What do you think?
Rate this book
Kerttu & Mira #1
Amsterdam, Anne F. ja minä
”Ihmissuhteeni ovat sykkyrällä. Olen kahden ihmisen loukussa. Tai oikeastaan olin. Viime aikoina on tapahtunut liikaa kaikenlaista.”
Kerttu on hädissään mennyt lopettamaan suhteensa Miraan nolosti tekstarilla, ja Mira on raivoissaan. Suhde Jimiin sen sijaan kukoistaa, vaikka poika asuu satojen kilometrien päässä. Kertun pelastukseksi hänen armas synnyttäjänsä on varannut syyslomaksi matkan Amsterdamiin.
Rakkausromaanien kirjoittajan pätevyydellä äiti terapoi tytärtään ja esittelee itselleen tuttua kaupunkia. Amsterdam on kuin maailma idyllinen kanaaleineen ja polkupyörineen, kylmä huumeruiskuineen, tyttökatuineen – ja historian haamuineen. Kun äiti saa lahjottua merkkifarkuilla Kertun tutustumaan Anne Frankin päiväkirjaan, vaikutus on järisyttävä.
Kaupunki jää Kertun lähdettyä ennalleen, mutta Tampereen tyttö on muuttunut.
Kerttu on hädissään mennyt lopettamaan suhteensa Miraan nolosti tekstarilla, ja Mira on raivoissaan. Suhde Jimiin sen sijaan kukoistaa, vaikka poika asuu satojen kilometrien päässä. Kertun pelastukseksi hänen armas synnyttäjänsä on varannut syyslomaksi matkan Amsterdamiin.
Rakkausromaanien kirjoittajan pätevyydellä äiti terapoi tytärtään ja esittelee itselleen tuttua kaupunkia. Amsterdam on kuin maailma idyllinen kanaaleineen ja polkupyörineen, kylmä huumeruiskuineen, tyttökatuineen – ja historian haamuineen. Kun äiti saa lahjottua merkkifarkuilla Kertun tutustumaan Anne Frankin päiväkirjaan, vaikutus on järisyttävä.
Kaupunki jää Kertun lähdettyä ennalleen, mutta Tampereen tyttö on muuttunut.
199 pages, Paperback
First published January 1, 2008
1 person is currently reading
48 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
July 10, 2017
Luin viikonloppuna Rannelan kaksi nuortenkirjaa, jotka olivat kyllä todella vetäviä! Amsterdam, Anne F. ja minä on kirjakaksikon ensimmäinen, joka kertoo tarinaa Kertun näkökulmasta. Kerttu lähtee viettämään lomaa äitinsä kanssa Amsterdamiin erottuaan juuri tyttöystävästään Mirasta, toisaalla polttelee Jimi... ja sitten on vielä Anne Frank. Kertulla on 15 vuotta ikää, ja elämä on juuri sen näköistä soppaa.
Rannela on kirjoittanut tarinan elävästi, hauskasti ja mielestäni hyvin. Kirjaa luki tosi mielellään ja tarinaan uppoutui, teini-ikäisen elämä tuli lähelle (vaikka osa hömpötyksistä ONNEKSI tuntui kaukaisilta jutuilta...). Kirjan tarina on vetävä ja kutkuttava, ja ovelasti Rannela nostaa tarinassaan todella tärkeitä teemoja esiin. On nuoren tytön seksuaalisuus ja suhde vanhempiin, sen rinnalla raskaampina teemoina juutalaisvainot, ihmiskauppa, huumeet. Ja vaikka raskaita aiheita käsitellään, niin kirja on kevyt lukea.
Kirjan "iättömyyttä" jäin miettimään, sillä tarina on kuin suoraan nuoruudestani - on mese, Fucking Åmål ja julkkiksia, jotka olivat pinnalla kun itse olin teini. Vaan puhuttelevatko ne enää ketään muuta kuin meitä vanhempia lukijoita nostalgisessa mielessä? HMM.
Tiedä häntä, mutta tämän luin ilolla.
Rannela on kirjoittanut tarinan elävästi, hauskasti ja mielestäni hyvin. Kirjaa luki tosi mielellään ja tarinaan uppoutui, teini-ikäisen elämä tuli lähelle (vaikka osa hömpötyksistä ONNEKSI tuntui kaukaisilta jutuilta...). Kirjan tarina on vetävä ja kutkuttava, ja ovelasti Rannela nostaa tarinassaan todella tärkeitä teemoja esiin. On nuoren tytön seksuaalisuus ja suhde vanhempiin, sen rinnalla raskaampina teemoina juutalaisvainot, ihmiskauppa, huumeet. Ja vaikka raskaita aiheita käsitellään, niin kirja on kevyt lukea.
Kirjan "iättömyyttä" jäin miettimään, sillä tarina on kuin suoraan nuoruudestani - on mese, Fucking Åmål ja julkkiksia, jotka olivat pinnalla kun itse olin teini. Vaan puhuttelevatko ne enää ketään muuta kuin meitä vanhempia lukijoita nostalgisessa mielessä? HMM.
Tiedä häntä, mutta tämän luin ilolla.
July 22, 2017
Mitähän tästä kirjasta pitäisi ajatella? Tavallaan ymmärrän, että jollekin teinille tämä voi olla voimaannuttava ja hyvä lukukokemus. Mukava että on kirjoja joissa on teinilesboja? Onhan se hyvä juttu. Ja tämä kertomus varmaan puhuttelee jotakuta.
En itse erityisemmin kyllä silti innostunut vaikka ya-kirjallisuus on yleensä lähellä sydäntä. Kertun kerronta ja tapa puhua yhtään mistään oli todella teiniä ja ärsyttävää (toisaalta, teinit on ärsyttäviä, eli hyvin kirjoitettu?). Todella vaikea saada mitään kiinnityspintaa tyyppiin, jonka äidillä on rahaa kuin roskaa mutta ostaa rikkinäisiä vaatteita kirpparilta, koska se on cool ja häpeää sitä, että asuu kivalla alueella omakotitalossa kun muut kaverit asuu kerrostalossa. Toisaalta, ei Kerttu minun empatiaani tarvitse, sillä menee ihan kivasti muutenkin ja tarinassa se tosiaan on vasta 15v ja siltä se elämä kyllä vähän näyttääkin. Ehkä selaan vielä toisen osan läpi, jos se vaikka siitä paranisi.
Suositus lähinnä ihmisille, jotka haluaa viihdehömppää, ja aivojen tyhjennystä. Syvällisempää arvoa tällä ei ehkä ole mutta viihteenä menee varmasti hyvin läpi ja moni tykkää.
En itse erityisemmin kyllä silti innostunut vaikka ya-kirjallisuus on yleensä lähellä sydäntä. Kertun kerronta ja tapa puhua yhtään mistään oli todella teiniä ja ärsyttävää (toisaalta, teinit on ärsyttäviä, eli hyvin kirjoitettu?). Todella vaikea saada mitään kiinnityspintaa tyyppiin, jonka äidillä on rahaa kuin roskaa mutta ostaa rikkinäisiä vaatteita kirpparilta, koska se on cool ja häpeää sitä, että asuu kivalla alueella omakotitalossa kun muut kaverit asuu kerrostalossa. Toisaalta, ei Kerttu minun empatiaani tarvitse, sillä menee ihan kivasti muutenkin ja tarinassa se tosiaan on vasta 15v ja siltä se elämä kyllä vähän näyttääkin. Ehkä selaan vielä toisen osan läpi, jos se vaikka siitä paranisi.
Suositus lähinnä ihmisille, jotka haluaa viihdehömppää, ja aivojen tyhjennystä. Syvällisempää arvoa tällä ei ehkä ole mutta viihteenä menee varmasti hyvin läpi ja moni tykkää.
December 31, 2019
2000-luvun alku eli tässä kirjassa vahvana. Päähenkilön kielenkäyttö, tyyli, kaikki. Oli tämä silti jotenkin aika ihana, mutta koin tämän hyvin julkaisuajankohdassaan kiinniolevana nuortenkirjana. Teemoista ihastuminen, rakkaus ja seksuaali-identiteetin pohtiminen eivät toki sinänsä vanhene ja oli mukavaa että päähenkilö myös innostui lopulta lukemaan Anne Frankia.
March 4, 2017
Kerttu, 15 vee, matkustaa viihdekirjallisuutta suoltavan äitinsä kanssa viikoksi Amsterdamiin. Hän tutustuu matkan aikana nähtävyyksiin ja törmää itselleen epätavallisiin ilmiöihin, mutta joutuu ennen kaikkea mietiskelemään omaa elämäänsä, ihmissuhteitaan ja seksuaalisuuttaan. Kerttu on vähän ennen matkan alkua eronnut tyttöystävästään Mirasta ja ryhtynyt nettisuhteeseen Jimin kanssa. Kumpi on se oikea - vai onko kumpikaan? Jonkinlaista viitoitusta saattaa löytyä - hieman yllättäen - Anne Frankin päiväkirjasta.
Terhi Rannelan "Amsterdam, Anne F. ja minä" (Otava, 2008) ei pari vuotta sitten naputtelemani arvion perusteella ollut herättänyt suurempia riemunkiljahduksia; olin muun muassa moitiskellut kirjaa jännitteen puutteesta, ennalta-arvattavuudesta ja trendikkään Japani-kortin ylipelaamisesta. Rannelan kiihkotonta tapaa kuvata päähenkilöittensä seksuaalisuutta olin kyllä pitänyt positiivisena, mutta siihenpä ne kiitokset olivat jääneet.
Näin pari vuotta myöhemmin on todettava, että olin tuolloin väärässä - kirjahan on vallan mukava nuorten aikuisten romaani, joka kaiken lisäksi herättää halun lähteä käymään Amsterdamissa, myös lukea Anne Frankin päiväkirja uudestaan.
Rannela tulee viitanneeksi useampaankin otteeseen populaarikulttuuriin. Jotakin tästä ajasta ja trendien nopeasta vaihtuvuudesta kertonee se, että osa namedroppingista tuntuu jo nyt hieman vanhentuneelta.
Terhi Rannelan "Amsterdam, Anne F. ja minä" (Otava, 2008) ei pari vuotta sitten naputtelemani arvion perusteella ollut herättänyt suurempia riemunkiljahduksia; olin muun muassa moitiskellut kirjaa jännitteen puutteesta, ennalta-arvattavuudesta ja trendikkään Japani-kortin ylipelaamisesta. Rannelan kiihkotonta tapaa kuvata päähenkilöittensä seksuaalisuutta olin kyllä pitänyt positiivisena, mutta siihenpä ne kiitokset olivat jääneet.
Näin pari vuotta myöhemmin on todettava, että olin tuolloin väärässä - kirjahan on vallan mukava nuorten aikuisten romaani, joka kaiken lisäksi herättää halun lähteä käymään Amsterdamissa, myös lukea Anne Frankin päiväkirja uudestaan.
Rannela tulee viitanneeksi useampaankin otteeseen populaarikulttuuriin. Jotakin tästä ajasta ja trendien nopeasta vaihtuvuudesta kertonee se, että osa namedroppingista tuntuu jo nyt hieman vanhentuneelta.
July 6, 2017
Terhi Rannelan nuortentrilogian aloittavassa teoksessa Amsterdam, Anne F. ja minä päähenkilönä on 15-vuotta juuri täyttänyt Kerttu Kaarina Koistinen, tuttavallisemmin Kepa tai K3. Kun hän lähtee äitinsä kanssa syyslomalla Amsterdamiin, koto-Suomeen jäävät ex-tyttöystävä Mira ja nettidieitti Jimi.
Kun katsoin Miran kissamaisen vihreisiin silmiin ensimmäisen kerran, en ymmärtänyt, että se laukaisisi minussa massiivisen identiteettikriisin. En ollut koskaan aiemmin pohtinut seksuaalista identiteettini -- Olin hetero niin kuin kaikki kaverinikin. En ollut edes osannut määritellä itseäni heteroksi, mutta yhtäkkiä kaikki lokerot piti kaivaa esiin. (s. 31)
Olen lukenut Rannelalta aikaisemmin vain yhdessä Anneli Kannon kanssa tehdyn Kuparisaari-trilogian, joka ei aivan vakuuttanut kummankaan kirjailijan taidoista, mutta Kertun luonne on paljon kiinnostavampi ja uskottavampi kuin yhdenkään tuon fantasiasarjan hahmoista. Hän lukee paljon, harrastaa postcrossaamista ja on teiniangstissaankin mukavan monipuolinen ajattelija sekä sanavalmis nuori.
Hänen äitinsä on Suomen tunnetuin romanttinen kirjailija Kaarina Kataja, joka keräilee Anne Frankin päiväkirjan eri painoksia ja myös eri kielillä. Kerttu kritisoi Gilmoren tyttöjen äiti-tytär-suhdetta, epäuskottavaksi mutta silti hänellä on varsin hyvät välit äitiinsä. Jopa Kertun seurusteleminen tytön kanssa on äidille ok - tällaisia vanhempia tarvittaisiin enemmän todellisessakin maailmassa. Kertun sanoin, onhan Suomi aikamoinen takapajula, "jossa on ahdasmielisiä urpoja vielä 2000-luvullakin."
Kerttu on saanut äidiltään syntymäpäivälahjaksi kappaleen Annen päiväkirjasta ja hän ihmettelee, miksi se on niin merkittävä teos etenkin äidilleen. Kerttu ei pidä tyttökirjaklassikoista ja kokee päiväkirjan kuuluvan samaan kategoriaan. Hänestä on turhaa lukea "jonkun sata vuotta sitten kuolleen teinin" vuodatuksia, etenkin koska Anne kuolee, sillä "sehän spoilaa koko jutun". Lopulta Kerttu kuitenkin suostuu lukemaan teoksen, jos hän saa 70€ maksavat farkut. Tyttö saa yllättyä, millainen vaikutus teoksella häneen lopulta onkaan. Jatko-osa Goa, Ganesha ja minä kerrotaan Miran näkökulmasta.
Naureskelin, kun Kerttu kuvaa, kuinka Amsterdam elää pyörillä. Hän tapaa paikallisen pojan, joka kertoo, että "pyörän odotettu elinikä per omistaja on vain puoli vuotta", ennen kuin se varastetaan. Kerttu kommentoi, että Tampereella pyöräilijät ovat liikenteen alinta kastia, joille mummon puivat nyrkkiään eikä hänen pyöräänsä ole koskaan varastettu. Toista on Oulussa, jota kutsutaan jopa Suomen pyöräilypääkaupungiksi, eikä itseään voi kutsua oikeaksi oululaiseksi ennen kuin pyörä on varastettu ensimmäisen kerran.
Elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen. (s. 101)
Kun katsoin Miran kissamaisen vihreisiin silmiin ensimmäisen kerran, en ymmärtänyt, että se laukaisisi minussa massiivisen identiteettikriisin. En ollut koskaan aiemmin pohtinut seksuaalista identiteettini -- Olin hetero niin kuin kaikki kaverinikin. En ollut edes osannut määritellä itseäni heteroksi, mutta yhtäkkiä kaikki lokerot piti kaivaa esiin. (s. 31)
Olen lukenut Rannelalta aikaisemmin vain yhdessä Anneli Kannon kanssa tehdyn Kuparisaari-trilogian, joka ei aivan vakuuttanut kummankaan kirjailijan taidoista, mutta Kertun luonne on paljon kiinnostavampi ja uskottavampi kuin yhdenkään tuon fantasiasarjan hahmoista. Hän lukee paljon, harrastaa postcrossaamista ja on teiniangstissaankin mukavan monipuolinen ajattelija sekä sanavalmis nuori.
Hänen äitinsä on Suomen tunnetuin romanttinen kirjailija Kaarina Kataja, joka keräilee Anne Frankin päiväkirjan eri painoksia ja myös eri kielillä. Kerttu kritisoi Gilmoren tyttöjen äiti-tytär-suhdetta, epäuskottavaksi mutta silti hänellä on varsin hyvät välit äitiinsä. Jopa Kertun seurusteleminen tytön kanssa on äidille ok - tällaisia vanhempia tarvittaisiin enemmän todellisessakin maailmassa. Kertun sanoin, onhan Suomi aikamoinen takapajula, "jossa on ahdasmielisiä urpoja vielä 2000-luvullakin."
Kerttu on saanut äidiltään syntymäpäivälahjaksi kappaleen Annen päiväkirjasta ja hän ihmettelee, miksi se on niin merkittävä teos etenkin äidilleen. Kerttu ei pidä tyttökirjaklassikoista ja kokee päiväkirjan kuuluvan samaan kategoriaan. Hänestä on turhaa lukea "jonkun sata vuotta sitten kuolleen teinin" vuodatuksia, etenkin koska Anne kuolee, sillä "sehän spoilaa koko jutun". Lopulta Kerttu kuitenkin suostuu lukemaan teoksen, jos hän saa 70€ maksavat farkut. Tyttö saa yllättyä, millainen vaikutus teoksella häneen lopulta onkaan. Jatko-osa Goa, Ganesha ja minä kerrotaan Miran näkökulmasta.
Naureskelin, kun Kerttu kuvaa, kuinka Amsterdam elää pyörillä. Hän tapaa paikallisen pojan, joka kertoo, että "pyörän odotettu elinikä per omistaja on vain puoli vuotta", ennen kuin se varastetaan. Kerttu kommentoi, että Tampereella pyöräilijät ovat liikenteen alinta kastia, joille mummon puivat nyrkkiään eikä hänen pyöräänsä ole koskaan varastettu. Toista on Oulussa, jota kutsutaan jopa Suomen pyöräilypääkaupungiksi, eikä itseään voi kutsua oikeaksi oululaiseksi ennen kuin pyörä on varastettu ensimmäisen kerran.
Elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen. (s. 101)
December 2, 2018
Päähenkilö on 15-vuotias Kerttu, joka lähtee äitinsä kanssa syyslomaviikoksi Amsterdamiin. Siellä Kerttu pohtii seksuaalista suuntautumistaan, suhdettaan äitiinsä ja elämäänsä. Kirja on virkistävä ja saa hyvälle mielelle. Mukava, että päähenkilön suhdetta tyttöön ei nosteta suureksi teemaksi, vaan se on osa ihan tavallista nuoren päähenkilön arkea. Pidän aina myös kirjoista, jotka kertovat kirjoista.
June 18, 2025
Tää oli yllättävän kiva kirja! Kerronta oli sujuvaa, vivahteikasta ja kiinnostavaa, eikä koko kirjassa ollut mun mielestä mitään tylsää kohtaa. Hauskinta oli kuitenkin, kun kirja sijoittuu about vuoteen 2008, ja kirjan päähenkilö Kerttu on 15-vuotias - olin nimittäin itsekin 15-vuotias vuonna 2008. Kirjassa oli siis paljon samoja populaarikulttuurin ilmiöitä ja muita tuttuja juttuja kuin omassakin nuoruudessa. Ja kylläpä maailma on muuttunut tässä ajassa, monista yksityiskohdista sen huomaa :D.
January 26, 2017
Hyvän maun pilaavat pikkuseikat. Pienellä googlettamisella olisi saanut japaninkin fraasit ihan oikein ja suurin ärsytys olisi kadonnut sillä. Yksinkertaiset virheet pakottavat kyseenalaistamaan muunkin taustatyön, mikä on sääli. Jatkan seuraavaan kuitenkin!
November 15, 2020
Ehkä 2,5 tähteä. Tavallaan mielenkiintoinen kirja, mutta samaan aikaan jotenkin hieman epäuskottava ja ärsyttävä päähenkilö. Luen varmaan jatko-osatkin, mutta en suurin odotuksin. Sellaista kevyttä välipalakirjallisuutta.
December 22, 2023
Ei mitenkään erikoinen tai muistiin jäävä teos. Omaan korvaan särähti, kun luokkalaisesta Arista käytettiin puhuttaessa aina etuliitettä: ad/hd-Ari ja Aria kuvailtiin tällä tavalla: "Koulun pahimpana riiviönä tunnettu ad/hd-Ari".
July 12, 2018
"Kirjan soundtrack" oli hauska lisä tarinaan. Jään arpomaan kolmen ja neljän tähden välimaastoon.
April 5, 2022
Ei oo juonta, mut ihana silti.
July 25, 2011
Kirjan suurin ongelma lienee kirjailija. Kun on Rannelan tavoin kirjoittanut vaikeista ja hurjista aiheista, lukijan odotushorisontti on hiukan muualla kuin Kertun elämässä.
Kun kipusin tämän vuoren yli, nautin kirjasta. Suuren osan luin chick littinä (vai onko nuorille tarkoitettu genre egg lit?): panostusta ulkonäköön, merkkejä, biisejä. Osa oli matkakuvausta, jossa päästiin vakavampiinkin aiheisiin. Niiden käsittely ei aina sopinut tekstin tyyliin - huumeet ja prostituutio eivät sovi muutamalla lauseella kuitattavaksi. Anne Frank-teema nivoutui moneen asiaan, ja siinä olisi voitu revitellä enemmänkin. Muutama tuore näkökulma Annen elämästä kuitenkin löytyi.
Kertun lesbous ei ole kohtalo, ei radikaalifeministinen ideologia, ei päätäpakottava ongelma. Virkistävää! Olenkin jo pitkään keräillyt vinkattavaksi kirjoja, joissa identiteetti heittää normatiivisuudesta johonkin suuntaan, mutta se ei ole kirjan koko sisältö.
Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan rakkaussuhde kehittyy, sillä ainakin minä lähden mielelläni matkalle Intiaan isommallakin porukalla!
Kun kipusin tämän vuoren yli, nautin kirjasta. Suuren osan luin chick littinä (vai onko nuorille tarkoitettu genre egg lit?): panostusta ulkonäköön, merkkejä, biisejä. Osa oli matkakuvausta, jossa päästiin vakavampiinkin aiheisiin. Niiden käsittely ei aina sopinut tekstin tyyliin - huumeet ja prostituutio eivät sovi muutamalla lauseella kuitattavaksi. Anne Frank-teema nivoutui moneen asiaan, ja siinä olisi voitu revitellä enemmänkin. Muutama tuore näkökulma Annen elämästä kuitenkin löytyi.
Kertun lesbous ei ole kohtalo, ei radikaalifeministinen ideologia, ei päätäpakottava ongelma. Virkistävää! Olenkin jo pitkään keräillyt vinkattavaksi kirjoja, joissa identiteetti heittää normatiivisuudesta johonkin suuntaan, mutta se ei ole kirjan koko sisältö.
Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan rakkaussuhde kehittyy, sillä ainakin minä lähden mielelläni matkalle Intiaan isommallakin porukalla!
July 28, 2011
Kerttu, 15 vee, on kahden vaiheilla, seurustellako sähäkän Miran vai elokuvanörtti-Jimin kanssa. Tätä tyttö pohtii syyslomalla Amsterdamissa yhdessä äitinsä kanssa. Myös äiti-tytärsuhdetta ja uusperhekuvioita käydään läpi samalla kun Kerttu ymmärtää jotain elämästä Anne Frankin päiväkirjan ja museon kautta.
Rannelan tyyli ainakin kovasti yrittää vedota nuoriin, puhutaan Facebookista ja mesestä ja viitataan nuorisomusiikkiin ja Japani-villitykseen. Tekstissä viljellään OMG:itä, WTF:ja ja KVG:tä ihan kyllästymiseen asti. Olisipa kiva tietää mitä oikeasti nuoret lukijat tästä sanoisivat. Olisiko se heidän mielestään helposti lähestyttävää tekstiä vai pelkkää nuoleskelua? Tamperetta tuntevat kokevat jatkuvat viittaukset kaupungin eri osiin ja paikkoihin luontevana, muille jatkuva heille täysin merkityksettömien paikkojen nimeäminen varmaan kyllästyttää.
Rannelan tyyli ainakin kovasti yrittää vedota nuoriin, puhutaan Facebookista ja mesestä ja viitataan nuorisomusiikkiin ja Japani-villitykseen. Tekstissä viljellään OMG:itä, WTF:ja ja KVG:tä ihan kyllästymiseen asti. Olisipa kiva tietää mitä oikeasti nuoret lukijat tästä sanoisivat. Olisiko se heidän mielestään helposti lähestyttävää tekstiä vai pelkkää nuoleskelua? Tamperetta tuntevat kokevat jatkuvat viittaukset kaupungin eri osiin ja paikkoihin luontevana, muille jatkuva heille täysin merkityksettömien paikkojen nimeäminen varmaan kyllästyttää.
June 18, 2015
Aloitin Kerttu & Mira -trilogian lukemisen väärästä päästä lukemalla ensin viimeisen osan Jäämeri, jäähyväiset ja minä. Vaikutuin siitä niin paljon, että tämä sarjan ensimmäinen osa ei tuntunut enää yhtä kutkuttavalta. Arvostan Rannelan reipasta kirjoitustyyliä, sujuvaa ja aidontuntuista kerrontaa sekä runsaita (populaari-)kulttuurillisia viittauksia, jotka kytkevät kirjan varmaankin voimakkaammin nuoren lukijan maailmaan. Odotan, että saan luettaa tämän sarjan teini-ikäisillä ja kuulla heidän mielipiteensä.
July 28, 2011
Mikä oli tämän kirjan tarkoitus. Odotin paljon, koska Rannela on ollut yksi suosikkini. Tämä kirja oli kuitenkin täynnä poimintoja muista kirjoista, leffoista, tuotemerkkien ym. luettelemista ja ennalta-arvattava lopputulos. Ei mitään. Aivan kuin joku olisi sponssannut kirjailijaa ja pakottanut, että tietyt biisit/laulajat/vaatemerkit mainitaan kirjan aikana.
Syksyn suurin pettymys. Olen närkästynyt ja syystä!
Syksyn suurin pettymys. Olen närkästynyt ja syystä!
Read
January 5, 2015Symppis, uskottava ja sopivan rosoinen kirja 15-vuotiaasta Kertusta, joka lähtee kirjailijaäitinsä kanssa syyslomamatkalla Amsterdamiin setvimään sotkujaan. Sujuva tyyli houkuttelee lukemaan ja kirjan henkilöiden elämä on tätä päivää. Tykkäsin, ja luen jatko-osatkin!
August 10, 2011
Ihan hauskaa kuvausta Amsterdamista, mutta on tainnu nää nuortenkirjat kuitenkin ajaa miun ohi ;)
Read
December 29, 2015Mainio kirja.
Read
May 9, 2017Jäi vähän "matkaopasmainen" olo, mutta monia tärkeitä aiheita tuli silti käsiteltyä.
Helmet 2017: 10 (kaunis kansi; sateessa värejä Amsterdamissa)
Tiekkö 2017: 21 (kotimainen nuorten kirja)
Helmet 2017: 10 (kaunis kansi; sateessa värejä Amsterdamissa)
Tiekkö 2017: 21 (kotimainen nuorten kirja)
Displaying 1 - 21 of 21 reviews