Eddan sankarirunot saavat nyt täydennykseksi jumalten vaiheista kertovat runot. Pohjoisen mytologian tutkimuksen kannalta Eddan jumalrunot ovat verrattoman arvokkaita. Kun sankarirunoissa vallitseva tunnelma on traaginen, näyttäytyvät jumalrunot hengeltään perin toisenlaisina. Majesteettisen alkurunon maailmanlopputunnelmista siirrytään opetusrunoihin, seuraa sananparsien viisautta, burleskin humoristista sanailua, jopa skandaalikronikkaa, seikkailutarinoita, sukuluetteloita, romanttisia rakkausballadeja. Mielikuvituksen rikkaudessa skandinaavien jumaltarut ovat hyvin verrattavissa kreikkalaisiin jumaltaruihin, sanoo Aale Tynni johdantotekstissään.
Eddan jumalrunot ovat keskeinen osa Pohjolan mytologiaa. Ne kertovat maailman järjestyksestä, jumalista, elämänohjeista ja suvuista. Tolkieninsa lukeneet löytävät jumalrunoista tuttuja elementtejä. Runoissa vilahtavat muun muassa kääpiöiden nimet. Samoin Bilbon ja Klonkun arvuutteluleikki on loppuratkaisuaan myöten napattu jumalrunoista.
Suomentaja on kirjoittanut oivalliset alkusanat sekä jokaiseen runoon selitysliitteen. Selitysten numerointi on tosin tehty melko hutiloiden, monessa kohden numeroinnit eivät pidä paikkaansa, mutta runoa ja selitystä yhtä aikaa seuraamalla pärjää.
Hauskin runo mielestäni on Thrymrin laulu. Siinä Thrymr niminen jättiläinen varastaa Thorrin sotavasaran ja Thorrin on pukeuduttava naiseksi, Freyaksi, päästäkseen Thrymrin lähelle saadakseen sotavasaransa takaisin ja surmatakseen jättiläisen.