Kirja on koulutyötä varten luettu
Tosiaan… luin tämän ensimmäisen kerran ihan pienenä ja nyt näin 18 vuotiaana uudestaan ja voin sanoa, että tämä kirja on kyllä todella huvittavaa luettavaa näin vanhemmalla iälläkin. Eli ansaitsee kyllä lastenkirjan kantilta arvioituna nuo 4 tähteä.
Kirja muodostuu Pepin ja hänen ystäviensä Annikan sekä Tommin seikkailuista. Pepistä hulvattoman hahmon tekevät hänen kummalliset tapansa, absurdi vahvuus, näsäviisas ja paikoin sarkastinen vuorovaikuttaminen sekä lukuisat lukuisat valheelliset tarinat.
Annikaan ja Tommiin verrattuna hän on kuin joku vastavoima kaikessa kummallisuudessaan. Sillä Annika ja Tommi edustavat enemmän tuon ajan stereotyyppisiä tyttö- ja poikalapsi kuvia.
Kirjassa näkyy jonkin verran ajan vaikutus (kirjoitettu 40-50- luvuilla) , mutta toisaalta erityisesti Pepin kuvauksessa tarina on aikaansa edellä. Peppi on nimittäin hyvinkin vahva ja itsenäinen persoona, joka puhuu aikuisillekin vastaan. Hän poikkeaa siis vahvasti perinteisestä tyttölapsen sterotypiasta tai ylipäätään lapsen stereotypiasta. Mielestäni hän on kuitenkin vallattomuudessan todellisuudessa lähempänä oikeaa lasta kuin usein kilteiksi kuvatut lapset ovat.
Kirjassa on paljon kohtia, joita ei ehkä nykypäivänä kirjoitetuista lastenkirjoista löydä. Muun muassa maininnat nuuskaamisesta ja aseista.
Tarinassa on myös oikein mainioita sutkautuksia ja niihin onkin hyvä lopettaa tämä arvio:
Hieno herra: ”Lapset ovat pahinta mitä tiedän.”
Peppi: ”Niin minustakin,— kaikki lapset pitäisi ampua.”
”Annika mietti etupäässä sitä, olisiko parempi olla kuollut. Ja Tommi yritti muistella olisko tässä maailmassa mitään elämisen arvoista”
”Isoilla ihmisillä ei ole ikinä hauskaa. Heillä on vain ikäviä töitä” — ”ja kummallisveroja (kunnallisveroja).”
~ Peppi Pitkätossu