What do you think?
Rate this book
Saranapuolelta
On heinäkuun lopun perjantai ja Jessen 18-vuotissyntymäpäivä. On päivä täynnä kevyttä huulenheittoa ja kesäillan odotusten täyttämää tunnelmaa. Jesseä kuitenkin kuinka hän voisi rentoutua, kun ei voi olla oma itsensä.
Tänään Jesse on päättänyt kertoa parhaalle ystävälleen asian, joka on tehnyt tuloaan jo ”Aleksi, minä olen homo.” Sen voi kertoa monella eri tavalla, mutta mikään hetki ei tunnu sopivalta eikä mikään tapa oikealta. Tavoite toteutuu hetkenä joka on väärä ja tavalla joka on huono.
Jessen pahimmat pelot näyttävät käyvän toteen; ehkä ystävyyden varaan ei voinutkaan laskea tätä kaikkea.
Saranapuolelta on todenmakuinen ja taitavasti kirjoitettu romaani ystävyydestä ja luottamuksesta, kirja jossa elämän syke tuntuu kaikissa aisteissa.
Tänään Jesse on päättänyt kertoa parhaalle ystävälleen asian, joka on tehnyt tuloaan jo ”Aleksi, minä olen homo.” Sen voi kertoa monella eri tavalla, mutta mikään hetki ei tunnu sopivalta eikä mikään tapa oikealta. Tavoite toteutuu hetkenä joka on väärä ja tavalla joka on huono.
Jessen pahimmat pelot näyttävät käyvän toteen; ehkä ystävyyden varaan ei voinutkaan laskea tätä kaikkea.
Saranapuolelta on todenmakuinen ja taitavasti kirjoitettu romaani ystävyydestä ja luottamuksesta, kirja jossa elämän syke tuntuu kaikissa aisteissa.
120 pages, Hardcover
First published January 1, 2009
3 people are currently reading
11 people want to read
About the author
Henrik Wilenius
7 books12 followersAs a child, Henrik devoured stories of faraway lands. Through them, he discovered that the pathway to understanding people from different cultures was to look for things they had in common rather than what set them apart, which grew into a passion. In his early teens, he left his safe little bubble in Helsinki and ventured out to the great big world, eventually landing in Paris.
At the age of twenty one, Henrik returned to Finland and enrolled in the Helsinki Business School. Two years later he founded a contemporary art sale and services company, but despite the initial success he had to close down the business after five years when the whole western world fell into a deep recession.
Henrik decided to go back to school to study philosophy. One morning as he was working on an essay on rhetoric, it dawned on him that he was actually writing his first book. It was a philosophical study into his own coming-of-age. End of Restlessness was published by a Finnish publisher (WSOY) and after publishing another book, this time a young adult novel, he switched to English.
The Rise Up Trilogy was inspired by his fifteen-year stint as a volunteer in Helsinki Red Cross Youth Shelter. In a world that is turning into an increasingly hostile place for any minority, what people need is stories that evoke diversity, friendship, human decency, and the courage to listen to one’s heart.
Besides his husband, Henrik loves novels in Russian about the Soviet life, French pop, snowboarding, sampling vegan delights across the world, and spending time with their brazen, eclectic group of friends and family.
At the age of twenty one, Henrik returned to Finland and enrolled in the Helsinki Business School. Two years later he founded a contemporary art sale and services company, but despite the initial success he had to close down the business after five years when the whole western world fell into a deep recession.
Henrik decided to go back to school to study philosophy. One morning as he was working on an essay on rhetoric, it dawned on him that he was actually writing his first book. It was a philosophical study into his own coming-of-age. End of Restlessness was published by a Finnish publisher (WSOY) and after publishing another book, this time a young adult novel, he switched to English.
The Rise Up Trilogy was inspired by his fifteen-year stint as a volunteer in Helsinki Red Cross Youth Shelter. In a world that is turning into an increasingly hostile place for any minority, what people need is stories that evoke diversity, friendship, human decency, and the courage to listen to one’s heart.
Besides his husband, Henrik loves novels in Russian about the Soviet life, French pop, snowboarding, sampling vegan delights across the world, and spending time with their brazen, eclectic group of friends and family.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 5 of 5 reviews
July 6, 2017
Omasta mielestään Jesse oli ihan tavallinen nuori. Mitä siitä että hän sattui pitämään enemmän pojista kuin tytöistä. (s. 15)
Henrik Wileniuksen nuortenkirjan Saranapuolelta kuuluu kategoriaan vähän lyhyempi kirja HLBTI-teemalla. Se ei ehkä tule jäämään historiaan genrensä klassikkona, mutta näitä teoksia ei ole liikaakaan tarjolla.
Romaani kattaa yhden päivän ajan, jolloin päähenkilö Jesse viettää 18-vuotissyntymäpäiväänsä. Jesse on kaapissa, mutta nyt, ennen reilille lähtöä on tullut aika kertoa parhaalle kaverille Aleksille, että hän on homo. Tarina tuntuu hyvin uskottavalta vaikka - tai ehkä juuri siksi - se ei koko ajan olekaan onnellinen
Jessellä on hyvin ristiriitaiset tunteet seksuaalisesta suuntautumisestaan. Välillä hän pitää itseään ihan tavallisena, vaikka pitääkin pojista, mutta välillä hän pitää homoutta sairaana ja hävettävänä asiana. Hänellä on myös itsetuhoisia ajatuksia, jos kaapista tuleminen ei sujukaan ongelmitta. Hankalimmaksi hän koksee sen, että on ollut vuosia ihastunut Aleksiin, joka kuitenkin seurustelee Miiran kanssa.
Hän halusi rakastaa ja tulla rakastetuksi. (s. 50-51)
Jesse kokee alemmuutta lukion päättötodistuksestaan. Hänen isänsä ja isoveljensä ovat kirjoittaneet monta ällää, mutta Jesse on tahallaan alisuorittanut opintonsa sekoittuakseen massaan ja saanut vain ämmän paperit. Hän oli edellisessä koulussaan ollut hikari ja kiusattu, mutta lukion ekoina päivinä hän tutustuu Aleksiin, joka auttaa häntä keräämään itsevarmuutta mm. käymällä salilla ja treenamalla lihaksia. Tähän olisin toivonut hieman erilaista asennetta kirjailijalta - myös hoikka ja fiksu poika toimii hyvin päähenkilönä, sillä vaikkapa Simon (Minä, Simon, Homo Sapiens) on ihana mm. juuri siksi, koska on niin nörtti, eikä halua muuttaa itseään.
- Tiedätkö mitä, Jesse? Mun mielestä on ihan jees et sä olet homo. (s. 82)
Kirjan aikana Jesse pääsee parin kuntosalitutun mukana homobaariin, missä hän ihmettelee kuinka tavallisen näköisiä suurin osa homoista on ja kuinka mahtavaa on olla paikassa, jossa homot saivat rauhassa iskeä toisiaan, halata ja jutella pelkäämättä, että joku tulee haukkumaan hintiksi.
Tällaisia ystäviä hänellä oli. He eivät tuominneet tai hylänneet häntä hädän hetkellä vaan hyväksyivät hänet sellaisena kuin hän oli. (s. 119)
Kaapista tuleminen ei tietenkään suju ongelmitta, mutta kaikki päättyy lopulta hyvin. Jesse ja Aleksi ovat edelleen ystäviä. kunhan Aleksi ensin hieman rauhottui ja keskusteli asiasta isänsä kanssa.
- Luulet sä et sillä on loppupeleissä välii mulle oot sä fägäri vai et. (s. 118)
Henrik Wileniuksen nuortenkirjan Saranapuolelta kuuluu kategoriaan vähän lyhyempi kirja HLBTI-teemalla. Se ei ehkä tule jäämään historiaan genrensä klassikkona, mutta näitä teoksia ei ole liikaakaan tarjolla.
Romaani kattaa yhden päivän ajan, jolloin päähenkilö Jesse viettää 18-vuotissyntymäpäiväänsä. Jesse on kaapissa, mutta nyt, ennen reilille lähtöä on tullut aika kertoa parhaalle kaverille Aleksille, että hän on homo. Tarina tuntuu hyvin uskottavalta vaikka - tai ehkä juuri siksi - se ei koko ajan olekaan onnellinen
Jessellä on hyvin ristiriitaiset tunteet seksuaalisesta suuntautumisestaan. Välillä hän pitää itseään ihan tavallisena, vaikka pitääkin pojista, mutta välillä hän pitää homoutta sairaana ja hävettävänä asiana. Hänellä on myös itsetuhoisia ajatuksia, jos kaapista tuleminen ei sujukaan ongelmitta. Hankalimmaksi hän koksee sen, että on ollut vuosia ihastunut Aleksiin, joka kuitenkin seurustelee Miiran kanssa.
Hän halusi rakastaa ja tulla rakastetuksi. (s. 50-51)
Jesse kokee alemmuutta lukion päättötodistuksestaan. Hänen isänsä ja isoveljensä ovat kirjoittaneet monta ällää, mutta Jesse on tahallaan alisuorittanut opintonsa sekoittuakseen massaan ja saanut vain ämmän paperit. Hän oli edellisessä koulussaan ollut hikari ja kiusattu, mutta lukion ekoina päivinä hän tutustuu Aleksiin, joka auttaa häntä keräämään itsevarmuutta mm. käymällä salilla ja treenamalla lihaksia. Tähän olisin toivonut hieman erilaista asennetta kirjailijalta - myös hoikka ja fiksu poika toimii hyvin päähenkilönä, sillä vaikkapa Simon (Minä, Simon, Homo Sapiens) on ihana mm. juuri siksi, koska on niin nörtti, eikä halua muuttaa itseään.
- Tiedätkö mitä, Jesse? Mun mielestä on ihan jees et sä olet homo. (s. 82)
Kirjan aikana Jesse pääsee parin kuntosalitutun mukana homobaariin, missä hän ihmettelee kuinka tavallisen näköisiä suurin osa homoista on ja kuinka mahtavaa on olla paikassa, jossa homot saivat rauhassa iskeä toisiaan, halata ja jutella pelkäämättä, että joku tulee haukkumaan hintiksi.
Tällaisia ystäviä hänellä oli. He eivät tuominneet tai hylänneet häntä hädän hetkellä vaan hyväksyivät hänet sellaisena kuin hän oli. (s. 119)
Kaapista tuleminen ei tietenkään suju ongelmitta, mutta kaikki päättyy lopulta hyvin. Jesse ja Aleksi ovat edelleen ystäviä. kunhan Aleksi ensin hieman rauhottui ja keskusteli asiasta isänsä kanssa.
- Luulet sä et sillä on loppupeleissä välii mulle oot sä fägäri vai et. (s. 118)
Read
July 28, 2011Mielenkiintoinen teos tärkeästä aiheesta. Mutta kuten niin monet muutkin homoaiheiset kirjat, tässäkin törmäsin ärsyttävään stereotypiaan: homonuori on aina se hyvästä perheestä oleva, komea ja muutenkin kaikinpuolin symppis poika ja tietysti isosta kaupungista. Eihän maalla homoja olekaan, kuten ystäväni joskus totesi.
Olisi nyt ollut edes lihava tai finnejä, mutta ei. Toisaalta, Wileniukselta en kovin kattavaa henkilökuvaa odottanutkaan.
Kirja oli ehkä hiukan liian pinnallinen, mutta ihan kelpo sille, joka näitä juttuja miettii. Hennariikka Romun Elämänkirjaa voittanutta ei silti ole.
Olisi nyt ollut edes lihava tai finnejä, mutta ei. Toisaalta, Wileniukselta en kovin kattavaa henkilökuvaa odottanutkaan.
Kirja oli ehkä hiukan liian pinnallinen, mutta ihan kelpo sille, joka näitä juttuja miettii. Hennariikka Romun Elämänkirjaa voittanutta ei silti ole.
July 29, 2010
Vetelin tämän yhdeltä istumalta ennen nukkumaanmenoa, mutta ihan vain sivumäärän takia. Teksti sai mut tuskastelemaan sitä, että onko kaikki nuortenkirjat näin huonoja vai vain tämä. Jotenkin tuli sellainen olo, että luen jotain puolialoittelijan homonovellia netistä.
En keksi enempää sanottavaa, kuin että kliseemöykky.
En keksi enempää sanottavaa, kuin että kliseemöykky.
July 27, 2011
Ongelmakirja kaapista ulostulemisesta, eikä juurikaan sitten muusta.
Jotain herttaista kirjassa kuitenkin on, ihastuminen ja ystävyys, fantasiaseksikin. Kirjailijan yritys homouden laajentamisesta seksuaalisuuden ylikin on havaittavissa, mutta enemmän siitä olisi ollut mukava kuulla. Ja tietysti yhteiskunnalliset ja poliittiset kritiikit mukaan :)!
Jotain herttaista kirjassa kuitenkin on, ihastuminen ja ystävyys, fantasiaseksikin. Kirjailijan yritys homouden laajentamisesta seksuaalisuuden ylikin on havaittavissa, mutta enemmän siitä olisi ollut mukava kuulla. Ja tietysti yhteiskunnalliset ja poliittiset kritiikit mukaan :)!
Read
August 5, 201118-vuotias Jesse tulee ulos kaapista yrittämällä ottaa parhaalta kaveriltaan Aleksilta suihin. Kirjailija kuvaa nuoren miehen pähkäilyä, miten kertoa homoudestaan ja ihastumisestaan ystävälleen, jonka kanssa on juuri lähdössä reilaamaan. Yhteen teemaan keskittyminen ei pienoisromaanissa ole ollenkaan paha asia.
Displaying 1 - 5 of 5 reviews