Thomas Sandholm on se silmälasipäinen viittomakielisten uutisten ankkuri, jonka televisiossa näkevät päivittäin parhaimmillaan sadat tuhannet suomalaiset. Sandholm on viittonut tarinoita jo kuurojen sisäoppilaitoksessa, kun muut oppilaat vasta opettelivat viittomia, saanut potkut vakaumuksensa vuoksi sekä ihastunut ensitreffeillä tulevaan australialaiseen vaimoonsa.
Sandholm kasvoi kuurossa perheessä aikana, jolloin Suomen valtio oli kieltänyt kuuroilta lastenteon. Hänen kokemuksensa tiivistävät myös monen muun kuuron suvun tarinan: virallisesti kuurot olivat Suomessa 1900-luvulla steriloimislain ulkopuolella, mutta käytäntö oli toinen. Hänen elämäkertansa on kirja kuurosta sukupolvesta, joka vältteli viittomista kadulla, ettei se joudu pilkan kohteeksi. Se on tarina sukupolvesta, josta osa ei ole saanut edes syntyä.
”Aina oli sanottu, että kuurot eivät saa tehdä näin, että kuurot eivät pysty. Ajattelin, että kokeilen, miten käy, jos teenkin asiat eri tavalla. Ei kuurous ole este tällaiseen. Siitä se lähti ja sillä tiellä ollaan.”
Kirja, jonka toivoisin niin monen lukevan. Kuinka vähän tiedän, kuinka paljon tämä kirja antoi uutta tietoa kuuroudesta ja viittomakielestä. Tärkeä kirja.
3,5 tähteä. Kiinnostava kirja monelta kantilta, varmasti monelle hyvä ensikatsaus. Mielenkiintoista pohdintaa USAn ja Suomen välisistä eroista kuurojen oikeuksien kohdalla. Olisin toisaalta toivonut journalistilta hieman enemmän vielä yhteiskunnallista pohdintaa, nimenomaan maiden historian tai hyvinvointivaltiokehityksen osalta.
Kosken teksti oli varmasti paljon Sandholmin haastattelujen perusteella kirjoitettua, ja siksi Sandholmin näköistä. Muutamassa kohdassa oli toistoa, mutta ei niin häiritsevästi, että asiaa olisi jäänyt miettimään pidemmäksi aikaa.
Kirja olisi mielestäni hyötynyt vielä yhdestä editointikierroksesta, jossa turha toisto ja muutama ristiriitainen yksityiskohta olisi saatu korjattua. En tutustunut kirjaan etukäteen tarpeeksi, joten luulin että ajallisesti oltaisiin oltu suunnilleen päähenkilön vanhempien nuoruudessa ja ajassa, jossa kuuroja kohdeltiin todella huonosti. Toki tämä kirja avasi silmiä sille, miten hyvin tai huonosti kuurous otetaan nykyään huomioon eri puolilla maailmaa. Meillä on vielä paljon petrattavaa.
Kuuntelin äänikirjana. Lukijan ääni tuntui välillä särkyvän, se vähän häiritsi, vaikka muuten olikin ihan miellyttävä ääni.
Koska en itse kuulu kuurojen vähemmistöön, en ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten kuuroja on kohdeltu ja vieläkin kohdellaan. Hyvä herätys ihan kenelle tahansa.
Oli kiva lukea Sandholmin seikkailuista maailmalla ja hänen vaiheistaan Ylellä, mutta kirja olisi kaivannut rankkaa editointia ja kielenhuoltoa. Kivikuuleville hyvä ensikatsaus kuurojen maailmaan.