 13, 1949 in Tampere) is a Finnish writer of crime fiction. His books' main character is the fictional police officer Sakari Koskinen from Hervanta, Tampere. Koskinen is divorced and has a son named Antti. The books are published by CrimeTime. Jokinen himself is also from Tampere. He spent nearly four years in Australia after serving in the army in the early 1970s. He was for many years the main operator in the Tampere city IT centre.
Tarina lähti melkeinpä pitkästyttävän hitaasti liikkeelle, mutta kun jotain alkoi tapahtuakin, viihdyin kirjan parissa ihan hyvin. Kreikkaan sijoittuminen oli plussaa, vaikka en juuri Rodoksella olekaan käynyt. Tässä kirjassa kirjailija käyttänyt monia sellaisia outoja sanoja, joiden merkitystä en tiennyt (enkä jaksanut selvittääkään). En muista, että niin olisi ollut muissa Koskis-dekkareissa. Paras, oudoin ja erikoisin oli varmaan "ypläkkäkielinen luiru". :)
Koskinen on lomalla purjehtimassa kaverinsa Juusosen purjeveneellä ja juuri ennen kuin kaksikko palaa satamaan Rhodoksella, he löytävät merestä ruumiin. Siitä käynnistyy toiminnantäyteinen tarina, jossa suomalainen poliisikaksikko kuin jasonbournet konsanaan rymistelee turistien kansoittamalla saarella ympäriinsä metsästämässä suomalaiseksi osoittautuneen vainajan tappajaa. On lomaosakehuijauksia, ärsyttäviä paikallisia poliiseja, kliseisiä turisteja ja lempeäkin.
En ole käynyt Rhodoksella, purjehtinut Välimerellä, saati koskaan oikein kaivannut niihin maisemiin, joten tapahtumapaikat eivät saaneet allekirjoittaneessa aikaan haaveiluja tahi hymähtelyä tutuista turistihommista.
Ihan ok tarina, sopii hyvin viihteelliseen dekkarinälkään, eikä vie liian kauaa aikaa.
Ensimmäinen Jokisen kirja, jonka luin. Oli kyllä jännä ja mielenkiintoinen. Luen varmasti lisää hänen kirjojaan. Ei juuri ollut sellaisia odottamattomia käänteitä tai yllätyksiä. Mutkaton.
Komisario Koskinen seikkailee tällä kertaa Kreikassa Tampereen asemasta. Koskinen on poliisiystävänsä kanssa purjehdusretkellä Kreikan saaristossa. He löytävät merestä naisen ruumiin. Nostettuaan sen merestä he kuljettavat sen lähimmälle saarelle. Kun paljastuu, että kuollut nainen oli suomalainen, he huomaavat olevansa pääepäiltyjä ja vain täpärästä välttävät joutumisen pidätetyksi. Kun Kreikan poliisin tutkimukset etenevät kovin huonosti kaverukset alkavat selvittelemään rikosta omin nokkinensa ja asiat alkava järjestyä – mutta suunnitellulle lennolle ehtiminen ei kyllä onnistu. Toisaalta oli virkistävääkin tavata päähenkilö vähän poikkeavassa ympäristössä. Kirjan alkuosa oli varsin hyvä ja vetävä, mutta mitä pitemmälle kirja eteni, sitä enemmän juoni tuntui hajoavan. Paikoitellen henkilöhahmot käyttäytyivät erittäin ärsyttävän juntisti, eikä hauskaksi tarkoitettu sanailu ja puolihyväntahtoinen riitely oikein kunnolla asettunut henkilöiden suuhun ja luonteeseen. Kirja jää sarjassaan selvästi keskitason alapuolelle.